Vauvan saa hiljaiseksi... autossa
0 kommenttia
Käytiin sitten Ruotsissa ja haettiin koiranpentu. Vaimoni harrastaa huskyja ja sopiva löytyi hieman pohjoisemmasta. Onneksi isommat pojat jäivät Suomeen hoitoon, sillä ajomatkaa kertyi muutamassa päivässä yhteensä lähes 2000 kilometriä.
Onneksi autoilu sujui rauhallisissa merkeissä. On se auto ihmeellinen väline, sillä aina kun moottori hurisi, nukkui vauva tyytyväisenä. Valehtelematta koko ajan. Kun moottori sammui, vauva heräsi heti. Sen sijaan laivanmoottoreista eivät pitäneet vauva, eikä koira. Molemmat olivat tosin levänneet koko pitkän päivän autossa...
Mutta nyt asiaan: miten kotiin saataisiin sisälle auton tuoli ja auton tärinä?
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.