Ke 11.10.2006 @ 14:38admin

Energiaa saa töpselistä

Keskustelu maamme energianhuollosta käy vilkkaana ja sitä kuunnellessa ainakin omassa päässäni kumisevat kellot menneisyydestä - vaikka kommenteista poistettaisiin aluepoliittiset kuorrutukset. Muutenkin nykyhallituksen linja tuntuu olevan staattista ja äärimmäisen konservatiivista, ilman minkäänlaista katsetta tulevaisuuteen. Mutta tässä keskityn kuitenkin pelkkään sähköön.

Viime viikonlopun uutisten mukaan vihreiden Tarja Cronberg on haukkunut hallituksen energiapolitiikan lyttyyn, enkä voi olla kuin samaa mieltä. Pinnan alla valmisteltava kuudennen ydinvoimalan tilaus ja etanolin tuotannon käynnistäminen sekä sen pikkiriikkinen lisääminen öljypohjaiseen polttoaineeseen ensi vuosikymmenellä ovat kumpikin surkuhupaisia keinoja varautua tulevaan. Sähkökaapeli Venäjältä kummittelee ja ulkomaiset energiajätit pelottelevat lintukotomme rajojen liepeillä. Ja kun mukaan vielä lisätään herrojen Pekkarinen ja Vanhanen alkuviikon aikana esittämät toiveet Vuotoksen altaan ja vesivoiman lisäämisestä, alkaa jo naurattaa.

Jos otetaan ensin sähkö, niin tilanne kuitenkaan ei naurata, sillä tätä menoa sähkökulutus vain jatkaa kasvuaan ja ellei mitään tehdä, joudutaan kovien talvipakkasten aikaan pian varmasti turvautumaan sähkön säännöstelyyn. Samalla Pohjoismainen sähköpörssi ja kaupankäynti Venäjän kanssa ovat osoittautuneet kalliiksi, sisäsiittoisiksi ja osin epävarmoiksikin tavoiksi, joten jotain pitäisi kansallisesti tehdä - vaikka kuinka kansainvälisessä ajassa eletään.

Olennaisimmat asiat tässä ovat tietysti sähkön kulutus ja sen tuottaminen. Uusi tekniikka on yleisesti ottaen sähköpihimpää tai ainakin tekee sähkön säästämisen mahdolliseksi, mutta käytännössä laitteita tulee koko ajan lisää ja kohta kodeissamme valmiustilassa koko ajan olevien televisiovastaanottimien kaukosäätimet etsitään sähköisin kaukosäädinetsijärobotein. Niin hankalaa kuin se tuntuu olevankin, neuvoisin ensimmäisenä lääkkeenä potentiaaliseen sähköpulaan säästämään sähköä.

Samanaikaisesti pitäisi panostaa oikeasti pitkällä tähtäimellä toimivien uusien energiaratkaisuiden kehittämiseen. Ja avainsana on paikallisuus: pieneen päähäni ei mahdu miksi aurinkokeräimiä, tuulimyllyjä tai polttokennolaitoksia ei käytetä jo nyt laajasti etenkin haja-asutusalueilla. Mitä enemmän sähköä voidaan tuottaa lähellä, sitä ekologisempaa ja toimitusvarmempaa se on - energian tuotantoa voidaan säätää kulutuksen mukaan ja ylimääräinen virta voitaisiin ohjata muiden käyttöön.

Hyvä esimerkki on tietojenkäsittely: aikanaan suuret keskustietokoneet olivat ainoa tapa numeronmurskaukseen, mutta niin vain henkilökohtaiset koneet tulivat ja nyt haastavimmat laskutehtävät annetaan verkon kautta ympäri maailman olevien PC-koneiden hoidettavaksi kaiken muun toiminnan ylijäämänä. Samaan aikaan suurilla koneilla hoidetaan suuria keskitettyjä laskutehtäviä, kuten sääennusteiden laatimista tai mutkikkaita fysikaalisia simulaatioita. Ja pankkienkin holveissa sirisevät isot tietokonesysteemit.

