Hämähäkki muuttaa kotiin

Eli voiko sydämensä menettää suurelle, karvaisella Otolle?

Noloa kyllä, pelkään hämähäkkejä aivan kamalasti. Niinpä keksin Prisma Studioon jutun aiheen siitä, voiko peloista päästä eroon. Tietenkin olisin itse koekaniinina. Mutta kuinka tosiaan päästä eroon hämähäkkikammosta?

Jotenkin ensimmäisenä mieleeni juolahti siedätyshoito. Miten muuten hämähäkkipelkoaan voi siedättää keskellä talvea kuin hankkimalla kotiinsa hämiksen? Niinpä sain eläinkaupasta suostumuksen hämähäkin vuokraamiseen, ihan ikioman hämähäkin hankkiminen olisi ollut aivan liian hurjaa.

Vuokratarantella sai nimeksi Otto

Ensin piti tietenkin keksiä nimi. Kahdeksanjalkaisen ja –silmäisen otuksen nimi ei voi olla tietenkään muu kuin Otto. Seuraavaksi uutinen piti tietenkin kertoa kotona. Onneksi poikaystäväni on suhteellisen joustava ihminen, joten hänestä ajatus kotiimme muuttavasta tarantellasta kuulosti jos ei nyt hyvältä niin ainakin hmmm mielenkiintoiselta. Nimittäin tarantellahan sen piti tietenkin olla ja mahdollisimman suuri sellainen.

Eläinkaupassa pääsin heti kohtaamaan pelkoni. Hämähäkit ovat nimittäin erittäin kylmän arkoja ja niinpä Otto piti kuljettaa kotiini takkini sisällä. Ääks, onneksi rasiassa, mutta silti. Ajatus takkini sisällä vapaasti juoksentelevasta hämähäkistä tuo jo tätä juttua kirjoittaessani kylmät väreet selkääni.

Mutta rohkeasti sain kuin sainkin Oton kotiin ja vielä rasiasta terraarioonsa. Sinne se meni, karvainen kummajainen, ja ei nyt näyttänyt aivan kammottavan pelottavalta. Kunnes tuli aika mennä nukkumaan. Otto heräsi liikkeelle yöaikaan ja jokainen rasahdus kuulosti siltä, että se yrittää karata terraariostaan. Näin mielessäni kuinka sen pienet, mutta vahvat karvajalat nostavat hiljalleen terraarion kattoa ja vähän ajan päästä tunnen selässäni pienten jalkojen hiipimistä. Muutaman kerran piti siis nousta taskulampun kanssa tarkistamaan tilanne. ”Pitääkö meidän asunto myydä, jos Otto karkaa”, kysyi poikaystäväni ja asiaa mietittyäni vastaus oli varma. ”Pitää”, nyt olivat siis isot asiat kyseessä.

Oton hoitaminen oli itse asiassa varsin helppoa, sille laitettiin joka päivä hieman vesihyytelöä terraarioon ja suihkuteltiin vettä silloin tällöin. Ruoaksi Otto söi sirkkoja yhden viikossa. Otto näytti viihtyvän uudessa kodissaan ja tunsin olleeni varsin onnistunut hämähäkkihuoltaja, kunnes kuulin jotain traagista.

Kun tarantella vaihtaa nahkansa, se on puolustuskyvytön

Nimittäin kasvaessaan tarantellat vaihtavat nahkansa hieman isompaan. Kun vanhasta nahasta on päästy eroon, kestää uuden nahan kovettuminen jopa kaksi viikkoa. Tänä aikana tarantella on varsin onneton, sen myrkkyhampaat eivät ole vielä kovettuneet ja niinpä se ei voi puolustautua. Eli sen terraarioon laitettu sirkka voikin hyökätä puolustuskyvyttömän tarantellan kimppuun ja syödä sen nälkäänsä! Apua, en saanut eläinkaupasta tietää milloin Otto oli vaihtanut nahkansa. Mikä olisikaan karmeampi kohtalo kuin tulla oman ruokansa syömäksi?

Heti kotiin päästyäni tarkistin tilanteen. Onneksi sirkka ei ollut syönyt Ottoa vaan Otto ilmeisesti sirkan. Mutta kieltämättä Otto näytti hieman pelokkaalta. Oli kuitenkin hyvä huomata, että Otolla oli sydämessäni suurempi kolo kuin sirkalla.

Vihdoin siedätys oli ohi ja tuli hetki palauttaa Otto takaisin eläinkauppaan. Se tuntui jotenkin haikealta. Olin jo tottunut joka aamu säntäämään Oton terraariolle tarkistamaan sen olinpaikkaa. Myös öinen rapinoiden kuulostelu oli jo osa nukkumisrituaaliani. Lisäksi Otto viihdytti minua kipeänä ollessani koristelemalla terraarionsa seitillä.  Voi Otto! Hetkisen jopa leikimme ajatuksella, että Otto jäisikin luoksemme asumaan. Silti ajatus asunnossani vapaana juoksentelevasta karkuritarantellasta voitti. Otto sai lähteä rakastavampaan kotiin.

Jäljellä oli vielä viimeinen koitos, Oton siirtäminen kuljetusrasiaan. Ovelasti hoidin asian, kun poikaystäväni oli kotona. Nimittäin pelästyneen tarantellan vangitseminen ei ole helppoa. Otto väisteli taitavasti rasiaa ja kiipesi viimein terraarion seinälle karkuun. Sitten keksimme hyvän idean, Otto ei pitänyt vedellä suihkuttelemisesta, niinpä suihkimme hieman vettä Ottoa kohti ja hän peruutti hienosti suoraan rasiaan.

Otto palaa eläinkauppaan ja Matilda tulee tilalle

Seuraavaksi soitin taksin ja kannoin Oton takin sisällä autoon. Taksikuski kysyikin heti ensimmäisenä, mitä minulla on takin alla. Kun näytin Ottoa, kuskin kommentti oli hyvinkin arvattava: ”Mä pelkään hämähäkkejä”. Niinpä me kaksi hämähäkkikammoista saatoimme Oton viimeiselle matkalle takaisin eläinkauppaan. Matkan aikana tapahtui kuitenkin vielä viimeinen käänne, Otto onnistui sulattamaan taksikuskinkin sydämen. Perille päästyämme kuski räpsi useita kuvia takapenkillä istuvasta Otosta.

Eläinkaupasta matkaani tarttui Matilda, messinkipallokala, joka pitää muiden kalojen teurastamisesta.  Katsotaan paikkaisiko se Oton jättämää tyhjää aukkoa.

Hannamari

ps. Ja miten sille mun hämähäkkikammolle kävi? No katsokaa juttu ylhäältä.