Yle Tiede

Arjen aikajana

Aikamatka arkeen radiosarjan kahdeksassa osassa tarkasteltiin teema kerrallaan arkeen kiinteästi liittyvien ilmiöiden avulla sitä miten Suomesta oikein tuli Suomi? Eli se moderni Suomi, jollaisena sen nyt tunnemme. Tätä arjen suurta kaarta tarkastellaan ruoan, asumisen, pukeutumisen, alkoholin, vapaa-ajan, mökkeilyn, autoilun ja työn näkökulmista.

Radio-ohjelmat on tulleet jo ulos ja kuunneltavissa Yle Areenassa.
Yle Oppiminen on myös purkanut auki sarjan sisältöjä ja ne löytyvät oppimisen uusilta sivuilta.

Hahmottaakseni arjen tarinaa uudella tavalla, laitoin ohjelmien keskeiset faktat aikajanalle. Näin niistä muodostuu uusi arjen tarina, jossa ilmiöt lomittuvat toisiinsa. Itsekin aikajanaa tehdessäni huomasin miten eri ilmiöt liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi 60-luvulla elintaso nousi ja vapaa-aika lisääntyi. Tämä merkitsi muun muassa sitä, että myös mökkien rakentaminen lisääntyi. Tämä taas tarkoitti, että yhä useammalla oli käyttöä omalle henkilöautolle. Ja kun mökile mentiin autolla, niin enää ei käytettykään välttämättä sitä kyläkauppaa.

Aikajanalla näkyy myös selvästi 50-luvulla käynnistynyt raju elinkeinoelämän rakennemuutos, joka varsinkin 60- ja 70-luvuilla sysäsi liikkeelle monenlaisia uudistuksia ja ilmiöitä.
Nyt tulevaisuuden tutkijat puhuvat, että elämme jälleen uuden rakennemuutoksen (ns. kuudennen aallon) kynnyksellä. Vaikea vielä sanoa mitä kaikkea se tuo mukanaan, mutta varmaa ainakin on, että arjen suuri muutostarina saa jatkoa.

Antoisaa aikamatkaa arkeen!

T: Seppo H.

PS: Aikajana ei näy tuossa ylhäällä parhaalla mahdollisella tavalla oikeanpuoleisen sivupalstan takia. Paremmalta se näyttää täällä. Jos haluat katsoa sitä tuosta ylhäältä, niin kuljeta hiiri oikeaan tai vasempaan reunaan, jolloin saat esille napin josta pääset seuravaan tai edelliseen tapahtumaan.

PSS: Tässä ohjelmasarjassa ei ajanpuutteen vuoksi voitu käydä läpi kaikkia suomalaiseen arkeen liittyviä aspekteja. Ehkä joskus myöhemmin. Mitä aspekteja sinä ehdottaisit? Sisustaminen, matkailu, kaupankäynti jne?

Kategoriat:

Historia

Asiasanat:

0 kommenttia

Hämähäkit ja maailmanloppu

0 kommenttia

Prisma Studion 29.1.2013 juttu tekstiversiona

Hämähäkkejä on lähes kaikkialla maapallolla, niin vuoristoissa kuin viidakoissakin. Vaikka ne pystyvät syömään vain nestemäistä ravintoa, ne ovat lihaa syöviä petoja, oman ravintoketjunsa huippuja. Todellisia petoja - mutta samalla pelastajiamme, varsinaisia supersankareita!

Vaikka hämähäkeillä ei ole hampaita, ne syövät lihaa! Nämä niveljalkaiset pyydystävät lähes taukoamatta pieniä hyönteisiä ja muita ötököitä, jotkut jopa kaloja tai pieniä nisäkkäitä. Ne kietovat saaliinsa seittiin, ruiskuttavat siihen myrkkyä ja sulattavat ateriansa keitoksi, jonka sitten imaisevat sisäänsä.

Lähes kaikki hämähäkit ovat myrkyllisiä. Silti ne ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihmiselle vaarattomia.

Mutta mitä tekemistä maailmanlopulla on hämähäkkien kanssa?

Tutkijat ovat tehneet puolivakavissaan laskelmia siitä, mitä tapahtuisi jos hämähäkit yhdessä yössä, katoaisivat maailmasta.

Joidenkin arvioiden mukaan maailmanloppu saattaisi silloin koittaa jopa kahdessa viikossa. Mikään ei pitäisi kurissa pienten ötököiden lisääntymistä ja koko maan pinta olisi pian elävän biomassan peitossa.

Meidän kohtalomme olisi silloin moninkertaisesti surkea:

Ensimmäiseksi hukkuisimme monimetriseen hyönteismassaan.

