Taitokisa
Vappuna oli taas vauvojen kokoontumisajot, tällä kertaa Arin luona. Katselin siinä vauvoja ja huomasin, että Simon vauva nosteli päätään, kun oli vatsallaan lattialla peiton päällä. Kilpailuhenkisenä aloin heti miettimään, että mites meidän E... ei nouse pää. Huitoo vaan käsiä.
Onneksi muistin nopeasti, missä järjestyksessä vauvamme ovat tulleet. Simon vauvahan on kolme viikkoa meidän vauvaa vanhempi.
Nopeasti kehittyvät nämä ihmislapset. Enpä ole ennen tajunnut, kuinka jo parissa viikossa tapahtuu kehittymistä.
2 kommenttia
Ti 04.05.2010 @ 16:14
Koukutitte ensimmäisillä blogiteksteillänne minut ahkeraksi lukijaksi. Ensimmäiset juttunne olivat mielenkiintoista ja erilaista luettavaa, kun sai kuulla asioita miehen näkökulmasta. Mutta minne on nyt kadonnut miehinen ote vauva-arkeen? Muutamat lauseet kertovat, että kriittisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa löytyy edelleen, mutta ne lauseet jäävät yksinäiseksi. Missä ovat ihmettelyt äidin ja isän hoitotyylien eroista, lätkävertaukset synnytyksestä ja etenkin uskalias pohdinta arjen tavallisista asioista?
Toivon uskallusta avautua, hyvässä ja pahassa. Erilaisuus piristää/piristäisi.
To 06.05.2010 @ 21:45
Eiköhän sitä särmää taas saada näihin meidän kirjoituksiin, kun arki vähän rauhoittuu. Ollaan taidettu olla vähän kiireisiä me kaikki kolme isää. Ja teettähän se vauvakin vähän töitä, kun ollaan tälläisia moderneja isukkeja, jotka osallistuu lapsenhoitoon ;)
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.