http://blogit.yle.fi/ fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapsen-ruokailu-voi-olla-hankalaa <h2>Kysymys:</h2> <p>Lapsi temppuilee ruokaillessa kaikella mahdollisella tavalla. Koitan pysy&auml; rauhallisena ja ohjata sy&ouml;m&auml;&auml;n ja kertoa, ett&auml; sitten p&auml;&auml;see leikkim&auml;&auml;n, mutta viimeist&auml;&auml;n kun maidot kaadetaan ja ruoka on lattialla hermo menee, huudan ja r&auml;hj&auml;&auml;n. Tied&auml;n ett&auml; en saisi k&auml;ytt&auml;yty&auml; kuin lapsi, mutta en voi sille mit&auml;&auml;n. Lapsi h&auml;mmentyy k&auml;yt&ouml;ksest&auml;ni, menee hiljaiseksi ja sanoo: eih&auml;n riidell&auml;. Tuntuu pahalta. En kai huutamalla ja r&auml;hj&auml;&auml;m&auml;ll&auml; vahingoita lapsen luottamusta minuun?</p> <p> &nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Ruokap&ouml;yd&auml;n valtataistelut lienev&auml;t tuttuja useimmissa perheiss&auml;. Kysymyksest&auml;si ei k&auml;y ilmi lapsesi ik&auml;, joten vastaan nyt yleisluontoisemmin, kaikki ik&auml;ryhm&auml;t huomioiden.</p> <p>Lapsella on vastasyntyneest&auml; alkaen kyky m&auml;&auml;ritell&auml; itse, paljonko h&auml;n ruokaa tarvitsee. Meid&auml;n aikuisten on joskus vaikea luottaa lapsen kyll&auml;isyyden s&auml;&auml;telyyn. Sen sijaan annostelemme ruoan lapsen lautaselle, pakotamme h&auml;net sy&ouml;m&auml;&auml;n tietyn m&auml;&auml;r&auml;n tai tulkitsemme kyll&auml;isyyden ilmaisut &rdquo;hankalaksi k&auml;yt&ouml;kseksi&rdquo;. Ja jos lapsi sitten sy&ouml;kin koko lautasellisen reippaasti, me torumme h&auml;nt&auml; hotkimisesta. Itsekin olin aivan hermostunut, kun pieni lapseni ei sy&ouml;nyt illalla koko puuroannostaan. Lopulta ymm&auml;rsin, ettei teollisen puuron vakioannoksella ole mit&auml;&auml;n tekemist&auml; sen kanssa, millainen n&auml;lk&auml; juuri minun lapsellani on juuri t&auml;ll&auml; kerralla.</p> <p>Vauvalla on tarve tutkia ruokaa: kosketella, l&auml;tsytell&auml;, haistella, sivell&auml;. V&auml;h&auml;n isompi on kiinnostunut jo luonnonlaeista: miten maito kippautuu mukista p&ouml;yd&auml;lle? Millainen &auml;&auml;ni tulee t&auml;ll&auml; kertaa siit&auml;, kun puurolautanen osuu lattialle? Aikuisen n&auml;k&ouml;kulmasta t&auml;m&auml; tietysti vaikuttaa tahalliselta sotkemiselta. <br /> Meill&auml; Suomessa on kansainv&auml;lisesti katsoen varhain lasta itsen&auml;ist&auml;v&auml; kasvatustyyli. Jo puolivuotiaat istuvat sy&ouml;tt&ouml;tuolissa harjoitellen oman lusikan k&auml;ytt&ouml;&auml;, kun monissa muissa maissa lapsia sy&ouml;tet&auml;&auml;n, viel&auml;p&auml; syliss&auml; pit&auml;en paljon pidemp&auml;&auml;n. Lapsen motoriikkakin on pitk&auml;&auml;n hapuilevaa: maitolasi ei v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; pysy pystyss&auml; illalla v&auml;syneen&auml;, vaikka p&auml;iv&auml;ll&auml; itse sy&ouml;minen onnistui hyvin.</p> <p>Jos ruokailun ymp&auml;rille kehittyy valtataistelua, kuten teill&auml;kin n&auml;ytt&auml;&auml; k&auml;yneen, saattaa lapsi &rdquo;temppuilullaan&rdquo; my&ouml;s hakea huomiota tai tutkia tunteiden ilmaisua. Silloin ruokailu sin&auml;ns&auml; ei ole varsinainen ongelma: se on vain valikoitunut yhteenottojen n&auml;ytt&auml;m&ouml;ksi.<br /> Suuttumisesi on luonnollista, eik&auml; lapsesi luottamus sinuun pysyv&auml;sti k&auml;rsi, jos et suuttuessasi hauku h&auml;nt&auml;, ja jos saatte riidat sovittua. Jos riidat kuitenkin toistuvasti alkavat nimenomaan ruokaillessa, voi lapsesi kadottaa ruokailuun liittyv&auml;n tyydytyksen ja ilon ja pahimmillaan oireilla esimerkiksi sy&ouml;m&auml;tt&ouml;myydell&auml;. Siksi neuvoisin sinua miettim&auml;&auml;n tilannetta tarkemmin.</p> <p><strong>Ensiksi:</strong> Mieti onko juuri ruokailu sinulle erityisesti tunteita her&auml;tt&auml;v&auml; tilanne? Vai onko lapsen mahdollinen temppuilu muutoin yht&auml; suututtavaa? Miten lapsuuden kodissasi suhtauduttiin ruokatapoihin? Oletko itse ruokailemassa lapsen kanssa, antaen samalla h&auml;nelle esimerkki&auml;? Vaaditko lapseltasi sopivasti ruokailutilanteissa? Voit verrata asennettasi vaikka toiseen vanhempaan tai perhetuttuihin.</p> <p><strong>Toiseksi:</strong> Havainnoi lastasi. Miss&auml; vaiheessa h&auml;n aloittaa temppuilun? Alkaako se heti ruokailun alussa, vai mahdollisesti sitten, kun h&auml;n olisi jo kyll&auml;inen? Tutkiiko h&auml;n ruokaa tai reaktioitasi?</p> <p><strong>Kolmanneksi:</strong> Liit&auml; ruokailuun mukavia asioita, ettei se olisi vain velvollisuus, joka hoidetaan, jotta p&auml;&auml;see leikkim&auml;&auml;n. Tehk&auml;&auml; yhdess&auml; ruokailusta muutakin kuin sy&ouml;mist&auml;: anna lapsen osallistua ruokalajin valintaan, ruuan valmistukseen, p&ouml;yd&auml;n kattamiseen. Kehu kovasti h&auml;nen osuuttaan. Lis&auml;tk&auml;&auml; ruokailuun aisteja: katsokaa v&auml;rej&auml;, haistelkaa, kuulostelkaa miten joku ruoka rasahtaa tai nitisee, tunnustelkaa suussa/ k&auml;dess&auml; onko ruoka l&auml;mmint&auml; tai viile&auml;&auml;, sile&auml;&auml;, kokkareista. Hyv&auml;ksyk&auml;&auml; se, ettei kukaan pid&auml; kaikista ruuista.</p> <p><strong>Nelj&auml;nneksi: </strong>Kun lapsi aloittaa temppuilun, tarjoa h&auml;nelle tukeasi. Temppuilu voi tarkoittaa sit&auml;, ett&auml; tilanne on lapselle ylivoimainen; h&auml;n ei nyt kykene sy&ouml;m&auml;&auml;n itsen&auml;isesti. Voit aiemmin k&auml;ytt&auml;m&auml;si puheella tukemisen sijaan ottaakin h&auml;net syliin ja sy&ouml;tt&auml;&auml; h&auml;nt&auml;, jopa ruokailun alusta alkaen.</p> <p><strong>Viidenneksi,</strong> koskien my&ouml;s ylip&auml;&auml;t&auml;&auml;n hermostumistasi: Tunnista koska pinnasi alkaa kiristy&auml;. Katkaise tilanne rauhallisesti, ennen kuin itse hermostut.</p> <p>Ole armollinen, my&ouml;s itsellesi. Lapsesi ei tapa itse&auml;&auml;n n&auml;lk&auml;&auml;n, vaikka s&ouml;isi vain v&auml;h&auml;n. Jos olet lukenut kysymyspalstaani aiemmin, huomaat, ett&auml; palaa se pinna muillakin &ndash; my&ouml;s minulla. Ollaan me vaan silti tarpeeksi hyvi&auml; &auml;itej&auml; ja isi&auml; &ndash; kunhan ei pyrit&auml; t&auml;ydellisyyteen.</p> <p> &nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapsen-ruokailu-voi-olla-hankalaa">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapsen-ruokailu-voi-olla-hankalaa#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4280 Thu, 26 Nov 2009 08:00:00 +0200 4280 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/onko-leluahky <p>Kun lapsen leluhalu on loppumaton, on toiveitakin paljon. Kolmevuotias osaa jo kertoa mist&auml; pit&auml;&auml;, mit&auml; omistaa ja mit&auml; kaikkea haluaisi. Pienempi ei viel&auml; ymm&auml;rr&auml; valintojen p&auml;&auml;lle, mutta sen kyll&auml;, ett&auml; kuvastoissa on jotain &quot;suurta taikaa&quot;: lelujen ja leikkivien lasten kuvia on ihana katsella ja haaveilla samalla omista leikeist&auml;.</p> <p>- &quot;&Auml;iti, m&auml; haluun t&auml;n paloaseman ja t&auml;n helikopterin ja t&auml;n ja t&auml;n...&quot;</p> <p>Meill&auml; kuvastoja on luettu todella intensiivisesti, niist&auml; on kehitelty my&ouml;s y&ouml;satuja.</p> <p>Muistan toki itsekin Ellos-kuvastojen ajan, kun yst&auml;v&auml;ni kanssa valitsimme joka aukeamalta suosikkiasumme ja -asusteemme. Ja kuinka jaksoimme selailla vaatekuvia tuntitolkulla.</p> <p>No, nyt olen taas selailussa mukana vahvasti. Haluan ostaa lapsille muutamat hyv&auml;t lahjat,&nbsp;sill&auml; parastahan on, kun lapsi nauttii leikkimisest&auml; ja lukemisesta. Mutta mit&auml; kannattaisi hankkia?&nbsp;</p> <p>Monet omasta lapsuudesta tutut lelut ovat tehneet uuden tulemisen, ja joissakin leluissa kiinnitet&auml;&auml;n ilahduttavasti huomiota my&ouml;s muotoiluun, v&auml;reihin, materiaaleihini ja &auml;&auml;nimaailmaan. Mutta oikeasti lelumarkkinoilla on kyll&auml; valtava &auml;hky. Pit&auml;&auml;k&ouml; joka sarjakuva- tai animaatiosankarilla olla my&ouml;s oma lelusarja?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Mitk&auml; lelut ovat oikeasti t&auml;rkeit&auml;?</h2> <p>Nyt lasteni leikeiss&auml; tuntuvat toimivat kestosuosikit: paloautot, duplot, vauvanuket, soittimet ja kirjat, ainakin. P&auml;iv&auml;st&auml; toiseen. Pian tulee varmaan joku uusi lelu kuvioihin taas, mutta yleens&auml; on l&auml;hes mahdoton arvata, mik&auml; nousee suosikiksi ja mik&auml; dumpataan ikuisuuksiksi lelulaatikkoon. Usein kasa tyynyj&auml; tai pahvilaatikko tuo lapselle sen suurimman riemun.</p> <p>Hienoa on, ett&auml; legot kest&auml;v&auml;t ihan oikeasti ja niill&auml; leikit&auml;&auml;n vuosia, jopa monessa sukupolvessa. Barbiet, Fisher Pricet ja Brio-junat kest&auml;v&auml;t my&ouml;s - niin aikaa kuin kulutustakin. Ja tietenkin kaikki vanhat kunnon puulelut.&nbsp;Ja pelit ja kirjat, jos niist&auml; pit&auml;&auml; hyv&auml;&auml; huolta.&nbsp;</p> <p>L&auml;hes kaikki halpikset, muoviset &quot;Made in China&quot; -ajopelit ovat meill&auml; menneet rikki kuitenkin jo ensiajoissa.</p> <h2> Milloin lelu kannattaa j&auml;tt&auml;&auml; hyllyyn?</h2> <p>Laissa on s&auml;&auml;nn&ouml;kset lelujen turvallisuusvaatimuksista, mutta t&auml;ytt&auml;v&auml;tk&ouml; kaikki markkinoiden lelut vaatimukset?</p> <p>Lelujen turvallisuutta valvoo ja testaa <a href="http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/5dd8cf89-8f72-415c-8f7b-050b5c7c4bd6.aspx" target="_blank">Kuluttajavirasto</a>.</p> <p>Lelut, niiden osat tai pakkaukset eiv&auml;t saa aiheuttaa kuristumis- tai tukehtumisvaaraa eik&auml; ruumiillista vammaa. Lelut eiv&auml;t my&ouml;sk&auml;&auml;n saa sis&auml;lt&auml;&auml; helposti syttyvi&auml; materiaaleja tai vaarallisia kemikaaleja.</p> <p>Jos lelussa ei ole CE-merkint&auml;&auml;, se kannattaa j&auml;tt&auml;&auml; ostamatta. Ja jos lelu ei t&auml;yt&auml; laatu- tai turvallisuuslupaustaan, on j&auml;rkev&auml;&auml; reklamoida myyj&auml;liikkeen kautta valmistajalle.</p> <p>Itse petyin pahasti viime vuoden joululahjoista muutamaan: Brion leikkihellaan ja taaperok&auml;rryyn. Hellasta l&auml;hti irti ter&auml;v&auml; pala ja k&auml;rryst&auml; irtoilivat ruuvit. Molemmat olisivat saattaneet joutua lapsen suuhun. Reklamoin asiasta, mutta Brion vastaus oli tyly: ruuvit olivat tuotekehittelyss&auml;, mutta ter&auml;v&auml;&auml;n palaan ei ollut mit&auml;&auml;n selityst&auml;. Myyj&auml;liike palautti kyll&auml; rahat mutta ei uskoani Brion tuotelaatuun.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Mihin menev&auml;t turhat lelut?</h2> <p>Kukaan tuskin korjaa nykyp&auml;iv&auml;n muovileluja. Ehji&auml; ja kest&auml;vi&auml; leluja kannattaa kierr&auml;tt&auml;&auml;. Lelunvaihtop&auml;iv&auml;t, kirpputorit tai kavereille antaminen ovat oiva tapa. Ja retro- tai klassikkoleluilla on toki ker&auml;ilyarvoakin.</p> <p>Lelunvaihtop&auml;ivi&auml; j&auml;rjest&auml;v&auml;t ainakin <a href="http://www.facebook.com/group.php?gid=23815971452" target="_blank">Ekologisia vaihtoehtoja lapsiperheille ryhm&auml;</a>, Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistykset sek&auml; perhekahvilat.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em><strong>Viivi Lehtonen </strong>on kuvaussihteeri-taustatoimittaja (YLE Asia) sek&auml; kahden pienen lapsen &auml;iti.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;&auml; lelujen turvallisuudesta:</strong></p> <p>9.12.2009 YLE Uutiset: <a href="http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/12/joululeluista_paljastui_ikavia_yllatyksia_1254427.html">Joululeluista paljastui ik&auml;vi&auml; yll&auml;tyksi&auml;</a></p> <p>9.12.2009 Taloussanomat: <a href="http://www.taloussanomat.fi/raha/2009/12/09/loyda-halvimmat-lelut/200925286/139">Osta lelut edullisesti</a></p> <p>Kuningaskuluttajassa:</p> <p><a href="http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/934" target="_blank">Kuluttajavirasto tutki j&auml;lleen joululelut</a></p> <p><a href="http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1280" target="_blank">Lelukemiaa</a></p> <p><a href="http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/540" target="_blank">Tuontileluja testataan tullilaboratoriossa pistokokein</a></p> <p>Olotila: <a href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/noora-sydan-eko-reilu-ja-luomu/terveydelle-vaarallisia-kemikaaleja-loytyy-kotinurkis" target="_blank">Terveydelle vaarallisia kemikaaleja l&ouml;ytyy kotinurkista</a></p> <p>YLE El&auml;v&auml; Arkisto: <a href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&amp;g=5&amp;ag=113&amp;t=253&amp;a=211" target="_blank">Lasten kaupunki</a></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/onko-leluahky">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/onko-leluahky#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4267 Tue, 24 Nov 2009 17:00:00 +0200 4267 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/onko-leluahky-0 <p><em>Joulu tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin. Lelukuvastotkin kolahtavat postilaatikoista jo lokakuussa ja siitä alkaa varmasti monen perheen joulunodotus: "Joulupukki lähetti postia!"</em></p> <p>Kun lapsen leluhalu on loppumaton, on toiveitakin paljon. Kolmevuotias osaa jo kertoa mistä pitää, mitä omistaa ja mitä kaikkea haluaisi. Pienempi ei vielä ymmärrä valintojen päälle, mutta sen kyllä, että kuvastoissa on jotain "suurta taikaa": lelujen ja leikkivien lasten kuvia on ihana katsella ja haaveilla samalla omista leikeistä.