Toiseksi, tukehtuisimme ilmakehän hapen puutteeseen. Hyönteiset söisivät nimittäin suihinsa kaikki yhteyttävät kasvit. Se pysäyttäisi hapen tuotannon ja elämä muuttuisi käytännössä mahdottomaksi.

Kolmanneksi, menehtyisimme vielä moniin hyönteisten levittämiin tauteihin.

No, onneksi hämähäkkejä on maailmassa paljon: kolme osalahkoa, 109 heimoa ja noin 42 000 eri lajia –ja uusia löydetään koko ajan lisää. Yksilöiden määrää ei kannata yrittää edes arvata.

Mahdollisuus, että kaikki nämä kertarysäyksellä katoaisivat on niin pieni, että siihen valmistautumiseen ei kannata panostaa liikaa. Eikä kukaan ole keksinyt mitään järkevää syytä, mikä voisi aiheuttaa tällaisen vain yhden eläinlahkon hävityksen.

Yleensäkin nämä laskelmat hyönteisten määrän lisääntymisestä tällaisessa tilanteessa ovat hyvin yksioikoisia, perustuvat vain hyönteisten mekaaniseen lisääntymisvauhtiin.

Idea on sama kuin tarinassa shakkipelin keksijästä, joka sai esittää kuninkaalle yhden toivomuksen. Hän halusi vain riisinjyviä, kohtuulliselta kuulostavan määrän: ensimmäiselle ruudulle asetetaan yksi jyvä, toisella kaksi, kolmannelle neljä…jne. Ei kuulosta kummoiselta kasalta riisiä, ehkä kottikärrylliseltä. Mutta tarkkaan laskettuna siitä tulee 18 446 744 073 709 551 615 jyvää. Ne peittäisivät koko maapallon pinnan.

Kun samalla tavalla mekaanisesti lasketaan paljonko ötököitä näin syntyisi ilman mitään rajoittavaa tekijää, saadaan tällaisia määriä. Mutta jos hämähäkit todella - vastoin kaikkia todennäköisyyksiä - kerralla häviäisivät, silti tämä ei taitaisi mennä noin. Ekologinen systeemi toimii todellisuudessa paljon monimutkaisemmin. Ötököiden määrää saattaisivat rajoittaa monet muutkin asiat kuin hämähäkit ja lisääntyminen pysähtyisi paljon aikaisemmin. Kysymys on siis enemmän ajatusleikistä.

Mutta kannattaa hämäkkeihin silti suhtautua tästä eteenpäin respect -asenteella! Kuka sitä tietää....

Ajatus on poimittu Esa Vileniuksen kirjasta Kaiken maailman loput. Se esitetään myös useissa populaareissa tiedelehdissä esimerkkinä yhden eläimen merkityksestä omassa ekolokerossaan.

Prisma Studion Uhkia avaruudesta -jakso katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1780023

Prisma Studio Facebookissa:

https://www.facebook.com/prismastudio

Kategoriat:

Asiasanat:

0 kommenttia

Pidelkää hatuistanne! ”Tappaja-asteroidi” pyyhkäisee ohitsemme 15. helmikuuta.

3 kommenttia

”Tappaja-asteroidi uhkaa maata!”, ”Osuuko maailmanlopun asteroidi maahan?”, julistivat otsikot tasan vuosi sitten. Silloin nimittäin espanjalaiset tutkijat olivat juuri löytäneet asteroidin, jonka rata näytti suuntautuvan kohti maapalloa. Rysähdys olisi tulossa 15. helmikuuta 2013.

Jopa eteläpohjalaiset huolestuivat. ”Uhkaako kohuvaara Seinäjokea?”, kysyi Seinäjoen sanomat. Heidät herätti se tosiasia, että Etelä-Pohjanmaalla sijaitsee Suomen tunnetuin meteoriitin törmäyksen aiheuttama valtava kraateri. Toista ei tarvittaisi.

Ihan turhaan näitä otsikoita ei tehtailtu, vaikka ne olivatkin reippaasti liioiteltuja.

Kysymyksessä on asteroidi 2012 DA14, arvioiden mukaan halkaisijaltaan 45-metrinen kivenjärkäle, joka kiitää kosmisella nopeudella kohti maapalloa. Se ohittaa meidät pian. 15. päivä helmikuuta.

Ohi siis menee, onneksi. Vaan ei kaukaa, itse asiassa asteroidi suhahtaa poikkeuksellisen läheltä. Sen etäisyys maan pinnasta tulee olemaan vain 34 000 kilometriä. Pitkä matka polkupyörällä, mutta tähtitieteellisessä mittakaavassa ei paljon mitään. Jopa osa maata kiertävistä tietoliikennesatelliiteista on kauempana kuin tuo etäisyys.

