Ti 22.11.2011, klo 15:18

Tilaa uudelle

Olli-Pekka Heinonen

Kirjoittaja on Ylen julkaisujohtaja.

”Ei tällaisia suomalaisia olekaan!” Tuo hämmästynyt huudahdus kuultiin Ylen asiakkuuden työpajassa, jossa laadullisen tutkimuksen keinoin porauduttiin syvälle 20 suomalaisen elämään, arvoihin ja asenteisiin. Vastaus huudahdukseen kuuluu: Kyllä on. Sitä todistaa kuusikymppinen korkeakoulutettu virkamies, jonka mielestä yhteiskunta ja politiikka ovat vieraita asioita, jotka haittaavat hänen pyrkimystään onnelliseen elämään. Tai 56-vuotias leipomoyrittäjä, joka oli kovin huolissaan ekologiasta ja energiantuhlauksesta ja harrastaa moottoripyöräilyä.

Määrälliset asiakkuustutkimukset kertovat päätrendejä, keskiarvoja, yleistyksiä, jotka ovat arvokasta tietoa ohjelmia ja ohjelmistoja suunniteltaessa. Yhtä arvokasta on laadullinen tutkimus, joka erottaa ihmiset massasta. Arvostamme erilaisia asioita, elämme kukin omalla tavallamme ja haaveilemme tyystin erilaisista asioista.

Mitä tämä kertoo Yleisradiolle? Moninaisuuden on näyttävä myös ohjelmistossa. Kanavia profiloimalla haetaan sitä, että mahdollisimman moni suomalainen löytää Ylen kokonaistarjonnasta itselleen kiinnostavaa sisältöä. Kaikkien suomalaisten palveleminen ei ole mahdollista ilman, että eriytämme tarjontaamme. Yleisradio tarjoaa joka päivä pelkästään televisiossa 21 tuntia ensilähetyksiä, joten sen kaiken katsominen ei ole inhimillisesti mahdollista.

Teemmekö sitten vain ohjelmia ja palveluita, joita suomalaiset odottavat? Emme.
Julkiseen palveluun kuuluu yllättäminen, ohjelmat joita ei odota näkevänsä tai kuulevansa, aiheet jotka saattavat ihmetyttää tai ärsyttää. Yllättäviäkään ohjelmia ei voi suunnitella, jos ei tunne sitä, jonka aikoo yllättää. Asiakastutkimuksen lisäksi suora yleisöpalaute, sosiaalisen median keskustelut sekä tietysti ohjelmien ja palveluiden suosio antavat meille yleläisille tietoa valintojen tekemiseen.

Koska Yleisradio ei myy mitään, olemme kiinnostuneita myös vähemmän kulutuskykyisten suomalaisten elämästä ja teemoista, joita mainostajat karttavat. Haluamme tuoda erilaisia suomalaisia yhteen, luoda yhteisiä kokemuksia pirstoutuvassa maailmassa.

Elämä on vanhasta luopumista ja tilan tekemistä uudelle, niin myös mediasisällöissä. Tarjontamme uusiutuu. Tähtäämme siihen, että ilo uudesta hautaa alleen vanhasta luopumisen kitkan. Antakaa meille palautetta ja tulkaa mukaan ohjelmantekoon. Haluamme oppia asiakkaan tavoille.
 

Kirjoitus on tuoreen YLE Esittää -lehden pääkirjoitus.
Lataa lehti pdf-tiedostomuodossa.

Pe 21.10.2011, klo 10:52

Teräväpiirron alkutaival takana – ja paljon edessä

Olli Sipilä

Kirjoittaja on jakelun teknologiapäällikkö Ylessä.

Yle aloitti viime toukokuussa säännölliset teräväpiirtolähetykset eli kanavan nimeltä YLE HD. Kanava pantiin pystyyn, koska Ylen pitää olla mukana kehityksessä ja uusien teknologioiden esilletuojana – mahdollisuuksiensa mukaan. Se on yksi Ylen rooli.

