Hyppää pääsisältöön

Neuvola-järjestelmä on kaikkien aikojen paras suomalainen keksintö

Seppo Heikkinen: Paras suomalainen keksintö kilpailun tulokset

Ei, se ei ollut AIV-rehu kuten ennustajamme ennusti tai tekstiviesti, jonka olisi voinut olettaa voittavan, vaan kaikkien aikojen paras suomalainen keksintö on neuvola-järjestelmä. Ääniä kilpailussa annettiin kaikkiaan 1027. 

Mutta kilpailun selkeä voittaja oli siis neuvola-järjestelmä. Idea neuvolasta  ei varsinaisesti ollut suomalainen keksintö, mutta sen maksuttomuus ja laajuus tekivät siitä suomalaisen innovaation. Äitiysneuvola toiminta aloitettiin jo vuonna 1922, mutta vasta 60-luvulla kaikki äidit kävivät neuvolassa.

Suomalaisen neuvola-järjestelmän isänä pidetään arkkiatri, lastentautien professori Arvo Ylppöä (1887-1992). Hän haki esimerkkiä neuvola-järjestelmään Saksasta. Neuvoloiden ansiosta pikku lasten hyvinvointi koheni huomattavasti ja Suomi nousikin hyvin nopeasti kärkisijalle matalalla imeväiskuolleisuudella.  

Kilpailuun osallistunut Vertto Peli kirjoittaakin äänestysblogissa:

"Luulen, että se on neuvolajärjestelmä. Se on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että valtaosa näistä kommentoijistakin ovat selviytyneet hengissä!"

Astiankuivauskaappi, Topi-Keittiöt

Missä on astiakuivauskaappi!

Kilpailun toiselle sijalle tuli tekstiviesti ja kolmanneksi kiilasi Linux-käyttöjärjestelmä. Ehdokkaat kilpailuun valitsi Suomalaisia innovaatiota -kirjan kirjoittajat yhdessä Ylen tiedetoimituksen kanssa. No, mitä listasta ajateltiin....? Keksinnöt ja innovaatiot olivat sekaisin, osa keksinnöistä ei ollut vastaajien mielestä suomalaisia ja mikä pahinta astiankuivauskaappi puuttui listalta! Jos äänestystulosta hakisi kommenteista, niin ylivoimainen voittaja olisi astiankuivauskaappi. 

Torikauppa. Vihannesten torimyynti. Nauris. Nauriita torin myyntipöydällä. Kotimaiset vihannekset. Kuvaaja / Tekijä: Arja Lento., Kuvalähde: YLE., Kuvausaika: 23.7.2001

Nauriskuopasta AIV-rehuun

Jos taas palkitsisimme perustelut parhaaksi suomalaiseksi keksinnöksi, niin voittaja olisi Hannu Ahokas. Hän kuvasi äänestysblogissa mahtavalla tavalla Kehityssarjan nauriskuopasta AIV-rehuun.

"KAIKKIEN AIKOJEN paras suomalainen keksintö on oikeastaan kehityssarja, jonka juuret ovat esihistoriassa: nauriskuoppa > pantio > AIV. - Pakkasenarat kaskinauriin juurimukulat varastoitiin aikoinaan kasken läheisyyteen, rinteeseen, vettä läpäisevään maahan tehtyihin nauriskuoppiin joko tuoreena tai kuoppaan haudutettuina eli naurishautana. Muinaissuomalaisille nauris oli väen pääravinto syksyisin ja C-vitamiinin päälähde. Nauriskuopat ovat yläosastaan tyypillisesti noin 4 m pitkiä, vajaan 2 m leveitä ja noin 1 m syviä. Mitat noudattavat suurin piirtein kultaista suhdetta. Nauriskuoppien jäänteitä löytyy Suomen metsistä kymmeniä tuhansia. Luoteis-Neuvostoliitossa tiedettiin vielä 1920-luvulla olevan muinaisten kaskimaiden lähellä kuoppia nimeltään "cudskih jam" = tsudilaiset eli suhnalaiset kuopat.

