Pyysimme teitä kirjoittamaan kokemuksia lentopelosta. Tässä havaintoja, kuvauksia ja vinkkejä kirjeistänne. Aihetta käsitellään Prisma Studiossa 6.11. klo 20, TV1.
Lentopelossa ei ole mitään järkeä. Ei ainakaan, jos sitä katsoo tilastojen valossa.
Yksittäisen ihmisen riski kuolla lento-onnettomuudessa on yksi mahdollisuus neljästätoista miljoonasta. Siis 1:14 000 000! Eli jokainen numeroihin uskova voi huoletta lentää päivittäin seuraavat 38 000 vuotta. Esimerkiksi golfauto-onnettomuuden riski on moninkertainen. Silti golfareita harvoin vaivaa nurmikammo, mutta arviolta joka kolmas matkustaja kärsii lentopelosta.
Useimmat lentopelkoiset tietävät kaiken tämän, mutta kysymys ei olekaan järkeilystä. Moni kirjoittaja totesi, että väittäkööt numerot mitä tahansa, joskus koneita tippuu. Se on kiistämätöntä. Ja ehkä juuri minä olen se onneton, joka on siinä koneessa...
Kirjeissä myös lento-onnettomuuden "ehdottomuutta" pidettiin yhtenä pelon syynä. Siinä ei matkustajalla ole paljon tehtävissä, kun autossa voi sentään tuudittautua ajatukseen, että minä olen toki parempi kuski kuin muut. Ja turvatyynyistä ja -vöistä voi tien päällä olla oikeasti hyötyä.
Lentopelkoa kuvailtiin ahdistuksena, joka alkaa joskus jo monta päivää ennen lentoa, useimmiten kuitenkin vasta terminaalissa tai koneeseen mennessä. Hermostuneisuutta, käsien vapinaa, paniikin tunnetta.
Lennon aikana moni kertoi puristavansa tiukasti käsinojia, kuuntelevansa koneen nitinöitä, natinoita, kolahduksia ja kalauksia. Lentoemäntien ilmeiden tarkkailu oli myös yleinen harrastus.
Useimmiten lentopelko on kirjoitusten perusteella tullut vasta myöhemmin. Ensin on vuosikausia lennetty huoletta, sitten yhtäkkiä onkin iskenyt pelko. Useimmiten sille ei ole mitään selvää aiheuttajaa, mutta muutamissa kirjeissä kerrottiin, että kammon on laukaissut esimerkiksi paha turbulenssi tai ukkosmyrsky ilmassa. Myös omien lasten syntyminen on tuonut mukanaan huolen sekä omasta että lasten turvallisuudesta.
Lentopelkoa hoidetaan useimmiten sillä tavallisimmalla tavalla: alkoholilla. Erityisesti konjakki näyttää olevan lentopelkoisten juoma, mutta myös kuohuviini, viini ja olut saivat mainintoja. Yksi lentopelkoinen kertoi uskaltavansa katsoa aihetta käsittelevän Prisma Studionkin vain punaviinilasillisen voimin :-) (Hymiö kuului alkuperäiseen kommenttiin).
Toimiva konsti eräällä kirjoittajalle oli rutiinien luominen. Tuntia ennen laskeutumista vessakäynti, korvatulppien asettaminen, turvavyön kiristäminen jne. Rutiinit vievät ajatukset pelosta. Tai ainakin niiden on tarkoitus viedä...
Yksi -huonosti toimiva- menetelmä oli myös käytössä, eli lento-onnettomuuksia käsittelevien dokumenttien katselu televisiosta. Kirjoittaja ei suositellut sitä muille.
Konsteja ovat myös rauhoittavat lääkkeet, lukeminen, musiikin kuuntelu, sodukojen ratkaiseminen, virkkaaminen (muovipuikkoja voi viedä koneeseen), lennon käyminen läpi etukäteen kotona tietokonesimulaattorilla, huumori, vierustoverin kanssa keskusteleminen, perusteellinen lentokoneaterioiden avaamisen taitoon perehtyminen, ja tiedon hankkiminen lentokoneen tekniikasta. Tilastotietokin auttoi joitakuita. Myös placebo toimi, eli rauhoittavien lääkkeiden mukana pitäminen ilman, että niitä varsinaisesti syö.