Nyt rakenteilla oleva viiden ydinvoimala maksaa noin 13000 miljoonaa euroa ja se tuottaa aikanaan 1600 megawattia, eli voisi laskea yleistäen että yksi megawatti ydinsähköä maksaa 8,1 miljoonaa euroa. Kesällä Britanniaan tilattu 70 megawatin tuulivoimapuisto tulee maksamaan 70 miljoonaa, eli yksi megawatti tuulivoimaa maksaa noin miljoona euroa. Espanjaan rakenteilla oleva 50 MW:n Andasol 3 -aurinkovoimala maksaa noin 260 miljoonaa euroa, eli tästä voisi laskea, että megawatti aurinkosähköä maksaa 5,2 miljoonaa euroa. Suomessa Aurinko paistaa vähemmän ja tuulet ovat hieman rauhallisempia kuin Brittein saarilla, mutta jos laskisi saman megawattimäärän näitä ilmaista energiaa käyttäviä laitoksia, puolet kumpaakin megawateissa, niin hinnaksi tulisi noin viisi miljardia. Siitä jäisi vielä 8 miljardia sitten joko toiseen 1600 megawattiin, tai perinteisempään varavoimaan, tai vaikkapa teollisuuden ja kotien sähkötaloudellisuuden prantamiseen. Yli jäisi vielä miljardikaupalla euroja fuusiovoiman ja polttokennojen, sekä muun tulevaisuudessa tärkeän tekniikan kehittämiseen.

Ei, en ole ydinvoimaa vastaan. En näe siinä ydinkummituksia, vaan mielestäni se on periaatteessa ihan hyvä ja hyväksyttävän turvallinen tapa tuottaa sähköä, mutta nykytilanteessa siihen sijoittaminen estää kehitystä ja askeleen eteenpäin ottamista. Vaihtoehtoisia voimanlähteitä saataisiin käyttöön myös nopeammin ja edullisemmin. Ja jos ajattelee alue- ja työllisyyspolitiikkaa, niin pienvoimaloiden asentamiseen ja rakentamiseen syntyisi kosolti uusia työpäikkoja ympäri Suomen! Ja pitkällä tähtäimellä niiden kustannukset ovat vain se, mitä menee huoltoon ja ylläpitoon.

Tuulivoima, aurinkoenergia ja muut vaihtoehtoiset pienet , yleensä paikalliset, voimaratkaisut leimataan yleensä viherpiipitykseksi ja epärealistisiksi, mutta ne ovat oikeasti jo nyt täysin varteenotettavia vaihtoehtoja. Energiapeliä pelaavat vain taantumukselliset ukonköriläät, jotka eivät bensarohmuissa autoissaan osaa ajatella kuin suuria voimaloita ja niillä tehtävästä sähköstä saatavia voittoja.

Nyt kun pääsin vauhtiin niin pari sanaa vielä etanolista. On toki hyvä, että etanolitekniikkaa kehitetään ja sitä aletaan lisäämään vähitellen polttoaineen joukkoon, mutta tässäkin investointeja ollaan suuntaamassa käytössä olevan ympäristön kannalta haitallisen, hankalan ja vanhanaikaisen tekniikan ylläpitämiseen sen sijaan että katsottaisiin tulevaisuuteen. Entäpä jos pohtisimme tankkiin laitettavan polttoaineen koostumuksen sijaan sitä, ettei tankkiin tarvitsisi enää laittaa mitään tai että nesteen sijaan tankkaisimme vetykaasua? Tai maakaasua, jota toistaiseksi on tiedetään olevan enemmän kuin öljyä ja joka palaessaan tuottaa vähemmän haitallisia pakokaasuja?

