Haluan löytää sinut!
Maailman ihmiset tuntevat toisensa kuuden ihmisen kautta. Näin esimerkiksi singaporelainen opiskelija ja norjalainen liikemies linkittyvät toisiinsa kuuden ihmisen välityksellä.
Mutta kuinka monen ihmisen kautta me suomalaiset tunnemme toisemme?
Törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, jossa pienen juttelutuokion jälkeen selviää, että tuiki tuntematon keskustelukumppanisi on äitisi sienestyskaverin siskontyttö tai parhaimmassa tapauksessa uusi nakuileva mökkinaapurisi. Kuinka monta suomalaista siis tarvitaan linkittämään meidät kaikki toisiimme? Tämän aion nyt testata Prisma Studio- ohjelmassa. Tarvitsen siihen kuitenkin sinun apuasi. Haluaisin löytää sinut!
Idea on seuraava:
Etsin itselleni tuntemattomia ihmisiä niin, että lähetän lahjan (kyllä saat tästä pienen lahjankin, jos vain löydän sinut…) tuntemalleni ihmiselle. Hän taas lähettää lahjan eteenpäin tuttavalleen. Näin toivottavasti lahja päätyy viimein sinulle. Sitten laskemme kuinka monen ihmisen kautta lahja sinulle loppujen lopuksi tuli, eli kuinka monen ihmisen kautta tunnemme toisemme.
Sinua etsitään nimen, asuinpaikan ja ammatin perusteella. Googlea tai nettiä en tietenkään saa käyttää apunani ja lahjaa kuljetetaan vain tuttavien kautta.
Ilmoittaudu siis etsinnän kohteeksi osoitteeseen prisma.studio@yle.fi elokuun loppuun mennessä. Työkaverini on sinuun yhteydessä. Tästä eteenpäin en saa tietää sinusta mitään…
16 kommenttia
Ti 07.08.2012 @ 16:06
Mahtavaa, kun löydettäviä löytyy! Laittakaa siis mailia prisma.studio@yle.fi
Ti 07.08.2012 @ 16:19
Tarviikos mailiin laittaa mitä tietoja??
Laitoin jo mailia...
Ti 07.08.2012 @ 16:20
Hyvä juttu. Sieltä joku työkaverini ottaa yhteyttä ja kyselee, jos tarvitsee lisää tietoja. Olen siis yhteystietopimennossa...
Ke 08.08.2012 @ 13:33
Eihän koe tuolla lailla toimi. Jos haluaisi oikeasti ottaa selvää kuinka monen ihmisen kautta tunnemme, pitäisi verrata kaikkien ihmisten koko verkostoja toisiinsa, ja etsiä lyhin mahdollinen polku ventovieraaseen ihmiseen. Satunnaisesti lähetettävä lahja saattaa kulkea pitkäänkin vääriä polkuja, tai mennä pitemmän tuttavaketjun kautta kuin olisi ollut tarpeen. Mutta vähän keinotekoista kesäpöhinää, mikäs siinä :)
Ke 08.08.2012 @ 21:06
Eihän koe tuolla lailla toimi. Jos haluaisi oikeasti ottaa selvää kuinka monen ihmisen kautta tunnemme, pitäisi verrata kaikkien ihmisten koko verkostoja toisiinsa, ja etsiä lyhin mahdollinen polku ventovieraaseen ihmiseen. Satunnaisesti lähetettävä lahja saattaa kulkea pitkäänkin vääriä polkuja, tai mennä pitemmän tuttavaketjun kautta kuin olisi ollut tarpeen. Mutta vähän keinotekoista kesäpöhinää, mikäs siinä :)
Juuri näin. Ei tuolla lailla satunnaisesti saada lyhintä reittiä selville. On jopa erittäin todennäköistä että lahja kulkisi satunnaisilla ihmisillä ilman päämäärää, vaikka oikeasti kuuden tai allekin ihmisen ketju olisi olemassa.
To 09.08.2012 @ 12:40
Niin ongelmahan tietenkin on, että ihmisten väliset yhteydet ovat usein varsin yllättäviä. Tosin asuinpaikka ja ammatti antavat jo aika hyvää vihiä mistä etsiä. Matemaattisesti tällaisen tiedon mallintaminen on aika hankalaa, koska ihmiset eivät tunne täysin eri ihmisiä. Esimerkiksi minun ystäväni tuntevat paljon samoja ihmisiä kuin minä. Mutta kokeillaan miten käy! Jännittävää…
Su 12.08.2012 @ 00:27
Ei tunnu järkevältä pohjustaa Yle Tieteen ohjelmaideaa väitteelle "Maailman kaikki ihmiset tuntevat toisensa kuuden ihmisen kautta", koska väite on hyvin todennäköisesti epätosi, eikä ole saanut tukea muilta kuin fiilispohjaisesti raflaavuutta tavoittelevilta toimittajilta.
"Six degrees of separation" -sepitelmän isä oli Harvardin yliopistossa vaikuttanut sosiaalipsykologian tutkija Stanley Milgram, joka vuoden 1967 tutkimuksessaan lähestyi asiaa siten, että hän lähetti satoja kirjeitä Nebraskassa ja Kansasissa asuneille, satunnaisesti valituille ihmisille. Kirjeissään Milgram pyysi vastaanottajaa postittamaan kirjeen edelleen bostonlaiselle pörssivälittäjäystävälleen, mikäli kirjeen vastaanottaja ja pörssivälittäjä sattuisivat tuntemaan toisensa. Mikäli kirjeen vastaanottaja ei tuntenut kyseitä pörssivälittäjää, pyysi Milgram lähettämään kirjeen sellaiselle ihmiselle, joka joko tuntisi hänet tai olisi niin sanotusti ”sosiaalisesti lähempänä” pörssivälittäjää.
Tarinan virallinen versio meni niin, että kirjeet todellakin olivat tavoittavinaan kohteensa ällistyttävällä prosentilla keskimäärin kuuden kontaktin kautta. Tutkimus osoitettiin kuitenkin 2005 pahoin manipuloiduksi. Professori Judith Kleinfeld Alaska Fairbanks Universitysta tutki Milgramin alkuperäiset muistiinpanot, jotka paljastivat, että 95% Milgramin lähettämistä kirjeistä ei koskaan päätynyt kyseiselle bostonilaiselle pörssivälittäjälle. Saman kaltaiseen tulokseen päätyi alkuperäisen koemenetelmän uusintatesti vuonna 2004. Tuolloin vain 3 prosenttia lähetetyistä kirjeistä päätyi ylipäänsä koskaan perille.
Milgramin testiä ei siis kannattane paukutella esikuvallisena "faktana" tälle hömppäkokeilulle, jonka mittasuhteetkin ovat tyystin toisenlaiset, kun testauksen kohteena on Pohjois-Amerikan laajuisen alueen ja yli 200 miljoonan asukkaan otannan sijaan pienehkön maantieteellisen pläntin sisällä asustava viisimiljoonainen kansakunta.
Su 12.08.2012 @ 17:31
kaikki naiset tykkää mun koirasta mut kukaan ei minusta, herra 65v: stä .........kurjaa...
Ti 14.08.2012 @ 20:15
Tarina alkaa. Poistuin kotoani vuonna 1972, aloitin opiskelut Mikkelissä vuonna 1976. Valmistuin 1981 ja kiersin ympäri Suomea. Päädyin takaisin Mikkeliin 1993. Nyt olen kadottanut kaikki serkkuni. Isän sisarusten lapsia on monta, mutta äidin puolelta Kanadassa on lisää Hursteja.