Alkuun oli selvää, että maanpäällisen jakelun peittoalue ei ole kovin suuri – vain noin 60 % väestöstä. Tämän vuoksi emme ole halunneet käyttää mahdottomia summia kanavan jakeluun. Toisaalta katsojilla pitää olla mahdollisuus saada kanava ilmaiseksi. Päädyimme siis jakelukumppanuusmalliin, jossa YLE HD on kaikkien palveluoperaattoreiden saatavilla siten, että operaattori kantaa jakeluvastuun. Näin jakelukustannukset eivät rasita Ylen kassaa eikä varsinainen katselu maksa. Tosin katsojan täytyy hankkia mahdollisesti uudet laitteet, CI-moduli ja katselukortti. Tämä operaattorilähtöinen malli oli uusi avaus ja haaste, niin Ylelle, operaattoreille kuin kuluttajillekin.

Alkukiihdytyksen jälkeenkin on tapahtunut. Toinen palveluoperaattori aloitti jakelun – juuri yleisurheilun MM-kisojen alla. Nyt YLE HD on saatavilla sekä antenni- että kaapelijakelussa ilmaiseksi ilman korttia. Edelleenkään lähetykset eivät ole saatavissa koko maassa, mutta peittoalue maanpäällisessä jakelussa laajennee tämän vuoden aikana noin 80 %:iin väestöstä.

Samaan aikaan kun palvelut käynnistyivät, myös uuden standardin mukaiset laitteet tulivat kauppoihin. Erityisesti maanpäällisen jakeluverkon katsojat tarvitsevat uuden vastaanottimen – DVB-T2 ja MPEG4. Vastaanottimia on nyt markkinoilla kohtuullisesti – ainoastaan perusboxi vielä puuttuu.

Erona digisiirtymään tässä HD-käynnistyksessä on ollut se, että päätelaitteita testataan nyt systemaattisesti. Toimialan yhteisenä ponnistuksena sekä antennitalouksiin tarkoitetut vastaanottimet (Antenna Ready HD) että kaapelitalouksiin tarkoitetut vastaanottimet (Cable Ready HD) testataan ja testauksen merkiksi laitteet ovat merkitty asianmukaisilla tarroilla. Näin halutaan taata se, että kuluttajat voivat olla varmoja, että hankittu laite toimii. Ylen kannalta on tietysti tärkeää, että erilaiset tekstitys- ja äänipalvelut toimivat oikein. Kaapeliverkoissahan testausta on ollut jo ajat.

Toimivat laitteet ja toimiva teknologia ovat tietysti meille a&o. Meillä onkin herännyt viime aikoina ajatuksia siitä, miten voisimme käytännössä toteuttaa sitä samaa kehitysajattelua televisioverkoissa kuin internetmaailmassa. Luotaisiin siis menettely, jossa voitaisiin kehityshankkeissa ja tavallisten järjestelmätestausten ohella televisiojakelussakin tehdä beta-testausta ihan kuluttajille saakka. Kaikki hyötyisivät: kuluttajat saisivat nähtäväksi uusia avauksia tai vanhojen korjausta, samalla operaattorit pääsisivät kommentoimaan miten muutokset ja uudistukset näkyisivät eri jakeluverkoissa. Olisikohan tähän toimintaan kiinnostusta kenelläkään?

YLE HD -kanava herätti hämmennystä keväällä monestakin syystä – milloin ja miksi tarvitaan katselukortti, mitä tarkoittaa ilmainen, mistä sen saa, millä ja missä kanavaa näkee ja tarvitaanko jotain antennijärjestelyitä? Kiinnostus oli kova heti alussa. Siihen vaikutti ehdottomasti se, että lähetykset saatiin käyntiin jääkiekon MM-kisojen aikaan. Kortilla vai ei -kysymys on jakanut kuluttajakenttää. Lisäksi palautetta on tullut kanavan suppeasta klo 17–23 lähetysajasta, ohjelmatietojen puutteesta ja näkyvyysalueesta.

Mutta paljon on tullut myös kiitosta loistavasta kuvanlaadusta! Ne, jotka näkivät vaikkapa Daegun MM-kisalähetyksiä, kehuivat estoitta kuvaa. Onnistuimme saamaan riittävän määrän jakelukapasiteettia, ja lisäksi kun koko tuotantoketju oli teräväpiirtolaadulla, niin jälki oli kieltämättä upeaa.