</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/onko-leluahky" target="_blank">lue lisää</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/onko-leluahky-0">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/onko-leluahky-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5388 Tue, 24 Nov 2009 17:00:00 +0200 5388 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lasten-valokuvauskilpailun-paapalkinto-aadalle-paimioon <p>&quot;Valkovuokko &auml;idin k&auml;dell&auml;&quot; Aada, 5v., Paimio</p> <p>&quot;&Auml;idin k&auml;dell&auml; on valkovuokko. Se on tosi kaunis. Kukkien poimiminen on niin kivaa, siksi annan &auml;idille yleens&auml; kukkia. Keijumets&auml;ss&auml; on paljon kukkia. Sen takia se on nimetty keijumets&auml;ksi, kun mun &auml;iti on sanonut, ett&auml; siell&auml; on keijuja. Mua on nukutettu siell&auml; pienen&auml;. Me usein retkeilemme siell&auml;, kun siell&auml; on niin hauskaa.&quot;<br /> &nbsp;</p> <p><img height="360" width="480" src="/sites/olotila.yle.fi/files/artikkelit/Aada_5v_Paimio_480.jpg" alt="Kuva: Aada, 5v. Paimio." /></p> <p>P&auml;&auml;palkinto, digikamera, arvottiin kaikkien syksyn aikana valokuvauskilpailuun osallistuneiden kesken. Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille!<br /> &nbsp;</p> <p><a target="_blank" href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/katso-lasten-valokuvauskilpailun-kuvat"><strong>Katso kaikki valokuvauskilpailuun l&auml;hetetyt valokuvat</strong><br /> </a></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lasten-valokuvauskilpailun-paapalkinto-aadalle-paimioon">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lasten-valokuvauskilpailun-paapalkinto-aadalle-paimioon#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4247 Thu, 19 Nov 2009 14:27:36 +0200 4247 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapset-kuvasivat-katso-valmis-nayttely <p>Olotilan Perhepaletti j&auml;rjesti syksyll&auml; 2009 valokuvauskilpailun kaikenik&auml;isille lapsille juhlistamaan k&auml;ynniss&auml; olevaa Lapsen oikeuksien sopimuksen 20. juhlavuotta.</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/katso-lasten-valokuvauskilpailun-kuvat" target="_blank"><strong>Katso valmis valokuvan&auml;yttely</strong></a></p> <p><a target="_blank" href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/lasten-valokuvauskilpailun-paapalkinto-aadalle-paimioon"><strong>Valokuvauskilpailun p&auml;&auml;palkinto Aadalle Paimioon</strong></a><strong></p> <p></strong>Kilpailun suojelija, lapsiasiavaltuutettu <strong>Maria Kaisa Aula </strong>totesi kilpailun avaussanoissa Lapsen oikeuksien sopimuksesta olennaisimman:</p> <div class="text-comment-box">&quot;Lapsella on oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Meid&auml;n aikuisten velvollisuus on ottaa selv&auml;&auml; lapsen mielipiteist&auml; ja n&auml;k&ouml;kulmista. Pohjimmiltaan kyse on lapsesta v&auml;litt&auml;misest&auml; ja lapsen arvostamisesta.&quot;</div> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Mit&auml; lasten ottamissa valokuvissa n&auml;kyy?</strong></p> <p>Perhepaletin valokuvauskilpailussa lapset ovat kuvanneet omasta perspektiivist&auml;&auml;n arjen tilanteita: voileip&auml;&auml; p&ouml;yd&auml;ll&auml;, karkkip&auml;iv&auml;n riemua, omia lempilelujaan ja lemmikkej&auml;&auml;n. Lapset kuvasivat runsaasti my&ouml;s luontoa ja heille rakkaita ihmisi&auml;: siskoja, velji&auml; ja vanhempia, isovanhempia.</p> <p>Lasten kuvista n&auml;kyy puhdas ilo: kun pikku- tai isosisarusta houkutellaan kuvaan, ovat nauruntyrsk&auml;hdykset k&auml;sinkosketeltavia.</p> <p>Lasten ottamissa kuvissa korostuvat tilanteet, <em>joissa tehd&auml;&auml;n asioita yhdess&auml;</em>:&nbsp;lapsi kuvaa siell&auml;, miss&auml; on aikuisia tai kavereita l&auml;sn&auml;. Silloin, kun tapahtuu jotain lapsen maailmassa t&auml;rke&auml;&auml; ja muistorikasta: kalaretki ukin kanssa, laivamatka ulkomaille - tai vaikkapa l&auml;&auml;kkeen antaminen kissalle.</p> <p>- Ihmissuhteet kannattelevat lapsen kasvua ja se n&auml;kyy n&auml;iss&auml;kin kuvissa, sanoo lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.</p> <p>Aula toteaa, ett&auml; lapsi huomaa ja arvostaa yksityiskohtia paljon enemm&auml;n kuin me aikuiset: hotellihuoneen numeron, kukalle istahtavan perhosen, auringon s&auml;teet, t&auml;rke&auml;t lelut tai lumipallojen tekem&auml;t kuviot sein&auml;ss&auml;. </p> <p>- Pit&auml;isik&ouml; meid&auml;n aikuistenkin opetella enemm&auml;n viipyilem&auml;&auml;n? </p> <p>On siis kuunneltava lasta tarkkaan huomatakseen, mik&auml; asia on t&auml;rke&auml;&auml; juuri t&auml;lle lapselle.</p> <p>Lapsi tarvitsee aikuista osallistuakseen, vaikuttaakseen ja tullakseen kuulluksi. Meid&auml;n kaikkien teht&auml;v&auml; on olla juuri n&auml;it&auml; aikuisia.</p> <p><em><br /> Ulla Vuorela<br /> </em></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapset-kuvasivat-katso-valmis-nayttely">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapset-kuvasivat-katso-valmis-nayttely#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4244 Thu, 19 Nov 2009 09:55:12 +0200 4244 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/isat-koteihin-666 <p>Vaikka asenteet ja yleinen ilmapiiri tuntuisivat tukevan my&ouml;s isien kotiin j&auml;&auml;mist&auml;, silti naiset k&auml;ytt&auml;v&auml;t vanhempainvapaap&auml;ivist&auml; jopa 94%.&nbsp;En tied&auml; mik&auml; miehi&auml; mahtaa vaivata, mutta aika omituiselta tuntuu, ett&auml; yhdess&auml; hankitun lapsen hoitaminen j&auml;&auml; n&auml;in suurissa m&auml;&auml;rin &auml;itien kontolle.&nbsp;</p> <p>Aivan pienten lasten hoitamisessa &auml;ideill&auml; on tietysti luontainen etuly&ouml;ntiasema rintaruokinnan suhteen, mutta jo puolivuotiaat lapset alkavat pikkuhiljaa siirty&auml; my&ouml;s muunlaisen ravinnon pariin, ja t&auml;st&auml; pisteest&auml; eteenp&auml;in is&auml;t ovat aivan yht&auml; p&auml;tevi&auml; lasten hoitajia kuin &auml;iditkin.</p> <p>Hoitovapaallekaan is&auml;t eiv&auml;t kovin helposti j&auml;&auml;, sill&auml; &auml;itien osuus on 95% kaikista hoitovapaalla olijoista. Kolmen viikon isyysloman k&auml;ytt&auml;&auml; noin 2/3 isist&auml;, mik&auml; tuntuu sekin aika yll&auml;tt&auml;v&auml;n pienelt&auml; m&auml;&auml;r&auml;lt&auml;, kun tiedet&auml;&auml;n, ett&auml; kyseess&auml; on etuus, joka ei v&auml;henn&auml; &auml;idin mahdollisuutta &auml;itiys- tai vanhempainvapaaseen mill&auml;&auml;n muotoa.</p> <p>Isien haluttomuuden lis&auml;ksi tilanteeseen toki saattaa vaikuttaa my&ouml;s &auml;itien into omia lastenhoito itselleen. Arvelisin, ett&auml; moni &auml;iti kokee oman &auml;itiytens&auml; niin vahvana, ett&auml; osin tiedostamattaankin pakottaa is&auml;n ottamaan taka-askelia. Usein pienen lapsen &auml;idille &auml;itiys on el&auml;m&auml;&auml; niin kokonaisvaltaisesti m&auml;&auml;ritt&auml;v&auml; tekij&auml;, ett&auml; is&auml; j&auml;&auml; helposti statistin rooliin my&ouml;s vauvan hoitajana.</p> <p>Ty&ouml;paikoilta tuleva paine vaikuttaa sekin varmasti osaltaan isien p&auml;&auml;t&ouml;ksiin olla j&auml;&auml;m&auml;tt&auml; perhevapaille. Perhevapaalle j&auml;&auml;v&auml; is&auml; kun on edelleen monissa paikoissa jonkin sortin kummajainen ja saattaa n&auml;in ollen my&ouml;s joutua kummeksunnan, naureskelun tai ainakin poikkeuksellisen kovan mielenkiinnon kohteeksi. Perinteiset roolimallit istuvat edelleen niin vahvoina yhteiskunnassamme, ett&auml; niit&auml; vastaan taistelu vaatii pioneerihenke&auml; ja vahvaa n&auml;kemyst&auml; omasta identiteetist&auml; ja isyydest&auml;.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Hoitovapaa kannattaa</h2> <p>Itse vietin esikoiseni kanssa puolisen vuotta kotona. J&auml;in hoitovapaalle tytt&auml;ren ollessa noin 10 kuukauden ik&auml;inen ja vaimoni l&auml;htiess&auml; opiskelemaan. Mieleeni ei miss&auml;&auml;n vaiheessa edes juolahtanut, etten olisi yht&auml; hyv&auml; hoitaja lapselleni kuin mit&auml; vaimoni oli ollut, ja kotiin j&auml;&auml;minen oli tuossa tilanteessa varsin luonteva ratkaisu. Eik&auml; tuota p&auml;&auml;t&ouml;st&auml; tarvinnut katua: sen lis&auml;ksi ett&auml; aika oli antoisaa ja tarjosi mukavan tauon ty&ouml;el&auml;m&auml;st&auml;, my&ouml;s suhde minun ja lapseni v&auml;lill&auml; syveni huomattavasti kaksin vietettyjen p&auml;ivien my&ouml;t&auml;. El&auml;m&auml; kodin, leikkipuiston ja l&auml;hikaupan muodostamassa kolmiossa oli toki v&auml;lill&auml; tuskastuttavan pienimuotoista, mutta sekin tuntui sympaattisella tavalla mukavalta aivan lyhyit&auml; ahdistuksen hetki&auml; lukuunottamatta. Leikkipuistossa tosin l&auml;hes ainoana koti-is&auml;n&auml; j&auml;in ik&auml;v&auml;ll&auml; tavalla &auml;itien juttujen ulkopuolelle ja vaikka rupattelututtuja noiden kuukausien aikana tulikin muutamia, niin mit&auml;&auml;n kovin syv&auml;&auml; hengenheimolaisuutta en kehenk&auml;&auml;n puistossa aikaansa viett&auml;v&auml;&auml;n &auml;itiin tuntenut.</p> <p>Koska koti-isyydest&auml; on takuuvarmasti hy&ouml;ty&auml; niin lasten ja isien suhteen kannalta kuin my&ouml;s sukupuolten v&auml;list&auml; tasa-arvoa edisist&auml;v&auml;n&auml; tekij&auml;n&auml; ja koska is&auml;t eiv&auml;t oma-aloitteisesti ja itseohjautuvasti tunnu j&auml;&auml;v&auml;n kotiin lapsia hoitamaan, olisi ehk&auml; syyt&auml; kokeilla napakampaa ohjausta. Er&auml;s pohtimisen arvoinen malli voisi olla v&auml;lill&auml; t&auml;&auml;ll&auml;kin julkisuudessa ollut ja Islannissa t&auml;ll&auml; hetkell&auml; k&auml;yt&ouml;ss&auml; oleva <strong>6+6+6 -malli. </strong>Tuossa mallissa perhevapaat on jaettu niin, ett&auml; kuusi kuukautta on jyvitetty &auml;idille, kuusi kuukautta is&auml;lle ja kolmas kuusikuukautinen on vanhempien kesken&auml;&auml;n vapaasti jaettavissa. Jokainen is&auml; olisi siis kotona lapsensa kanssa kaikissa tapauksissa v&auml;hint&auml;&auml;n kuusi kuukautta. Lis&auml;ksi vanhempainvapaat kest&auml;isiv&auml;t nykyisen noin 10 kuukauden asemesta 18 kuukautta, josta siit&auml;kin olisi n&auml;hd&auml;kseni pelkk&auml;&auml; etua.</p> <p>Sen lis&auml;ksi, ett&auml; kodit tasa-arvoistuisivat mallin my&ouml;t&auml;, muodostuisivat ty&ouml;markkinatkin entist&auml; tasa-arvoisemmiksi. Kun nuorten naisten palkkaamiseen liittyy nyky&auml;&auml;n poikkeuksetta riski siit&auml;, ett&auml; nainen saakin pian lapsen ja j&auml;&auml; kotiin, niin jatkossa my&ouml;s nuoriin miehiin kohdistuisi samanlainen v&auml;&auml;j&auml;&auml;m&auml;t&ouml;n riski. N&auml;in miesten hienoinen etuly&ouml;ntiasema ty&ouml;markkinoilla kaventuisi naisten hyv&auml;ksi.</p> <p>Monissa kunnissa p&auml;iv&auml;hoito kamppailee suorituskykyns&auml; &auml;&auml;rirajoilla ja p&auml;iv&auml;hoidon kustannukset ovat usein kohtuuttoman suuret k&ouml;yhille kunnille. Pidentyneiden vanhempainvapaiden my&ouml;t&auml; my&ouml;s paine p&auml;iv&auml;hoidossa hellitt&auml;isi, kun hoitoon tulisi jatkossa ainoastaan yli 18-kuukautisia lapsia. Muutenkaan en ole kyll&auml; t&auml;ysin vakuuttunut siit&auml;, ett&auml; p&auml;iv&auml;koti olisi paras mahdollinen hoitopaikka alle vuoden ik&auml;iselle lapselle.</p> <p>Ja mik&auml; t&auml;rkeint&auml;: kun kaikki is&auml;t j&auml;isiv&auml;t v&auml;hint&auml;&auml;n kuudeksi kuukaudeksi kotiin, olen t&auml;ysin varma, ett&auml; onnellisuus lis&auml;&auml;ntyisi. Saisimme paremmin voivia ja onnellisempia isej&auml;, &auml;itej&auml; ja lapsia. Ja jos 6+6+6 tuntuu &auml;kkiselt&auml;&auml;n liian rajulta, voisi mallia kokeilla aluksi vaikka muodossa 5+5+5 tai 4+4+4. Miten olisi?</p> <p>&nbsp;</p> <p><em><strong>Mikko M&auml;kel&auml;</strong> on lastentarhanopettaja ja kaupunginvaltuutettu Vantaalta. Perheeseen kuuluvat vaimo, tytt&ouml; sek&auml; pieni poika.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;&auml; aiheesta:</strong></p> <p>YLE El&auml;v&auml; Arkisto: <a href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&amp;g=6&amp;ag=106&amp;t=74&amp;a=90">Miten voi leikki&auml; is&auml;n kanssa?</a><b><i><br /> </i></b></p> <p>HS.fi: <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Is%C3%A4kuukausi+pitenee+kuuteen+viikkoon/1135249036470">Is&auml;kuukausi pitenee kuuteen viikkoon</a></p> <p>HS.fi: <a href="http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Is%C3%A4n+mielest%C3%A4+isien+olisi+hyv%C3%A4+olla+enemm%C3%A4n+kotona/HS20060506SI1YO01xxr">Oma el&auml;m&auml;</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/isat-koteihin-666">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/isat-koteihin-666#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4242 Thu, 19 Nov 2009 08:00:00 +0200 4242 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/isat-koteihin-666-0 <p>Vaikka asenteet ja yleinen ilmapiiri tuntuisivat tukevan myös isien kotiin jäämistä, silti naiset käyttävät vanhempainvapaapäivistä jopa 94%.&nbsp;En tiedä mikä miehiä mahtaa vaivata, mutta aika omituiselta tuntuu, että yhdessä hankitun lapsen hoitaminen jää näin suurissa määrin äitien kontolle.&nbsp;</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/isat-koteihin-666" target="_blank">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/isat-koteihin-666-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5389 Thu, 19 Nov 2009 08:00:00 +0200 5389 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi <p>Perhett&auml;mme hallitsi alkoholi ja v&auml;kivalta. Se p&auml;iv&auml; kun meid&auml;t otettiin huostaan, varmasti pelasti minut. Min&auml; olin tuolloin 6-vuotias pikkutytt&ouml;. Vaikka se on lapselle kamala asia, luulen sen kuitenkin olleen oikea ratkaisu meid&auml;n kohdalla. Unettomat y&ouml;t ja jatkuva pelko tekee pienen ihmisen mielelle hirvitt&auml;vi&auml; asioita. Mik&auml; tahansa oli parempaa kuin sen kaiken keskell&auml; el&auml;minen, hirvitt&auml;v&auml;st&auml; &auml;iti-ik&auml;v&auml;st&auml; huolimatta.