Yököttää, kuvottaa, etoa, ellottaa, ällöttää, iljettää
Vauvamme pulauttelee kovasti. Apu tai ainakin lohdutuksen elementti löytyi netin keskustelupalstalta. Kun saa lukea, että muillakin on samoja kokemuksia, huoli vähenee.
Mitenköhän ennen toimittiin? Soitettiin kavereille ja sukulaisille varmaan. Tai mentiin kirjastoon. Naapurin serkku taisi olla lääkäri, kysyttiin sieltä.
Nettihän on tulvillaan myös höpö-höpö-tietoa. Silti, jos keskustelupalstalla moni kirjoittaa samaan suuntaan, lienee jutuissa edes totuuden siemen.
Netti on tulvillaan myös lääkäritietoutta. Tohtori.fi, poliklinikka.fi, webMD.com - noin aluksi. Informaatiota on paljon ja sitä myös käytetään. Niin paljon, että kun eräällä lääkärikäynnillä totesin lääkärille että ”taidat kuulla tätä useinkin, mutta netistä katsoin…”, hymähti lääkäri hyväntahtoisena ”TODELLAKIN!”
Informaatiota on saatavilla. Kunhan muistamme, ettei informaatio todellakaan ole sanan tieto synonyymi.
1 kommentti
Ma 05.04.2010 @ 17:53
Meidänkin poika puklautti tänään kunnon satsin maitoa isän hihalle, syliin ja lattialle. Se on uskomatonta, millaisella kaarella ja voimalla se maito lentää ulos kaverista. Poika ilmeisesti yskäisi ja maitoa taisi mennä väärään kurkkuun, minkä seurauksena komea kaari pitkin keittiötä ja isää. Muuten puklauttelu ollut suht maltillista.
Netin keskustelupalstoista on välillä kyllä todellista apua. Toki tietoja pitää vähän suodattaa ja soveltaa. Se mikä sopii toisen vauvalla, ei välttämättä sovi meidän vauvalle.
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.