Lisäksi ne kauan kaivatut monikanavaäänet (siis 5.1) ovat saaneet kiitosta. Jo lähtökohtaisesti halusimme onnistua monikanavaäänissä. Kokeilut Euroviisuissa 2009 menivät pieleen niin omasta toimesta kuin osan vastaanottimien toimimattomuudestakin johtuen. Harjoittelimme asiaa ja testasimme sekä omaa kokonaisjärjestelmää ja kymmeniä päätelaitteita. Totesimme, että jos haluamme onnistua tilaäänessä, sitä onnistumista ei normaalikanavilla tule todennäköisesti koskaan.

Omat virheet on helppo korjata, mutta kotitalouksissa olevien vastaanottimien päivitystä ei vain kattavasti saada tehtyä – ei kotona eikä kaupassa. Kaapeliverkoissa ja osassa maanpäällisiä vastaanottimia tätä toimimattomuutta ei ole ollut, mutta osassa on. Jouduimme siis valitsemaan. Pidämmekö lupauksemme tilaäänilähetyksistä ja todennäköisesti tuhannet vastaanottimet ajoittain toimivat kummallisesti? Vai petämmekö lupauksen itsellemme ja tilaäänen odottajille, ja panostamme HD-lähetyksiin? Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, ja ymmärrettävästi jotkut pettyivät rankasti. On varmaan tässäkin yhteydessä hyvä todeta, että toistaiseksi normaalikanavilla emme tule aktiivisesti edistämään monikanavaäänikehitystä. Niukat teknologiset resurssit pitää kohdentaa aina johonkin – kaikkeen ne eivät riitä.

HD-lähetysten jatkoa suunnitellaan parhaillaan. Kuinka tarjonta kehittyy? Juuri nyt on suunnittelun alla, mitä ohjelmia tuotetaan ja lähetetään jatkossa teräväpiirtoisena. Yleltä siirtyminen tähän uuteen tuotantolaatuun ja samalla teräväpiirtolähetyksiin vaatii mittavan investointiohjelman, josta nyt on toteutettu vasta murto-osa. Koko tuotanto- ja lähetysketjun uudistaminen vaatii aikaa ja valintoja siitä, missä järjestyksessä uudistuksia tehdään. Alkutaival teräväpiirtolähetyksissä on nyt takana – ja paljon on vielä edessä!

Ti 14.12.2010, klo 12:07

Statuspäivitykset, tosi-tv, muistelmat ja tunnustukset ruokkivat todellisuusnälkää

J.P. Pulkkinen

Lyhyys ei ole välttämättä yhtä kuin kiire, pituus ei ole välttämättä yhtä kuin levollisuus. Ajattelen tätä, kun vastaanotan jokapäiväiset kysymykset: miltä sinusta tuntuu juuri nyt? what’s on your mind?

Olen yrittänyt miettiä sosiaalisen median viestien merkitystä itselleni vertaamalla niitä muihin kirjallisen ilmaisun muotoihin. Facebookin statuspäivitykset tulevat vastaan ensimmäisinä. Mitä ne ovat? Paljastuksia? Narsismia? Aforismeja? Juoruilua? Skuuppeja? Länkytystä? Ilmeisesti mitä tahansa, mutta kuvittelisin että ne ovat ehdotuksia keskustelulle ja ajattelulle.

Ne ovat kommunikaation alkuituja, ne ovat väitteitä ja ehdotuksia. Ne eivät putoa ylhäältä, niistä ei tarvitse välittää, niistä voi välittää, niitä voi välittää. Ne paljastavat lähteensä ja kertovat tunnetilan. Niiden kynnys on matala. Voin olla ilman niitä. Voin dissata ne eikä kukaan moiti minua. Pidän tätä hyvänä. Kysymys ”mitä ne ovat?” on hyvä. Se toteutuu lyhyessä ja välittömässä muodossa. Se pitää tekijän ja vastaanottajan valppaana. Vakiintuneiden muotojen sisällä kaikki jähmettyy.