”Kohuasteroidiksi” DA14 pääsi siksi, että se havaittiin normaalia aikaisemmin, jo vuosi sitten. Aluksi sen rataa ei tiedetty tarkalleen, mutta kohti näytti tulevan. Lööppeihin se nousi silloin, kun Nasan tutkija David Dunham luennoi Moskovalaisessa yliopistossa. Yksi maan verkkosivustoista tuunasi luennon sisältöä silloin vähän myyvemmäksi ja ilmoitti, että "Nasa vahvistaa asteroidin olevan törmäämässä maahan". Uutinen levisi maailmalle, vaikka se jäi sivustolta aluksi kertomatta, että törmäysuhkan riski oli lähellä nollaa. Tarkkaan sanottuna riski on 0,021%.

Mutta ”tappaja-asteroidiksi” DA14 sen jälkeen jäi. Eikä sitten kuitenkaan ihan syyttä. Nimittäin vaikka 45 metrinen kivenjärkäle on maapalloon verrattuna murunen, jos se törmäisi planeettaamme, se todennäköisesti räjähtäisi ilmakehässä tuhannen Hiroshiman pommin voimalla.

Maailmanloppu törmäys ei olisi, mutta aiheuttaisi todella laajan tuhon. Saman tapaisen kuin Siperian Tunguskaan noin vuonna 1908 osunut meteoriitti, joka onneksi osui asumattomalle seudulle. Sen räjähdys ilmakehässä kaatoi 2000 kilometriä metsää.

Saman tapaisesta törmäyksestä on yli 70 miljoonaan vuotta sitten syntynyt Etelä-Pohjanmaan Lappajärvi. Se on syntynyt arvoiden mukaan halkaisijaltaan jopa 0,5 km törmääjän iskusta.

Lisäksi DA14:n kohdalla on olemassa mahdollisuus, että maan vetovoima muuttaa asteroidin lentorataa kohtalokkaasti. Joka tapauksessa se sitä muuttaa, mutta pahimmassa tapauksessa kun kappele on seuraavan kerran maan lähellä, helmikuussa 2046, se saattaakin olla törmäyskurssilla. Tällaisten uhkien varalle tutkijat kehittelevät parhaillaan toimintatapoja asteroidien rajan muuttamiseksi. Toistaiseksi tunnetuimman asterodintorjuja Bruce Willisin Armageddon –elokuvassa käyttämä metodi, ydinpommi, on yksi mahdollisuus, mutta ”pehmeämpiäkin” konsteja kehitellään. Yksi on asteroidin toisen puolen maalaaminen valkoiseksi. Silloin auringon säteily pikkuhiljaa kääntäisi sen rataa sopivasti ohittavalle linjalle.

Nyt kun helmikuun 15. päivä DA14 suhahtaa ohitsemme, todennäköisesti emme huomaa mitään. Hatuista tai huiveista ei tarvitse pitää kiinni. Periaatteessa asteroidi olisi ehkä mahdollista nähdä hyvillä kiikareilla, mutta siihen tarvitaan aika lailla taitoa ja hiukkanen tuuriakin.

Kuulostaa hurjalta, mutta itse asiassa DA14:n kokoisia asteroideja hujahtaa ohitsemme vähän väliä, useimmat huomataan paljon lyhyemmällä varoitusajalle. Aina joskus joku osuu kohdalle, mutta onneksi todella harvoin. Tämänkokoisia kappaleita arvellaan osuvan maan asutuille alueille kerran vuosituhannessa. Mutta toisaalta, eivät ne kellon tarkkuudella tule.

Prisma Studiossa tiistaina 29.1. klo 20 TV1 puhuttiin asteroidi 2012 DA14:sta. Jari Mäkinen on käynyt ESA:ssa vilkaisemassa ”kohuasteroidia” teleskoopilla. Studiovieraana oli asteroidien tutkimukseen erikoistunut tähtitieteen professori Karri Muinonen. Ohjelmassa puhuttiin myös loppuvuodesta taivaalle ilmestyvästä komeetasta, joka saattaa olla kuuta kirkkaampi –tai häipyä näkymättömiin.

Prisma Studion jakso katsottavana Areenassa:

Prisma Studio Facebookissa:

https://www.facebook.com/prismastudio

Nasan yhteenveto DA14:sta:

http://neo.jpl.nasa.gov/risk/2012da14.html

Artikkeli. johon viitattiin eteläpohjalaisten huolen yhteydessä. Juttu on siis erittäin hyvä ja jo silloin vuosi sitten kohua rauhoitteleva. Laukeuden Ursan puheenjohtajan mukaan huomattavasti suurempi riski eteläpohjalaisella on saada lottovoitto kuin asteroidiosuma:

http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/97722-uhkaako-kohuvaara-seinajokea

Kategoriat:

Asiasanat:

3 kommenttia

Pitkä kaula auttaa pariutumisessa -ainakin, jos olet kirahvi

0 kommenttia

Prisma Studion 22.1.2012 juttu kirahvin kaulan hämmentävästä pituudesta tekstiversiona

Kirahvi on fysiologinen ihme poikkeuksellisen pitkän, jopa kaksimetrisen kaulansa ansiosta. Kirahvin kaulassa on kuitenkin vain seitsemän nikamaa, aivan niin kuin ihmisellä ja suurimmalla osalla muistakin nisäkkäistä.

