Tiedeviisun kaava vetää suorastaan sanottamaksi
Lupailimme tiedeviisujen voittajista niiden hittiaineksiin pureutuvaa veitsen terävää analyysiä. Valitettavasti näin ei nyt kuitenkaan nyt käynyt sillä hitin kaavojen metsästäjä Olli Heikkinen joutui toteamaan: ” Näistä kappaleista en nyt yksinkertaisesti keksi yhtään mitään sanottavaa.”
Analyysin kannalta kappaleet ovat kyllä melko mitäänsanomattomia. Yritän nyt kuitenkin itse keksiä kappaleista jotain hitin kaavaa tai ainakin jotain kaavaa tai jos ei nyt kaavaa niin ainakin hyvin perusteltuja mielipiteitä tai ei ehkä niin perusteltujakaan, mutta loppujen lopuksi musiikkihan on makuasia.
Kuha: Fiktiota vastaan
Kappaleesta tulee ensimmäisellä kuuntelukerralla lähinnä mieleen latinankielinen Rammstein. Menestyskonseptin lainailu voi sinällään olla hitteyden kannalta hyvä idea, mutta kannattaa pitää huolta, että joku omaperäisyyden kaiku kappaleessa kuuluu. Sitä ehkä tässä kappaleessa on hyvinkin hämmentävä rakenne, joka pitää kyllä kuulijan hereillä, missä on kertosäe, missä on prechorus? Ilmeisesti niitä ei aina tarvita, riittää kun laittaa vai erilaisia osia peräkkäin.
Kappaleen rytmi on tehty hyvinkin kinkkiseksi. Kun normaalisti kappaleessa lasketaan kolmeen tai neljään menee tämän kappaleen alkuosa peräti yhteentoista. Eli itse laskisin alun rytmin Yy kaa koo nee vii kuu, Yy kaa koo, Yy kaa. Jolloin isku tulee siis ykkösille. Tällaista rytmitystä löytyy erityisesti balkanilaisesta kansanmusiikista, länsimaisesta viihdemusiikista ei niinkään. Tässä kappaleessa ei balkanilaisvivahteita muuten löydy, joten haastava tahtilaji on varmastikin valittu kikkailutarkoituksissa. Ja kun kerran kikkailulinjalle lähdetään, siitä on sitten paras pitää loppuun asti kiinni: Kappaleen loppuosassa käydään suunnilleen kaikki mahdolliset tahtilajit läpi. Nähtävästi tämä puri tiedekansaan, ja mikä ettei kyllähän fiksut tiedeorientoituneet ihmiset osaavat laskea viittä pidemmälle ja tämähän on myös loistavaa aivojumppaa. Bongaa siis kaikki biisin tahtilajit oikein.
Kappaleen sanoituksesta on hittiaineksia hieman vaikeampi löytää. Useille eri kielillä laulaminen on todettu toimivaksi, esimerkiksi euroviisuissa esimerkiksi vuonna 2007 Ukrainan Verka Serdjutška pääsi sillä kakkoseksi. Mutta näin normaalielämässä tällaiset hitit ovat harvassa. Kappale on kuitenkin edutainmenttia, eli oppimisen ja viihteen yhdistämistä parhaimmillaan. Biisiä kuunnellessa päähän jää niin saksan kielioppi kuin nykyaikaisen viisiottelun lajit, jotka ovat muuten tietokilpailuiden vakiokamaa. Kunnon tiedenörtti pääsee siis kappaleen avulla osoittamaan ilmiömäistä yleissivistystään, selvää tiedeviisuhittiainesta.
Mutta sitten hittiainekset, tämän kappaleen kohdalla antaisin tiedehittipotentiaalipisteitä. Biisin fiilis on kyllä erittäin hyvin aiheeseen sopiva, sähkökitaravallit johdattelevat sopivasti Matrix- elouvan henkiseen tulevaisuuden konefiilikseen. Kappaleen tiedehittipotentiaaliksi annan siis 83 %.
Integraalirokki
Ööööh rokkia peruskaavalla hauskalla sanoituksella, ei ihan uusi juttu. Hämmentävintä on ehkä huomata kuinka monta miljoonaa kappaletta samalla sointukaavalla voi saada aikaiseksi, mahdollisuuksia näyttäisi olevan noin ääretön määrä. Tämä on nyt kerta kaikkiaan niin koluttu aihe, ettei siihen enää kykene mitään lisäämään. Tämän kappaleen hittiainekset eivät ole ainakaan melodiassa tai sointukierrossa.
Jäljelle jää siis sanoitus. Matematiikkahan on tieteen perusvoima, jonka avulla voidaan suurin piirtein selittää olemassaolomme tarkoitus, erittäin soveltuva aihepiiri siis tiedeviisuihin. Sanoituksen helmi on ehdottomasti kolmannessa säkeistössä oleva integrointiesimerkki, joka on mieletöntä tiedebrassailumeininkiä. Siitä ehdottomasti tiedeviisuhittipisteitä.
Tässä kappaleessa vetävintä onkin ehkä innostunut esitys, joka voi hyvinkin saada myös matematiikan vihaajan ainakin jonkinmoiseen koukkuun. Integrointi on myös jotenkin mukava sana. Eli tiedehittipotentiaali siis 63 prosentin verran.