</p> <p>Nyt j&auml;lkik&auml;teen olen katkera siit&auml; kuinka huonosti asiat siihen aikaan hoidettiin. En muista saaneeni mit&auml;&auml;n psyykkist&auml; apua, k&auml;ynyt lastenpsykologin juttusilla tms. Muistan vain sen, kun kaikki aina sanoi ett&auml; min&auml; olen niin kamalan reipas ja helppo. Ehk&auml; siksi en sit&auml; apua saanutkaan.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Uusi perhe ei poistanut koti-ik&auml;v&auml;&auml;</h2> <p>Olen aina ollut kiltti lapsi. Halusin ett&auml; minusta pidett&auml;isiin ja olin mahdollisimman v&auml;h&auml;n vaivaksi. Suorittamalla sain hyv&auml;ksynt&auml;&auml;. Vaikka minusta varmasti tyk&auml;ttiin, tunsin kuitenkin ett&auml; olen ulkopuolinen sijaisperheess&auml;ni. Sain kuulla ett&auml; sijaiskoti ole oikeasti minun koti tai jos en k&auml;ytt&auml;ydy kunnolla, minun t&auml;ytyy muuttaa lastenkotiin tai johonkin toiseen perheeseen. Tuli olla kiitollinen hyv&auml;st&auml; hoidosta, eik&auml; saanut valittaa. Perheen lapset joutuivat jakamaan vanhempansa meid&auml;n sijaislasten kanssa ja minun tuli ymm&auml;rt&auml;&auml;, ettei se ole helppoa heille.</p> <p>V&auml;lit&auml;n toki sijaisperheest&auml;ni, mutta en vaan voi mill&auml;&auml;n sanoa ett&auml; minulla olisi ollut hyv&auml; ja onnellinen lapsuus. Omia vanhempia ei kukaan toinen voi korvata, vaikka olisi kuinka hyv&auml; perhe. Vaikka oma &auml;iti oli alkoholisti, en olisi halunnut kuulla sit&auml; sanottavan &auml;&auml;neen. Halusin ajatella omasta &auml;idist&auml;ni vain hyv&auml;&auml; ja halusi uskoa, ett&auml; jokin p&auml;iv&auml; &auml;iti tulee hakemaan meid&auml;t taas luokseen asumaan. Vaan ei tullut.</p> <p>T&auml;ytyi aina p&auml;rj&auml;t&auml; ja olla reipas. Sain vahingossa kuulla puhuttavan, ettei minusta kuitenkaan tule mit&auml;&auml;n, olinhan sijaislapsi. Ajattelin ett&auml; n&auml;ytt&auml;isin kaikille ett&auml; p&auml;rj&auml;&auml;n. Niille varsinkin jotka olivat menett&auml;neet toivonsa minun vuokseni, olihan minulla niin kamalan huono alku el&auml;m&auml;lle. &Auml;itikin oli mik&auml; oli. Minua suututti valtavasti.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Sisulla p&auml;rj&auml;ten</h2> <p>Kaikenlainen suorittaminen ja t&auml;ydellisyyden tavoittelu on seurannut minua t&auml;h&auml;n p&auml;iv&auml;&auml;n asti. Toisaalta hyv&auml; asia, sill&auml; se juuri on kantanut minua eteenp&auml;in el&auml;m&auml;ss&auml;. Minun onnekseni olen sisukas ja p&auml;&auml;tt&auml;v&auml;inen. Haluan ajatella ett&auml; sen ansiosta min&auml; olen nyt t&auml;ss&auml; ja minulla on el&auml;m&auml; jota silloin niin kaipasin, sijaisvanhempien osuutta kuitenkaan v&auml;heksym&auml;tt&auml;.</p> <p>Lapsuuden traumat, jatkuva suorittaminen ja paine on yksi syy miksi sairastuin vakavaan masennukseen. Halusin tietenkin perheen, sill&auml; niin kuului olla. Halusin kovasti t&auml;ydellist&auml; el&auml;m&auml;&auml;. Lapsuusmuistot palasivat kuitenkin mieleeni kun sain ensimm&auml;isen lapseni. Halusin samalla olla t&auml;ydellinen &auml;iti, t&auml;ydellinen avovaimo ja p&auml;rj&auml;t&auml; hyvin. Aloinkin pel&auml;t&auml;, etten olisi tarpeeksi hyv&auml; &auml;iti ja lapsi otettaisiin minulta pois. Taisin olla masentunut jo raskausaikana. Otti niin koville kun minulla ei ollut l&auml;sn&auml; sit&auml; &auml;iti&auml;, joka ostaa innoissaan potkuhousuja vauvalle tai kutoisi sukkia. T&auml;t&auml; samaa asiaa olen itkenyt jokaisen raskauteni aikana ja se on viel&auml;kin vaikea asia.</p> <p>Yli vuoden terapian ja masennusl&auml;&auml;kkeiden j&auml;lkeen tunnen selvinneeni el&auml;m&auml;ss&auml; eteenp&auml;in. Olen ehj&auml;, vaikkakin ajoittain olen tuntenut oloni huteraksi. Minulla on ihana perhe ja rakastavia ihmisi&auml; ymp&auml;rill&auml;ni. Olen mielest&auml;ni hyv&auml; &auml;iti. Pient&auml; harjoitusta vaatii viel&auml; oppia ajatus, ettei minun tarvitse aina p&auml;rj&auml;t&auml;. Voisin my&ouml;s opetella pyyt&auml;m&auml;&auml;n apua kun sit&auml; tarvitsen.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Halu olla hyv&auml; ja auttaa</h2> <p>En tied&auml; olisinko n&auml;in vahva ihminen ilman n&auml;it&auml; kokemuksia. Halu osoittaa kaikille, ett&auml; sijaislapsestakin voi tulla ihan hyv&auml;, on antanut minulle voimia. Minusta on onnistumisien my&ouml;t&auml; tullut itsevarmempi, olen oppinut luottamaan itseeni ja oppinut my&ouml;s selvi&auml;m&auml;&auml;n ep&auml;onnistumisista.</p> <p>Paljon puhutaan siit&auml; ett&auml; sijaisperheist&auml; on kova pula. Tuntisin itseni todella h&ouml;lm&ouml;ksi, jos en edes haluaisi ajatella asiaa. Paljon ajatuksia py&ouml;rii mieless&auml;. Sopisinko min&auml; sijaisvanhemmaksi? Kest&auml;nk&ouml; n&auml;hd&auml; pienen lapsen surua ja ik&auml;v&auml;&auml; masentumatta itse? Olen miettinyt t&auml;t&auml; asiaa kauan ja useiden keskustelujen j&auml;lkeen olemme p&auml;&auml;tt&auml;neet hakeutua Pride-koulutukseen.</p> <p>Tunnen ett&auml; minulla on kuitenkin jotain sellaista annettavaa mit&auml; ei kaikilla sijaisvanhemmilla ole. Olen kokenut sen saman.&nbsp;Min&auml; olin sijaislapsi ja minusta tuli silti ihan hyv&auml; aikuinen.</p> <p>&nbsp;<br /> <strong><em>Sanna-Kaisa Suursalmi</em></strong><em> on 32-vuotias muotoilija. Perheeseeni kuuluu kolme lasta ja aviomies, sek&auml; lauma el&auml;imi&auml;. Tulevaisuuden haaveena on toteuttaa lis&auml;&auml; unelmia ja nauttia t&auml;st&auml; el&auml;m&auml;st&auml;.</em><br /> &nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;tietoja aiheesta:</strong></p> <p><a href="http://www.pesapuu.fi/index.phtml?s=435">Pride-koulutus</a></p> <p><a href="http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/esimerkit/sijaisperhe.html">Sijaisvanhemmaksi</a></p> <p><a href="http://www.hel.fi/wps/portal/Helsinki/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Helsinki/fi/uutiset/sijaisperhe">Helsingiss&auml; tarve sijaisperheist&auml;</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4207 Thu, 12 Nov 2009 08:00:00 +0200 4207 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-puhua-kuolemasta-lapselle <h2>Kysymys:</h2> <p>Perheemme isovanhemmista toinen mummi tekee kuolemaa, pitk&auml;aikaisen sairauden takia. Miten lapsia voisi auttaa ymm&auml;rt&auml;m&auml;&auml;n sairautta ja tulevaa kuolemaa.</p> <p> &nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Osanottoni vaikeassa tilanteessanne. Me aikuiset olemme itsekin sairauden ja kuoleman edess&auml; ristiriitaisin tuntein, eik&auml; lapsen kysymyksiin vastaaminen ole helppoa. Hienoa ett&auml; jaksat oman menetyksesi &auml;&auml;rell&auml; huomioida my&ouml;s lapset.</p> <p>Lapsen valmistamista l&auml;hestyv&auml;&auml;n menetykseen on iso&auml;idin luona k&auml;yminen, puhelut, piirustusten/korttien l&auml;hett&auml;minen. Viimeinen tervehdys jo sekavan sukulaisen vuoteen &auml;&auml;rell&auml; voi olla lapselle liian ahdistava. Iso&auml;idin kuolemasta voi puhua etuk&auml;teen. Lapsen kysymyksiin kannattaa vastata, mutta ei l&auml;hte&auml; laveasti selitt&auml;m&auml;&auml;n asioita. Surua k&auml;sittelev&auml;t lasten kirjat ovat hyv&auml; apu; niiden &auml;&auml;rell&auml; asioita ei tarvitse selitt&auml;&auml; puhki, vaan antaa tarinan olla sellaisenaan.</p> <p>Pienten lasten mielikuva kuolemasta ei ole viel&auml; lopullinen. Esimerkiksi kristinuskon taivas on lapselle yht&auml; kuin pilven p&auml;&auml;ll&auml; asuminen, ja jos lent&auml;&auml; lentokoneella voi n&auml;hd&auml; iso&auml;idin siell&auml; vilkuttamassa. Lapselle n&auml;m&auml; mielikuvat tuovat turvaa ja jatkuvuuden tunnetta. En suosittelisi kovin realistisia, lasta mahdollisesti pelottavia kuvauksia ruumiin hautaamisesta tai tuhkaamisesta, enk&auml; aiemmin paljon k&auml;ytettyj&auml;, kuoleman t&auml;ysin kielt&auml;vi&auml; selityksi&auml;, kuten: &rdquo;Iso&auml;iti muutti ulkomaille eik&auml; sen takia p&auml;&auml;se en&auml;&auml; k&auml;ym&auml;&auml;n&rdquo;. Perhe voi itse sopia miss&auml; kuolleen sukulaisen sanotaan nyt olevan, vaikka perheell&auml; ei olisikaan uskonnollista vakaumusta.</p> <p>Kaikille lapsille korostaisin muistelun, mielikuvituksen ja leikin voimaa. Iso&auml;idille voi kirjoitella tai tehd&auml; piirustuksia haudalle viet&auml;v&auml;ksi. Jos haudalla k&auml;yminen ahdistaa lasta, voi kirjeet laittaa &rdquo;iso&auml;idin muistelulaatikkoon&rdquo;. Salli lapsen my&ouml;s leikki&auml; kuolemaa, kuollutta, hautajaisia, vaikka se sinusta tuntuisi ahdistavalta.</p> <p>Jotkut asiantuntijat suosittelevat kuolleen l&auml;heisen n&auml;ytt&auml;mist&auml; lapselle, jotta kuolema tulisi k&auml;sitett&auml;v&auml;ksi. Itse arvioisin tarkkaan onko lapsi kehitysasteeltaan ja luonteeltaan valmis kest&auml;m&auml;&auml;n k&auml;ynnin sairaalassa tai ruumishuoneella. Lapsen mukana t&auml;ytyy tuolloin olla tuttu ja surussaankin lapsen tarpeet huomioiva aikuinen. Hautajaisiin osallistumista voin suositella kaiken ik&auml;isille lapsille.</p> <p>Pienen lapsen n&auml;k&ouml;kulmasta kuolema merkitsee ensisijaisesti erossa oloa vanhemmasta. Kuolemassa h&auml;mment&auml;&auml; aikuisten suru ja v&auml;ist&auml;m&auml;t&ouml;n kysymys: Kuolevatko vanhemmatkin joskus? Kuka minusta sitten huolehtii? Lapselle ei kannata korostaa kuoleman v&auml;ist&auml;m&auml;tt&ouml;myytt&auml; ja &auml;killisenkin kuoleman mahdollisuutta, vaan hoitaa mieluummin h&auml;nen pelkoaan. Lempeys, yhdess&auml; oleminen ja syliss&auml; pit&auml;minen auttavat pelokasta lasta enemm&auml;n kuin asioiden l&auml;pik&auml;yminen puhumalla.</p> <p>Lapset reagoivat usein vasta sitten, kun aikuisten vaikein suru jo on hellitt&auml;m&auml;ss&auml;. Lapsen suru ja ahdistus eiv&auml;t v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; n&auml;y itkuna tai asiasta puhumisena vaan esimerkiksi takertuvuutena, nukahtamisvaikeutena, kasteluna, painajaisina, uhmakkuutena, sairauden pelkona, pelokkuuden lis&auml;&auml;ntymisen&auml;. Siksi lapsen oireiden liitt&auml;minen suruun on joskus vaikeaa.</p> <p>L&auml;heisen menetys ei ole lapselle - eik&auml; aikuisellekaan - asia, jonka voi &rdquo;k&auml;sitell&auml; kerralla pois&rdquo;. Syli&auml;, leikkej&auml; ja muistelua tarvitaan viel&auml; pitk&auml;n aikaa!</p> <p> <strong>Kirjallisuutta: </strong></p> <p><em>Lapsille<br /> </em><br /> Kirjoja lukiessa voi nousta esiin vaikeitakin kysymyksi&auml;. Lastenkirjoja voi lukea ensin ihan itsekseen, jotta voi asennoitua vastaamaan lapsen kysymyksiin.</p> <p><strong>P&auml;ivi Franzon, Sari Airola: </strong><em>Surusaappaat<br /> </em>Eemin mummo sairastuu ja kuolee. Eemi oppii itse ja opettaa &auml;idille ja is&auml;llekin, ett&auml; vaikeat asiat on helpompi hyv&auml;ksy&auml; kun niist&auml; uskaltaa puhua.</p> <p><strong>Mari M&ouml;r&ouml;, Marjo Nyg&aring;rd: </strong><em>Surunappi</em><br /> Valtsun ja Veeran veli Olli on sairas, eik&auml; h&auml;n parane. Miksi joku sairastuu, mutta joku toinen saa olla terve? Satukirja, joka auttaa k&auml;sittelem&auml;&auml;n surua ja menetyst&auml; lapsen n&auml;k&ouml;kulmasta.</p> <p> <em>Aikuisille</em></p> <p><strong>Mare Kinnanen: </strong><em>Surus&auml;kki<br /> </em>Kirja lapsen surusta, suruty&ouml;st&auml; ja toipumisesta antaa ev&auml;it&auml; surun k&auml;sittelemiseen erilaisissa lapsiryhmiss&auml;.</p> <p> &nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em><b><i><br /> </i></b></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-puhua-kuolemasta-lapselle">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-puhua-kuolemasta-lapselle#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4208 Thu, 12 Nov 2009 08:00:00 +0200 4208 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi-0 <p>Perhett&auml;mme hallitsi alkoholi ja v&auml;kivalta. Se p&auml;iv&auml; kun meid&auml;t otettiin huostaan, varmasti pelasti minut. Min&auml; olin tuolloin 6-vuotias pikkutytt&ouml;. Vaikka se on lapselle kamala asia, luulen sen kuitenkin olleen oikea ratkaisu meid&auml;n kohdalla. Unettomat y&ouml;t ja jatkuva pelko tekee pienen ihmisen mielelle hirvitt&auml;vi&auml; asioita. Mik&auml; tahansa oli parempaa kuin sen kaiken keskell&auml; el&auml;minen, hirvitt&auml;v&auml;st&auml; &auml;iti-ik&auml;v&auml;st&auml; huolimatta.</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi" target="_blank">lue lisää</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi-0">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mina-olen-sijaislapsi-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5390 Thu, 12 Nov 2009 08:00:00 +0200 5390 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/taidetta-ja-taikataikinaa-adhdlle <p>Taide on vahva tunteiden tulkki, totta, mutta ent&auml; kun tunneilmaisussa tai k&auml;ytt&auml;ytymisess&auml; on ongelmia? Kuinka taide voi tasapainottaa lasta?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Ihana yhdistelm&auml; &ndash; taide ja lapset!?</h2> <p>Er&auml;&auml;n taidekerhon osallistujia ovat kolme erityisopetuksen poikaa ja kaksi tytt&ouml;&auml;. Kerhon tavoitteena on vahvistaa heid&auml;n sosio-emotionaalisia taitojaan ja tunneilmaisua taidety&ouml;skentelyn lomassa.</p> <p>Nopeasti saattaisi ajatella ihanuutta: pieni ryhm&auml;, taiteellinen ty&ouml;skentelyrauha taattua, mutta totuus on toisenlainen. Porukassa on kaksi kova&auml;&auml;nist&auml;, yksi h&auml;lisev&auml;, yksi arka ja yksi riidanhaastaja. Kaikki muut paitsi ujo keskittyv&auml;t enemm&auml;n muiden ty&ouml;skentelyyn kuin omaansa.<br /> Ujon sielunmaisema maalautuu paperille hentoina v&auml;rein&auml; ja kissanpentuina. Kova&auml;&auml;niset ja riidanhaastaja l&ouml;yt&auml;v&auml;t nopeasti yhteisen teeman, sotaisan meiningin, jossa &rdquo;t&auml;&auml; hy&ouml;kk&auml;&auml; ton kimppuun&rdquo; - Picasson Guernicakin kalpenisi vertailussa.