Turhaa haukottelua
Menossa oli jo viides kirja muumia, peppiä ja maisaa, mutta tytär höpötteli edelleen sängyssään silmät kirkkaina. Päätin ottaa raskaat aseet käyttöön ja räväytin oikein kunnon haukotuksen ja pikaisesti perään toisen. Lopuksi vielä täydellä antaumuksella, pitkä, rento ja venyvä haukotus. Tällä pikkuneiti jo vaipuisi unten maille, haukotteluhan tarttuu. Sehän on selvä juttu.
Hetki kului - ei mitään vaikutusta. Kaksivuotiaan kasvoilla ei näkynyt vivahdustakaan väsymyksestä. No, kerta vielä kunnollista, äänekästä haukottelua. Pakkohan tämän oli toimia. Itseäni nukutti jo vietävästi ja vedet valuivat silmistä hanakan naaman aukomisen takia.
Ei edelleenkään mitään tehoa, ei yhtikäs mitään. Köllähdin pikkuisen viereen ja tujautin parit haukotukset päälle, ihan varmuuden vuoksi.
Heräsin puolentoista tunnin päästä kirja naamalla, kuola poskella ja niskat vääntyneenä. Tytär nukkui – vihdoinkin.
Parisen vuotta myöhemmin törmäsin tutkimukseen, jossa haukottelun mysteeriä oli jälleen yritetty selvittää. Yhdysvaltalaiset tutkijat olivat tehneet havainnon, että haukottelu ei tartu alle neljävuotiaisiin. Mitä!?! Olin haukotellut siis ihan turhaan kymmeniä ja taas kymmeniä iltoja sillä seurauksella, että olin nukahtanut itse liian monta kertaa ja useimmiten ennen kuin satu oli luettu edes puoleen väliin.
Raivoni tutkijoiden hitaalle toiminnalle hieman laantui, kun luin tutkimusta eteenpäin. Tähän yksinkertaiselta tuntuvaan toimintoon tarvitaan aivojen kehittymistä. Pienillä lapsilla ja tietysti ihan vauvoilla aivojen emotionaaliset osat eivät ole vielä tarpeeksi kypsyneet, joten haukottelu ei vaan yksinkertaisesti tartu. Aikuisille haukottelu on myös sosiaalinen tapaus. Kun yksi haukottelee, niin kohta leukojaan repivät myös seuralaiset. Sama sosiaalinen haukottelu tapahtuu muuten myös simpansseilla. Niidenkin joukossa haukottelu tarttuu pelkän katselun välityksellä.
Jos olin mielestäni haukotellut turhaan, niin olinpahan tietämättäni rentouttanut kaulan lihaksia ja kurkunpäätä. Lapseni mielestä olin varmaankin ollut vain tylsä ja väsähtänyt äiti.
Tutkimuksesta myös selvisi, että ihminen haukottelee elämänsä aikana 250 000 kertaa. Kukahan senkin on loikeasti laskenut? Onkohan homma hoidettu tukkimiehenkirjapidolla vai miten? No, kova homma kuitenkin. Minä luulen, että oma lopullinen haukottelusaldoni tulee olevaan ainakin 280 050. Kyllä nukutushommat sen verran toivat loppulaskuun lisää.
Nuorimmaisen nukutuksessa olen haukotellut suosiolla vain itsekseni. Nyt mennään muita keinoja käyttäen, eli laululla ja silityksellä. Ainakin siihen asti, kunnes tutkijat toisin todistavat.
P.S.
Haukottelun aikana tuntuu usein kuulo heikkenevän. Vaikka toimintoon tarvitaan aivoja, niin kyse ei kuitenkaan ole aivojen salakavalasta juonesta houkutella ihminen unten maille. Syy löytyy silti korvien välistä, tai paremminkin sisältä. Yksinkertaisesti kysymys on siitä, että haukottelun aikana korva menee lukkoon, kun tärykalvo ja kuuloluu jännittyvät. Tarkempi selitys löytyy täältä:
http://tieku.fi/kysy-meiltae/miksi-haukottelu-vaikuttaa-kuuloon