Järkevästi särkeä
Ruoasta ahdistuminen on passée, tai ainakin pitäisi olla. Silti tunnen omantunnonpistoksia erityisesti kalatiskillä pysähtyessäni. Tieto lisää tuskaa ja nykyään olen aika hyvin perillä siitä mitä kalaa ei tiskiltä kannata kotia kantaa. Tonnikalat ja ankeriaat loppuvat, useita pikkukalalajeja ryöstöpyydetään kasvatetun lohen ruoaksi ja kotimainen kalankasvatus rehevöittää rannikon. Miten siis asioida ruokakaupassa ahdistumatta?
En syö lihaa, joten kuulun ilmeisesti siihen kansanryhmään, jonka tehtävänä on ahdistella carnivorikavereita lihansyönnin ilmastovaikutuksilla. Tosin en ole vegaani ja syön siis myös vedeneläviä, joten minunkin kuuluisi saada osakseni pahennusta vaikkapa rakkaudestani juustoihin. Maidontuotantohan aiheuttaa valtaisan määrän muun muassa metaanipäästöjä. Näitä asioita olen päässäni pyöritellyt ja päätynyt siihen, että ihmisten ruoka-asioihin vaikuttaminen täytyy tapahtua nautinnon kautta! Eli ketään ei saa pakottaa tai ahdistaa mihinkään, mutta ympäristöystävälliset ruoat pitäisi saada kaikista houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi.
Esimerkiksi koulujen pakollinen kasvisruokapäivä ei ole hyvä ratkaisu, keittolahenkilökunnan lähettäminen koulutukseen, jossa tehdään hyvää ja maukasta kasvisruokaa taas on. Olen varma, että koululaisille maistuisi innostuksella kokatut tofuburgerit tai soijalasagnet. Sen sijaan kasvisten käyttöön pakotetun keittolatädin näkemyksetön kasvismössö taas karkottaa koululaiset yhä kauemmas pupujen ruoasta. Pidän paljon ruoanlaitosta ja kokkaan myös usein ystävilleni. Luonani syödään lihatonta herkkuruokaa ilman, että asiasta tehdään suurempaa numeroa. Ehkäpä saan tällä tavalla innostettua lisää kasvisruoan ystäviä, aivan salaa omalla missiollani. hsssss.
Mutta siirrytään takaisin kaloihin. Olen pitkään ihmetellyt, miksi kalojen pyytäminen kestävällä periaatteella on niin vaikeaa. Metsästäjät eivät tapa hirviä tai peuroja sukupuuttoon, eihän siinä olisi mitään järkeä. Tällä hetkellä kuitenkin yli puolet maailman kalakannoista on ylikalastettuja. Ongelmia on myös Itämerellä, esimerkiksi turska- ja luonnonlohikannat ovat kärsineet ylikalastuksesta.
Miten näin on päässyt käymään? Meressä eläviä kaloja on mahdotonta laskea, niiden määrää pystytään ainoastaan arvioimaan. Kalojen pyyntikiintiöt sovitetaan näihin arvioihin ja poliittisin perustein kiintiöitä nostetaan vielä vähän ylemmäs. Lisäksi laiton kalastus ja suuret oheissaaliit verottavat kalakantoja. Tieteen avulla koetetaan löytää ratkaisua tähänkin ongelmaan. Tärkeää olisi pystyä arvioimaan kalojen määrää entistä tarkemmin. Kuitenkin monia arvioihin tarvittavia biologisia muuttujia on melkeinpä mahdotonta tietää. Miten arvioida esimerkiksi sitä, kuinka monta kalaa kokee luonnollisen kuoleman vuosittain? Niinpä kalastuskiintiöitä arvioidessa pitäisi ottaa huomioon myös riskit. Mitä epävarmempi arvio kalakannan koosta on, sitä suurempi on riski kalastaa se sukupuuttoon.
Mutta hyviäkin uutisia on. Suomenlahden villilohikanta on elpymässä sekä Itämeren turska sai juuri vastuullisesta kalastuksesta kertovan MCS- merkinnän.
http://www.wwf.fi/tiedotus/tiedotteet/tiedotteet_2011/ensimmainen_itamer...
Kalatiskillä asioin nykyään nautintoon perustuvan lähtökohdan kautta. Ulkomaiset kalalajit voi vaihtaa herkullisiin suomalaisiin kestävästi kalastettuihin versioihin. Olen sisävesien tyttöni opettelut syömään silakkaa, josta saa aivan loistavia pihvejä. Muikut ovat mielettömät herkullisia, mutta suuritöisiä. Niinpä olen opettanut poikakaverini perkaamaan ne puolestani. Itämerestä kalastettu kuha ja siika sopivat mainiosta sushiin ja sashimiin. Ja nyt minulla on menossa uusi projekti, simpukoiden syöminen. Itämeressä kasvatetut sinisimpukat ovat kaikella tavalla eettistä ruokaa. Niiden kasvatus ei saastuta merta vaan päinvastoin ne puhdistavat Itämeren vettä. Lisäksi tulevaisuudessa mietitään kovasti särkikalojen hyötykäyttöä. Särkikalojen poistokalastuksella pyritään vähentämään rehevöitymistä, mikä olisikaan järkevämpää kuin tehdä niistä vaikkapa herkullisia pihvejä!
