Hyppää pääsisältöön

Aikuisena alkeiskurssille

Nainen ja tumma hevonen
Nainen ja tumma hevonen Kuva: Emmi Kähkönen aikuisena alkeiskurssille

Olin jotenkin aavistanut sen tulevan vielä eteen. Kuopus oli kokeillut jo tanssia, uintia, kuvataidekoulua, joukkuevoimistelua, rumpujensoittoa ja monenlaista jumppaa. Hän alkoi kinuta mukaan ratsastavien kavereiden tunteja katsomaan ja oli jokaisessa lastentapahtumassa poikkeuksellisesti valmis jopa jonottamaan, jos tarjolla oli poniratsastusta.

Nainen taluttaa tummaa hevosta ulkona
Nainen taluttaa tummaa hevosta ulkona Kuva: Emmi Kähkönen aikuisena alkeiskurssille
Odottelin innostuksen laimenevan ja samalla laiskasti seurailin lähitallien alkeiskurssitarjontaa. Kuopus ei hellittänyt. Kävimme kokeilemassa talutusratsastusta kevään aikana muutamia kertoja.

Tässä kohtaa jouduin tunnustamaan itselleni, miksi en ollut tätä harrastusta lapselleni itse tarjonnut. Minä pelkäsin hevosia. En mielelläni mennyt niitä kosketusetäisyydelle. Muutaman metrin päästä katselin mielelläni, mutta lähelle en halunnut mennä.

Melkein heppatyttö, mutta ei ihan

Oli ratsastanut nuorena lyhyen aikaa. Tallilla oli hauska viettää aikaa ainakin kesäisin kun muita harrastuksia ei kesäaikaan ollut. Tätäkin kokemusta leimasi pieni arkuus. En osannut silloin sitä sen tarkemmin analysoida, mutta samanlaista intoa ja paloa ei ratsastukseen ollut kuin näin muilla tallilla olevan.

Muistoihin jäivät toisaalta lukuisat putoamiset, yhden ponin päästäminen karkuun tallin pihalla, mutta myös sen ihanan kiltin suomenhevosen tasainen laukka. Juuri sen, jolla kaikki aloittelijat ensimmäisen kerran pääsivät laukkaamaan. Mieluiten ratsastin kaikkein vanhimmilla ja rauhallisimmilla hevosilla.

Nyt olin kymmenvuotiaani kanssa tallilla ja yritin olla urhea. Tiesin, että tyttö tulisi tarvitsemaan apua ponien kanssa. Hänen tuntinsa oli päivän ensimmäinen, joten jatkossa meidän tulisi saada ainakin suurimmalta osin itse poni valmiiksi tunneille. Tyttö uhkui itsevarmuutta, mutta ei ylettänyt aluksi nostamaan satulaa selkään tai saanut suitsia ponille päähän. Harjaantumattomalle kavioidenkin putsaus oli alkuun työläs tehtävä.

Pelko läikkyi minussa ja samalla jotain muutakin. Kun tytön ensimmäisten tuntien jälkeen huomasin tallin nettisivuilta aikuisten alkeiskurssin, ilmoittauduin sinne.

Nainen taluttaa tummaa hevosta ulkona
Nainen taluttaa tummaa hevosta ulkona Kuva: Emmi Kähkönen aikuisena alkeiskurssille

Apua ja kannustusta

En muista koskaan saaneeni niin paljon kannustusta ystäviltä ja perheeltä, kuin nyt, kun minä hevospelkoinen ilmoitin meneväni alkeiskurssille. Kaikki tekosyyt olla menemättä tyrmättiin heti. Ei haitannut selkäkipu, ei aikatauluongelmat, ei yksinkertaisesti mikään.

Olen käynyt tunneilla nyt vuoden, ja minulla on ollut onnea monella tavalla. Samassa porukassa ratsastavat Silja, Satu, Kati ja vielä myöhemmin joukkoon liittynyt Katja. Alusta asti kaikki ovat auttaneet toisiaan kaikessa. Kun yksi oppi laittamaan martingaalit, niin hän opetti toiselle. Jos joku ei saanut suitsia päähän tai tunnin jälkeen loimea selkään, niin muut tulivat auttamaan. Tarviitko apua, kuuluu tässä porukassa yhtä usein kuin tuletko auttamaan. Kannustus on mieletöntä. Jokainen tsemppaa toisiaan yrittämään ja kehuu onnistumisista.

