Tieto ei näytä lisäävän tuskaa, ainakin jos ollaan Amerikoissa. Oppineisuus ja tieteellinen ajattelutapa eivät nimittäin edistä sitä miten todellisena ihminen pitää ilmastonmuutosta.

Tutkijat testasivat kahta hypoteesia haastattelemalla 1500 amerikkalaista. Ensimmäisen mukaan kansalaisten ilmastonmuutosta aliarvioiva tai kieltävä kanta johtuu tiedon tai ymmärryksen puutteesta. Toisen hypoteesin mukaan vastustus johtuu kulttuurisista arvoista eli lähinnä  ryhmän paineesta. Tulokset tukevat jälkimmäistä hypoteesia, sillä koulutuksella ei näyttänyt olevan roolia siinä, miten ihminen ilmastonmuutoksen hahmottaa.

Yllättävintä oli se, että matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautuneet haastateltavat kykenivät perustelemaan kielteisen kantansa hyvinkin vakuuttavasti. Näin siitäkin huolimatta, että kanta oli vastakkainen tieteellisen todistusaineiston kanssa.

Ryhmäpaineen voimakkuus oli yllättävän suurta. Jos henkilön yhteisö ei uskonut ilmastonmuutokseen, ei mikään tieteellinen todistelu saanut yksilön kantaa muuttumaan.

Tutkijat pohtivat seuraavaksi uusia viestintästrategioita. Suuri kysymys kuuluu, että miten tieto pitäisi esittää, jotta se ei aiheuttaisi hylkimisreaktiota ryhmätasolla. Hämmentävät tulokset esitellään Nature Climate Change-julkaisun verkkoversiossa.

Pihalla telmivä talitintti on itse asiassa petodinosaurus, tai ainakin lähellä sitä. Kansainvälinen tutkijaryhmä on tullut tähän lopputulokseen ja esittelee näkemyksiään uusimmassa Nature-julkaisussa. Samalla on selvinnyt, miksi linnut ovat selvinneet ja isot sukulaiset eivät.

Tutkijat käyttivät tietokonetomografiaa selvittääkseen, että millaisia hirmuliskojen päiden luut ovat eri ikäisinä. Aikuisen petodinosauruksen kallo poikkeaa linnun kallosta täysin. Dinosauruksen kallo muodostaa selkeän kuonon terävähanpaisine kitoineen. Sen sijaan nuoren dinosauruksen ja aikuisen linnun kallo ovat hyvin samanlaisia.

Selitykseksi löytyi se, että varhaiset linnut kykenivät nopeuttamaan kasvua siten, että sukukypsyys saavutetaan nopeasti. Nykylinnuilla jotkin lajit ovat sukukypsiä kolmessa kuukaudessa. Dinosaurukset sen sijaan saavuttivat sukukypsyyden huomattavasti hitaammin, noin vuoden ikäisinä.

Linnut ikään kuin hyppäsivät yhden kehitysvaiheen yli eikä linnun kallo muutu merkittävästi sen kasvaessa. Tutkijat toteavatkin, että kun katselemme lintuja, katselemme samalla pikkudinosauruksia.

Lintujen evoluutio on pitkään vaivannut eläintieteilijöitä. Sulille, lentokyvylle ja petoliskoille tyypilliselle lantiorakenteelle ei ole löytynyt selitystä fossiilien perusteella. Tämä on ensimmäinen kerta, kun fossiileista selvitetään eri eläinten koko elämänkaari ja vertaillaan sen jälkeen lajien ominaisuuksia keskenään.
Lintujen kantaisänä pidetään 250 miljoonaa vuotta sitten elänyttä archosaurusta, joka on myös krokotiilien ja alligaattoreiden esi-isä. Linnut on maapallon yksi menestyksekkäimpiä lajeja. Eri lintuja tiedetään olevan noin 10 000.

Harvinaiset maametallit löydettiin 1700-luvun loppupuolella. Tutkijat, muun muassa Turun akatemian professori Johan Gadolin, tutkivat pitkään, että mitä nämä kummallisesti käyttäytyvät metallit ovat ja selvittivät niiden alkuaineiden paikan taulukossa. Yhtä kaikki nämä havainnot kuuluivat kiva tietää-osastoon. Niillä ei tuolloin ollut mitään taloudellista arvoa.

Asia muuttui, kun elektroniikkateollisuus kehittyi. Harvinaiset maametallit ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että niiden avulla voidaan valmistaa erinomaisesti sähköä johtavia komponentteja ja erittäin vahvoja magneetteja. Itse asiassa nykyelektroniikkaa ei olisi ilman näitä metalleja.

Asiaa pohtiessa herää kysymys, että mitä jos Gadolin ja kumppanit olisivat tutkineet lehmien utareiden hyvinvointia tai pelkkää rautamalmia? Siis aiheita, joista joku on valmis maksamaan selvää rahaa. Elektroniikkateollisuudella ei olisi ollut pohjaa ja keksinnöt olisivat jääneet akkumuloitumatta. Kun tarpeeksi keksintöjä kasaantuu yhteen, saadaan aikaan esimerkiksi tietokone.

Yliopistot ovat yhä enemmän ulkopuolisen rahoituksen varassa. Ulkopuolinen rahoitus puolestaan odottaa tuloksia, jotta se saa rahoitukselleen vastinetta. Toivottavasti perustutkimuksen hedelmät eivät tämän kehityksen myötä näivety. Kiva tietää-osasto ei tuota heti, mutta se avaa ovia tuleville innovaatioille, joista ei tänä päivänä ole hajuakaan.

Toinen kysymys on, mitä merkitsee turvallisuuspoliittisesti, jos Suomen maaperästä löydetään runsaasti näitä metalleja, esimerkiksi litiumia. En nyt halua maalailla piruja seinille, mutta luonnonvarat ovat olleet sangen suosittu sodan syy.

Jo nyt maametalleilla tehdään politiikkaa. Kiina lopetti litiumin viennin hetkeksi, ja länsimainen teollisuus oli välittömästi komponenttipulassa. Tietotekniikan ohjatessa uusia asejärjestelmiä ei ole vaikea ajatella, että mitä ajatuksia kansallisen edun nimissä mieliin pulpahtaa. Onkin syytä toivottaa Suomen armeijan uudistuksille mitä parasta, ja ennen kaikkea uskottavaa, menestystä.