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>H&auml;lisev&auml;n paperille ei ilmesty mit&auml;&auml;n</h2> <p>H&auml;n keskittyy tuottamaan kaikkien muiden tekemiselle omalaatuisen &auml;&auml;nimaailman, korvia huumaavan taustah&auml;lyn, jota tukee vahva, vapaamuotoinen liikeilmaisu. Ulinaa, vinkumista, telkkaritekstej&auml; yksinpuheluna ja kuin tuli p&ouml;ksyiss&auml;&auml;n kaveri rynnist&auml;&auml; toisen luota toisen luo, sutaisee lopuksi muutaman siveltimen vedon paperille &ndash; eik&auml; niit&auml;k&auml;&auml;n v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; omalle paperilleen. Sen j&auml;lkeen &auml;&auml;nt&auml; syntyy muidenkin tuottamana.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>&rdquo;Toi on ADHD&rdquo;, toteavat toiset.</h2> <p>ADHD on kirjainyhdistelm&auml;, jonka tuntevat jo alakoululaisetkin. Ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet ovat kyseisen k&auml;ytt&auml;ytymish&auml;iri&ouml;n ymp&auml;rist&ouml;&auml; uuvuttavia piirteit&auml;. Niiden taakse hukkuvat helposti my&ouml;s vahvuudet. Olennaista on tunnistaa my&ouml;s lapsessa oleva hyv&auml;. Millainen lapsi on temperamentiltaan, mit&auml; h&auml;nen vahvuutensa ja lahjakkuutensa ovat jne.</p> <p>Oppimistyylikin kertoo paljon. Onko h&auml;n auditiivinen, kinesteettinen vai visuaalinen oppija? Useimmat meist&auml; ovat eri tyylien yhdistelm&auml;. T&auml;m&auml;n tarinan tulip&ouml;ksy on ADHD ja oppimistyylilt&auml;&auml;n kinesteettinen oppija. Tyypillist&auml; kyseiselle oppijalle on liike- ja tuntoaisteihin perustuva oppiminen kuten vahvat k&auml;dentaidot.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Muutos k&auml;ynnistyi muovailuvahasta</h2> <p>Kaverin taidety&ouml;t eiv&auml;t ole mit&auml;&auml;n muovailuvaham&ouml;ss&ouml;&auml;! Ne ovat taidokkaita eri v&auml;reist&auml; rakennettuja kertomuksia. &rdquo;T&auml;&auml; on kuningaskotka puussa ja sen pes&auml;ss&auml; on kaks munaa.&rdquo; Tai rivi punaisia kynttil&ouml;it&auml;, joissa syd&auml;nlanka loistaa punaisena valkoisen liekin keskell&auml;. Hups, liekki meinasi pudota, se t&auml;ytyy asetella huolellisesti takaisin paikoilleen &rdquo;kun vois muuten kehitty&auml; vaaranpaikka.&rdquo; Ja mik&auml; ihmeellisint&auml;, luova muovailu tapahtuu keskittyneen hiljaisuuden vallitessa.</p> <p>Taiteessa on taikaa tulip&ouml;ksyillekin!</p> <p>&nbsp;</p> <div class="text-comment-box"><strong>Tee itse taikataikina: </strong><br /> Halpa muovailumassa, ns. taikataikina syntyy jauhosta, suolasta ja vedest&auml;. Suhde on helppo muistaa: 2 osaa jauhoja, 2 osaa suolaa ja 1 osa vett&auml;. Pieni loraus ruoka&ouml;ljy&auml; tekee taikinan notkeammaksi. Taikinaa voi maalata, paistaa ja maistaa, mutta maku on niin suolainen, ett&auml; sy&ouml;d&auml; sit&auml; ei tee mieli.<br /> &nbsp;</div> <p><strong><em>Paula Salmela</em></strong><em> on espoolainen toimittaja sek&auml; lasten ja nuorten parissa toimija. Samassa huushollissa asuu kaksi hyvin ajan ilmi&ouml;iss&auml; kiinni pit&auml;v&auml;&auml; teini&auml; ja rasavilli koiraneiti.</em><br /> &nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/taidetta-ja-taikataikinaa-adhdlle">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/taidetta-ja-taikataikinaa-adhdlle#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4164 Thu, 05 Nov 2009 09:00:00 +0200 4164 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/taidetta-ja-taikataikinaa-adhdlle-0 <p>Taide on vahva tunteiden tulkki, totta, mutta entä kun tunneilmaisussa tai käyttäytymisessä on ongelmia? Kuinka taide voi tasapainottaa lasta?</p> <p><strong>Ihana yhdistelmä – taide ja lapset!?</strong></p> <p>Erään taidekerhon osallistujia ovat kolme erityisopetuksen poikaa ja kaksi tyttöä. Kerhon tavoitteena on vahvistaa heidän sosio-emotionaalisia taitojaan ja tunneilmaisua taidetyöskentelyn lomassa.</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/taidetta-ja-taikataikinaa-adhdlle" target="_blank">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/taidetta-ja-taikataikinaa-adhdlle-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5391 Thu, 05 Nov 2009 09:00:00 +0200 5391 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapsen-kaverisuhteisiin-puuttuminen <h2>Kysymys:</h2> <p>9-vuotiaalla pojallani on yst&auml;v&auml;, joka liioittelee tai suorastaan&nbsp;valehtelee s&auml;&auml;nn&ouml;llisesti joka p&auml;iv&auml;. Mit&auml; tahansa oma poikani on&nbsp;sattunutkaan tekem&auml;&auml;n tai kokemaan, t&auml;m&auml; yst&auml;v&auml; on aina tehnyt joko saman&nbsp;tai jotain parempaa.</p> <p>Pojat ovat hyvi&auml; kavereita kesken&auml;&auml;n, ja oma poikani kyll&auml; ymm&auml;rt&auml;&auml;, ett&auml;&nbsp;t&auml;m&auml; kaveri ei aina puhu totta. H&auml;n on huomannut, ett&auml; osa jutuista on ihan<br /> tuulesta temmattuja ja yleens&auml;kin suuri osa ainakin hyvin maustettuja. Olen&nbsp;joskus sanonut omalle pojalleni, ett&auml; tuo oli kyll&auml; nyt liiottelua tai&nbsp;suorastaan valhetta, kun olen tiennyt n&auml;in asian olevan, mutta enh&auml;n ole&nbsp;kuulemassa suurinta osaa heid&auml;n keskin&auml;isist&auml; jutuistaan.</p> <p>Minua on alkanut huolestuttaa, ett&auml; oma poikani mahdollisesti omaksuu&nbsp;samanlaisia tapoja &quot;p&auml;rj&auml;t&auml;kseen&quot; poikien keskin&auml;isess&auml; sanailussa.&nbsp;Kaveri on joskus my&ouml;s uhkaillut poikaani tyyliin &quot;jos et tee n&auml;in, en kutsu&nbsp;sinua syntym&auml;p&auml;ivilleni&quot; tai &quot;jos et pelaa t&auml;t&auml; peli&auml;, en ole en&auml;&auml; sinun&nbsp;kaveri&quot;. Ensimm&auml;isill&auml; kerroilla poikani tuli n&auml;ist&auml; uhkauksista todella&nbsp;surulliseksi ja pelk&auml;si, ett&auml; kaveri toteuttaa uhkauksensa, mutta h&auml;nkin on<br /> ajan kuluessa alkanut huomata, ett&auml; uhkaukset ovat vain tyhj&auml;&auml; sanan&nbsp;pieksent&auml;&auml;, eik&auml; h&auml;n koskaan toteuta uhkauksiaan.</p> <p>Tied&auml;n, ett&auml; kyseisell&auml; yst&auml;v&auml;ll&auml; on ollut aika ajoin kotona ongelmia&nbsp;vanhempien v&auml;lill&auml;, joten ymm&auml;rr&auml;n hyvin, ett&auml; kyseess&auml; saattaa olla&nbsp;jonkinlainen oirehdinta. Haluaisin kuitenkin tiet&auml;&auml; miten selitt&auml;isin t&auml;m&auml;n&nbsp;asian parhaiten omalle lapselleni, koska en halua mustamaalata t&auml;t&auml;&nbsp;kaveria, mutta haluaisin kuitenkin oman poikani ymm&auml;rt&auml;v&auml;n mist&auml; on&nbsp;kysymys, koska en halua h&auml;nen itsetuntonsa k&auml;rsiv&auml;n t&auml;st&auml;&nbsp;&quot;yli-inhimillisest&auml;&quot; yst&auml;v&auml;st&auml;.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Olin ihan liikuttunut kun luin kysymyksesi. Mielest&auml;ni olet toiminut todella viisaasti ja lapsesi hyv&auml;&auml; kasvua tukien!</p> <p>Olet arvostanut lapsellesi t&auml;rke&auml;&auml; suhdetta ja antanut sen jatkua huolestasi huolimatta. Olet selvitt&auml;nyt asiaa omalle lapsellesi h&auml;nen kaveriaan mollaamatta. Olet ymm&auml;rt&auml;nyt yst&auml;v&auml;n reagointitapaa ja yritt&auml;nyt yst&auml;v&auml;llisess&auml; hengess&auml; hieman suitsia h&auml;nen puheitaan. Olet ohjannut lastasi selke&auml;sti toimimaan toisin ja osoittanut, ett&auml; h&auml;n on rakastettu tavallisena poikana, ilman yli-inhimillisi&auml; tekoja.</p> <p>N&auml;in ollen en usko ett&auml; oma lapsesi l&auml;htee haitallisessa m&auml;&auml;rin mukaan liioitteluun tai ett&auml; h&auml;nen itsetuntonsa k&auml;rsii kaverin puheista. Jonkin verran isottelua kuuluu lasten normaaliin kasvuun. Suurten puheiden takana on yleens&auml; itsetunnoltaan heikko lapsi, joka ei usko kelpaavansa muille omana pienen&auml; itsen&auml;&auml;n. Yleens&auml; kaveripiiriss&auml; muutkin lapset huomaavat yhden liioittelevan yli sopivuuden rajan ja arvostavat ennemmin lasta, joka on totuudenmukainen.</p> <p>Voit auttaa asiaa viel&auml; lis&auml;&auml; osoittamalla my&ouml;s poikasi yst&auml;v&auml;lle, ett&auml; arvostat h&auml;nt&auml; ihan tavallisena lapsena. Isoihin juttuihin ei kannata kiinnitt&auml;&auml; suurta huomiota, vaan kiitt&auml;&auml; ja kannustaa h&auml;nt&auml; &rdquo;itsens&auml; kokoisista&rdquo; teoista; tervehtimisest&auml;, takin laittamisesta naulaan, kivan leikin keksimisest&auml;. Jos uskallat, voit kysy&auml; h&auml;nen perhekuulumisistaan ja n&auml;ytt&auml;&auml; hyv&auml;ksyv&auml;si h&auml;net, vaikka kotona onkin vaikeuksia. Kaltaisesi turvallinen, hyv&auml;ksyv&auml; aikuinen on kullanarvoinen hankalassa perhetilanteessa kamppailevalle lapselle.</p> <p>Ylip&auml;&auml;t&auml;&auml;n tilanteissa, joissa lapsella on &rdquo;huonoa seuraa&rdquo;, vanhemman kannattaa pys&auml;hty&auml; miettim&auml;&auml;n asiaa lapsen n&auml;k&ouml;kulmasta. On totta, ett&auml; &rdquo;huonoon&rdquo; tai &rdquo;hyv&auml;&auml;n&rdquo; seuraan joutuminen vaikuttavat lapsen kasvuun, ja jokainen vanhempi varmaan toivoo lapselleen kivaa kaveriporukkaa.</p> <p>Vanhemman kannatta kuitenkin mietti&auml; miksi minun lapseni on hakeutunut tai ottanut vastaan kutsun huonoon seuraan? Mit&auml; h&auml;n saa t&auml;lt&auml; porukalta sellaista, mit&auml; &rdquo;hyv&auml;&rdquo; seuralta ei tarjoa? Onko minun lapseni tyhmyyksiin mukaan menij&auml; vai johtaja ryhm&auml;ss&auml;? Miten voisin itse vanhempana edist&auml;&auml; &rdquo;kivojen&rdquo; kaverien l&ouml;ytymist&auml;? Voisinko lis&auml;t&auml; omaa lapsen kanssa viett&auml;m&auml;&auml;ni aikaa vastapainona kaveriporukan imulle? Voisinko yhdess&auml; kaverien vanhempien kanssa puuttua ryhm&auml;n tekemisiin siten, ett&auml; yst&auml;vyys s&auml;ilyisi, mutta h&ouml;lm&ouml;ilyt loppuisivat?</p> <p>Jos haluat kielt&auml;&auml; tiettyjen kaverien kanssa liikkumisen, ota vastuu asiasta itsellesi. &Auml;l&auml; laita lastasi yksin irrottautumaan houkuttelevasta yst&auml;vyyssuhteesta, ja j&auml;t&auml; h&auml;nt&auml; k&auml;rsim&auml;&auml;n erosta ehk&auml; seuraavaa kiusaamista, nimittely&auml;, uhkailua. Kerro sen sijaan p&auml;&auml;t&ouml;ksesi omalle lapsellesi ja ilmoita sitten asiasta suoraan kavereille tai viel&auml; mieluummin heid&auml;n vanhemmilleen. Aina ei tarvitse katkaista yst&auml;vyytt&auml; t&auml;ysin, vaan voitte sopia esimerkiksi, ett&auml; kaveria saa tavata vain kotona ja aikuisten l&auml;sn&auml; ollessa.</p> <p>Koululaiselle kaverimaailma on t&auml;rke&auml; kehityksen kannalta, emmek&auml; me aikuiset voi yksikantaan p&auml;&auml;tt&auml;&auml; lastemme yst&auml;vyyksist&auml;. Onhan aikuisillakin yst&auml;vi&auml;, joiden seurassa tulee h&ouml;lm&ouml;ilty&auml; &ndash; valvottua, t&ouml;rs&auml;tty&auml;, ryyp&auml;tty&auml;, m&auml;ss&auml;ilty&auml;, juoruiltua, my&ouml;h&auml;stelty&auml;- enemm&auml;n kuin yleens&auml;, ja silti pid&auml;mme yst&auml;vist&auml;mme ja arvostamme heit&auml;.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em><b><i><br /> </i></b></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapsen-kaverisuhteisiin-puuttuminen">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/lapsen-kaverisuhteisiin-puuttuminen#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4163 Thu, 05 Nov 2009 08:00:00 +0200 4163 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen <p><a href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei">Kohtu vaikeni - &auml;iti ei. Kohtukuoleman kokenut &auml;iti kirjoittaa el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n</a></p> <p>&nbsp;<em>&quot;Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan siki&ouml;n menehtymist&auml; kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,5 pro-senttia yli 22-viikkoisista raskauksista p&auml;&auml;ttyy kohtukuolemaan. Suomessa kohtukuolemata-pauksia on noin 500 vuosittain. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin l&auml;hell&auml; laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa (Wikipedia).&quot;</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>Ennen omaa kokemustani tiesin, ett&auml; t&auml;llaistakin voi tapahtua. Miss&auml;&auml;n vaiheessa en pel&auml;nnyt, ett&auml; niin k&auml;visi. Mutta kun niin k&auml;vi, oli helpompaa alkaa suremaan, kun ei tarvinnut ensin ihmetell&auml; mit&auml; t&auml;m&auml; oikein on.</p> <p>Mielest&auml;ni kohtukuolemaa pit&auml;isikin tehd&auml; yleisemmin tunnettavaksi, sill&auml; 500 perhett&auml; on kohtalaisen iso m&auml;&auml;r&auml; jos vertaa vaikkapa laajemmin tunnettuun k&auml;tkytkuolemaan, joita tapahtuu vuosittain onneksi en&auml;&auml; kymmenkunta.</p> <p>Jos aihe tunnettaisiin paremmin, helpottaisi se kohtukuoleman kokenutta selviytymisess&auml;. Aina ei ole helppoa, kun joutuu selvitt&auml;m&auml;&auml;n tapahtunutta sek&auml; itselleen ett&auml; l&auml;heisilleen.</p> <p>Kohtukuolema on onneksi harvinainen tapaus, mutta se voi silti tapahtua ihan kenelle tahansa. Nykyisin minua on alkanut &auml;rsytt&auml;&auml; raskauksissa niin sanottuna &rdquo;turvarajana&rdquo; pidetty 12. raskausviikko. Olen kuullut, ett&auml; jopa neuvolan terveydenhoitajat ovat saattaneet onnitellen sanoa odottajalle, ett&auml; &rdquo;nyt ollaan turvallisilla viikoilla&rdquo;. Toki en halua, ett&auml; odottavia &auml;itej&auml; aletaan pelottelemaan kohtukuolemalla, sill&auml; kuten jo mainitsin se on harvinaista. Harvinaisuus ei kuitenkaan lohduta sit&auml;, joka sen kokee.</p> <p>Noin puolessa kohtukuolematapauksessa syy j&auml;&auml; ep&auml;selv&auml;ksi. N&auml;in my&ouml;s meill&auml;. Diagnoosiksi tuli istukan toimintah&auml;iri&ouml;, tuntemattomasta syyst&auml;. Tietyll&auml; tavalla t&auml;m&auml; diagnoosi oli helpotus, mit&auml;&auml;n en olisi voinut tehd&auml; toisin. Se mik&auml; tapahtui, vain tapahtui. Seuraaviin raskauksiin t&auml;m&auml; ei vaikuttaisi fyysisesti mitenk&auml;&auml;n. Toisaalta taas tuntui &auml;&auml;rimm&auml;isen ep&auml;reilulta, ett&auml; terve lapsi vain nukkui pois kohdussa, jonka istukka ei toiminut.