Suuryhtiön toimitusjohtaja tai korkeassa asemassa olevaa poliitikko pitää puheen. Ilmaisullisesti hän on kahleissa, hän voi ainoastaan myötäillä niitä ajatuksia, jotka jo ovat vastaanottajan päässä. Hän ei voi olla intiimi, hän ei voi puhua hajuista. Ymmärrämme sen, hajut ovat liian yksityinen asia ja korkeassa asemassa oleva henkilö puhuu joukoille, joita edustaa. Entä maut? Hän ehkä korostaa hyvää makua, mutta silloin maku on jo muuttunut metaforaksi, se tarkoittaa hyvätapaisuutta, se tarkoittaa konvention mukaista, tavanmukaista. Kysymys ”mitä se on?” on tässä tarpeeton.

Standardiromaanissa on jotain kammottavan keinotekoista. Aina tuntee kuinka sen pyörät kirskuvat, kun se etenee. Ajatus ei ole minun vaan W.G. Sebaldin. Tunnistan tunteen ja niin sen tunnisti myös jenkkikirjailija David Shields, joka siteerasi Sebaldia kirjassaan Reality Hunger. Tämä ”todellisuusnälkä” on runsaasta kuudestasadasta lyhyestä luvusta tai sitaatista koostuva kirja, jossa Shields kaiken muun lisäksi tarjoaa ajatusta siitä, että mielenkiintoinen kirjoittaminen tapahtuu lajien välissä.

Miksi tosi-tv, muistelmat ja tunnustukset ovat nykyään halutuimpia lajeja? Siksi että ne ovat ajan vastaus realismin janoon, todellisuusnälkään. Välittömyys ja suodattamattomuus on niiden muotoon rakennettu myyntivaltti.

Romaaniin päästäkseen lukijan on opiskeltava kokonainen keinotekoinen maailma, mikä on rasittavaa, sillä maailma ja ”todellisuus” ovat lukijalle läsnä joka hetki. Mielenkiintoisempaa fiktiota löytyy nonfiktion puolelta. Muistelmat ovat silkkaa fiktiota. Kirjaa varten kaikki on uudelleenrakennettava ja uudelleenkuviteltava. Mutta lähtökohta on kutsuva: minä tiedän, minä muistan.

Mielenkiintoisemmaksi lajiksi Shields nostaa esseen, joka jo nimensä pohjalta on yritys ymmärtää, mistä on kysymys, mitä tämä on ja millaista on elää tässä ajassa. Sitä yritystä minäkin haen ja on hyvä, jos pääsen asian ytimeen mahdollisimman nopeasti. Pitkät vuodatukset saattavat olla terapeuttisia tekijälleen, harvoin kokijalle.

Minun on vaikea perustella itselleni, miksi tutustuisin suureen määrään roolihenkilöitä ja opiskelisin vaikeasti hahmotettavan juonen, kun haluan päästä kiinni tekijään. En etsi teemaa, aatetta, näkökulmaa tai poliittista kantaa. Haluan kärsimättömästi saada selville, mitä asiaa tekijällä on, millainen hänen äänensä on, mitä hän ehdottaa, epäilee, uumoilee. Mitä hän yrittää sanoa minulle? Mitä hänen mielessään on?

J.P. Pulkkinen, Tuottaja, Yle Kulttuuri

Ma 15.11.2010, klo 05:45

Missä menet mainstream-TV?

Isänpäivän kunniaksi tuli pidettyä poikkeuksellisesti TV:tä auki koko päivä. Tätä ei viime vuosina ole juurikaan tapahtunut sillä netti ja sosiaalinen media ovat vieneet huomioni lähes täysin. Toki katson jonkin verran TV-ohjelmia mutta niitäkin käytännössä vain netistä, omalla aikataulullani. Mainstream-TV:n konsepti rajattuine lähetysaikoineen on jotenkin niin 1900-lukulaista toimintaa, ettei se jaksa riittävästi kiinnostaa. Niin hassulta kuin se marraskuussa 2010 lausuttuna kuulostaakin.

