150 vuotta tyyntä ja myrskyä

Kun maailmalla ei tapahdu mitään merkittävää, lööpiksi kelpaa sää. Iltapäivälehtien sääuutiset muistuttavat nykyisin rikosjournalismia: Helle tappaa, supermyrskyt raivoavat, pakkaset rikkovat ennätyksiä tai loppukesän sääennustuksiin tulee yllättävä käänne. Merkillistä on myös se, ettei sääennustusten paikkansapitävyys ole enää kiinnostavin asia. Lukijoille halutaan kertoa, kuinka sää on muuttunut tutusta ja turvallisesta oudoksi ja vaaralliseksi. Ilmastonmuutospuhe loi tahtomattaan uudenlaisen suhtautumisen päivittäiseen säähän.

Sääennustusten historiasta ei ole helppo osoittaa yhtä alkua. Ajanlasku tuntuu riippuvan siitä, millä menetelmillä sääennustuksia on laadittu, mitä tarkoitusta varten ja kuinka paikkansapitäviä ne ovat systemaattisesti olleet, jotta kyse ei olisi pelkistä arvauksista. Kansanmiehet ja -naiset ovat tienneet kertoa sääennustuksia maailman sivu, jotta vilja olisi saatu maahan oikeaan aikaan ja sadosta olisi saatu runsas. Ja jos ei osattu ennustaa, koetettiin sitten loitsia suotuisia säitä. Maanviljelys on säästä riippuvainen elämänmuoto. Niin on myös merenkulku, sillä laivoilla liikkuneet tavarat ovat tarvinneet suotuisia tuulia päästäkseen perille satamaan. Eikä pidä unohtaa sotia, joita on voitettu tai hävitty säätilan mukaan. Normandian maihinnousun mahdollisti tarkka tieto vuoroveden liikkeistä ja Atlantin tuulista. Nämä kolme, maatalous, merenkulku ja sodat ovat vaikuttaneet eniten sääennustusten kehittymiseen.

BBC:n uutinen laskee yleisölle suunnattujen sääennustusten iäksi tasan 150 vuotta. Vuonna 1861 englantilainen Robert FitzRoy asennutti Britannian tärkeimpiin satamiin myrskyvaroitusmerkkejä kertomaan kauppalaivastoille tulevista tuulista ja merenkäynnin vaaroista. Meteorologia kuului Robert FitzRoyn myöhempiin aktiviteetteihin; varsinaisen uran hän oli tehnyt merikapteenina, kipparoimalla mm. Charles Darwinin kuuluisaa Beagle alusta. Jäätyään maihin FitzRoy oli nimitetty johtajaksi vastaperustettuun laitokseen, jonka tarkoitus oli kerätä säähavaintoja mereltä kauppalaivastojen tarpeeseen. Sysäyksen merisään ennustamiselle FitzRoy sai vuoden 1859 myrskystä sekä mahdollisuudesta hyödyntää uutta lennätinsysteemiä. FitzRoy keräsi säähavaintoja viideltätoista sääasemalta ja laati niiden pohjalta ennustukset tulevasta säästä. Ironista kyllä, kalastusalusten omistajat vastustivat varoitussysteemiä, jonka he kokivat painostavan heitä jättämään alukset maihin. Niinpä systeemi lakkautettiin pian FitzRoyn kuoltua ja käynnistettiin uudelleen vasta kun kaikki yhdessä myönsivät, että varoitusjärjestelmä oli säästänyt lukuisia ihmishenkiä.

Sääennustusten alku olisi voitu asettaa myös vuoteen 1860, jolloin The Times lehti julkaisi FitzRoyn ensimmäisen sääennustuksen. Tai sitten BBC voinut kaivella omia mappejaan ja juhlia sääennustusten sataa vuotta vasta runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Ensimmäinen BBC:n sääennustus luettiin radiossa 14. marraskuuta 1922 ja ensimmäiset käsin piirretyt Britannian sääkartat nähtiin televisiossa sodan jälkeen 1949.

Televisioitujen sääennustusten kaava on pysynyt hyvin muuttumattomana. Käytetystä tekniikasta riippumatta katsojalle näytetään karttaa, johon meteorologi lisää erilaisia sääsymboleita. Koreografiaan kuuluu meteorologin vilkas käsi joka viittoen kertoo, mistä päin ilmavirtaukset milloinkin ovat tulossa. Aluksi sääsymbolit olivat magneetteja, jotka eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, vaan valuivat lähetyksissä aina kohti etelärannikkoa. Näin syntyi sääennustusten tahaton komiikka. Päivästä ja vuodesta toiseen samanlaisina pysyneet sääennustukset tarjoavat myös erinomaisen läpileikkauksen eri vuosien ja vuosikymmenten pikkutakki-, silmälasi- ja hiusmuotiin.

Viiden minuutin julkisuus iltauutisten jälkeen on tehnyt monesta TV-meteorologista isomman tai pienemmän julkkiksen. Joskus katsojien huomio on kiinnittynyt pikemminkin meteorologin paidannappeihin kuin itse asiaan. Toiset ovat tietoisesti käyttäneet tätä hyväkseen. BBC:n tunnetuin meteorologi Michael Fish saapui villeimpinä vuosinaan 1970-luvulla studioon pikkutakissa, joka oli liimattu täyteen sääkarttojen symboleita. Mutta yhtä kaikki, iltauutisten jälkeen ruutuun ilmestyvä sääennustus toimii kuin yömyssy. Kun uutisissa on kerrottu sekavasta maailmanpolitiikasta, sodista tai taloudellisesta lamasta, meteorologin tehtävä on rauhalliseen tapaansa kertoa, että aurinko nousee huomennakin. Sen iltasadun varassa on voinut mennä levollisin mielin nukkumaan.

Lokakuussa starttaa TV 1:llä toisenlainen sääohjelma Tunne sää. Siinä ei ennusteta tulevaa säätä vaan katsotaan taaksepäin: Mitä tapahtui kun elohopea laski viiteenkymmeneen tai kun kokenut laskettelija hautautui lumeen? Tunne säässä tutut ja tuntemattomat kertovat omia tarinoitaan pakkasesta, lumesta, jäästä, helteistä ja muista tutuista sääilmiöistä. Sarjan meteorologin rooliin palaa pitkän tauon jälkeen Juha Föhr.