Äänestä kaikkien aikojen paras suomalainen keksintö

Pitkän miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tiskipöydän kaapiston kuivausritilä on paras ja käytännönläheisin suomalainen keksintö.

Hyvä lista, mutta en pitäisi ilmaista kouluruokaa keksintönä. Se on hieno asia, ja vaikuttaa varmasti kansanterveyteen, mutta ei sitä oikein voi verrata tieteellisiin keksintöihin. Tiskikaapin kanssa samaan kastiin kuuluu myös juustohöylä, vaikka en ole varma, onko se suomalainen kensintö - muualla sitä ei juurikaan näe.

Tottakai kouluruoka on keksintö, ja innovaatio myös. Keksintöjen ei tarvitse olla teknisiä hilavitkuttimia.

Astiankuivauskaappi puuttuu tosiaan listalta. Samoin funktionaalisen muotoilun äärimmäisen tyylipuhdas esimerkki: GWS-tölkinavaaja. Se syntyy pienestä pellinpalasesta leikkaamalla ja taivuttamalla, mahtuu mihin tahansa ja kestää kymmeniä vuosia. Heureka!

ps. Xylitoli ei ole suomalainen keksintö ! Saksalainen tuo keksintö.

Tekstiviesti ei oikeastaan ole Suomalainen keksinto, joten listassa on useita virheita...

Abloy-lukko

Pakkoruotsi

Ei voi äänestää mitään kun sitä astiankuivauskaappia ei ole mainittu. Oli aika teknologiapainotteinen tuo lista muutenkin. Kukahan sen on laatinut? Miehet?

Merkittävin suomalainen keksintö puoleen vuosisataan on lääketieteilijä, prof. Osmo Suovaniemen keksimä mikropipetti 1970-luvun alussa, aluksi Finnish Sampler, myöhemmin Finnpipette, uudempana Suovaniemen yritysnimikkeenä Biohit. Finnpipette teki mahdolliseksi molekyylibiologian nopean maapallonlaajuisen kasvun nykyisiin mittoihinsa, myöhemmin robotiikan tuomisen molekyylibiologiaan. Laite tai idea on tietysti eri tavoin kopioitu eri puolilla maailmaa. Muita käyttöalueita ovat kaikki pieniä nestemääriä ja suuria pipetointimääriä tarvitsevat lääketiede, myös sairaaloiden kliininen tutkimus, mikrobiologia, biokemia, ravintokemia, ympäristötiede, ym. Keksintöön liittyy mahdollisuus steriiliin näytteenottoon ja näytteen käsittely kontaminaatoista vapaasti. Lääketieteen opiskelija Suovaniemi meni KTM:lle ensimmäisten pipettiensä kanssa anomaan kehitysapurahaa tuotteelleen. Vastaus KTM:ltä oli "pitäkää pipettinne". Suivaantunut opiskelija Suovaniemi hidasti opintonsa ja pisti pytyyn Labsystems-tuotanto- ja tuotekehittelytehtaan Helsingin Herttoniemeen 1972. Finnpipette-tuotemerkin omistaa nykyisin amerikkalaisvetoinen Thermo.