Tallille on helppo tulla. Käytävällä tervehditään. Kaikilta saa apua. Kun itse vähänkin osaa, niin voi auttaa takaisin.

Sain myös parhaan mahdollisen opettajan. Keravan ratsastuskoulussa meitä aikuisia aloittelijoita luotsaava Master-tason opettaja Essi Horttanainen kuunteli kun kerroin pelostani. Sen jälkeen hän on määrätietoisesti haastanut etenemään pelon kanssa sopivin askelin. Vaatinut pikkuisen lisää kun on ollut sen aika, mutta nähnyt kun en ole pystynyt enempään. Hän jaksaa kehua jokaisesta pienestä edistysaskeleesta, jokaisesta paremmin menneestä tunnista, hyvästä ravipätkästä ja osumisesta lähelle kentän kulmaa.

Pelko on kiehtova tunne kun sen kohde samaan aikaan vetää puoleensa ja työntää luotaan. Ensimmäisen laukannoston jälkeen palasin mielessäni lähtöpisteeseen. Tarvitsin taas uudelleen aikaa ja monta tuntia hevosen selässä ennen kuin uskaltauduin uuteen yritykseen. Taakse otetut askeleet ovat vieneet eteenpäin kun olen saanut tunneilla monta mahdollisuutta yrittää uudelleen.

Nainen ja tumma hevonen
Nainen ja tumma hevonen Kuva: Emmi Kähkönen aikuisena alkeiskurssille

Asenne ratkaisee

Hevoset ovat ihania. Arvostan suunnattomasti näitä uskollisia ratsastuskoulun hevosia, jotka antavat anteeksi kaikki väärät avut ja odottavat kunnes osaan antaa oikeat. Menevät joskus reippaasti ja joskus omia teitään. Väärät askellajit ovat joskus huonojen apujen ja joskus hevosen ratkaisuja, sama koskee reittejä kentällä. Pyydän mielessäni tunnin aikana useita kertoja anteeksi osaamattomuuttani ja yritän korvata sen kohtelemalla näitä uljaita eläimiä syvällä kunnioituksella ja ystävyydellä.

Ratsastaminen ja hevoset pyörivät nyt mielessäni joka päivä. Haluan osata enemmän, ymmärtää enemmän ja pelätä vähemmän. Nousen siis hevosen selkään edelleen torstaisin jännittyneenä, mutta täynnä onnistumisen iloa jokaisesta edistysaskeleesta. Jokainen metri selässä vie minut kohti ratsastamisen taitoa. Ei tullut ponityttöä, mutta tulisiko vaikka heppatäti?

Nainen ja tumma hevonen
Nainen ja tumma hevonen Kuva: Emmi Kähkönen aikuisena alkeiskurssille

Nainen ja tumma hevonen takaapäin kuvattuina
Nainen ja tumma hevonen takaapäin kuvattuina Kuva: Emmi Kähkönen aikuisena alkeiskurssille

Artikkelin on kirjoittanut Minna Salmi.

Kommentit
  • SUMMERIN PODCASTSARJASSA KYSYTÄÄN "ONKS KAIKKI OK?"

    17-vuotias Milla selvittää podcastsarjassa tunnetilojaan.

    “Kaikki ok?" -podcastsarjassa 17-vuotias Milla Solaranta pohtii elämänsä suuria tunnetiloja ja päästää kuulijan kurkistamaan tunne-elämänsä syövereihin.

  • Kesä ilman pomoa?!

    Miltä tuntuisi olla yrittäjä ja oma pomosi?

    Oletko unelmoinut oman rantakahvilan pitämisestä parhaan kaverin kanssa? Tai miettinyt, miten saada kaveriporukalla rahat kokoon yhteistä reissua varten?

  • Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume kävi viime kesänä todistetusti oikeissa töissä. Te halusitte nähdä lisää ja saamanne pitää. Toinen kausi Tumen oikeita töitä löytyy nyt Areenasta.

  • Ystäväni hevosen lukijoiden parhaita leirimuistoja

    Unelmien leirillä sattuu ja tapahtuu.

    Ratsastusleireillä aina sattuu ja tapahtuu. Kysyimme lukijoilta Instagramissa, millaisia muistoja heille on kertynyt leirikesien aikana. Mukaan mahtuu hullunkurisia kokemuksia sekä ihania tunnelmia tärkeiden hevosten kanssa. @aanniella Varmaa yks hauskimmista kommelluksista tapahtui vuonna 2016, kun hengailtiin asuinrakennuksessamme.