Voisipa pukeutua kuin vauva
Vaatekaappini sisältö on miehekkään harmaan musta. Jos oikein haluan irrotella, niin räväytän laittamalla siniset farkut jalkaani. En ole ainut lajiani. Kun katselen kadulla vastaantulijoita, niin melkein joka toisella on musta takki yllään.
Minun pitäisi ottaa oppia kaksikuukautisen poikani ennakkoluulottomuudesta. Nytkin hänellä on jalassaan kirkkaan vihreät housut, jotka on kuvioitu punaisin ja sinisin elefantein.
Hän on myös valinnut paitansa niin, että se sopii yhteen housujen kanssa. Poikani kirkkaan keltaista kietaisupaitaa somistavat valkoiset apinat ja leijonat.
Jos poikani haluaa heittäytyä äijämäiseksi, niin hän heittää ylleen valkoisen paitansa, joka on täynnä pieniä traktorin kuvia. Erityisesti tuosta traktoripaidasta olen hänelle kateellinen. Miksi meille aikuisille miehille ei tehdä mitään yhtä hienoa?!
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.