TV-lakon aikana etenkin suomalaiset urheilulähetykset näkyvät jossain määrin uudistuneen. Ne eivät edes yritä olla objektiivisia tai maltillisia vaan niin MTV3:n kuin YLE:nkin tuotannoissa on vankka yhtiön miesten paatos päällä. Merkityksettömän EHT-harjoitusturnauksen voittoa hehkutetaan kuin MM-kultaa keväällä 1995. Väliaikahaastatteluissa tilanteen kiihottamat käytävähaastattelijat lyövät vastustajaa kovempaa kuin Leijonien pelaajat konsanaan. "Vapise Puola!", kuten Lapinlahden Linnut asian aikanaan ilmaisivat.

Jokin yhtälössä häiritsee. Missä vaiheessa valtamedian tehtäväksi on tullut toimia Suomen jääkiekkoliiton innokkaana mutta kritiikittömänä markkinointikanavana? Englanninkielisissä sporttiselostuksissa on sentään mahdollisuus keskittyä itse peliin. Valitsen ne siis jatkossakin omaan mediapakettiini.

Ja ennen kaikkea: mistä ajasta tämä outo vouhotus tulee? Eikö esimerkiksi isänpäivälle rakennettu Ruotsi-Suomi -vastakkainasettelu ole ilmiönä jo mennyttä aikaa? Ruotsistahan tulevat parhaat bändit ja viikottain Turustakin ravataan Tukholmaan klubikeikoille ja futismatseihin. Entä satsaus F1-maailmaan, ketä tuo ankea peräkkäinajelu oikeasti kiinnostaa? Missä on JJ ja missä on Keke, tuo ironiaviiksien kruunaamaton kuningas? Ilman heitä toiminnan viihdearvo on puhdas nolla. Ainakin jos Erkki Mustakarin kaikki aika tuntuu kuluvan "Berniestä" kertovien juorujen kertaamisessa (sama ilmiö tuntuu toki koskevan muutakin F1-journalismia). 

Sedät jaksavat varmasti heilua TV-tuotannoissa jatkossakin mutta jaksaako kukaan heitä enää 2010-luvulla kuunnella, ainakaan mediakehitystä ennakoivien etujoukkojen parissa? Yhden TV-päivän perusteella gäppi kulutustottumuksissa on melko massiivinen katsojaryhmien ääripäiden välillä. Tulevaisuus on täällä jo nyt siinä missä isolla rahalla tuotettu menneisyyskin.  

Ma 26.10.2009, klo 11:16

98 % suomalaisista

...seuraa YLEn tv- tai radio-ohjelmaa tai nettiä joka viikko. Päivittäin YLEn palveluja käyttää 83 % suomalaisista. Yksi pitää uutisista, toinen urheilusta, kolmas kulttuurista.

Katsotuimpia ohjelmia ovat Linnan juhlat, tv-uutiset, Euroviisut ja MM-jääkiekko tai muut isot urheilutapahtumat. Myös Avaralla luonnolla, Uutisvuodolla, Kotikadulla, Metsoloilla ja Pasilalla on faninsa.

Mikä on sinun suhteesi YLEen? Mikä on suosikkiohjelmasi? Kerro kantasi ja keskustele tällä sivustolla.
 

Ma 26.10.2009, klo 10:04

4+6 kanavaa

4 kanavaa tv:ssä ja 6 radiossa voi kuulostaa paljolta, mutta paljon on YLEllä tarjontaakin.
Uutisten, ajankohtaisohjelmien, kulttuurin, urheilun ja lastenohjelmien mahduttaminen yhdelle tai kahdelle kanavalle kahdella kielellä olisi mahdotonta. YLEn tehtävä on tuottaa ohjelmaa kaikille suomalaisille.

YLEn ja yleisöjen välisen suhteen perusta on YLEn ohjelmien seuranta ja sisältöjen käyttö. Siksi YLE selvittää säännöllisesti mitä yleisö siltä haluaa. Katsojien ja kuuntelijoiden tyytyväisyys on ensiarvoisen tärkeää.