Toissapäivänä Ranskan TV-uutisissa kerrottiin lisälaitteesta, jolla muutaman tuhannen euron hinnalla saa tavallisen henkilöauton toimimaan maakaasulla. Kun kaasua ei ole saatavilla, niin auto kulkee myös "tavallisella" polttoaineella. Taas kätevä, yksinkertainen ja jo nyt kohtuuhinnalla hankittavissa oleva ratkaisu - joka Suomessa tosin varmasti joutuisi dieselveron kouriin sen sijaan että laitteiden ostamista edesautettaisiin.

En tietenkään ole etanolin tekemistä, uusien tekotapojen kehittämistä ja sen polttoaineena käyttämistä vastaan, mutta olisi hyvä katsoa kauemmaksi tulevaisuuteen, eikä tarrautua likinäköisyyksissä olevaan. Nykypäivä perustuu aina menneisyyteen, mutta samalla tulevaisuus on jo täällä tänään. Sille pitää vain antaa mahdollisuus. Toivottavasti keväällä valittavalla eduskunnalla sekä uudella hallituksella riittää siihen halua ja uskallusta.

9 kommenttia

Ja tarvittanee kohta yksi ydinvoimala myös syöttämään virtaa valmiustilassa muhiviin digibokseihin ja tietoturvan toteuttamiseen.

On kokemusta, kun on pitänyt työkseen tehdä ATK-investointeja tehokkaampiin laitteisiin jotta ne jaksavat pyörittää entistä raskaampia tietoturvasovelluksia taustalla. Etenkin kun nykyään pelkkä virustorjunta ei riitä, vaan pitää torjua myös haittaohjelmia, spämmiä, vakoilua jne.

Eli kybersaaste aiheuttaa myös fyysistä saastumista, ainakin lisääntyneen energiankulutuksen ja ennenaikaisten laiteinvestointien muodossa.

Digi-TV intoilua olisi pitänyt lykätä kunnes olisi ollut tarjolla kunnolla ja kunnollisia laitteita. Digi-viritin pitäisi olla vakiona integroituna TV:ssä, nauhurissa jne. kuten analogiset virittimet nykyään. Erillisillä bokseilla sählääminen on naurettavaa.

Auton saa kulkemaan myös vedellä.

http://mobilemag.com/content/100/354/C8115/

Jari Mäkinen kirjoitti:
<i>"Nyt rakenteilla oleva viiden ydinvoimala maksaa noin 13000 miljoonaa euroa ja se tuottaa aikanaan 1600 megawattia, eli voisi laskea yleistäen että yksi megawatti ydinsähköä maksaa 8,1 miljoonaa euroa. ..."</i>

Teollisuuden Voiman itsensä mukaan hankkeen kokonaiskustannukset ovat 3 miljardia euroa (vuoden 2003 rahassa), ei 13 miljardia.

<strong>Jari Mäkinen, mistä tuo lukusi 13 miljardia euroa on peräisin, ja mitä kaikkea se luku pitää sisällään?</strong>

(Lähdeviitteeksi annan vaikkapa tämän Olkiluoto 3:n perustiedot sisältävän esitteen: <a href="http://">http://www.tvo.fi/uploads/OL3perustiedot-FIN(1).pdf</a> )

Muutenkin pidän merkillisenä esitettyä teho- ja hintavertailua. Tiedetoimittaja Jari Mäkinenhän kirjoitti tällaisia väitteitä:

<i>"Kesällä Britanniaan tilattu 70 megawatin tuulivoimapuisto tulee maksamaan 70 miljoonaa, eli yksi megawatti tuulivoimaa maksaa noin miljoona euroa. Espanjaan rakenteilla oleva 50 MW:n Andasol 3 -aurinkovoimala maksaa noin 260 miljoonaa euroa, eli tästä voisi laskea, että megawatti aurinkosähköä maksaa 5,2 miljoonaa euroa. Suomessa Aurinko paistaa vähemmän ja tuulet ovat hieman rauhallisempia kuin Brittein saarilla, mutta jos laskisi saman megawattimäärän näitä ilmaista energiaa käyttäviä laitoksia, puolet kumpaakin megawateissa, niin hinnaksi tulisi noin viisi miljardia. Siitä jäisi vielä 8 miljardia sitten joko toiseen 1600 megawattiin, tai perinteisempään varavoimaan, tai vaikkapa teollisuuden ja kotien sähkötaloudellisuuden prantamiseen. Yli jäisi vielä miljardikaupalla euroja fuusiovoiman ja polttokennojen, sekä muun tulevaisuudessa tärkeän tekniikan kehittämiseen."</i>