Sinisimpukat viinissä kroatialaisen tuttavan tapaan
1 kg sinisimpukoita
voita tai oliiviöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 salottisipulia/ tai tavallista sipulia
2 valkosipulin kynttä (jos tykkää…)
nippu persiljaa
Tämä on hieman mukailtu versio perinteisestä reseptistä. Simpukoiden freesaaminen voissa tai öljyssä saa ne hieman maukkaammiksi. Puhdista sinisimpukat ja poista parta. Varmista, että käytät vain elävät simpukat. Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet ja kuullota ne hitaasti voissa. Älä ruskista tai kuumenna sipuleita liian nopeasti tai ne muuttuvat kitkeriksi. Lisää mukaan simpukat ja freesaa niitä hyvä tovi.
Lisää kattilaan valkoviini ja reilu puolet persiljasta silputtuna. Odota, kunnes neste kiehuu ja lisää simpukat joukkoon. Peitä kattila kannella.
Keitä melko miedolla lämpötilalla 2-3 minuuttia. Ravistele kattilaa tai pöyhi varovasti simpukoita. Älä kypsytä liian kauan, etteivät simpukat sitkisty.
Lisää loput persiljasta kattilaanja syö. nam nam.
ps. Teen juuri juttua Prisma Studio- ohjelmaan siitä miten kalakantoja arvioidaan ja miten tiede voisi ratkaista liikakalastusongelman http://ohjelmat.yle.fi/prisma/etusivu/
3 kommenttia
Pe 22.04.2011 @ 15:32
Tarkennus: todennäköisesti kukaan ihminen ei ole oikeasti carnivori (tai pescovorikaan), koska se tarkoittaisi että ko. henkilö söisi yksinomaan lihaa (tai kalaa). Ihminen on joko omnivori, kaikkiruokainen (eläintuotteita, lihaa, kalaa, maitoa, munia jne. ja lisäksi kasviperäistä ravintoa, toisaalta myös esim. ovo-lakto-vegetaristit ovat tätä ryhmää vaikkeivät lihaa sinänsä syökään), tai herbivori, ts. vegaani, eli ravinto tulee vain kasvikunnasta (ja sienistä..).
No, toisaalta ahdistuminenhan (myös ruokakaupassa) on vain hyvä tunne, jonka on tarkoituskin saada ihminen muuttamaan vääriä toimintatapojaan. Liian moni painaa ahdistuksensa välinpitämättömästi syrjään ja tekevät sen vuoksi kaikenlaista pahaa itselleen ja muille, sekä kaikille niillekin, joihin ihmisen toiminta vaikuttaa vain välillisesti.
Kasvisruoan suosiota pitäisi pyrkiä itse asiassa lisäämään kaikin tavoin, koska joka tapauksessa eläinravinto on ekologisesti huomattavan paljon kuormittavampaa kuin kasvisruoka, josta ihminen kuitenkin voi saada kaiken tarvitsemansa ravitsemuksen terveellisesti, B12-vitamiinia lukuunottamatta, ja sen taas saa ihan hyvin synteettisessä muodossa yhdestä pilleristä päivässä.
Jos eläinravintoa on aivan välttämätöntä käyttää, niin sen käytön voisi hyvin rajoittaa esim. juhlapyhiin ja muihin harvinaisempiin tilaisuuksiin. Siten voisi myös lisätä ravinnon riittävyyttä ja tasaisempaa jakautumista maapallon koko populaation kesken koska se joka tapauksessa on koko ajan kasvussa. Ja voihan se joku päivä olla, että kiinalaiset ja intialaiset syövät meidänkin ruokamme, kun siitä tulee oikein kovasti pulaa. Jos tällainen äärimmäinen tulevaisuuden uhkakuva sallitaan hiukan leikkimielellä..
Ma 25.04.2011 @ 22:05
Jos tiede/ruoka crossovereista ei tule suuria omantunnontuskia, suosittelen lämpimästi Iso-Britannian Channel 4:n Hugh's Fish Fightin ainakin ensimmäisen osan katsomista. Siinä paljastuu kuinka brittikalastajia kalastuskiintiöt vain kiusaavat ja kuinka ne eivät oikeastaan auta asiaa ollenkaan. http://www.fishfight.net/
To 28.04.2011 @ 07:43
..."Sen sijaan kasvisten käyttöön pakotetun keittolatädin näkemyksetön kasvismössö taas karkottaa koululaiset yhä kauemmas pupujen ruoasta"... Kyllä siellä kouluissa ja päiväkodeissa on keittiöpuolella ihan ajattelevia, ammatistaan ylpeitä ihmisiä eikä mitään keittolatätejä.