Käyttöä mitataan seuraavilla puolueettomilla tutkimuksilla:

• TV-mittari (Finnpanel)
• Kansallisen radiotutkimus KRT (Finnpanel)
• Suomalaisten internet-sivustojen kävijämittaus (TNS Metrix)

Tv-mittaritutkimukseen on satunnaisesti valittu 1100 taloutta siten, että ne edustavat tv-talouksia Suomessa. Tutkimukseen osallistuvat kaikki neljä vuotta täyttäneet perheenjäsenet, yhteensä noin 2300 henkilöä. Tutkimusperheiden televisioiden yhteyteen on asennettu mittarit, jotka rekisteröivät kaiken tv-katselun.

Kansallinen Radiotutkimus on YLEn ja kaupallisten radioiden yhteistutkimus, joka on vakiinnuttanut asemansa alan perustutkimuksena. Kuuntelua mitataan päiväkirjamenetelmällä. Osallistujat kirjaavat radionkuuntelunsa vetämällä viivan oikean kellonajan ja kanavan kohdalle. Vuoden aikana kerätään kuuntelutieto noin 18 000 päiväkirjasta.

TNS Metrix on TNS Gallupin kävijämittaus, joka kattaa Suomen suosituimmat verkkosivustot. Lukujen keruussa noudatetaan voimassa olevia kansainvälisiä kriteerejä ja suosituksia.

Tyytyväisyyttä YLEn tarjontaan selvitetään seuraavasti:

• YLEn tarjontaan kokonaisuutena
• välineittäin ja kanavittain
• ohjelmakohtaisesti ja internetsivustojen osalta.

Tutkimuksen näyte koostuu tuhannesta yli 15-vuotiaasta, jotka edustavat suomalaisia Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tutkimus toteutetaan henkilökohtaisina haastatteluina vuosittain, ja sen toteutti viimeksi Taloustutkimus Oy.

Tyytyväisyyttä erityisesti radiokanaviin selvitetään erillisellä tutkimuksella, jota varten haastatellaan 2000 yli 15-vuotiasta suomalaista. Tutkimus tehdään kerran vuodessa.

Tulokset antavat tärkeää tietoa, kun kanavien profiileja ja ohjelmatarjontaa suunnitellaan.

Riittävätkö nykyiset ohjelmat? Haluatko ehdottaa ohjelmaideaa? Kommentoi ja keskustele.

To 10.09.2009, klo 13:51

Lavastussuunnittelija Kimmo Turusen luento Areenassa, liverapo Qaikussa

Tuija Aalto

Lavastesuunnittelija Kimmo Turunen näytti luentonsa loppukevennyksenä kuvan Conan O´Brienista tekemissään lavasteissa. Uran huipentuma!

Pirkka Aunola välitti Qaikun ja Twitterin kautta tulleet yleisökysymykset Turuselle luennon lopussa. YLE.fi -toimituksen Maarit Piippo ja Arttu Silvast dokumentoivat Ruudun takaa -luentosarjan avausluennon valokuvin Flickriin, kännykkävideolähetyksin Qikiin ja tekstinä Qaikuun. Taltio luennosta löytyy tietenkin myös YLE Areenasta.

Ruudun takaa - luentosarja jatkuu seuraavasti

14.10. Leila Jäntti, pukusuunnittelu

4.11. Päivi Kela ja Guy Hellström, naamiointi

2.12. Sami Liljeblad, graafinen suunnittelu

Kaikki luennot esitetään suorana YLE Areenassa klo 16.15 -18:00, yhteiset muistiinpanot tehdään verkossa ja taltio julkaistaan seuraavana päivänä Areenassa. Kunkin seminaaritilaisuuden vuorovaikutuskanavista kerrotaan tarkemmin tässä blogissa. 
 

Ke 09.09.2009, klo 09:57

Lavastussuunnittelija Kimmo Turunen avaa Ruudun takaa -luentosarjan

Leila Koivuaho

- Kaikki meidän ympärillämme oleva maailma on materiaalia, sanoo lavastussuunnittelija Kimmo Turunen. Hän avaa YLE Tuotannon Ruudun takaa -seminaarisarjan tänään.

Turunen on suunnitellut YLEn viikottaisohjelmien lavastuksia yli 20 vuotta. Mieluisimpina viimeisinä töinään hän mainitsee TV-Nyttin lavasteen, joka oli toki pieni, mutta haastava projekti.

