Isä kerää kiitokset näyttäytymällä vauvan kanssa
Olin aamulla vauvan kanssa kahdestaan neuvolassa. Tein siis jotain sellaista, mitä äidit tekevät alvariinsa. Neuvolatarkastuksen jälkeen lämmitin vähän maitoa ja juotin sitä pojalle. Viereisellä penkillä istui nainen oman vauvansa kanssa, ja hän huikkasi minulle iloisesti: " Onpa kiva nähdä isä kaksistaan vauvan kanssa". Tuli sellainen olo, että isänä ei tarvitse kauheasti yrittää, kun kiitosta alkaa ropisemaan jo tuntemattomiltakin.
Kyllähän se armotta kertoo siitä, että me isät emme vieläkään osallistu niin valtavasti vauvanhoitoon.
Vanhempi miespuolinen tuttu kertoi, että hänen esikoisensa syntyi 70-luvun alussa. Hän halusi olla mukana synnytyksessä, mutta kovin tavallista isän mukanaolo synnytyksessä ei silloin vielä ollut. Kätilö oli kuulemmma koko synnytyksen ajan mulkoillut häntä vihaisesti.
Ajat ovat todellakin siis muuttuneet. Nykyään kätilöt pitävät huolen siitä, että isä ei vahingossakaan livahda karkuun synnytyssalista.
Eteenpäin on siis menty ja hyvä niin. Me nykyisät olemme jo laskeutuneet puusta ja oppineet kävelemään kahdella jalalla, jolloin kädet jäävät vapaaksi vaikkapa vauvan sylissä pitämiseen.
Toisaalta rehellisyyden nimessä on myönnettävä, että onhan se kivaa, kun tuntemattomat naiset kehuvat sinua hyväksi isäksi. Lisää tätä!
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.