Jopa vajaan kuuden metrin mittaan kasvavan kirahvin sydän on noin kahden metrin etäisyydellä päästä ja maalaisjärjellä ajateltuna tämän pitäisi tuottaa ongelmia verenkierron kanssa. Miten veri oikein ehtii eläimen aivoihin? Suurimmalla osalla nisäkkäistä on matala verenpaine, koska veri liikkuu lyhyen matkan sydämen ja pään välillä. Kirahvilla onkin kaksinkertainen verenpaine verrattuna muihin eläimiin. Etäisyys sydämen ja pään välillä asettaa kirahvilla muitakin haasteita: kirahvin täytyy selvitä hydrostaattisesta paineesta, joka johtuu valtavasta verimäärästä pitkässä kaulassa. Kun kirahvi esimerkiksi taivuttaa päänsä alas maahan ja nostaa takaisin ylös, sen aivoissa pitäisi painovoiman vuoksi syntyä suuri verentungos.

Kirahvilla on erityinen mekanismi, jolla se säätelee korkeaa verenpainetta. Eläimellä on erityiset sulkuläpät, jotka toimivat kaulan tärkeimmissä laskimoissa. Nämä automaattisesti sulkeutuvat kun kirahvi laskee kaulansa alas ja avautuvat kun eläin nostaa taas päätään.

Ylipäätään pumpatakseen verta päähän, kirahvilla on oltava vahva sydän, jotta se voi taistella painovoimaa vastaan. Pitkään luultiin, että kirahveilla on poikkeuksellisen iso sydän, mutta uusimpien tutkimusten mukaan sydän onkin eläimen kokoon nähden suhteellisen tavallinen. Sydämestä tekevät poikkeuksellisen sen huippuvahvat seinämät. Verisuonten seinämät myös paksunevat kirahvin aikuistuessa ja kaulan kasvaessa. Kirahveilla on myös tavallista suurempi pitoisuus punasoluissa ja tiukka iho etenkin jaloissa, mikä auttaa verta kiertämään paremmin.

Miksi kirahvin kaula sitten kehittynyt niin pitkäksi? Jo vuosisatojen ajan tiedemiehet ovat kiistelleet aiheesta. Suurinta kannatusta tähän mennessä on saanut teoria kirahvin ulottumisesta ruoka-apajille, joihin muut eläimet eivät yletä. Kirahvin lempimurkinaa ovat akaasiapuun lehdet, jotka kasvavat noin kuuden metrin korkeudessa. Lisäapuna hankalimpiin paikkoihin ulottautumisessa toimii eläimen kieli, joka sekin pystyy venymään jopa 46 senttimetriä.

Pitkästä kaulasta on tutkijoiden mukaan hyötyä myös yhteydenpidossa. Kirahvit pystyvät kommunikoimaan toistensa kanssa katseen avulla ja havaitsevat pedot pitkänkin matkan päästä. Kaula auttaa lisäksi lämmönsäätelyssä, kuumassa auringossa kirahvi pystyy haihduttamaan lämpöä kaulan laajan pinta-alan kautta paremmin.

Kaulan mitasta saattaa olla hyötyä myös pariutumisessa. Kirahviurokset nimittäin kilpailevat kaulakkain naispuolista lajikumppaneistaan. Samaan tapaan kuin pässit lukitsevat sarvensa taistelussa myös kirahviurokset hyödyntävät mojovaa kaulaansa iskeäkseen kilpakumppania. Näyttäisi siltä, että urokset, joilla on pisin kaula ja painavin pää voittaisivat useimmiten. Tämä teoria kaulan seksuaalisesta vetovoimasta on kuitenkin kiistanalainen, muun muassa siksi, että urosten kaula ei ole sen pidempi kuin naarailla.

Prisma Studio: Koko ratkaisee. Menestyykö pitkä paremmin kuin lyhyenläntä kollega? Katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1772987

Kategoriat:

Asiasanat:

0 kommenttia

Testaa osaatko yhdistää puheäänen oikeisiin kasvoihin

5 kommenttia

Vastaako äänen perusteella syntynyt mielikuva ihmisen ulkonäöstä todellisuutta? Aika usein käy, että puhelun perusteella komeaksi nuoreksi mieheksi olettamamme tyyppi onkin jotain aivan muuta. Mutta usein päätelmämme pitävät myös paikkaansa. Osaisimmeko siis päätellä jotain ihmisen ulkonäöstä vain äänen perusteella?