Jotkut olivat päässeet käymään lentokoneen ohjaamossa -ennen syyskuuta 2011- ja se oli vienyt lentopelon. Samoin lentopelkokursseista ja aihetta käsittelevistä kirjoista on saatu apua.
"Hauskin" parantumistarina -ainakin ulkopuoliselle lukijalle - oli erään entisen lentopelkoisen tarina, miten hänelle sattui sellainen "vastoinkäyminen", että voitti Yhdysvalloissa helikopterilennon Grand Canyonille. Lennon ensimmäiset viisi minuuttia menivät kirkuen. Mutta sen jälkeen tavallisessa matkustajakoneessa lentäminen ei enää tuntunut mitenkään pelottavalta. Shokkihoitoakin voi siis kokeilla.
Kirjeiden valossa lentopelkoiset ovat kaikki hyvin perillä siitä, että lentomatkan vaarallisin vaihe on yleensä automatka lentokentälle. Silti pelolle aina voi mitään - elämä on epävarmaa ja epätodennäköisiä onnettomuuksiakin sattuu. Osa oli päässyt pelosta eroon. Ja vaikka ei olisi päässytkään, aika moni näistä kirjoittajista kuitenkin lensi, sillä matkustushalu oli pelkoa suurempi.
Lentopelkoa käsittelevä Prisma Studio on katsottana Areenassa:
http://areena.yle.fi/tv/1692271
Mukana yksi meille peloistaan kirjoittanut katsoja, jonka viemme lentopelkokurssille. Miten hänelle kävi?
Perustietoa lentopelosta ja käytännön ohjeita:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=mat00005
http://www.lentopelko.fi/
Kiitos kaikille kirjoittajille. Tässä vielä joitakin sitaatteja teiltä:
”Nykyisin vältän pitkiä lentomatkoja. Keinoni selvitä lyhyistä matkoista
on yksinkertainen: ostan uutta lukemista, luen intensiivisesti ja
kuvittelen olevani junassa.”
”Minä tiedän, että lentäminen on turvallinen matkustusmuoto ja että koneessa on ammattitaitoinen henkilökunta sekä ohjaamossa että matkustamossa. Mutta silti aina pelottaa! Yksi selityshän voi olle se, että lentokoneessa en pysty hallitsemaan tapahtumia, vaan olen ikään kuin muiden armoilla.”
”Kaikkein helpointa olisi, jos mieli ei lähtisi ajattelemaan niitä kauheuksia, mitä koneessa voisi lennon aikana tapahtua. Sitä ei vain pysty hallitsemaan. Alkoholi vain pahentaa näitä ajatuksia.”
”Olen usein miettinyt, mikä minua helpottaisi. Seuraavat seikat ovat ne joista uskoakseni olisi apua;
- Pääsy lentokoneen ohjaamoon lennon aikana, silloin kun oikeasti jotain tapahtuu
- Se, että omalla paikalla istuessani tietäisin mitä seuraavaksi tapahtuu (Suunnan- tai lentokorkeuden muutos, laskusiivekkeiden asento, nopeudenmuutos jne.)”
”Paras mielikuva lentopelon voittamiseen on varis, joka lehahtaa puun latvasta ja liitelee kauniisti maahan. Tämä mielikuva toimii yllättävän hyvin: ei kai lentokonekaan rysähdä, kun ei lintukaan...”
”Joskus muiden lentopelon huomaaminen voi tuoda kummaa lohtua.”
” Kiinassa oli lentokoneen kylkeen kiinnitetty punainen, onnea tuottava tupsu. Alkoi naurattaa ajatuskin, että sillä olisi vaikutusta. Oma jännitys hälveni vähän. Hurtti huumori auttaa myös.”
”Kerran lentokoneen noustessa istui vieressäni naapurimaasta kotoisin oleva nainen. Hän teki ristinmerkin ennen lähtöä. Kysyin, pelkääkö hän. En, vastasi nainen. Siinäkin oli jonkinlaista tilannekomiikkaa.”
”Onneksi voin omahyväisenä todistaa itselleni, että en tuhlaa luonnonvaroja lentelemällä kaiken maailman thaimaaseen tai muualle.”
”Kannustan nykyisin ihmisiä tekemään jotain "karmaisevaan" liittyen pelkoon niin se voitetaan.”