Jari Mäkinen siis vertaili energian hintaa per "megawatti" (tehoa). Kyseinen luku ei kuitenkaan kerro sitä, mitä Mäkinen mahdollisesti tulkitsi sen kertovan. Nimittäin esim. 1 megawatin tuulivoimala ei tuota koko aikaa sähköä megawatin teholla, vaan se tuottaa sähköä ylipäätäänkin vain osan ajasta. Myöskään aurinkovoimala ei tuota sähköä koko vuorokautta. Ydinvoimala tuottaa sähköä puolestaan pääasiassa (eli silloin kun se ei ole esim. huollon johdosta kokonaan pois tuotannosta) varsin tasaisesti. Siten nämä teholuvut eivät ole vertailukelpoisia tavalla, jolla Jari Mäkinen niitä yllä vertaili. Jotta vertailu olisi ollut mielekästä, vertailla olisi pitänyt esim. megawattituntien hintaa, ei "megawattien" hintaa.

Kirjoituksessani on tosiaankin "pieni" virhe: luku 13 miljardia on oikea, mutta rahayksikkö väärä, sillä otin luvun Olkiluoto 3:n tietokoneellani olevasta perustietopaketista, jonka tietoja oli jo markka-ajalta. Nykyinen hinta-arvio on tuo Analyysin mainitsema kolmisen miljardia euroa, mutta se kyllä tullee siitä nousemaan ja oheiskustannukset mukaan laskien luku on vieläkin isompi. Laskutapoja on erilaisia, joten tässä vaiheessa lienee parasta puhua kolmesta ja puolesta miljardista. Eurosta.

Ihmettelinkin hintaa kirjoittaessani, mutta se ei muuta perusasetelmaa. Aurinko- ja tuulivoimaloiden hinnat perustuvat Skotlantiin ja Espanjaan tekeillä oleviin laitoksiin, ja ne näyttävät vaihtoehtoisten energianlähteiden olevan täysin harkitsemisen arvoisia. Teollisuuden Voiman mukaan ydinsähkön hinnaksi tulee 2,2 senttiä/kWh, mutta laajemmin EU:n tasolla komission laskelmien mukaan ydinsähkön keskimääräinen hinta on 4,5 senttiä/kWh. Tuulivoiman hinta on tällä hetkellä (ilman tukia) noin 2,5–7,0 senttiä/KWh riippuen sijoituspaikan tuulisuudesta ja siitä kuinka monta tuulimyllyä puistossa on. Aurinkosähkö on laajamittaisesti toteutettuna järkevää aurinkoisemmissa maissa, mutta kuten Tekesin vuonna 2001 julkaistussa raportissa sanotaan, on eteläisen Suomen säteilymäärä samaa tasoa kuin Keski-Euroopassa, on tälläkin energiamuodolla myös potentiaalia. Jos sille annetaan vain mahdollisuus.

Suuria voimalayksiköitä tarvitaan varmasti tulevaisuudessakin, mutta mielestäni paikallisten, eri energialähteisiin perustuvien pienten voimalaitosten kehittämistä kannattaisi edistää olennaisesti nykyistä voimakkaammin. Askel yhden kesämökin sähköistämisestä tuulella ja auringolla yhden ympärivuotisesti asutetun omakotitalon sähköistämiseen ei ole suuri. Vuodenaikojen ja sääolosuhteiden vaihtelua voidaan tasata esimerkiksi polttokennoilla ja valtakunnanverkosta otettavalla sähköllä.