Prisma studio tarttuu haasteeseen ja testaa osaammeko yhdistää äänen ja ulkonäön.

Testaa sinäkin, katso seuraavat videot ja mieti kenelle ääni oikein kuuluu.

Ja tuloshan paljastuu Prisma Studiossa tiistaina 15.1 klo 20.

Kategoriat:

Tiedeblogi

Asiasanat:

Prisma Studio

puheääni

5 kommenttia

Hoikentaako pystyraita? Totuus raidoista.

8 kommenttia

Pukeutumisen vanha nyrkkisääntö on, että jos haluat näyttää hoikemmalta, pukeudu pystyraitaan. Jos valitset vaakaraidan, näytät pyöreämmältä kuin oletkaan.

Onko asia todella näin? Sitä on tutkittu yllättävän vähän.

Asiaa on selvitetty jonkin verran mm. Yorkin yliopistossa Peter Thompsonin johtamassa tutkimuksessa vuonna 2008. Silloin julkistettiin kohutulos: vaakaraita itse asiassa hoikentaakin enemmän kuin pystyraita. Asiaa tutkittiin kuvilla, joissa oli 200 naista raitaisissa vaatteissa. Saman kuvan nainen arvioitiin yleensä hoikemmaksi pysty- kuin vaakaraidassa.

Vuoden 2011 alussa jatkotutkimuksessa oltiin samoilla linjoilla. Tulos oli, että oli raita sitten vaaka- tai pystyraita, se tekee ihmisen aina hieman levämmän näköiseksi. Mutta vaakaraita on tässä efektissä tutkimuksen mukaan tehokkaampi.

Mutta laittoi päälleen siis kumman vaatteen vain, aina näytti lihavammalta kuin yksivärisessä asussa. Nimittäin se tuossakin kokeessa vahvistettiin, että tila jossa on kuvioita näyttää aina suuremmalta kuin sellainen, jossa niitä ei ole.

Joten jos oikeasti haluaa näyttää hoikemmalta, paras konsti näidenkin tutkimusten mukaan on pukeutua pelkkään mustaan. Mutta me keskitymme nyt raitakiistaan.

Tässä tutkimuksessa asiassa nähtiin siis yhteys tällaiseen helmholtz-neliötä esittävään kuvioon. Kumpi sivu näissä näyttää sinun mielestäsi leveämmältä?

Mutta tilanne elää. Vuoden 2012 alussa BBC:n tiedekilpailussa asia selvitettiin uudelleen ja vanha perussääntö pääsi taas voitolle. Pystyraita teki kuitenkin ihmisistä hoikemman näköisiä. Sama tulos saatiin vuoden alussa myös Westminsterin yliopiston tutkimuksessa.

BBC:n järjestämässä kokeessa asiaa tarkkailtiin ensimmäistä kertaa elävien ihmisten päällä, ja sehän on eri tilanne kuin kuvioiden katselu tietokoneen ruudulta. Ihminen kun on kolmiulotteinen, muhkurainen sieltä täältä ja lisäksi vielä yleensä liikkuu.

Mikä on siis lopullinen totuus asiassa?

Prisma Studio päätti möyhentää vanhaa väitettä vielä kerran. Järjestimme tieteellisen muotinäytöksen, jossa puimme oikeat mallit raitoihin ja testasimme asiaa yleisön edessä. Arvioiko yleisö pystyraitaa käyttävät mallit hoikemmiksi kuin vaakaraidoissa esiintyvät? Päätimme selvittää asiaa myös Helsingin yliopiston havaintopsykologien kanssa.

Mikä oli testien lopullinen tulos, kun teoria ja käytäntö yhdistettiin? Oikeiden ihmisten päällä tilanne on aivan erilainen, kuin tietokoneruudun kuvia verratessa.

Murskautuuko vanha käsitys, vai jääkö vanha väite kuitenkin elämää, vai löytyykö asiaan aivan uusi ulottuvuus?

Tässä tulokset Prisma Studion suuresta raitamuotinäytöksessä:

Tulos, joka tuli sekä yliopiston alustavassa tutkimuksessa että elävillä malleilla tehdyssä kokeilussa:

Raitojen vaikutus on riippuvainen niiden leveydestä. Kun raita on kapea, se hoikentaa pystyraitana. Kun raita on leveä, se on imartelevampi vaakaraitana.

Tulos on uusi siltä osin, että raitojen leveyden vaikutusta ei ole aiemmin tutkittu kunnolla.

