Millainen on hyvä isä?
Työmaallani Turun Radiossa keskustellaan tänään isyydestä. Millainen on hyvä isä? Kysytään asiantuntijaraadilta:
- Hyvä isä on sellainen, joka ajaa parran. (F, 5 vuotta)
- Wrooooom. Dinosaurus, katso isä! (J, 6 vuotta)
- Mmmmh (Vaimo jatkaa vauvan kanssa uniaan)
* * *
No olenko hyvä isä?
Nyt ensimmäisen yön jälkeen kolmen lapsen arjen pyörittäminen vaatii kärsivällisyyttä ja hermoja isältä ja tietenkin vielä enemmän äidiltä.
Aina hermot eivät pidä ja isä hermostuu. Tähän asti olemme kuitenkin poikien kanssa tehneet sovintohalit jokaisen riidan jälkeen. Lapset saavat ruokaa ja (melkein) aina on aikaa keskutella lapsen kanssa. Isää saa sanoa meillä myös tyhmäksi.
Ehkä olen ihan-ok-isä ja se saa riittää. Mutta nyt aamupalan tekoon ja sitten kauppaan! Syvällisempää isäkeskustelua käydään täällä:
yle.fi/alueet/turku/2010/02/mita_on_nykypaivan_isyys_1481220.html
4 kommenttia
To 25.02.2010 @ 11:38
Halit on hyvät välissä kuin välissä. Sovinnon jälkeen tai ihan milloin vaan. :)
To 25.02.2010 @ 17:46
Minkälainen on hyvä isä? Sen kun tietäisi. Ehkä isä on turvan tuoja, mutta myös sparraaja, kun pieni poika hakee omaa paikkaansa elämässä. Vai pitäisikö tiivistää näin: hyvä isä on.
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.