</p> <p>&nbsp;</p> <h2><strong>Mist&auml; tunnet s&auml; yst&auml;v&auml;n?</strong></h2> <p>Hirvitt&auml;&auml; sanoakin, mutta satuin olemaan niin onnekas, ett&auml; sain vertaistukea surussa hyv&auml;lt&auml; yst&auml;v&auml;lt&auml;ni. Yst&auml;vyys punnittiin kyll&auml; uudestaan monen muun kohdalla ja osasta tuli entisi&auml; yst&auml;vi&auml;. Mutta tilalle tuli my&ouml;s uusia yst&auml;vi&auml;. Suru joko erottaa tai yhdist&auml;&auml;.</p> <p>Kohtukuolemaan on ymp&auml;rist&ouml;n tosi hankala suhtautua. Kaikki on h&auml;mill&auml;&auml;n ja hokevat &quot;Kuinka n&auml;in voi k&auml;yd&auml;?&quot; Suomalaiseen suruun kuuluu, ett&auml; annetaan niiden surra rauhassa, joilla surua on. Ei viitsit&auml; tunkeilla. Min&auml; en ole t&auml;t&auml; koskaan ymm&auml;rt&auml;nyt. Miksei l&auml;hipiiri voi olla mukana el&auml;m&auml;n iloissa ja suruissa? Suru voi ihan hyvin olla yhteinen, jaettu kokemus. Entiset yst&auml;v&auml;t joko v&auml;h&auml;tteliv&auml;t menetyst&auml;mme vertaamalla sit&auml; keskenmenoon tai sitten eiv&auml;t vain uskaltaneet tai halunneet en&auml;&auml; kohdata meit&auml;. Silloin se tuntui tosi pahalta, mutta j&auml;lkeenp&auml;in ajateltuna esikoisen kuolema erotti yst&auml;viss&auml; jyv&auml;t akanoista.</p> <p>Hyv&auml;t yst&auml;v&auml;t eiv&auml;t kadonneet. P&auml;invastoin he jaksoivat kuunnella uudestaan ja uudestaan kun k&auml;vin l&auml;pi tapahtumia ja keskustelevat esikoisestamme t&auml;n&auml;kin p&auml;iv&auml;n&auml;. Omalla kohdallani suurin helpotus surussa on ollut puhuminen aiheesta ja sen my&ouml;t&auml; kohtukuoleman tekeminen tunnetummaksi. Nykyisen&auml; internet-aikana sain tukea my&ouml;s kohtukuoleman kokeneiden vertaistukifoorumista nimelt&auml; <strong>Tuntematon enkeli. </strong>Se on suljettu yhteis&ouml;, jonne p&auml;&auml;see keskustelemaan vain saman kokeneet.</p> <p>T&auml;rkein tukijani on ollut oma mieheni, jonka kanssa olemme alusta asti p&auml;&auml;tt&auml;neet selvit&auml; t&auml;st&auml; yhdess&auml; ja jakaa t&auml;m&auml; l&auml;pi el&auml;m&auml;n kest&auml;v&auml; suru yhdess&auml;. Olen ollut t&auml;ss&auml;kin suhteessa onnekas, sill&auml; minulla on mies, joka pystyy puhumaan my&ouml;s vaikeista asioista.</p> <p>&nbsp;</p> <h2><strong>Vaikeneminen ei ole kultaa</strong></h2> <p>Olen kohdannut muutamia kohtalotovereita ja esille on l&auml;hes joka kerta noussut se, ettei kohtukuolemaa termin&auml; yleisesti tunneta. N&auml;it&auml; tapahtuu, mutta niist&auml; ei puhuta. T&auml;m&auml; vaikeneminen oli minulle yll&auml;tys ja p&auml;&auml;tin, ett&auml; en suostu olemaan hiljaa. Ik&auml;vist&auml;kin asioista pit&auml;&auml; pysty&auml; puhumaan. En ymm&auml;rr&auml; sit&auml;, ett&auml; suru on yhteis&ouml;ss&auml;mme tabu. N&auml;enn&auml;isesti sanotaan, ett&auml; otetaan osaa suruun, vaikkei otetakaan. J&auml;lkeenp&auml;in sanotaan, ettei oltu yhteydess&auml;, kun ei tiedetty mit&auml; olisi pit&auml;nyt sanoa tai tehd&auml;. Voi, kun olisitte ymm&auml;rt&auml;neet, ett&auml; pelkk&auml; l&auml;sn&auml;olo tai saatavuus olisi riitt&auml;nyt! Empatia ei vaadi vertaiskokemusta. Tukea voi, vaikkei tiet&auml;isik&auml;&auml;n milt&auml; toisesta tuntuu.</p> <p>Jos vaikenisin, tuntuu kuin unohtaisin koko esikoisemme olemassaolon ja sit&auml; en halua tehd&auml;. H&auml;n on osa minua, meit&auml; ja meid&auml;n el&auml;m&auml;&auml;. Suru ei poistu vaikenemalla, eik&auml; helpota surevaa. Olenkin joskus miettinyt, ett&auml; vaietaanko yhteiskunnassamme vaikeista asioista sen vuoksi, ett&auml; ymp&auml;rist&ouml;ll&auml; olisi helpompaa.</p> <p>En varmasti olisi selvinnyt t&auml;ysij&auml;rkisen&auml; kaikesta tapahtuneesta, jos en olisi voinut puhua asiasta l&auml;heisteni kanssa. Olenkin pohtinut, miten ikin&auml; selvisiv&auml;t surustaan aikoinaan ne &auml;idit, silloin kun lapsikuolleisuus oli Suomessa yleisemp&auml;&auml; ja puhumattomuus viel&auml; tavallisempaa. Eik&auml; silloin saanut ammattiapuakaan. Oman suuni aukaiseminen on on osoittanut, ett&auml; kohtalotovereita on ihan l&auml;hipiiriss&auml;. Yll&auml;tt&auml;en joku aina tuntee jonkun jolle on k&auml;ynyt samoin, mutta asiasta ei vain ole puhuttu.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><em>Tiina Mesiniemi</em></strong><em> on 30-vuotias sosionomi, joka on t&auml;ll&auml; hetkell&auml; kotona pienen poikansa kanssa. Perheeseen kuuluu my&ouml;s mies sek&auml; 04/07 kuollut ja syntynyt enkelitytt&ouml;. </em></p> <p>&nbsp;</p> <p>Lis&auml;&auml; aiheesta:</p> <p><a href="http://aamusydamella.yle.fi/">TV1 Aamu syd&auml;mell&auml;</a> ohjelmassa 25.10.09</p> <p><a href="http://www.kapy.fi/">K&auml;py ry</a></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4126 Thu, 29 Oct 2009 09:00:00 +0200 4126 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen-0 <p><a href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei">Kohtu vaikeni - &auml;iti ei. Kohtukuoleman kokenut &auml;iti kirjoittaa el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n</a></p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen" target="_blank">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5392 Thu, 29 Oct 2009 09:00:00 +0200 5392 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-lapsi-kokee-sisaruksen-syntyman <h2>Kysymys:</h2> <p>Meill&auml; on 5-vuotta t&auml;ytt&auml;v&auml; tyt&auml;r ja elokuussa perheeseemme syntyi&nbsp;vauva. Tytt&auml;remme k&auml;yt&ouml;s on muuttunut kes&auml;ll&auml;, nyky&auml;&auml;n h&auml;n on todella mahdoton. H&auml;n&nbsp;k&auml;y p&auml;iv&auml;kodissa puolip&auml;iv&auml;isen&auml;, mutta kotona h&auml;n kiljuu, eik&auml; tottele mit&auml;&auml;n. Kaikki&nbsp;keinot on k&auml;ytetty: lahjontaa, kiristyst&auml; jne.. mik&auml;&auml;n ei tehoa. P&auml;iv&auml;kodissakin&nbsp;on tottelemattomuutta. Emme voi l&auml;hte&auml; mihink&auml;&auml;n kun k&auml;yt&ouml;s on mit&auml;&nbsp;on. Onko kyseess&auml; uhmaa vai jotain muuta? Hermoja koetellaan p&auml;ivitt&auml;in,&nbsp;monesti.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Kertomasi perusteella liitt&auml;isin tytt&auml;renne uhmakkuuden pikkusisaruksen syntym&auml;&auml;n. Ainakaan et mainitse muita muutoksia olosuhteissa, eik&auml; &auml;killinen uhman alkaminen viisivuotiaana ole muutoin tavallista. Reagointia voi lis&auml;t&auml; p&auml;iv&auml;hoidon aloittaminen juuri sisaruksen syntym&auml;n aikaan. Ent&auml; joutuiko &auml;iti olemaan ennen synnytyst&auml; tai sen aikoihin pitk&auml;&auml;n sairaalassa? Huoli vanhemman &rdquo;katoamisesta&rdquo; lis&auml;&auml; my&ouml;s lapsen turvattomuutta ja siten uhmaa.</p> <p>Voitte el&auml;yty&auml; tytt&auml;renne asemaan miettim&auml;ll&auml; milt&auml; teist&auml; tuntuisi, jos pikkusisaruksen sijaan perheeseen olisikin tullut &rdquo;pikkuvaimo&rdquo; tai &rdquo;pikkuaviomies&rdquo;. Naapureista ja sukulaisista olisi tosi s&ouml;p&ouml;&auml;, kun miehesi raahaisi kotiin avuttoman naisenr&auml;&auml;p&auml;leen, joka veisi kaiken huomion ja vehtaisi y&ouml;t&auml;p&auml;iv&auml;&auml; h&auml;nen syliss&auml;&auml;n samalla kun sin&auml; k&auml;visit t&ouml;iss&auml; ja hoitaisit kotity&ouml;t. Kun yritt&auml;isit kysell&auml;: &rdquo;Haloo, ent&auml;s min&auml;? &rdquo;, sinulle vastattaisiin: &rdquo;L&auml;hde nyt vain t&ouml;ihin. Sinun pit&auml;&auml; olla reipas isovaimo. Pikkuvaimo tarvitsee nyt miest&auml;. Kyll&auml; teist&auml; viel&auml; hyv&auml;t kaverit tulee&rdquo;. En tied&auml; teist&auml;, mutta itse pyrkisin tyrkk&auml;&auml;m&auml;&auml;n &rdquo;pikkuvaimon&rdquo; mannerten v&auml;liselle lennolle pelkk&auml; menolippu nyrkiss&auml;&auml;n.</p> <p>Sisaruksen syntym&auml; &ndash; niin toivottua kuin se onkin - on lapsen el&auml;m&auml;ss&auml; kriisin paikka. Jokainen lapsi joutuu uudelleen miettim&auml;&auml;n paikkaansa perheess&auml;. Lapsi miettii rakastavatko vanhemmat h&auml;nt&auml; yh&auml;, kun &rdquo;kaikki&rdquo; aika ja huomio kohdistuvat vauvaan? Miksi vauva saa itkem&auml;ll&auml; positiivista huomiota, kuten syli&auml;, rintaa, hyssyttely&auml;, mutta minun itkuuni reagoidaan suuttumalla?</p> <p>Usein isosisarus n&auml;ytt&auml;&auml; vanhempien silmiss&auml; kasvavan yhdess&auml; y&ouml;ss&auml; vauvan tultua vierelle vertailukohdaksi. Isosisarukselta aletaan vaatia &auml;killisi&auml; muutoksia itsen&auml;iseksi ja p&auml;rj&auml;&auml;v&auml;ksi, vaikka h&auml;n kaipaisi h&auml;mmennyksess&auml;&auml;n p&auml;invastaista: enemm&auml;n hoivaa ja huomiota, mahdollisuutta kokeilla milt&auml; tuntuikaan olla pieni vauva.</p> <p>Aikuisen ei tietenk&auml;&auml;n ole helppoa vauvan hoidon uuvuttamana ottaa vastaan t&auml;m&auml;n tapaista reagoimista. Tuntuu kuin pit&auml;isi repeyty&auml; kahtia! Jos itsell&auml;si tai kumppanillasi on nuorempia sisaruksia, voitte ehk&auml; helpommin ymm&auml;rt&auml;&auml; tytt&ouml;&auml;nne.</p> <p>N&auml;ytt&auml;k&auml;&auml; isosiskolle selke&auml;sti ett&auml; rakastatte h&auml;nt&auml; ihan yht&auml; paljon kuin ennenkin, vaikka joudutte nyt hoitamaan vauvaa. Varatkaa h&auml;nelle joka p&auml;iv&auml; jokin yhteinen, kahdenkeskinen tekeminen, mieluiten vakioaikaan p&auml;iv&auml;rytmiss&auml;, jolloin teette niit&auml; asioita, joista lapsenne nauttii. Ottakaa h&auml;nest&auml; valokuvia ja ihailkaa h&auml;nt&auml; yht&auml; paljon kuin vauvaa. Suokaa h&auml;nen olla &rdquo;pikkuvauva&rdquo; my&ouml;s: sylitell&auml;, ottaa tuttipullosta h&ouml;rpyt, kokeilla vaippaa.</p> <p>Laskekaa vaatimustasoa. Muistelkaa yhdess&auml; valokuvin ja kertomuksin h&auml;nen vauva-aikaansa ja miten h&auml;nt&auml; hoidettiin. Lukekaa kirjoja, joissa kerrotaan isosisarukseksi tulemisesta ja siit&auml;, miten kurjaltakin se voi joskus tuntua. Tukekaa h&auml;nen isosiskon rooliaan; huomaa miten vauva tykk&auml;&auml; siskosta, miten taitava sisko on pit&auml;m&auml;&auml;n vauvaa syliss&auml;, auttamaan vaipan laitossa. Hyv&auml;ksyk&auml;&auml; h&auml;nen ilmaisevan pettymyst&auml;&auml;n, suruaan ja sisaruskateuttaan. Lis&auml;tk&auml;&auml; l&auml;hipiirin muiden aikuisten huomiota isosiskolle. Jos tyt&auml;r uhmaa nimenomaan &auml;iti&auml; (kuten yleens&auml; k&auml;y), lis&auml;tk&auml;&auml; erityisesti &auml;idin kanssa yhdess&auml; oloa.</p> <p>Jos reagointi ei n&auml;ill&auml; ohjeilla laimene parissa kuukaudessa, hakeutukaa neuvolapsykogille yksil&ouml;llisemp&auml;&auml;n selvittelyyn. Tilanne kannattaa hoitaa, jottei sisaruskateus vaikuttaisi lastenne koko loppuel&auml;m&auml;&auml;n!<br /> &nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em><b><i><br /> </i></b></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-lapsi-kokee-sisaruksen-syntyman">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-lapsi-kokee-sisaruksen-syntyman#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4124 Thu, 29 Oct 2009 08:00:00 +0200 4124 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei <h2><strong>Meid&auml;n enkelimme</strong></h2> <p>Raskausviikoilla 29+6 oli ihan rutiinineuvola, joka muutti el&auml;m&auml;mme t&auml;ysin. Syd&auml;n&auml;&auml;ni&auml; ei kolmen eri terveydenhoitajan yrityksist&auml; huolimatta saatu kuulumaan ja l&auml;&auml;k&auml;rin luona ultra-&auml;&auml;nilaite paljasti karmaisevan totuuden: lapsemme oli kuollut. L&auml;&auml;k&auml;rin l&auml;hetteen kanssa l&auml;hdimme miehen kanssa K&auml;til&ouml;opistolle synnytt&auml;m&auml;&auml;n kuollutta esikoislastamme.</p> <p>Seuraavat puolitoista vuorokautta oli piinaavaa aikaa. Synnytys ei meinannut mill&auml;&auml;n k&auml;ynnisty&auml; ja tuntui todella pahalta kantaa kuollutta vauvaa vatsassaan. Olo oli ep&auml;todellinen. Kun katsoin peilist&auml; olin kuin kuka tahansa isovatsainen odottava &auml;iti. Kun kokeilin vatsaa siell&auml; ei en&auml;&auml; kukaan potkinut. Onnellinen ja ongelmitta sujunut raskausaika sai surullisen p&auml;&auml;t&ouml;ksen. Meille ei tulisi vauvaa, meille tuli enkeli. </p> <p>Mies oli mukana synnytyksess&auml;, joka sujui fyysisesti hyvin. Synnytin pienen enkelityt&ouml;n, joka kapaloituna syliss&auml;ni n&auml;ytti pienelt&auml; nukkuvalta vauvalta. Hetken odotin, ett&auml; jos h&auml;n sittenkin avaisi silm&auml;t, jos h&auml;n sittenkin parkaisisi, jos l&auml;&auml;k&auml;ri olikin erehtynyt. Mutta ei, vauva ei her&auml;nnyt.</p> <p>Yst&auml;v&auml;ni oli kokenut vuotta aiemmin saman ja h&auml;nen neuvomana otimme valokuvia meist&auml; ja tytt&auml;rest&auml;, yhdess&auml; ja erikseen. T&auml;m&auml; yst&auml;v&auml; oli tuonut muovailumassaa vierailullaan ja er&auml;s k&auml;til&ouml;ist&auml; toteutti toiveeni ja painoi tytt&auml;remme jalan ja k&auml;den j&auml;ljet massaan. Saimme rauhassa ihastella pient&auml; tyt&auml;rt&auml;mme. Minnek&auml;&auml;n ei ollut kiire. Katselin pient&auml; lastani p&auml;&auml;st&auml; varpaisiin, sill&auml; halusin, ett&auml; minulle j&auml;&auml; valokuvien lis&auml;ksi muisto mieleeni siit&auml; mink&auml; n&auml;-k&ouml;inen h&auml;n oli. Pieni, vaaleanpunainen tytt&ouml;, jolla oli &auml;itins&auml; suu ja is&auml;ns&auml; leuka.</p> <p>Kotiuduttuamme kaksi p&auml;iv&auml;&auml; sairaalassa oltuamme alkoi hautajaisj&auml;rjestelyt. Pidimme siunaustilaisuuden perhepiiriss&auml;, niiden ihmisten kesken, joille tytt&auml;remme oli olemassa. H&auml;n oli olemassa meille, vaikka h&auml;nen el&auml;m&auml;ns&auml; p&auml;&auml;ttyi ennen kuin se ehti edes alkaa. N&auml;ill&auml; sanoilla pappi puhui tytt&auml;rest&auml;mme siunaustilaisuudessa. Kuolleena syntynytt&auml; ei voida kastaa, mutta siunata voidaan. Lapsemme tuhka on haudattu Honkanummen uurnalehtoon; muiden pienten enkeleiden luokse. Hautajaisten j&auml;lkeen j&auml;imme odottelemaan vajaassa kolmessa kuukaudessa valmistuvia patologin tuloksia.