Näin yleisö arvioi malleja:

Kumpi malleista näyttää hoikemmalta?

sinivalkoiset mekot (kapeat raidat)
pystyraitainen 70 %
ei osaa sanoa 20 %
vaakaraitainen 10 %

mustavalkoiset mekot (leveät raidat)
pystyraitainen 20 %
ei osaa sanoa 10 %
vaakaraitainen 70 %

Prisma Studion tieteellinen raitamuotinäytös katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1740803

2008 –tulos, vaakaraita hoikentaa:

http://www.telegraph.co.uk/science/science-news/3351615/Horizontal-strip...

2011: vaaka- ja pystyraita hoikentavat yhtä paljon:

http://i-perception.perceptionweb.com/journal/I/article/i0405

2012: pystyraita hoikentaa:

http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-18476992

Ai niin, tuon helmholtz-illuusion vastaus on tietysti, että nuo kuviot ovat oikeasti kumpikin neliöitä, eli kuviot ovat oikeasti samanlevyisiä. Ja saman korkuisia. Ei heti uskoisi.

Kategoriat:

Asiasanat:

hoikentaako pystyraita

illuusio

havaintopsykologia

muoti

8 kommenttia

Entä jos sinä olet simulaatio?

0 kommenttia

(Prisma Studion juttu aiheesta 11.12.2012)

Muistatko, kun Lordi voitti Euroviisut? Tai kun Suomi voitti jääkiekonmaailmanmestaruuden? Ainakin muistat ensimmäisen koulupäiväsi ja viimeisimmän lumimyräkän.

Mitäpä, jos mitään näistä ei ole koskaan tapahtunut, eikä mitään ole olemassa? Jos kaikki onkin vain perhosen unta tai jonkun avaruusolion harhaista kuvitelmaa? Millä voit todistaa, että näin ei ole? Et oikein millään. Kiven potkaiseminen ei riitä vakuudeksi, vaikka varpaaseen sattuisikin -se kun olisi myös osa perhosen painajaisunta.

Filosofiassa tätä solipsismin heittämää haastetta on pohdittu vuosisatoja. Jonkinlainen ymmärrys Descartesin (1596-1650) filosofian pohjalta syntyi siitä, että ainakin voi olla vakuuttunut siitä, että joku on olemassa, joka tätä unta näkee -"ajattelen, siis olen olemassa".

Kyllä tätäkin argumenttia on kritisoitu riittämättömäksi, sillä eihän voi tietää kuka sitä unta näkee. Ehkäpä se onkin se mainittu perhonen joka näkee unta olevansa ihminen. Mistäpä filosofit nyt lopulliseen yhteisymmärrykseen pääsisivät... Mutta jos nyt ihmettelet, että käyttävätkö filosofit todella aikansa sen miettimiseen, että olemmeko me olemassa, niin täytyy hieman tarkentaa. Harva heistä sitä tosissaan epäilee, kivi kopsahtaa kipeästi kyllä solipsistinkin ukkovarpaaseen. Sen sijaan he pohtivat sitä, miten tämä voidaan pätevästi todistaa.

Mutta solipsismi on saanut nyt uuden, modernin muodon, jonka pohjalta voisi todella olettaa että tätä maailmaa ei ole. Mitäpä, jos emme olekaan unta, vaan koko universumi on iso tietokonesimulaatio, joka käynnistettiin esimerkiksi viime tiistaina? Ja me itse olemme vain pelihahmoja, joille on luotu keinotekoiset muistot näistä tapahtumista, euroviisuista, lumimyrskyistä ja sen sellaisista.

Scifi-kuvitelmaa, eikö?

Niinhän sitä ajattelisi, mutta saksalainen tutkijaryhmä on nyt löytänyt
todisteita siitä, että koko universumimme saattaa olla suuri tietokonesimulaatio.

Nimittäin, jos tämä olisi totta, niin meidän pelihahmojen on lähes mahdoton
itse huomata olevamme tietokoneohjelman luomuksia keinotekoisessa
maailmassa. Ainoa mahdollisuus on törmätä johonkin ohjelmoinnin
rajoitukseen, johon ei ole mitään erityistä syytä.

Vähän kuten Truman show -elokuvassa Jim Carreyn esittämä Truman Burbank ei tiennyt elävänsä lavastettussa tosi-tv –ohjelman studiossa, ennen kuin hän purjehti horisonttiin ja törmäsi lavasteen seinään.

Bonnin yliopiston tutkijat loivat tutkimustarkoituksessa yhden tällaisen simulaatiomaailman. Eivät täydellistä, mutta riittävän hyvän huomatakseen, että tarpeeksi kehittyneellä supertietokoneella se on mahdollista. Ja he huomasivat myös, että simulaatio-ohjelmassa on väistämättä rajoituksia. Sen jälkeen he hakivat meidän myös meidän maailmastamme samanlaisia rajoituksia ja yllätyksekseen huomasivat, että niitä löytyy.