KAIKKIEN AIKOJEN paras suomalainen keksintö on oikeastaan kehityssarja, jonka juuret ovat esihistoriassa: nauriskuoppa > pantio > AIV. - Pakkasenarat kaskinauriin juurimukulat varastoitiin aikoinaan kasken läheisyyteen, rinteeseen, vettä läpäisevään maahan tehtyihin nauriskuoppiin joko tuoreena tai kuoppaan haudutettuina eli naurishautana. Muinaissuomalaisille nauris oli väen pääravinto syksyisin ja C-vitamiinin päälähde. Nauriskuopat ovat yläosastaan tyypillisesti noin 4 m pitkiä, vajaan 2 m leveitä ja noin 1 m syviä. Mitat noudattavat suurin piirtein kultaista suhdetta. Nauriskuoppien jäänteitä löytyy Suomen metsistä kymmeniä tuhansia. Luoteis-Neuvostoliitossa tiedettiin vielä 1920-luvulla olevan muinaisten kaskimaiden lähellä kuoppia nimeltään "cudskih jam" = tsudilaiset eli suhnalaiset kuopat. Ne kertovat muinaisesta suomalaisesta nauriin viljelykulttuurista. Kuoppia voitiin käyttää uudestaan kaskikierron tultua uudelleen viljelemään paikkaa. - Haudattaessa nauriit kuoppaan hautumaan, ladottiin listityt juurimukulat kerroksittain tulikuumien kivien kanssa, myös kiehuvaa vettä voitiin kaataa kuoppaan. Lopuksi hauta nopeasti peiteltiin oljilla, tuohella, havuilla ja maalla. Kuoppaan saatettiin nauriiden päälle hautauksen päätteeksi panna myös naatit hautumaan kuumuudessa. Naurishaudan hautuminen kesti ainakin 2 vrk. Hautuneet nauriit ajettiin kotiin tai jätettiin talveksi kuoppiin. Naurishauta oli yleinen ruoka monilla seuduilla yhä 1800-luvulla. - Kuumentuneet naatit jäähdyttyään alkoivat happokäydä alentuneessa hapessa painojen alla. Tästä syntyi massa, joka näytti olevan lehmille haluttua ja jota pulassa ihminenkin saattoi syödä esimerkiksi keittona. Seuraava kehitysvaihe oli pelkästään naattien hautaaminen kuumennettuina maakuoppiin painojen alle. Tätä seurasi kuumennettujen naattien ym. vihantojen kasvisten tiivisti pakkaaminen puukehikoihin, kuumennettujen kaalinpäiden sullominen reiällisiin saaveihin, maahan hautaamista kehittyneempinä versiona. Ollennaisia ovat kasvimassan kuumentuminen, jäähtyneenä tiukkaan sullominen ja kivillä painottaminen syksyn viileyden aikana ja seurannut spontaaninen happokäyminen. Laite on saanut nimen pantio, rinnakkaisnimiä on mm. panne, joka voidaan selittää varastoa merkitseväksi viron kielen avulla. Pantioitu kasvis voi olla ihmisravintoa tai eläinrehua. Keväällä voidaan syömättä jääneet pantion kaalit kuivata, jolloin syntyy "mustaa kaalia", jotka voidaan edelleen säilyttää kuivina ruokakäyttöön. Pantiointi ilmeisesti kehittyi jossakin Suur-Saimaan ympäristössä ennen Pähkinäsaaren rauhaa. Pantiointi oli venäläisille tuntematonta tekniikkaa, johon he tutustuivat vasta 1700-luvulla Inkerissä. - Artturi Ilmari Virtanen näki yhä pantiotorneja koulukaupunkinsa Viipurin ympäristössä 1900-luvun alussa, jolloin niitä vielä seudulla tehtiin. Valion laboratoriossa selvitettiin, mikä ehkäisi tuoreen rehumassan pilaantumisen. Tulos oli pH laskeminen 4:ään tai alemmas, mikä oli onnistuneesta pantiorehusta todettavissa. Valion laboratorion varsinainen keksintö oli, että pH:n lasku ja rehun säilyminen mätänemiseltä saatiin aikaan miltei millä hapon lisäyksellä hyvänsä, kunhan pH säilyi riittävän alhaisena. AIV:n tultua tunnetuksi 1930-1940-luvulla, muistivat muutamat yhä pantoinnin: heille AIV oli itsestään selvä uudempi muoto pantiointia. Virtanen myös kopioi rakenteina maakuoppapantioinnin (AIV-kuopat kaivettiin maahan) ja toisaalta tornipantioinnin (AIV-tornit). Yksinkertainen ja kevyempi AIV:n säilöminen läjiin tuli käyttöön vasta 1970-luvulla. Pantioon muinoin pantiin syksyisin mm. odelmaa, josta tuli AIV-rehun pääaineksia ensin alkuun. Toisaalta nauriin naattien pantioinnin muistumana Virtasen työryhmä elvytti nauriin viljelyn nimenomaan lehdiltään runsaan naattinauriin (vertaa naattipantio-termi) muodossa, jota viljeltiin 1950-luvun alussa enimmillään lähes 15.000 hehtaarin alalla Suomessa. Virtaselle myönnetyn Nobelin olennainen aihe oli rehun hapolla säilönnän palkitseminen. Osuutensa Nobel-palkintoon on kuitenkin pitkällä suomalaisella kansa keksintösarjalla.

astiankuivauskaappi puuttuu listalta

Luulen, että se on neuvolajärjestelmä. Se on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että valtaosa näistä kommentoijistakin ovat selviytyneet hengissä!

Astiankuivauskaappi -ja tämän te jätätte vaihtoehdoista pois!

Risukarhi. Viroksi karuäke. Tämänkään keksinnön suomalaisuudesta ei ole takeita. Ei ole patentoitu. Pilapuheiden mukaan se on savolaisten (ainoa) keksintö. Pilana sitä sanottiin, kun risukarhua pidettiin häpeällisen vanhanaikaisena.
Yleensä keksinnöt ovat pieniä parannuksia kehityksessä.
Entäs heinäseiväs? Se on tuntematon Virossa. Entäs muualla?
Suomen sotaolosuhteisiin sopiva maastokuljetus väline oli hevosen vetämä purilas, jota käytettiin myös lumettomassa maastossa. Siinä aisa ja jalas olivat kirjaimellisesti yhtä puuta.