Kuka näitä vauvanvaatteita suunnittelee?
Kirjaimellisesti ensikosketukseni vauvanvaatteisiin sain synnytyslaitoksella. Sen verran täytyy kehaista, että vauvan pukeminen sujui minulta kätevästi vaikka en olekaan pienenä leikkinyt nukeilla. Lahjattomat harjoittelevat :)
Aluksi kyllä ihmettelin niitä outoja paitojen nyörejä, jotka solmitaan kainalon alle. Napit ilmestyivät vaatteisiin jo tovi sitten eli 1300-luvulla, joten ne nyörit pääsivät vähän puskista yllättämään tälläisen nykyajan kasvatin.
Pakko myöntää, mutta meidän perheessä vaimo vastasi aika pitkälti (100%) vauvan vaatetuksen hankkimisesta. Minun roolini oli lähinnä esittää innostunutta, kun vaimoni esitteli silmät innosta palaen kirppareilta löytämiään vauvanvaatteita. Lisäksi oli haasteellista ymmärtää syvästi ja aidosti vaieten, että vauvanvaatteita ei voi olla koskaan liikaa.
Kulutusjuhlan rattaita emme silti voidelleet koko rahalla, sillä lähes kaikki vauvamme vaatteet ovat käytettyjä.
Vauvan lahjaksi saamat vaatteet asettavat isälle myös omat lisävaatimuksensa. Urheilijathan poseeraavat aina sponsoriensa vaatteissa. Myös lapsen tulisi olla kuvissa oikein pukeutunut. Kyllähän sukulaissponsorin on saatava vastinetta lahjoittamalleen vaatteelle edes kuvien muodossa. Kuten urheilijat konsanaan, niin minäkin haluan pitää vaatesponsorit tyytyväisinä. Näin taataan se, että sponsorit jatkossakin vaatettavat lastamme avokätisesti. Vielä kun muistasi, keneltä mikäkin vaate oli saatu lahjaksi...
3 kommenttia
Su 28.02.2010 @ 11:38
Asiaa!Pelkkä kengännauhojen solmiminen ei riitä treeniksi. Olin aikoinaan ihan solmussa kietaisupaitojen kanssa...liikaa nyörejä.
Su 28.02.2010 @ 13:31
Kiitos mukavasta kirjoituksesta ja innovatiivisesta otteestasi arvioidessasi naisten näkökulmaa näihin vauvojen vaateasioihin.
+++ Olisi hauska kuulla lisää, miten mies näkee nämä vauvojen hoitamiset vaikkapa äitisyneuvolassa.
terveisin jutustasi ilahtunut!
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.