</p> <p>&nbsp;</p> <h2><strong>Min&auml;kin olen &auml;iti</strong></h2> <p>Olin kolme kuukautta &auml;itiyslomalla. Sanana se tuntui pahalta. Olla nyt &auml;itiyslomalla ilman vauvaa. Ajallisesti se oli t&auml;rke&auml;&auml; aikaa. Sain rauhassa surra ja eheyty&auml; siksi ihmiseksi, joka olen t&auml;n&auml; p&auml;iv&auml;n&auml;. Olen &auml;iti, jonka tyt&auml;r on kuollut. T&auml;m&auml;n minulle sanoi psykologi, jonka luona k&auml;vin muutaman kerran puhumassa. Kun esikoislapsi syntyy kuolleena, on jotenkin ep&auml;todellinen olo omasta &auml;itiydest&auml;&auml;n. Olenko min&auml; &auml;iti, kun ei minulla ole sit&auml; lasta? En ty&ouml;nn&auml; vaunuja katukuvassa, en imet&auml; kahvilassa, voinko siis olla &auml;iti?</p> <p>Jotkut lohduttivat minua sanomalla tapahtuneen j&auml;lkeen, ett&auml; &rdquo;kyll&auml; minusta viel&auml; &auml;iti tulee&rdquo;. Se satutti suunnattomasti, sill&auml; kuka sitten oli sen pienen enkelityt&ouml;n &auml;iti jollen min&auml;? Joinain p&auml;ivin&auml; minun teki mieli menn&auml; painattamaan paita tekstill&auml;: Min&auml;kin olen &Auml;iti! J&auml;tin sen tekem&auml;tt&auml;, sill&auml; syd&auml;mess&auml;ni tiesin sen, mit&auml; muut eiv&auml;t n&auml;hneet. Oli toki niit&auml;kin, jotka uskaltautuivat tapahtuneen j&auml;lkeen tulla onnittelemaan minua &auml;itienp&auml;iv&auml;n&auml;. Se vaati suurta rohkeutta ja olen heille ikuisesti kiitollinen, sill&auml; tuntui ihanalta saada tunnustus &auml;itiydest&auml;&auml;n.</p> <h2> <strong>Suru on osa el&auml;m&auml;&auml;, mutta el&auml;m&auml; jatkuu</strong></h2> <p>Koska olen vain ihminen, sorruin min&auml;kin jossitteluun. Jos lapsi olisikin l&auml;htenyt syntym&auml;&auml;n, olisiko h&auml;n selvinnyt hengiss&auml;? Olisiko kasvun hidatuminen l&ouml;ytynyt, jos olisi osattu tutkia tarkemmin ja ajoissa? Pohdinnat eiv&auml;t tuo lastamme takaisin, joten on vain hyv&auml;ksytt&auml;v&auml; tosiasiat ja jatkettava el&auml;m&auml;&auml;.</p> <p>Suru kulkee mukanani, mutta olen oppinut el&auml;m&auml;&auml;n sen kanssa. P&auml;ivitt&auml;in ajattelen pient&auml; tyt&auml;rt&auml;ni milloin miss&auml;kin tilanteessa. Mink&auml; n&auml;k&ouml;inen ja kuuloinen h&auml;n olisi t&auml;n&auml;&auml;n, jos olisi t&auml;&auml;ll&auml; kanssamme? Minulla on ik&auml;v&auml; pient&auml; tyt&auml;rt&auml;mme ja t&auml;m&auml; ik&auml;v&auml; on ristiriidassa sen asian kanssa, ett&auml; tytt&auml;rellemme syntyi pikkuveli puolitoistavuotta my&ouml;hemmin. T&auml;t&auml; poikaa ei v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; olisi, jos h&auml;nen siskonsa olisi saanut el&auml;&auml;. Se tuntuu jotenkin kummalliselta, sill&auml; nyttemmin en osaisi kuvitella el&auml;m&auml;&auml; ilman t&auml;t&auml; poikaa.</p> <p>Tilanteesta riippuen esittelen itseni kahden lapsen &auml;idiksi. T&auml;m&auml;n teen yleens&auml; silloin, jos on enemm&auml;n aikaa kertoa perheest&auml;mme. Ennen poikaamme oli vaikeaa kohdata onko sinulla lapsia -kysymys. Jos kuljen poikani kanssa, t&auml;t&auml; ei luonnollisestikaan kukaan kysy. Nyt on helpompi olla &auml;iti, kun on lapsi, jonka maailma voi n&auml;hd&auml;.</p> <p>Ajoittain k&auml;ymme tytt&auml;remme haudalla ja silloin t&auml;ll&ouml;in kaivan esiin h&auml;nest&auml; otetut kuvat ja taulun k&auml;den- ja jalanj&auml;ljist&auml;. Rakkaita muistoja, joiden avulla on helpompaa kertoa pojallemme h&auml;nen isosiskostaan, kun sen aika tulee. Vaikka tytt&auml;remme el&auml;m&auml; p&auml;&auml;ttyi, el&auml;&auml; h&auml;n minussa ja meiss&auml;, niin kauan kuin me h&auml;net muistamme.<strong><br /> </strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><em>Tiina Mesiniemi </em></strong><em>on 30-vuotias sosionomi, joka on t&auml;ll&auml; hetkell&auml; kotona pienen poikansa kanssa. Perheeseen kuuluu my&ouml;s mies sek&auml; 04/07 kuollut ja syntynyt enkelitytt&ouml;.</em>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;&auml; aiheesta:</strong></p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/kohtukuolema-ja-tuen-saaminen">Kohtukuolema ja tuen saaminen</a></p> <p><a href="http://aamusydamella.yle.fi/">Aamusyd&auml;mell&auml;-ohjelmassa</a>&nbsp;25.10.2009 - <a href="http://areena.yle.fi/video/507823">katso ohjelma YLE Areenassa</a>.</p> <p><a href="http://www.kapy.fi/">K&auml;py ry</a></p> <p><a href="http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/" title="http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/">http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/</a></p> <p><a href="http://enkelivauva.suntuubi.com/" title="http://enkelivauva.suntuubi.com/">http://enkelivauva.suntuubi.com/</a></p> <p><a href="http://www.blogilista.fi/avainsana/kohtukuolema" title="http://www.blogilista.fi/avainsana/kohtukuolema">http://www.blogilista.fi/avainsana/kohtukuolema</a></p> <p>HS.fi: <a href="http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa;jsessionid=7364D308011DEEFD100B3F0361EF9789.forums1?threadID=53569&amp;messageID=1061303&amp;">Kohtukuoleman riskist&auml; tulee kertoa</a><br /> &nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><br /> </strong></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4086 Thu, 22 Oct 2009 10:00:00 +0300 4086 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei-0 <h2><strong>Meid&auml;n enkelimme</strong></h2> <p>Raskausviikoilla 29+6 oli ihan rutiinineuvola, joka muutti el&auml;m&auml;mme t&auml;ysin. Syd&auml;n&auml;&auml;ni&auml; ei kolmen eri terveydenhoitajan yrityksist&auml; huolimatta saatu kuulumaan ja l&auml;&auml;k&auml;rin luona ultra-&auml;&auml;nilaite paljasti karmaisevan totuuden: lapsemme oli kuollut. L&auml;&auml;k&auml;rin l&auml;hetteen kanssa l&auml;hdimme miehen kanssa K&auml;til&ouml;opistolle synnytt&auml;m&auml;&auml;n kuollutta esikoislastamme.</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei" target="_blank">lue lisää</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei-0">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kohtu-vaikeni-aiti-ei-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5393 Thu, 22 Oct 2009 10:00:00 +0300 5393 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mika-avuksi-kun-uhmaikainen-on-agressiivinen <h2>Kysymys:</h2> <p>Kaksivuotias on ehtinyt &quot;hyv&auml;&auml;n&quot; uhmaik&auml;&auml;n. Lapsemme kokeilee rajoja ja usein uhmakohtaus tulee niin yll&auml;tt&auml;en ettei itse edes tajua, ett&auml; se on juuri t&auml;t&auml; normaalia kahden vuoden uhmaa. Vaikka tiet&auml;&auml;, ett&auml; lapsi ei tee sit&auml; tahallaan, tuntuu ett&auml; kohtaukset tulevat juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan; kun itse on v&auml;synyt tms.</p> <p>Suurin ongelma on kuitenkin se, ett&auml; lapsi on aggressiivinen. Lapsemme saa raivareita ja ly&ouml;. Usein h&auml;n her&auml;&auml; y&ouml;ll&auml;kin ja ilmeisesti n&auml;kee unta ettei saanut haluamaansa tavaraa. Lapsi huutaa ANNA! ja alkaa ly&ouml;m&auml;&auml;n, y&ouml;ll&auml;kin. Miten t&auml;h&auml;n suhtautua? Miten ly&ouml;misen saa loppumaan?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Uhmaik&auml; &ndash; tai tahtoik&auml;- on vanhemmuudelle todella koettelevaa aikaa. Ja koska lapsen uhma on turvattomuutta, tulevat kovimmat kohtaukset juuri silloin kun vanhempi on ollut poissa, poissaoleva, kiireinen, ajatuksissaan, v&auml;synyt tai sairas; lapsen n&auml;k&ouml;kulmasta turvaton vanhempi. Tyypillinen uhmaik&auml; on n. 2-3 vuoden i&auml;ss&auml;, mutta mink&auml; tahansa ik&auml;inen lapsi tai nuori voi reagoida turvattomuuteen tunteeseen uhmaamalla.</p> <p>Tahtoik&auml; on toivottava vaihe lapsen kehityksess&auml;. On t&auml;rke&auml;&auml; oppia ilmaisemaan omia toiveitaan ja tarpeitaan, sek&auml; kokeilla mill&auml; keinoin saa varmistettua vanhemman avun ja turvan. Vanhempi tekee lapsen koko el&auml;m&auml;n l&auml;pi kantavaa kasvatusty&ouml;t&auml;, jos h&auml;n kykenee kohtaamaan lapsen uhman-, tahdon- ja turvattomuudenilmaisut lapsen tunteita kunnioittaen, j&auml;m&auml;k&auml;sti ja itse raiteiltaan menem&auml;tt&auml; &ndash; ainakin tarpeeksi usein.</p> <p>Ly&ouml;miseen kannattaa suhtautua kielteisesti, olettaen ett&auml; teill&auml; eiv&auml;t muutkaan perheenj&auml;senet ly&ouml; toisiaan. Mutta: jos lasta vain kiellet&auml;&auml;n ly&ouml;m&auml;st&auml; tai suututaan, j&auml;tet&auml;&auml;n huomiotta se tunnetila, jonka vallassa h&auml;n on. Kiellot tai rangaistukset eiv&auml;t tehoa suunniltaan olevaan lapseen.</p> <p>Uhman k&auml;sittelyyn lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta, jo ennen kuin varsinainen kohtaus tulee. Kannattaa &ndash; v&auml;syneen&auml;kin- kuulostella koska lapsi alkaa marista, valitella, eik&auml; mik&auml;&auml;n kelpaa. Lapselle tarjotaan silloin heti turvaa ottamalla tilanne turvallisesti aikuisen vastuulle: aikuinen lis&auml;&auml; l&auml;heisyytt&auml;, syli&auml;, lohtua ja p&auml;&auml;tt&auml;&auml; selke&auml;sti asioista.</p> <p><em>2v Eemeli on huonolla tuulella. Aamupuuro ei kelpaa, is&auml; ei osaa tehd&auml; mit&auml;&auml;n oikein. Is&auml;&auml; &auml;rsytt&auml;&auml;, koska on kiire l&auml;hte&auml; t&ouml;ihin ja kaikki sujuu tahmeasti.</em></p> <p>Turvaton tapa:&nbsp;<em>Is&auml; ajattelee omaa kiirett&auml;&auml;n, eik&auml; huomaa, ett&auml; Eemeli&auml; harmittaa ero is&auml;st&auml;. &rdquo;Nyt Eemeli toi kiukuttelu saa riitt&auml;&auml;. Se puuro sy&ouml;d&auml;&auml;n, muuta ei tule. Is&auml;n t&auml;ytyy ihan kohta l&auml;hte&auml;&rdquo;. Seuraus: Eemeli huomaa is&auml;n olevan kiukkuinen ja tuntee itse yh&auml; suurempaa turvattomuutta. Eemeli menett&auml;&auml; lopunkin toimintakykyns&auml;, koska h&auml;n kamppailee kiukun, turvattomuuden, l&auml;heisyydenkaipuun ja n&auml;l&auml;n kanssa. Eemeli saa t&auml;yden uhmakohtauksen.</em></p> <p>Turvallinen tapa: <em>Is&auml; tajuaa Eemelin uhman syyn. Is&auml; ottaa Eemelin syliin: &rdquo; On v&auml;h&auml;n kurja juttu kun t&auml;n&auml;&auml;n on ty&ouml;p&auml;iv&auml;. Is&auml;ll&auml; tulee varmasti ik&auml;v&auml; omaa Eemeli&auml;. Mutta &auml;iti hoitaa hyvin. Ja sitten illalla taas n&auml;hd&auml;&auml;n!&rdquo;. Is&auml; sy&ouml;tt&auml;&auml; puuron syliss&auml;&auml;n pit&auml;en ja pukee pojan, vaikka t&auml;m&auml; osaisi jo itse. Seuraus: Eemeli kokee is&auml;n ymm&auml;rt&auml;v&auml; ja hyv&auml;ksyv&auml; h&auml;nen tunteensa. Eemeli saa turvaa is&auml;n sylist&auml; ja is&auml;n puheesta &rdquo;sanoja&rdquo; tunteilleen. Turvantunne palaa ja Eemeli kykenee rauhoittumaan.</em></p> <p><img height="152" align="left" width="270" src="/sites/olotila.yle.fi/files/artikkelit/Vihainen_270Stockxchng.jpg" alt="Vihan tunteet, uhmaik&auml;, agressiivisuus. Kuva: Stock.xchng" />Silloin kun syli ja puhe eiv&auml;t tavoita lasta, tai jos ne auttavat vain hetken, kannattaa k&auml;ytt&auml;&auml; nk. sylihoitoa (katso tekstini &rdquo;Lapsen rauhoittaminen&rdquo; 2/09). Sylihoidon aikana ei tarvitse v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; puhua lainkaan. &rdquo;Syliss&auml;&rdquo; voi pit&auml;&auml; my&ouml;s esim. kyljell&auml;&auml;n s&auml;ngyll&auml; maaten. Vaikka sylihoito on rankkaa, saa lapsi kehitykselle v&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml; turvaa, eik&auml; &rdquo;uhmaik&auml; j&auml;&auml; p&auml;&auml;lle&rdquo;, kuten niin monet perheet toteavat turvattomasta, temperamenttisesta lapsestaan.</p> <p>Ly&ouml;minen loppuu itsest&auml;&auml;n kun turvantunne lis&auml;&auml;ntyy. Sylihoidolle ja turvantarpeelle ei ole yl&auml;-ik&auml;rajaa - muistetaan se my&ouml;s koululaisten ja murrosik&auml;isten kanssa!</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em><b><i><br /> </i> </b></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mika-avuksi-kun-uhmaikainen-on-agressiivinen">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/mika-avuksi-kun-uhmaikainen-on-agressiivinen#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4085 Thu, 22 Oct 2009 09:00:00 +0300 4085 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/meni-vahan-pitkaks <p>Hauskaa oli ollut. 16-vuotiaat kaunottaret, toinen kiharap&auml;inen ja toinen tummakutrinen, hiipiv&auml;t eteiseen v&auml;synytt&auml; hihityst&auml; vaivoin pid&auml;tellen. Kertoja&auml;iti, jonka hiusmalli oli huomattavasti latteampi kuin edellisill&auml; &ndash; k&ouml;mpi v&auml;llyist&auml;&auml;n keitti&ouml;&ouml;n toteamaan, ett&auml; k&auml;nnist&auml; ei ollut kyse. Hauska on hauskaa silloin kun on hauskaa. Oli istuttu rantakalliolla, k&auml;yty 24h-mestassa sy&ouml;m&auml;ss&auml;, torkuttu alikulkutunnelin sein&auml;&auml; vasten ja aamubussia odotellessa vissiin nukahdettukin bussikatoksen penkille.</p> <h2>&nbsp;</h2> <h2>Mit&auml;h&auml;n me sovittiin?</h2> <p>Arjen vauhdissa kotiintuloajan t&auml;smennys oli j&auml;&auml;nyt hiukan vajaaksi. Toki tytt&ouml;jen tiedossa olivat aiemmin sovitut simppelit periaatteet: liikutaan kaveriporukassa, kaveria ei j&auml;tet&auml; ja tarvittaessa noudetaan ihan mist&auml; tahansa ja miss&auml; kunnossa tahansa. T&auml;m&auml;n maailman menoa ajatellen turvallisuuden k&auml;site on aina kiikun kaakun, mutta joskus vain on pakko luottaa. Ainakin silloin, jos unohtaa asettaa takarajan. Joutuuko silti potemaan huonoa vanhemmuutta hamaan h&auml;m&auml;r&auml;&auml;n saakka? Ett&auml; jos olisi tapahtunut jotain?</p> <p>&rdquo;Meill&auml; ei KOSKAAN l&auml;hdet&auml; edes liikkeelle ilman tarkkaa sopimusta paluusta ja siit&auml; kanssa pidet&auml;&auml;n kiinni!