Ne kertovat muinaisesta suomalaisesta nauriin viljelykulttuurista. Kuoppia voitiin käyttää uudestaan kaskikierron tultua uudelleen viljelemään paikkaa. - Haudattaessa nauriit kuoppaan hautumaan, ladottiin listityt juurimukulat kerroksittain tulikuumien kivien kanssa, myös kiehuvaa vettä voitiin kaataa kuoppaan. Lopuksi hauta nopeasti peiteltiin oljilla, tuohella, havuilla ja maalla. Kuoppaan saatettiin nauriiden päälle hautauksen päätteeksi panna myös naatit hautumaan kuumuudessa. Naurishaudan hautuminen kesti ainakin 2 vrk. Hautuneet nauriit ajettiin kotiin tai jätettiin talveksi kuoppiin.

Naurishauta oli yleinen ruoka monilla seuduilla yhä 1800-luvulla. - Kuumentuneet naatit jäähdyttyään alkoivat happokäydä alentuneessa hapessa painojen alla. Tästä syntyi massa, joka näytti olevan lehmille haluttua ja jota pulassa ihminenkin saattoi syödä esimerkiksi keittona. Seuraava kehitysvaihe oli pelkästään naattien hautaaminen kuumennettuina maakuoppiin painojen alle. Tätä seurasi kuumennettujen naattien ym. vihantojen kasvisten tiivisti pakkaaminen puukehikoihin, kuumennettujen kaalinpäiden sullominen reiällisiin saaveihin, maahan hautaamista kehittyneempinä versiona. Ollennaisia ovat kasvimassan kuumentuminen, jäähtyneenä tiukkaan sullominen ja kivillä painottaminen syksyn viileyden aikana ja seurannut spontaaninen happokäyminen. Laite on saanut nimen pantio, rinnakkaisnimiä on mm. panne, joka voidaan selittää varastoa merkitseväksi viron kielen avulla.

Pantioitu kasvis voi olla ihmisravintoa tai eläinrehua. Keväällä voidaan syömättä jääneet pantion kaalit kuivata, jolloin syntyy "mustaa kaalia", jotka voidaan edelleen säilyttää kuivina ruokakäyttöön. Pantiointi ilmeisesti kehittyi jossakin Suur-Saimaan ympäristössä ennen Pähkinäsaaren rauhaa. Pantiointi oli venäläisille tuntematonta tekniikkaa, johon he tutustuivat vasta 1700-luvulla Inkerissä. - Artturi Ilmari Virtanen näki yhä pantiotorneja koulukaupunkinsa Viipurin ympäristössä 1900-luvun alussa, jolloin niitä vielä seudulla tehtiin. Valion laboratoriossa selvitettiin, mikä ehkäisi tuoreen rehumassan pilaantumisen. Tulos oli pH laskeminen 4:ään tai alemmas, mikä oli onnistuneesta pantiorehusta todettavissa. Valion laboratorion varsinainen keksintö oli, että pH:n lasku ja rehun säilyminen mätänemiseltä saatiin aikaan miltei millä hapon lisäyksellä hyvänsä, kunhan pH säilyi riittävän alhaisena.

AIV:n tultua tunnetuksi 1930-1940-luvulla, muistivat muutamat yhä pantoinnin: heille AIV oli itsestään selvä uudempi muoto pantiointia. Virtanen myös kopioi rakenteina maakuoppapantioinnin (AIV-kuopat kaivettiin maahan) ja toisaalta tornipantioinnin (AIV-tornit). Yksinkertainen ja kevyempi AIV:n säilöminen läjiin tuli käyttöön vasta 1970-luvulla. Pantioon muinoin pantiin syksyisin mm. odelmaa, josta tuli AIV-rehun pääaineksia ensin alkuun. Toisaalta nauriin naattien pantioinnin muistumana Virtasen työryhmä elvytti nauriin viljelyn nimenomaan lehdiltään runsaan naattinauriin (vertaa naattipantio-termi) muodossa, jota viljeltiin 1950-luvun alussa enimmillään lähes 15.000 hehtaarin alalla Suomessa. Virtaselle myönnetyn Nobelin olennainen aihe oli rehun hapolla säilönnän palkitseminen. Osuutensa Nobel-palkintoon on kuitenkin pitkällä suomalaisella kansa keksintösarjalla."

Omaperäisin ehdotus suomalaiseksi keksinnöksi ja taatusti suomalainen oli Jannen ehdottama pakkoruotsi.

Lähteet:
Juha Oksanen, Pekka Pesola, Nina Rilla, Jani Saarinen: Suomalaisia innovaatiota - Suomi konepistoolista Habbo hotelliin
Vappu Taipale, Hannu Hämäläinen: Kertomuksia sosiaalisista innovaatioista
Kansallisbiografia

Kommentit