Kuuma arabikevät Pasilassa

Se kaikki alkoi ihan käytäväkeskustelusta. Genretuottajani huikkasi ohimennessään, että pitäisi oikeastaan tehdä historiasarja arabimaiden kuohunnasta. Se olisi todella ajankohtainen aihe.
- No niinpä pitäisi, sanoin, ennen kuin tajusin, että minunhan se sitten varmaan pitäisi tehdä.

Olin suunnitellut täksi syksyksi sarjaa Jugoslavian sisällissodista, niistä kun tuli tänä syksynä 20 vuotta. Kuten tuli myös Baltian itsenäistymisestä ja Neuvostoliiton kaatumisesta. Kaikki valtavan tärkeitä aiheita, mutta ajankohtaisuudessaan arabikevät vei kyllä voiton.

Kun sain jatkosotaa käsittelevän 10-osaisen sarjani valmiiksi kesäkuun puolivälissä, aloitin raivoisan perehtymisen aiheeseen. Juhannuksen jälkeenhän kaikki jäisivät lomille ja ohjelmaa pitäisi tulla ulos jo syyskuussa. Onneksi sain professori Tuomo Melasuon kiinni ja hänen kanssaan sovimme tapaamisen vielä ennen lomia.

Seuraavaksi minua rupesi mietityttämään sarjan laajuus. Ensimmäinen ajatus oli ottaa mukaan eniten uutisissa olleet maat eli Tunisia, Egypti, Libya, Syyria ja Jemen. Aika pian kävi ilmi että monissa muissakin maissa tapahtuu ja on tapahtunut aikaisemminkin, vaikka ne eivät ole aina uutiskynnystä ylittäneetkään. Sarja alkoi paisua. Lopulta 4 - 5 osaiseksi kaavailtu sarja venyi kahdeksanosaiseksi.

Samalla huomasin, että jos puhutaan vain yksittäisistä arabimaista, ei näe metsää puilta. Arabimaat ovat erilaisia, mutta samaan aikaan ne jakavat paljon yhteistä historiaa ja kulttuuria. Yhteistä on islaminusko, ottomaanien valtakunta, arabinationalismi, eurooppalaisen siirtomaavallan tulo, arabisosialismi jne. jne. Näitäkin oli pakko käsitellä.

Aikani pähkäiltyäni päätin tehdä jokaisesta osasta tietynlaisen hybridin. Alkuosassa ohjelmaa käsitellään aina jotain arabimaille yhteistä piirrettä ja loppuosa jotain maata (tai maaryhmää). Mahdollisen sekavuuden uhallakin ratkaisu vaikutti toimivalta.

Seuraava ongelma oli, että historia ei pysähdy, sitä tehdään arabimaissa koko ajan. Vaikka Arabikevään historiaa sarjan painopiste on paljon kauempana kuin kevään 2011 tapahtumissa, muuttivat kesän ja syksyn 2011 tapahtumat silti tarkastelumaisemaa. Kun kapinalliset saivat niskaotteen Gaddafista, oli pakko tehdä Libyan viimeisimmät vaiheet uusiksi. Gaddafin ampuminen muutama päivä ennen Libya-osan ulostuloa sai minut nostamaan kädet pystyyn. Antaa uutisten hoitaa tämä osuus. Historiaohjelma ei voi kilpailla niiden kanssa.

Tällaisiin ongelmiin saattaa törmätä, kun rupeaa tekemään historiaohjelmaa ajankohtaisesta aiheesta.

Tutustu arabikevään historiaan kartan avulla. Karttaan pääset tästä.

Mutta kuunnelkaapa!  Arabikevään historiaa.