Työmetodeistaan hän tuo esille valokuvaamisen. Luennossa nähdäänkin paljon kuvanäytteitä.

Tilaisuutta voi seurata suorana lähetyksenä YLE Areenassa klo 16.15 -18.00. Video tilaisuudesta tulee myös jälkikäteen katsottavaksi YLE Areenaan, päivitämme linkin myös tänne.

Jos sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, voit osallistua keskusteluun tämän blogin lisäksi myös Twitterissä ja Qaikussa, sekä tekstiviestillä.

Lähetä viesti ylety oma viestisi numeroon 16113 tavallisen tekstiviestin hinnalla.

La 07.03.2009, klo 14:56

Karkkisekoituksia ja hedelmäsalaattia - mediavalintojen eväät

Tuija Aalto

Yleisradiotoiminnassa ohjelmistosuunnittelua ohjaa käsitys yleisön ajankäytöstä - siitä, mitä heidän uskotaan haluavan ja tarvitsevan päivän kunakin hetkenä.

Ohjelmien tekemistä on aina ohjannut tieto lähettävän kanavan profiilista ja ohjelmapaikan sijainnista ohjelmakaaviossa. Ohjelmat on täytynyt järjestää lähetettäväksi peräkkäin ja ohjelmasijoittelulla on synnytetty tilanne, että tietyistä ohjelmista pitävät ihmiset ovat kerääntyneet aina samaan aikaan viikosta kanavan äärelle katsomaan lempiohjelmaansa.  

Paras katseluaika oli keski-illassa, johon kanavien parhaat showt sijoiteltiin naulitsemaan töistä palannut ja illallisensa nauttinut normiyleisö sohviinsa.

Luulen, että joudun parinkymmenen vuoden kuluttua vääntämään tätä rautalangasta tyttärelleni. Siis että piti julkaista ohjelmia peräkkäin, kun ei yhtaikaa lähettämiseen ollut kaistaa? Että jonkun ohjelman nähdäkseen piti olla ruudun ääressä presiis tiettyyn aikaan, ei ennemmin, ei myöhemmin?

Taajuuksien rajallisuus muovannut mediamaiseman

Radiotaajuudet ovat rajallinen luonnonvara, jota yhteiskunta hallinnoi myöntämällä ansioituneille toimijoille toimilupia määrätyille taajuuksille, joille ne voivat lähettää ohjelmaa. TV- ja radiotoimintaa mahtuu harjoittamaan vain määrätty joukko toimijoita kerrallaan. Toisin on netissä. Tilaa on julkaista vaikka kaikki sisältö yhtaikaa.

Kun kaikki sisältö voi olla kerran julkaistuna olla kenen tahansa saavutettavissa missä ja koska hyvänsä, on ohjelman, tai sanotaanko sisällön, tekijällä uusi vapaus, ja uudet haasteet.

Kenelle suunnata mikäkin ohjelma? Jos ohjelma on "kenelle vaan", se ei ole kenellekään. On muodostettava uudet käsitykset ohjelmia nauttivista yleisöistä. Ja kun yleisöt on tunnistettu ja heitä koskettava ohjelma valmistettu - miten välittää tieto sen saatavuudesta?

Suosittelu saa voimaa uusista viestintävälineistä

Alamme vähitellen ymmärtää suusta suuhun - markkinoinnin voimaa ja sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia siinä.

Facebook on juuri muuttanut markkinapaikkojaan muistuttamaan enemmän käyttäjien profiileja niin, että tuotteilla ja palveluillakin voi olla statusviestejä, jotka näkyvät käyttäjien kaveriuutisten seassa.

- Uutuusdonitsi uunista ulos - tule heti, kaverisi maistoivat jo!

On demand ja suora lähetys puolustavat paikkojaan eri käyttötilanteissa.

Tallentavan digiboksin käyttäjät kertovat mediakäyttönsä muuttuneen jo. Ei ole enää juuri väliä sillä, mihin aikaan joku ohjelma televisiosta tulee, se tallennetaan ja katsotaan sitten kun itselle sopii. Jo VHS-videoiden ajalta muistamme toisaalta korkeuksiin kasvavien kasettipinojen aiheuttaman tuskan: koska minä muka tämän kaiken katson?

