Hyppää pääsisältöön

Pelastusoperaatio Huippuvuorilla

Vuonna 1928 ilmalaiva Italia oli palaamassa pohjoisnavalta, kun se tippui jäälle Huippuvuorten koillispuolella.  Eloonjääneiden pelastamisesta muodostui suurin arktisella alueella järjestetty pelastusoperaatio.  Tähän operaatioon osallistui myös Suomi. Katso Prisma Studio ti 27.3. klo 20 TV1, uusinta to 29.3. klo 20 Teema.

Suomalaiset Huippuvuorilla. Kuva: Carl-Fredrik Geustin kokoelmat

Vierailin helmi-maaliskuun vaihteessa Huippuvuorilla Prisma Studion kuvausmatkalla. Matkaa suunnitellessani olin lukenut ilmalaiva Italian kohtalosta, pelastusoperaatiosta ja suomalaisten osallistumisesta siihen. Tarina on huikea, ja joillekin jo tuttu, mutta tässä hieman siitä, mistä oli kyse:

Epäonninen Italia

Toukokuun 25. päivänä vuonna 1928 ilmalaiva Italia oli palaamassa pohjoisnavalta, kun se tippui jäälle Nordaustlandet-saaren koillispuolella. Ilmalaiva katkesi, ja osa miehistöstä katosi. Reilu viikko onnettomuuden jälkeen eloonjääneet onnistuivat korjaamaan radion ja lähettämään hätäviestejä. Kolmas päivä kesäkuuta arkangelilainen radioamatööri kuuli viestit, ja ulkomaailma sai tietää, että osa miehistöstä on elossa.

Suomi mukaan operaatioon

Useat maat päättivät lähteä pelastamaan Italian eloonjääneitä – myös Suomi. Ilmavoimat vuokrasi pelastusoperaatioon Aero-yhtiöltä Junkers-lentokoneen. Lentäjäksi valittiin Aeron kokenut lentäjä Gunnar Lihr, ja retken johtajaksi Ilmavoimien luutnantti Olavi Sarko. Lisäksi mukaan lähti lentokonemekaanikko Uuno Backman.

Nopeasti liikkeelle

Gunnar Lihr oli Tukholmassa 14. kesäkuuta, kun hän sai sähkeen lähteä pikavauhtia Helsinkiin. Suomalainen retkikunta lähti Helsingin Katajanokalta 16. päivä, ja matka jatkui Vaasan kautta Tromssaan. Siellä tuli ongelmia: mukaan pakatut varusteet painoivat liikaa, eikä Turku-lentokone kyennyt nousemaan ilmaan. Lentokone piti pakata laivaan.  Pikaisen lähdön vuoksi myös matkakassa oli päässyt unohtumaan.  Suomen norjalaisen varakonsulin antaman vippilainan turvin laivamatka kyettiin maksamaan. Suomalaiset pääsivät Huippuvuorten King’s Bayhin 23. päivä kesäkuuta.

Haastavat olosuhteet

Huippuvuorilla sää muuttuu todella nopeasti - auringonpaiste voi muuttua salamannopeasti lumimyrskyksi, jossa näkyvyys voi olla vain pari metriä. Jäällä eloonjääneiden olosuhteet olivat vaaralliset: maihin yrittäminen oli uskaliasta, koska merijää liikkui virtausten ja tuulten mukana. Touko-kesäkuussa jää myös sulaa, mikä puolestaan muodostaa sumua. Vaikka sää saattoi olla lentämisen kannalta ihanteellinen, meren ja jään pinnalla oli usein niin paljon sumua ettei jäällä olleita voinut havaita.

Suomalaiset saapuivat siis paikalle varsin myöhään, ja ensimmäisen kerran eloonjääneiden teltta oli nähty jo ennen suomalaisten saapumista. Eloonjääneitä ei kuitenkaan saatu heti turvaan, sillä heidän luokseen oli vaarallista laskeutua. Suurin osa eloonjäänestä pelastuikin vasta heinäkuun puolivälissä neuvostoliittolaisen jäänsärkijän kyytiin.

Huonosti järjestetty operaatio

Ilmalaivan Italian pelastusoperaatioon osallistui kaikkiaan noin 1500 ihmistä, parikymmentä laivaa ja lentokonetta. Operaatiolle ei voi kuitenkaan antaa kovin hyvää arvosanaa, sillä siihen osallistuneiden maiden yhteistyö toimi huonosti. Operaatiolla ei ollut yhteistä johtokeskusta – sen sijaan valtiot kilpailivat siitä, kuka ensimmäisenä löytää ja pelastaa eloonjääneet. 

Suomalaisten saavutus

Suomi ei sentään jäänyt aivan osattomaksi tässä kisassa. Italialaisten pelastajien koiravaljakko oli joutunut pulaan, ja suomalaiset noukkivat yhden italialaisen alppijääkärin turvaan viime hetkillä. Tämä noteerattiin myös Italiassa – Mussolini onnitteli suomalaisia pelastajia, ja he saivat myös italialaisia kunniamerkkejä.

Ihan hyvä suoritus kokemattomalta miehistöltä, jolla oli käytössään vain pieni lentokone ja puutteelliset varusteet. Suomalaisten uskalias retki olisi voinut päättyä katastrofiin. Ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geustin mielestä suomalaiset selvisivät hyvän lentotaidon, improvisoinnin ja hyvän onnen ansiosta.

Prisma Studion jutussa haastateltiin ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geustia, jolta ilmestyy syksyllä lentäjä Gunnar Lihrin elämäkerta.