Esimerkki rajoituksesta,jolla ei näytä olevan mitään erityistä syytä, löytyy niin kutsutusta Greisen-Zatsepin-Kuzminin kosmisen säteilyn teoreettisesta rajasta. Siinä on tietty hiukkasmäärän ylin raja, jonka olemassaoloon ei näytä olevan mitään fysikaalista syytä. Se näyttää vain tietokoneohjelmoijan asettamalta rajalta –siis törmäykseltä simulaation seinään. Jos tätä yrittää sanoa kansanomaisella tietokonekielellä, se raja on vähän niin kuin pikselit vaan loppuisivat, kun ohjelmoija olisi ajatellut, että eiköhän tuo resoluutio tähän riitä.

Eri kysymys sitten on, että jos todellakin olemme tietokonesimulaatio tai hahmoja jonkun teini-ikäisen pelifriikin läppärillä, onko sillä meille käytännössä mitään väliä? Elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Jos potkaisee varpaansa kynnykseen, sen olemassaolo on riittävän vahvasti todistettu noin arkielämän kannalta.

Maailmanlopun ennustamisessa voidaan toki silloin unohtaa maya-kalenterit ja asteroidi-iskut. Sen sijaan voimme jäädä pelkäämään sitä, milloin teinin isä tai äiti tulee komentamaan, että "nyt se kone kiinni ja nukkumaan!"

Ja toivo kannattaa laittaa siihen, että teini muistaa edes "seivata" pelin...

Tutkijoiden raportti:

http://arxiv.org/abs/1210.1847

Prisma Studion jakso, jossa tämä juttu, katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1732144

Ps. pakko huomauttaa, että niin terävä kuin Descartesin alkuperäinen "ajattelen, siis olen" -argumentti onkin, niin se, millaisen ontologian hän siitä johtaa, on kyllä käsittämätöntä diibadaabaa.. mutta se on jo toinen tarina :-)

Kategoriat:

Asiasanat:

0 kommenttia

Haluamme hiuksesi!

1 kommentti

Voisiko ihminen kiivetä hiuksia pitkin kuten Tähkäpää-sadussa? Tai voisiko hiuspalmikolla nostaa jopa auton ojasta?? Emme tiedä vielä vastausta, tarvitsemme ensin hiukset.

Aiomme selvittää, kuinka vahvat hiukset ovat.

Jos omaat pitkät hiukset ja olet harkinnut niiden leikkaamista, TEE SE! Mutta älä vielä ota saksia käteen, vaan ilmoita meille pikaisesti halukkuudestasi luovuttaa kutrisi tieteelliseen käsittelyyn, koko ihmiskunnan hyödyksi.

Meilaa meille tukka putkella!

Kategoriat:

Asiasanat:

1 kommentti

Kosteusvauriot aiheuttavat lapsilla astmaa, mutta kodin monipuolinen mikrobisto voi suojata sairastumiselta

1 kommentti

Kosteusvauriot aiheuttavat lapsilla astmaa, mutta kodin monipuolinen mikrobisto voi suojata sairastumiselta. Lapsen makuuhuoneen sekä keittiön ja olohuoneen kosteusvauriot sekä näkyvä home lisäävät lasten hengitystieoireita ja riskiä sairastua astmaa. Kodin märkätilojen, vintin tai kellarin kosteusvauriot eivät vaikuttaneet hengitystieoireisiin tai astmaan. TtM Anne Karvosen väitöstutkimus tukee käsitystä, että kosteus- ja homevauriot aiheuttavat astmaa eivätkä pelkästää pahenna astman oireita.

Atooppisilla lapsilla astman riski lisääntyi enemmän kuin ei-atooppisilla. Tutkimuksessa seurattiin lähes 400:n vuosina 2002-2005 syntyneen suomalaislapsen elämää. Tietoja terveydestä muista teikijöistä kerättiin kuuteen ikävuoteen asti kyselylomakkeilla. Lasten atooppinen herkistyminen 19 allergeenille tutkittiin seeruminäytteistä kahteen otteeseen eli yhden ja kuuden vuoden iässä.

Kodin kosteusongelma ja kuntoarvio tehtiin lasten ollessa keskimäärin viiden kuukauden ikäisiä. Hengitystieoireita ja astmaa lisäsivät vakavat kosteusvauriot niissä tiloissa, joissa oleskellaan paljon. Tulokset ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia, koska tulokset eivät perustu asukkaiden omiin oletuksiin kosteusvaurioista, vaan asunnoissa tehtyyn kuntokartoitukseen. Suurimmassa osassa (n.90%) taloista oli jonkin asteisia, useinmiten pieniä kosteusvaurioita, mutta oleskelutilojen vakavia kosteusvaurioita oli vain alle 10 prosentissa taloista.