Ennen tallennusvälineitä ohjelmakaaviollinen kanava tarjosi reilun pelin: joko katsot nyt tai et ollenkaan. Tulemmeko näkemään uudenlaisia tällaisia konsepteja, jotka rakennetaan suoran lähetyksen ympärille?

Mikäli suurten kansainvälisten urheilutapahtumien järjestäjäyhtiöistä riippuu, kyllä - ne kun myyvät lähetysoikeudet vain sellaisille kaapelikanaville, joita voi katsoa vain sellaisilla digibokseilla, jotka eivät pysty tallentamaan ohjelmaa. Urheilukilpailujen ja päällä olevien uutistilanteiden seuraamisessa suorassa lähetyksessä on tietysti hohtoa katsojan kannaltakin. 

Joka päivä karkkipäivä?

Rajattoman valinnanvapauden tyhmistävää vaikutusta pelkäävien mielestä yleisöt menevät pilalle, kun ne eivät enää altistu jonkun autoritatiivisen tahon viisaasti valitsemille ohjelmakokonaisuuksille saadessaan poimia mitä tahtovat. Porkkanat ja lanttupalat jäävät syömättä, jos joka päivä on karkkipäivä?

Vastaus ei tietenkään voi olla karkkihyllyn valikoiman rajoittaminen vaan monipuolisten kokkaustaitojen opetus. Kaivataan mediakasvatusta, jotta ihmiset osaisivat tarttua digitaalisen toimintaympäristön avaamiin myönteisiin mahdollisuuksiin olemalla aktiivisia mediakäyttäjiä ja sisällön tuottajia. Itse tehty hedelmäsalaatti maistuu jo ihan toiselta kuin koulukeittiön nahistunut nauris. Sitä paitsi tylsistäkin aineksista voi tehdä maistuvia haukkapaloja - kunnallisvaalien tiimoilta syntynyttä hauskinta poliittista viihdettä pitkään aikaan lienee ollut YouTubessa levinnyt Jutta Urpilaisen "Aivan aluksi" -haastatteluremix.

Entä jos kaikki YLEssä koskaan lähetetty omatuotantoinen ohjelmisto olisi vapaasti ladattavissa ja muokattavissa? Toimitusjohtaja Jungnerin Taloussanomille luonnostelemat näkymät ennustavat hyviä aikoja kotikokeille.

Su 22.02.2009, klo 22:55

Uutistyön nostalgiaa Uutishuoneella, dystopiaa Mediavirrassa - entä tässä päivässä?

Tuija Aalto

Oletko seurannut kylmän sodan aikaiseen Yleisradion uutistoimitukseen sijoittuvaa Uutishuonetta? Entä 8-osaista asiafiktiota Suomi vuonna 2030? Jos Uutishuoneen kuvaamassa ajassa oltiin poliittisten ideologioiden vallassa, niin Suomi Vuonna 2030:n uutistoimituksen Mediavirta2 - kanavalla uutisia tehtiin härskisti katsojan tunteita manipuloimaan pyrkien. Parin jakson vaikutelmani oli, että Suomi vuonna 2030:n uutistyö ja - tarjonta olisi kuitenkin yllättävän vähän muuttunut tämän päivän maailmasta.

Henkilöiden tasolla juoni sisälsi kummassakin kilpailua ammatillisesta asemasta ja näkyvyydestä, pätemistä ja suorittamista ja suhteita työkavereihin.

Mitkä teemat nousisivat tätä aikaa kuvaavan sarjan kärkeen? Jos minä olisin käsikirjoittamassa, viimeiset kymmenen vuotta kiihtynyt talouskasvu-, kilpailukyky- ja innovaatiopuhe olisi ainakin pinnassa, samoin terrorismin vastainen taistelu ja muu turvallisuuspuhe.

Mitä tämän päivän teemoja te käsikirjoittaisitte hypoteettisen Nyysfiidi2009 - ohjelman jaksoihin?