Tippa linssissä - sata lasissa
0 kommenttia
Isäksi tuleminen muuttaa miehen, mutta ehkä se muutos on vielä syvempi kuin itsekään ymmärtää. Poikani syntymän myötä olen huomannut, että välitän myös muiden lapsista enemmän kuin olisin osannut kuvitella.
Seuraava uutisjuttu kostutti silmäkulmani: Liikuntakyvytön kuusivuotias Alex sanoi isälleen, että hän haluaisi ajaa formulaa. Isä mietti tovin ja päätti, että nyt hankitaan pojalle oma kartingauto.
Kun katselin tuota juttua telkkarista (yllä linkki siitä tehtyyn nettijuttuun), niin mielessäni Alex muuttui omaksi pojakseni. Ymmärsin niin hyvin, miten paljon tuo isä rakastaa poikaansa.
Moni asia tässä maailmassa olisi paremmin, jos jokaisella lapsella voisi olla sellainen isä kuin Alexilla.
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.