Todetut vauriot kannattaa korjata nopeasti ja huolella, jotta altistumiaaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

Elinympäristön suuri mikrobimäärä ja monipuolinen mikrobilajisto puoletaan voivat vähentää astmaan sairastumista. Varhaislapsuuden reipas mikrobialtistus on jo aiemmin on todettu hyväksi suojaksi allergioita ja astmaa vastaan. Kun immuunipuolustus saa oikeita pöpöjä tapettavikseen, se oppii puolustautumaan mikrobeja vastaan eikä turhaan oireile siitepölyistä tai kissanhilseestä. Maatiloilla, karjan mikrobien kanssa kasvaneilla lapsilla on pienempi riski sairastua allergisiin sairauksiin, koska immuunipuolustus on viritetty oikein eli mikrobeja vastaan. Tämän väitöskirjan tulokset tukevat pääosin näitä aiempien tutkimusten tuloksia.

Elinympäristön kokonaismikrobialtistusta tutkittiin lasten ollessa kahden kuukauden ikäisiä. Kodeista kerättiin huonepölynäytteet, josta tutkittiin sekä bakteerit että homeet. Väitöstutkija havaitsi, että elinympäristön mikrobialtistuksen kokonaismäärä ja mikrobien monipuolisuus vaikuttivat enemmän astmariskiin kuin yksittäiset mikrobimarkkerit.

TtM Anne Karvonen väittelee ympäristöepidemiologian alalta la 16.11.2012 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella.

Kategoriat:

Uutta tieteestä

Asiasanat:

kosteusvaurio

astma

1 kommentti

Vanhat laivojen pohjamaalit kummittelevat edelleen saaristomerellä ja nousevat ravintoketjua pitkin lepakoiden kimppuun

0 kommenttia

Vanhat laivojen pohjamaalit kummittelevat edelleen saaristomerellä ja nousevat ravintoketjua pitkin lepakoiden kimppuun. Vanhat pohjamaalien myrkylliset tinayhdisteet lelluvat edelleen suurina pitoisuuksina meren pohjasedimenteissä, mistä surviaissääsken toukat pistelevät näitä myrkyllisiä orgaanisia tinayhdisteitä poskeensa. Saaristomeren ruovikoissa varttuvista surviasissääsken toukista kasvaa tinayhdiste-pitoisia aikuisia surviaissääskiä. Surviaisssääsket surraavat pitkin Airiston rantoja, ja sieltä lepakot napsivat näitä lentäviä iltapaloja orgaanisilla tinayhdisteillä terästettyinä.

FM Thomas Lilley on tutkinut väitöksessään myrkyllisten orgaanisten tinayhdisteiden (tributyylitina ja dibutyylitina) kulkeutumista ravintoverkossa. Tutkimus osoittaa, että laivojen pohjamaaleina käytetyt, nykyään jo kielletyt orgaaniset tinayhdisteet ovat keskittyneet pohjoisella Saaristomerellä Airiston pohjoisosiin, Luonnonmaan korjaustelakan maisemiin. Siellä niitä jököttää edelleen korkeina pitoisuuksina merenpohjan savihiukkasiin kiinnittyneenä.

Orgaaniset tinayhdisteet heikentävät surviaissääskien kasvua ja lisääntymistä, mikä näkyy eri alueiden välisinä lajistoeroina. Jotkut lajit sietävät myrkkyjä muita paremmin, ja voivat hyötyä kilpailijoiden hupenemisesta. Näin ollen surviaissääskien kappalemäärä voi pysyä suht ennallaan, vaikka elinympäristö huononee. Surviaisääskien kokonaisnuppiluvulla on merkitystä, koska ne ovat tärkeitä ravinnonlähteinä sekä kaloille ja linnuille että lepakoille. Surviaissääskiä pääruokanaan syövät lepakot, viiksisiipat, altistuvat orgaanisille tinayhdisteille saalistaessaan saastuneilla alueilla.

Tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa, että saastuneilla alueilla tinayhdisteet siirtyvät surviaissääskiin ja niistä lepakoihin. Tinayhdisteet heikentävät lepakoiden immuunipuolustusta, mikä voi altistaa niitä taudeille. Odotettua lievemmät vaikutukset lepakoiden elämään saattavat selittyä sillä, että niillä on laajat saalistusalueet, ja välillä tulee syötyä puhdastakin ruokaa.
FM Thomas Lilley väittelee ekologian alalta pe 16.11.12 Turun Yliopistossa.

Kategoriat:

Asiasanat:

0 kommenttia

Sivut

Ylen tiedetoimituksen ohjelmantekijät bloggaavat tänne kommenttejaan, havaintojaan, kysymyksiään ja oivalluksiaan joita syntyy tiedeohjelmia tehdessä. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.