Palaute vs. keskustelu
Olen allerginen sanalle "palaute". Ihan niinkuin viestintä olisi kerrasta poikki. Minä teen jotakin, ja saan siitä palautteen, piste. Eihän se niin mene.
Palautteen sijasta pitäisi mielestäni puhua dialogista. Tekemisen rinnallahan pitäisi voida pitää avointa keskusteluyhteyttä, jolla tekemisestä koko ajan keskusteltaisiin.
Blogi- ja podcastformaatti mahdollistaa tällaisen hienosti. Esimerkiksi tamperelaisen Naurispajan Virban ja Hirppiksen ilmasto- ja ekoaiheisen podcastin rinnalla kulkee blogi, johon yleisöllä on matala kynnys heittää kommentteja joko äänellä tai tekstillä. Tässä blogissa aiemminkin kehumani Hessu Järvinen demonstroi Speakers Corner - podcasteineen, miten Skypen moninpuhelua voi käyttää keskusteluohjelman tekemiseen useilta eri paikkakunnilta.
Itse radiotyötä vuosia tehneenä voin vain ihailla uuden tekniikan mahdollistamaa asynkronisen viestinnän joustavuutta ja nostaa hattua sille, miten sujuvasti ensimmäiset kotimaiset podcast-pioneerit eri välineitään hallitsevat.
Näitä mietin, paitsi työkseni muutenkin, juuri nyt siksi, että Savo-Kainuun journalistiyhdistys pyysi minua puhumaan Itä-Suomen Journalismin päiville lauantaina siitä, miten netin mahdollisuudet ja uhkat vaikuttavat valtamedian tulevaisuuden näkymiin.
Millaisin strategioin perinteinen media selviytyy digimurroksesta yhä kansainvälistyvämmän kilpailun puristuksessa? Paikallisuus, aitous, luottamuksen arvoisuus ovat sanoja, jotka tulevat mieleen, kun pohtii, kuka ja mikä pysyy pinnalla, kun muut uppoavat.
Miten nämä hyveet ilmenevät verkossa? Oma vastaukseni on teknologiariippumaton: keskustelemisena.