Ydinvoimaan laitettu raha on erittäin todennäköisesti pois vaihtoehtoisten, tulevaisuudessa joka tapauksessa tärkeiden energiaratkaisuden tutkimisesta ja edistämisestä. Ja niiden aika aivan konkreettisina vaihtoehtoina energiataloudessa on jo nyt.

Ongelmana Suomessa ovat kuitenkin ne muutamat talvipakkaspäivät, jolloin lämpötila laskee -30°C:n tienoille, sähkön kysyntä nousee hurjasti, on tyyntä ja pilvistä, vesivarat ovat vähissä ja koska sama pakkanen vallitsee naapurimaissa, ei sieltäkään saa sähköä. Itse voisin hytistellä ne päivät takan ääressä konjakkia naukkaillen, enkä laittaisi pahaksi, vaikka silloin hiilivoimalatkin pyöräytettäisiin käyntiin.

Ydinenergian yhteydessä puhutaan ainoastaan ja vain sähkön tuotannosta. Mihin käytetään se lauhdelämpö joka jää jäljelle turbiinien pyörittämisen jälkeen ja millainen energiasisältö sillä on.
Käsitykseni mukaan se ajetaan mereen, mutta se on hukkaanheitettyä energiaa. Sen voisi käyttää kiinteistöjen lämmitykseen. Esim: pääkaupukiseudulla. Joten kuudes voimala pitäisi sijoittaa Espoon ja Helsingin välimaastoon.
Vai onko se ydinvoima sittenkin niin vaarallista. Vaikka yritetään selittääkin sen vaarattomuutta. Jos kuitenkin sattuu jotain, niin onhan Eurajoella ja Loviisassa vähemmän ihmisiä kuin pääkaupunkisuedulla.
Kun Eurajoella yksi pannu posahtaa, niin tuskin sieltä enään energiaa tuotetaan. Eipä taida löytyä henkilökuntaa jällelle jääneiden pannujen käyttämiseen. Syntynee jonkinlainen energiavaje. Kun näin käy päästäänkin jo rahastusasioihin.

Tuo ydinvoimaloiden lauhdelämmön hukkaaminen on askarruttanut minuakin jo pitkään. Ymmärrän kyllä, että sitä ei haluta enemmän tai vähemmän kuvitteellisten säteilyhaittojen vuoksi käyttää esim. kaukolämpönä asuinkiinteistöjen lämmittämiseen. Mutta miksi sitä ei voitaisi käyttää vaikka teollisuuden prosesseissa tai kasvihuoneiden lämmitykseen. Näin kotimaisten tomaattienkin hinnat saattaisivat pysyä hieman alempana talvikuukausina:)

En tiedä miten on asianlaita Suomessa, mutta käsittääkseni joissain maissa ydinvoimalan lauhdevettä käytetään mm. kalankasvatukseen. Ei järin erityistä hyödyntämistä, mutta jotain kuitenkin. Joka tapauksessa mereen päässyt lämmin vesi houkuttaa lämpimässä vedessä viihtyviä kaloja ja kalastajat käyttävät tätä hyväkseen – myös Suomessa.

Käsittääkseni kaloissa ei ole erityisen kohonneita radioaktiivisuusmääriä...

Ydinvoimalasta tulevan lauhdeveden lämpötila ei riitä alkuunkaan mihinkään kaukolämmitykseen tms. Tuon ulos tulevan lauhdeveden lämpötila on jossain kymmenen-viidentoista asteen tienoilla, jos niinkään korkea. No jotain voimalan välittömässä läheisyydessä olevia kasvihuoneviljelmiä sillä saattaisi tietysti lämmittää.

Saisiko siitä lauhdevedestä lämpöpumpuilla esim. valo- ja lämpöenergiaa kasvihuoneille?

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu