Etteikö ruokkijalla ole merkitystä?
Vaimoni pääsi pitkästä aikaa lempipuuhaansa, eli kokoukseen (tämä oli huumoria). Olimme neljästään J:n, F:n ja työnimi E:n kanssa.
Niinhän siinä kävi, että tavallisesti ihan rauhallinen poika ei milllään meinannut hyväksyä isän hoivaa. Ruoka kyllä kelpasi, mutta itkua riitti. Lopulta herra nukahti syliini.
Onkohan tilanne se, että
a) äidinmaidossa on joitakin rauhoittavia hommeleita
b) isä on ollut vauvan kanssa liian vähän kahdestaan
c) molempia?
Ette arvaakaan, mikä voitonriemu oli, kun vauva nukahti. Muutama minuutti sen jälkeen äiti tuli kotiin ja vauva heräsi. Mutta mitä tapahtuikaan? Hän on taas tyytyväinen.
Onneksi isommat veljet olivat ymmärtäväisiä ja lohduttivat isää: "kohta äiti tulee kotiin".
4 kommenttia
Ti 16.03.2010 @ 07:57
Kyllä se on maito. Isän tai mummin hoidossa kiukutellut pikkumies puhkeaa valtavan helpottuneeseen hymyyn kun äiti tulee jumpasta tms. Rinnalla melkein kuulee kun vauva kehrää...
Ke 17.03.2010 @ 14:22
Ei se maitokaan voi olla se juttu. Isä voi antaa lypsettyä maitoa pullosta, muttei sekään välttämättä auta kuin isoimpaan nälkään. Ennen ruokailua huudetaan ja huutoa voi jatkaa ruokailun jälkeen - kunnes äiti on taas kehissä.
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.