&rdquo; jatkoi &auml;iti J&auml;rkev&auml;. Ellei pidet&auml;, on kuulemma tiedossa kotiarestia sun muuta sanktiota.</p> <p>Kikkarap&auml;ille ei mit&auml;&auml;n kamalaa t&auml;ll&auml; kerralla kuitenkaan tapahtunut. Ja puolivahingosta seurannut bonuskin oli vallan mahdottoman mukava: y&ouml;n py&ouml;re&auml;ksi bailanneet &rdquo;pallerot&rdquo; kokivat olleensa luottamuksen arvoisia. Sit&auml; paitsi, noin hauskoja bonus-keikkoja sivusta seuratessa saattaisin joskus itsekin tempaista y&ouml;n ymp&auml;ri, jos jaksaisin&hellip;</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Kotiintuloajat ovat kotien kestoaihe</h2> <p>Syksyisin aihe siirtyy varsinkin yl&auml;kouluik&auml;isten vanhempainiltoihin ja harrastusymp&auml;rist&ouml;ihin. Lasten kasvuun olennaisesti kuuluva irtautuminen kodista kaveripiireihin on kouriintuntuvaa ja y&ouml;n tunteina valvottavaa. N&auml;in meill&auml;, ent&auml;s teill&auml;?</p> <p>Joissain yl&auml;kouluissa on tehty jopa kyselyj&auml; oppilaiden kotiintuloajoista. Tavoitteena on ollut saada keskustelua aikaiseksi ja k&auml;yt&auml;nt&ouml;j&auml; yhdenmukaistamalla luoda turvaa tuova viestisysteemi kotien v&auml;lille. Miten kotiintuloajat m&auml;&auml;r&auml;ytyv&auml;t? Tapauskohtaisesti.<br /> &rdquo;Mun vanhemmat soittaa ja k&auml;skee tulla kotiin.&rdquo;<br /> &rdquo;Me on sovittu ett&auml; jos oon arkisin kotona yheks&auml;lt&auml;, saan olla viikonloppusin pitemp&auml;&auml;n&hellip;&rdquo;<br /> &rdquo;Joo on ollu puhetta&hellip;&rdquo;<br /> &rdquo;Meen kotiin sitten kun kaveritkin.&rdquo;<br /> &rdquo;M&auml; enimm&auml;kseen niinku dataan himassa ett&auml; emm&auml; oikein tarvii kotiintuloaikoja.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Varma tie nuoren syd&auml;meen</h2> <p>Villi valikoima kattaa kaikkea mahdollista k&auml;skytt&auml;misest&auml; pitk&auml;lle vietyihin neuvottelutaktiikoihin.&nbsp;Kellonajat rajoittuvat yleens&auml; arkisin iltayhdeks&auml;&auml;n ja viikonloppuisin pari tuntia my&ouml;h&auml;isemm&auml;ksi.&nbsp;Tytt&ouml;jen kanssa neuvotellaan enemm&auml;n ja pojille annetaan m&auml;&auml;r&auml;yksi&auml;. P&auml;&auml;kaupunkiseudulla on jopa pohdittu alle 15-vuotiaiden kotiintuloaikojen s&auml;&auml;t&auml;mist&auml; lailla.</p> <p>Huh-huh, kukahan sit&auml; pystyisi valvomaan? Nuoret kun tuppaavat tuossa i&auml;ss&auml; olemaan kekseli&auml;it&auml;. Viime k&auml;dess&auml; kyse on molemminpuolisesta luottamuksesta. Hyv&auml; konsti on tehd&auml; kotiintulo houkuttelevaksi. Kannattaa kokeilla esimerkiksi seuraavaa tekstaria: &rdquo;Kotona on tuoretta pullaa.&rdquo; Toimii ainakin umpin&auml;lk&auml;isten teinipoikien kohdalla.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><em>Paula Salmela</em></strong><em> on espoolainen toimittaja sek&auml; lasten ja nuorten parissa toimija. Samassa huushollissa asuu kaksi hyvin ajan ilmi&ouml;iss&auml; kiinni pit&auml;v&auml;&auml; teini&auml; ja rasavilli koiraneiti.</em><br /> &nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/meni-vahan-pitkaks">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/meni-vahan-pitkaks#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4051 Thu, 15 Oct 2009 21:45:37 +0300 4051 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/meni-vahan-pitkaks-0 <p>Hauskaa oli ollut. 16-vuotiaat kaunottaret, toinen kiharap&auml;inen ja toinen tummakutrinen, hiipiv&auml;t eteiseen v&auml;synytt&auml; hihityst&auml; vaivoin pid&auml;tellen. Kertoja&auml;iti, jonka hiusmalli oli huomattavasti latteampi kuin edellisill&auml; &ndash; k&ouml;mpi v&auml;llyist&auml;&auml;n keitti&ouml;&ouml;n toteamaan, ett&auml; k&auml;nnist&auml; ei ollut kyse. Hauska on hauskaa silloin kun on hauskaa.</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/meni-vahan-pitkaks%E2%80%A6" target="_blank">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/meni-vahan-pitkaks-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5394 Thu, 15 Oct 2009 21:45:37 +0300 5394 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kannustava-kasvatus-kannattaa <h2>Kysymys:</h2> <p>Miten kasvatan kannustaen? Miten lapsen hyv&auml; itsetunto syntyy?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Kysymys jatkaa aiempaa teemaa: miten tukea lapsen positiivista min&auml;kuvaa ja hyv&auml;&auml; itsetuntoa.</p> <p>Kannustava kasvatus on melko tuore ilmi&ouml;. Aiemmin lapsen tahto on pyritty nujertamaan ja kasvatuskeinoina on yleisesti k&auml;ytetty rangaistusta, h&auml;p&auml;isemist&auml; ja mit&auml;t&ouml;imist&auml;, usein liitettyn&auml; fyysiseen rankaisemiseen. Voi olla hyvin vaikeaa vaihtaa oma kasvatustyylins&auml; kannustavaksi, jos on joutunut lapsena kokemaan n&ouml;yryytt&auml;mist&auml;. Mutta se kannattaa!</p> <p>Kannustavan kasvatuksen pohja on &ndash; sin&auml;ns&auml; yksinkertaiselta kuulostava- ajatus siit&auml;, ett&auml; lapsi on alusta asti tunteva ja tavoitteellinen olento, joka tarvitsee ohjausta ja huolenpitoa oppiakseen el&auml;m&auml;&auml;n maailmassamme. Vaikeaksi asian tekee se, ett&auml; lapsen tavoitteet, taipumukset ja tarpeet t&ouml;rm&auml;&auml;v&auml;t usein vanhempien omiin suunnitelmiin ja toiveisiin.</p> <p>Kannustava kasvatus ei tarkoita &rdquo;vapaata kasvatusta&rdquo;. T&auml;ysi rajattomuus on lapselle turvatonta, koska vastuu p&auml;&auml;t&ouml;ksist&auml; j&auml;&auml; yksin lapsen viel&auml; kehittym&auml;tt&ouml;m&auml;n ajattelun varaan.</p> <p>Kannustavaan kasvatukseen kuuluu mm.: lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin rauhallisesti vastaaminen, mukaan l&auml;hteminen lapsen aloitteisiin, lapsen orastavien taitojen tukeminen, hyv&auml;n huomaaminen, hellyys, l&auml;heisyys, leikillisyys, kehuminen ja kiitt&auml;minen, lasta arvostava kohtelu, lapsen rajojen kunnioittaminen, aikuisen vastuun s&auml;ilytt&auml;minen.</p> <p><em>2-vuotias Sami leikkii keitti&ouml;ss&auml; &auml;idin tehdess&auml; ruokaa. &Auml;kki&auml; &auml;iti huomaa, ett&auml; Samilla on k&auml;dess&auml;&auml;n ter&auml;v&auml; veitsi. &Auml;iti pel&auml;styy, huutaa &rdquo;Ei saa!&rdquo; ja nappaa veitsen pois. Sami alkaa itke&auml; ja heitt&auml;ytyy lattialle. </em></p> <p>V&auml;hemm&auml;n kannustava tapa hoitaa tilanne: <em>&Auml;iti purkaa pel&auml;stymist&auml;&auml;n s&auml;ttim&auml;ll&auml; ja uhkailemalla Samia. &rdquo;Sami ei saa ottaa veist&auml;! Veitsest&auml; voi tulla haava ja sitten sattuu ja pit&auml;&auml; menn&auml; l&auml;&auml;k&auml;riin. Sami ei en&auml;&auml; saa leikki&auml; keitti&ouml;ss&auml; jos Sami on noin tuhma poika!&rdquo;.</em></p> <p>Kannustava tapa: &Auml;<em>iti ottaa aikuisen vastuun siit&auml;, ett&auml; j&auml;tti veitsen lapsen ulottuville. &Auml;iti ymm&auml;rt&auml;&auml;, ett&auml; Samin tarkoitus oli osallistua ruuan laittoon. &Auml;iti huomaa Samin pel&auml;styneen ja pettyneen. </em></p> <p><em>&Auml;iti ottaa Samin syliin ja tuudittelee. Vasta kun Sami on rauhoittunut: &rdquo; &Auml;iti huusi niin kovaa kun &auml;iti pel&auml;styi. Anteeksi Sami. &Auml;iti ei ole vihainen. Halusitko sin&auml;kin tulla laittamaan ruokaa? Se on kiva idea. Veist&auml; Sami ei voi ottaa, mutta tulepa ottamaan siivil&auml; kaapista. Noin, hyv&auml; Sami!&rdquo;</em></p> <p>Kannustaen kasvatettu lapsi uskoo olevansa hyv&auml;ksytty ja kyvyk&auml;s. H&auml;n kest&auml;&auml; asioiden harjoittelun ja ajoittaisen ep&auml;onnistumisen. H&auml;n uskaltaa yritt&auml;&auml; itse, mutta luottaa tarvittaessa saavansa muilta apua. H&auml;n tuntee kelpaavansa muille ep&auml;onnistuessaankin. H&auml;n ajattelee olevansa rakastettu ihan omana itsen&auml;&auml;n, ilman mielistely&auml;, suorittamista tai omien tarpeiden ja tunteiden peitt&auml;mist&auml;. Toisin sanoen: h&auml;nell&auml; on hyv&auml; itsetunto.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;tietoja:</strong></p> <p>MLL:<br /> <a href="http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/kasvatuksen_tapoja_ja_tavoitteita.php" title="http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/kasvatuksen_tapoja_ja_tavoitteita.php">http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/kasvatuksen_tapoja_ja_tavoit...</a></p> <p><a href="http://www.lskl.fi">Kekseli&auml;s kasvatus</a></p> <p>&nbsp;<b><i><br /> </i> </b></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kannustava-kasvatus-kannattaa">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/kannustava-kasvatus-kannattaa#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4047 Thu, 15 Oct 2009 09:00:00 +0300 4047 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/imetys-milloin-kannattaa-vierottaa <h2>Kysymys:</h2> <p>Olen miettinyt imetyksen merkityst&auml;. Tein itse aika paljon t&ouml;it&auml;, jotta&nbsp;sain imetyksen onnistumaan. Nyt tuntuu, ett&auml; koko l&auml;hipiiri hehkuttaa<br /> pulloruokinnan helppoutta ja k&auml;tevyytt&auml;, kun se ei sido &auml;iti&auml; niin paljon&nbsp;lapseen. Y&ouml;tkin pulloruokituilla ovat parempia ja vauvat nukkuvat jo omissa<br /> huoneissaan, meill&auml; edelleen perhepediss&auml; (jota my&ouml;s ihmetell&auml;&auml;n&nbsp;l&auml;hipiiriss&auml;). Mietin, onko j&auml;rkev&auml;&auml; viel&auml; jatkaa imetyst&auml; (vauva 7 kk) vai<br /> pit&auml;isik&ouml; nyt vaan lopettaa ja siirty&auml; &quot;helpompaan el&auml;m&auml;&auml;n&quot;?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Kun sain esikoiseni, olin kaikkein yll&auml;ttynein juuri siit&auml;, miten vaikeaa imetys aluksi oli ja miten paljon se puhutti l&auml;hipiiri&auml;. Sain kuulla kommentteja niin sy&ouml;tt&ouml;asennosta, -ajasta, imetyksen kestosta kuin maidon m&auml;&auml;r&auml;st&auml;. Ja rintojen koosta. Hehku siin&auml; sitten &auml;idin ylpeytt&auml; vaikeasti alkanen imetyksen vihdoin sujuessa!</p> <p>Maailmassa on kuitenkin vain yksi ihminen, jonka mielipidett&auml; imetyksest&auml; sinun kannattaa kuunnella: oma vauvasi.</p> <p>Jos mietit vierotusta, arvioi onko vauvasi siihen valmis. Nauttiiko h&auml;n rinnasta? Onko h&auml;nelle jo kehittynyt korvaavia ruokailutapoja? Tarvitseeko h&auml;n viel&auml; rinnasta saamaansa turvaa ja lohtua? Onko h&auml;n kehitt&auml;nyt luottamuksellista suhdetta my&ouml;s toiseen vanhempaan tai muuhun l&auml;hipiirin aikuiseen, vai el&auml;&auml;k&ouml; viel&auml; &rdquo;&auml;idin varassa&rdquo;? Onko h&auml;nen el&auml;m&auml;ntilanteensa niin turvallinen, ett&auml; h&auml;nell&auml; on voimia uuden opetteluun? Onko h&auml;n terveen&auml;? Onko h&auml;nell&auml; odotettavissa l&auml;hiviikkoina muita suuria muutoksia, kuten ero vanhemmista, p&auml;iv&auml;hoidon aloitus, muutto, uusi sisarus, leikkaus?</p> <p>Terve, jo ulkomaailmaan suuntautunut, toiseenkin aikuiseen (yleens&auml; is&auml;&auml;n) hyv&auml;n suhteen luonut, reippaasti kiinte&auml;t&auml; ruokaa sy&ouml;v&auml; ja tasaisessa el&auml;m&auml;ntilanteessa oleva lapsi voi vierottua turvallisesti; silloinkin v&auml;hitellen, lapsen tarpeita kuunnellen, sek&auml; &auml;idin l&auml;sn&auml;olon ja hoivan muulla tavoin vahvasti turvaten. En suosittele &rdquo;rinnasta-irti&rdquo;- risteilyj&auml; tytt&ouml;porukalla, samalla kun vauva kotona ihmettelee mihin katosi sek&auml; rinta ett&auml; &auml;iti.</p> <p>Vauvan - ja isommankin lapsen - l&auml;heisyyden tarve on suuri, ja vaihtelee viel&auml; kehitysvaiheiden ja el&auml;m&auml;ntilanteen mukaan. T&auml;m&auml; p&auml;tee nukkumisj&auml;rjestelyihinkin. Jos lapsi nukkuu hyvin omassa huoneessaan ja saa p&auml;iv&auml;ll&auml; riitt&auml;v&auml;sti l&auml;heisyytt&auml;, on tapa mielest&auml;ni ihan hyv&auml;. Jos lapsi selke&auml;sti kaipaa y&ouml;llist&auml; l&auml;heisyytt&auml; ja vanhemmat saavat riitt&auml;v&auml;sti nukuttua perhepediss&auml;, on tapa mielest&auml;ni ihan hyv&auml;. Kuunnellaan lastemme tarpeita!</p> <p>Kommentit &rdquo;pulloruokinnan helppoudesta, koska se ei sido &auml;iti&auml; niin paljon&rdquo;, ovat yleisi&auml;, mutta lapsen n&auml;k&ouml;kulmasta huolestuttavia. Imetys ei tietenk&auml;&auml;n aina onnistu, vaikka &auml;iti ja vauva sit&auml; molemmat toivovat. Siit&auml; ei kannata kantaa syyllisyytt&auml;. Vauvalle on t&auml;rkeint&auml;, ett&auml; h&auml;nen n&auml;lk&auml;itkuunsa vastataan, ja ett&auml; ruokailuun liittyy hoivaa, l&auml;heisyytt&auml; ja turvaa. Toisin sanoen: vaikka vauva osaisi pidell&auml; itse pulloa sitteriss&auml; istuessaan, h&auml;nen kehitykselleen on t&auml;rke&auml;t&auml;, ett&auml; pullomaidon sy&ouml;tt&auml;&auml; syliss&auml; pit&auml;en hoivaava aikuinen. Samoin: pullosta sy&ouml;v&auml;&auml; vauvaa ei voi j&auml;tt&auml;&auml; muille hoitoon yht&auml;&auml;n sen pidemm&auml;ksi aikaa kuin rinnasta sy&ouml;v&auml;&auml;k&auml;&auml;n. Ruokailutavasta huolimatta pienell&auml; lapsella on vahva tarve hoitavan vanhemman (l&auml;hes) jatkuvaan l&auml;sn&auml;oloon.</p> <p>Eli: hoivaa omaa vauvaasi juuri sill&auml; tavalla, kun itse tunnet h&auml;nen tarvitsevan. Ei ole mit&auml;&auml;n kiirett&auml; astua &rdquo;helppoon&rdquo; el&auml;m&auml;&auml;n, jos lapsen turvallisuuden tunne siit&auml; k&auml;rsii. Onnellisia l&auml;heisyyden hetki&auml; sinulle ja vauvallesi!</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;tietoja:</strong></p> <p><a href="http://www.imetys.fi">Imetyksen tuki ry</a></p> <p><b><i><br /> </i> </b></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/imetys-milloin-kannattaa-vierottaa">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/imetys-milloin-kannattaa-vierottaa#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4013 Thu, 08 Oct 2009 09:00:00 +0300 4013 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet <p>Kielsin tuntematonta pojannappulaa s&auml;rkem&auml;st&auml; peilej&auml; kalliolle. H&auml;n h&auml;dintuskin jaksoi kannatella kokonaista palapeilin palaa, mutta julisti tosissaan: &rdquo;ei me mit&auml;&auml;n olla s&auml;retty!&rdquo;. Ja kutsui minua &rdquo;-tun &auml;mm&auml;ksi&rdquo;. Ja sitten oli se kymmenvuotias, jota omassa pihassani kielsin ensin rikkomasta omenapuuta ja sen j&auml;lkeen heittelem&auml;st&auml; omppuja kohti ikkunoita. Olin kuulemaa &rdquo;idiootti, joka tekee kaikesta tyls&auml;&auml;&rdquo;.</p> <p>Ja onpa yksi nelivuotias ly&ouml;nytkin, kun kielsin riuhtomasta lelua pienemm&auml;n k&auml;dest&auml;. Mutta se meni i&auml;n piikkiin.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Mihin katosivat naapurin t&auml;dit?</h2> <p>Sanotaan, ett&auml; lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kyl&auml;. Mutta yh&auml; useammalta lapselta se, suuri yhteis&ouml;, puuttuu. Se, jonka j&auml;senet h&auml;n tuntisi ja jotka tuntisivat my&ouml;s h&auml;net &ndash; ainakin nimelt&auml;. Poissa ovat kyl&auml;n t&auml;dit ja papparaiset. Tilalla Alepan kassa, kirjaston virkailija ja bussikuski.</p> <p>Kun kolmivuotias Isovelikin laajentaa jo reviiri&auml;&auml;n kodin ulkopuolelle. On ollut pakko mietti&auml;, millaisen maailman ja ihmiset lapsi tulee kohtaamaan. Onneksi mik&auml;&auml;n kaupunki ei ole kasvoton, hyv&auml;n ja luotettavan aikuisyst&auml;v&auml;n voi saada niin kerhot&auml;dist&auml; kuin siit&auml; Alepassa ty&ouml;skentelev&auml;st&auml; Pirkostakin.</p> <p>Mutta ent&auml;p&auml; se toinen &auml;&auml;rilaita: kirjaston ovella alati notkuva, viinalta tuoksahtava ja roisisti k&auml;ytt&auml;ytyv&auml; naishenkil&ouml;? Sek&auml; se naapurikorttelin mies, jonka el&auml;m&auml;n sis&auml;lt&ouml; n&auml;ytt&auml;&auml; p&auml;&auml;asiassa koostuvan hormonien pumppaamisesta ja jatkuvasta uhittelusta? En pysty n&auml;kem&auml;&auml;n meit&auml; saman kahvip&ouml;yd&auml;n &auml;&auml;reen juttelemaan el&auml;m&auml;st&auml;, miksi siis antaisin heid&auml;n opastaa lastani?</p> <p>Voiko ollakin niin, ett&auml; suojellakseen lasta, on opetettava h&auml;net olemaan v&auml;litt&auml;m&auml;tt&auml; vieraiden aikuisten ohjeista? Jospa lapsi ei osaakaan tehd&auml; eroa ihmisten - saati heid&auml;n ohjeidensa - v&auml;lill&auml;! Olisiko siis turvallisempaa haistatella kaikille, jotta v&auml;ltt&auml;isi vaarat?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vaikeneminen ei ole kultaa</h2> <p>Ajan my&ouml;t&auml; toisten lasten kasvattamisesta on tullut tabu, joka n&auml;kyy jopa hiekkalaatikon reunalla. Se, joka uskaltaa opastaa leikin vauhdikkainta, saattaa saada osakseen mulkaisuja. Varsinkin lapsen &auml;idilt&auml; &ndash; etteik&ouml; h&auml;n muka huomaisi ja osaisi kasvattaa lastaan! Paineet ovat kovat: nykyajattelussa lapsen virheest&auml; syyllinen on joko is&auml; tai &auml;iti, ei kukaan muu.</p> <p>Me sanomme, ett&auml; jokainen pieni on meid&auml;n kaikkien vastuulla. Oli h&auml;n sitten tuttu tai tuntematon. Moni auttaakin h&auml;d&auml;ss&auml;, mutta ent&auml;p&auml; h&auml;d&auml;n torjunnassa? Aikaa ja halua puuttua saati ottaa selv&auml;&auml; on yh&auml; harvemmalla. Onneksi heit&auml;kin l&ouml;ytyy.</p> <p>Kuten silloin, kun Isoveli pitk&auml;n p&auml;iv&auml;n j&auml;lkeen unohti roolinsa rattaiden vierell&auml; kulkijana. Kiukku iski keskell&auml; suojatiet&auml; ja pikkumies l&ouml;i itsens&auml; maahan istumaan. Samalla sekunnilla takaa pyyh&auml;lsi mies, joka ohimenness&auml;&auml;n kumartui ja sanoi &rdquo;Ei siin&auml; saa istua, se on VAARALLISTA. Yl&ouml;s nyt.&rdquo;. Johan l&ouml;ytyiv&auml;t pojallekin jalat.</p> <p>Siksip&auml; toivonkin, ett&auml; sin&auml; p&auml;iv&auml;n&auml;, kun Isoveli ja Pikkuveli nuoruudenuhossaan (joka lienee v&auml;ist&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml;) koettelevat maailman rajoja, l&ouml;ytyy jostain lis&auml;&auml; n&auml;it&auml; suojatiemiehi&auml;.</p> <p>Olen my&ouml;s itse p&auml;&auml;tt&auml;nyt olla sellainen: siin&auml;h&auml;n haistattelette.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em><strong>Niina Jokiaho</strong> on 33-vuotias koti&auml;iti ja tiedetoimittaja (YLE Tiede). Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi poikaa: Isoveli ja Pikkuveli. </em><br /> &nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/4014 Thu, 08 Oct 2009 09:00:00 +0300 4014 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet-0 <p>Kielsin tuntematonta pojannappulaa särkemästä peilejä kalliolle. Hän hädintuskin jaksoi kannatella kokonaista palapeilin palaa, mutta julisti tosissaan: ”ei me mitään olla säretty!”. Ja kutsui minua ”-tun ämmäksi”. Ja sitten oli se kymmenvuotias, jota omassa pihassani kielsin ensin rikkomasta omenapuuta ja sen jälkeen heittelemästä omppuja kohti ikkunoita. Olin kuulemaa ”idiootti, joka tekee kaikesta tylsää”.</p> <p>Ja onpa yksi nelivuotias lyönytkin, kun kielsin riuhtomasta lelua pienemmän kädestä. Mutta se meni iän piikkiin.</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet" target="_blank">lue lisää</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet-0">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/ttuakos-siina-komentelet-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5395 Thu, 08 Oct 2009 09:00:00 +0300 5395 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-tasta-kaaoksesta-selviaa <p>Esikoisen tullessa el&auml;m&auml;&auml;mme kykenin jotenkuten yll&auml;pit&auml;m&auml;&auml;n siivoushulluuttani ja pit&auml;m&auml;&auml;n kotimme kunnossa. Nyt, kun perheess&auml; on kaksi lasta ja koira, kotimme on sottapyttyjen valtaama aivan turhan usein.&nbsp;Tietenk&auml;&auml;n sotkuisuudesta ei tarvitsisi v&auml;litt&auml;&auml;. Mutta ent&auml; jos sille ei voi mit&auml;&auml;n ja se &auml;rsytt&auml;&auml;?</p> <p>Suosikkisotkutilanteeni on ruokailu: uhmaik&auml;inen saattaakin kaataa maitolasillisen ruokalappuun, ja taapero taas tykk&auml;&auml; heitt&auml;&auml; makupaloja lattialle ja levitt&auml;&auml; ruokaa hiuksiin. Hyv&auml; ruoka ja yhdess&auml;olohetki onkin v&auml;rik&auml;s tilanne, joka saattaa keitti&ouml;n uuteen uskoon ja vaatii hermoja. Ei kun luuttuamaan!</p> <p>Kolmen vuoden koti&auml;itiyden j&auml;lkeen siivouksesta oli tullut pakkopullaa huonoilla mausteilla.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <h2>&Auml;iti tarvitsee nyt apua</h2> <p>Moni yst&auml;v&auml; oli kehunut helpottaneensa arkeaan ulkoistetulla siivouksella. Viisaampien kehoituksesta tilasin viikkosiivouksen kotiin. Nopean tarjouspyyntikierroksen j&auml;lkeen p&auml;&auml;dyin yksityiseen palveluntarjoajaan.</p> <p>Yleisesti siivouspalvelusta veloitetaan 21-36 euroa tunnilta (sis. alv 22%). Hinta riippuu tekij&auml;st&auml; ja yrityksest&auml; sek&auml; ty&ouml;n m&auml;&auml;r&auml;st&auml; - eli onko kyseess&auml; viikko- vai suursiivous ja onko ikkunanpesua tai muuta lis&auml;n&auml;. Siivousty&ouml; on kotitalousv&auml;hennykseen oikeuttavaa palvelua, joten karkeasti ottaen sen hinnasta saa 60% takaisin verotuksessa.</p> <p>Viime perjantaina kaksi reipasta naista imuroi p&ouml;lyiset nurkkamme ja&nbsp;pesi kuraiset lattiamme sek&auml; kylpyhuoneen tunnissa. Lopputulos oli perussiisti, raikkaan tuoksuinen ja puhdas.&nbsp;Parasta oli kotiintulo: ei tavinnutkaan heti aloittaa siivousurakkaa. Pystyin rentoutumaan, hoitamaan lapsia ja&nbsp;leikkim&auml;&auml;n heid&auml;n kanssaan - eli antamaan ty&ouml;viikon j&auml;lkeiset energiaj&auml;m&auml;ni t&auml;rke&auml;mp&auml;&auml;n. En my&ouml;sk&auml;&auml;n ollut kire&auml; siksi, ett&auml; pit&auml;isi siivota.</p> <p>T&auml;ll&auml; viikolla oli tiedossa &quot;suursiivous&quot; ja ikkunanpesu, voi ihanuus!&nbsp;Koti oli kyll&auml; hienossa kunnossa.</p> <p>Vaikka olinkin tyytyv&auml;inen lopputulokseen, luulen, ett&auml; t&auml;m&auml; j&auml;&auml; kohdallani kokeiluksi.&nbsp;Minusta oma koti on mukava siivota itse. Odotan p&auml;iv&auml;&auml;, jolloin taas jaksan ja nautin siivoamisesta hy&ouml;tyliikuntana.&nbsp;Siihen asti turvaudun kuitenkin apuvoimiin ja nautin v&auml;hemm&auml;st&auml; kotit&ouml;iden m&auml;&auml;r&auml;st&auml;.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><em>Viivi Lehtonen</em></strong><em> on kuvaussihteeri-taustatoimittaja (YLE Asia) sek&auml; kahden pienen lapsen &auml;iti.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;tietoja:&nbsp;</strong></p> <p><a href="http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=5970;64367">Kotitalousv&auml;hennys verotuksessa</a></p> <p><a href="http://www.kotitalousvahennys.fi/kotitalousvahennys/kotitalousvahennys+laskuri.html">Kotitalousv&auml;hennyslaskuri</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-tasta-kaaoksesta-selviaa">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-tasta-kaaoksesta-selviaa#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/3993 Thu, 01 Oct 2009 22:06:35 +0300 3993 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-tasta-kaaoksesta-selviaa-0 <p>Esikoisen tullessa elämäämme kykenin jotenkuten ylläpitämään siivoushulluuttani ja pitämään kotimme kunnossa. Nyt, kun perheessä on kaksi lasta ja koira, kotimme on sottapyttyjen valtaama aivan turhan usein.&nbsp;Tietenkään sotkuisuudesta ei tarvitsisi välittää. Mutta entä jos sille ei voi mitään ja se ärsyttää?</p> <p><a href="http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/perhepaletti/miten-tasta-kaaoksesta-selviaa" target="_blank">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/miten-tasta-kaaoksesta-selviaa-0#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/5396 Thu, 01 Oct 2009 22:06:35 +0300 5396 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/tee-sovinto-jo-aikuisten-lasten-kanssa <h2>Kysymys:</h2> <p>Kun omat lapseni olivat pieni&auml; k&auml;vi n&auml;in:&nbsp;Esikoinen oli niin ihana ja tunsin h&auml;nt&auml; kohtaan kaikkea l&auml;mp&ouml;&auml; ja my&ouml;s osoitin sit&auml;. Kun seuraava syntyi vajaan kahden vuoden kuluttua, yht&auml;kki&auml; l&auml;mpim&auml;t tunteeni esikoiseen katosivat, kaikki l&auml;mm&ouml;n tunteet kohdistuivat uuteen tulokkaaseen. Olin kauhuissni ja k&auml;rsin siit&auml; suunnattomasti. mutta en saanut pakottamallakaan en&auml;&auml; samoja tunteita syntym&auml;&auml;n esikoistani kohtaan. My&ouml;hemmin syntyi viel&auml; kaksi lasta. Tunsin valtavaa syyllisyytt&auml; esikoistani kohtaa. Minulle ei syntynyt lapsiini koskaan kovin l&auml;heist&auml; ja luottavaista suhdetta, en pystynyt puhumaan heille luontevasti teini-i&auml;ss&auml; sukupuoliasioista enk&auml; tytt&ouml;- ja poikayst&auml;vist&auml;. Viel&auml;kin k&auml;rsin t&auml;st&auml;.</p> <p>Esikoiseni on nyt sanonut ettei h&auml;nell&auml; koskaan ollut &auml;iti&auml;. Yrit&auml;n heille aikuisena korvata mennytt&auml; rahalla ja erikoisesti osoittamalla l&auml;mp&ouml;&auml; heid&auml;n lapsiaan kohtaan. mutta en ole t&auml;st&auml; onnellinen, kun ajattelen milt&auml; omista lapsistani on tuntunut! Olin kiireinen ura&auml;iti, &nbsp;mutta halusin my&ouml;s hyv&auml;n perhe-el&auml;m&auml;n.</p> <p>Miten voin nyt vapautua syyllisyydest&auml;ni ja miten osoittaa omille aikuisille lapsilleni, ett&auml; todella olen aina heit&auml; rakastanut ja rakastan yh&auml;.</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Kirjeesi on varsin koskettava. Esit&auml;t monta huolta, jotka ovat yhteisi&auml; meille vanhemmille. Miten saada syli riitt&auml;m&auml;&auml;n monelle lapselle? Miten yhdist&auml;&auml; ty&ouml; ja vanhemmuus? Miten riitt&auml;&auml; vanhempana l&auml;pi lapsen moninaisten tarpeiden sylivauvasta murrosik&auml;iseksi? Miten l&ouml;yt&auml;&auml; uudelleen yhteys v&auml;&auml;rink&auml;sitysten ja riitojen l&auml;pi?</p> <p>Pienen lapsen vanhemmalla on viel&auml; autuus ajatella tekev&auml;ns&auml; juuri oikein. Todellisuudessa vasta aika n&auml;ytt&auml;&auml; mitk&auml; ratkaisut olivat &rdquo;hyvi&auml;&rdquo;, mitk&auml; lapsi taas koki vahingoittavina. El&auml;m&auml;&auml; ei voi el&auml;&auml; harjoitellen, vaan &rdquo;v&auml;&auml;r&auml;t&rdquo; ratkaisut ja niist&auml; kannettava, kohtuullinen, syyllisyydentunne kuuluvat normaaliin el&auml;m&auml;&auml;n.</p> <p>Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, muuttuu v&auml;ist&auml;m&auml;tt&auml; vanhemman ja esikoisen suhde. Jos ei muuttuisi, j&auml;isi vauva puolestaan vaille tarvitsemaansa hoivaa. Mutta vauvanhoito yhdistettyn&auml; kaksivuotiaan uhmaan ei ole helppo tilanne! Kuvaamasi &rdquo;tunnekylmyys&rdquo; ei ole aivan harvinaista. Millainen oli oma lapsuuden perheesi ja asemasi perheess&auml;? Voisiko reaktiosi liitty&auml; siihen?</p> <p>Otat kovasti syyllisyytt&auml; vain itsellesi kannettavaksi. Oliko lasten is&auml; perheess&auml;? Saitko tukea h&auml;nelt&auml;? Millainen h&auml;nen suhteensa lapsiin oli? On luonnollista haluta my&ouml;s edet&auml; urallaan, eik&auml; aiemmin vastuuta lasten hoidosta jaettu vanhempien kesken kovin tasapuolisesti.</p> <p>On hienoa, ett&auml; olet kest&auml;nyt lapsesi arvostelun ja silti pit&auml;nyt yhteytt&auml; h&auml;neen. Ehk&auml; t&auml;st&auml; p&auml;&auml;sisitte jatkamaan keskustelua. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kirjoittaa h&auml;nelle kirjeen. Voit rehellisesti sanoa katuvasi sit&auml; miten silloin toimit ja jopa pyyt&auml;&auml; anteeksi. Rahalla korvaamisen voit j&auml;tt&auml;&auml;, se ei hyvit&auml; mit&auml;&auml;n, vaan voi jopa vahvistaa v&auml;&auml;rink&auml;sityst&auml; siit&auml;, ettet oikeasti v&auml;litt&auml;isi lapsistasi.</p> <p>Lastenlapsille l&auml;mm&ouml;n osoittamista sen sijaan kannustaisin. Omista lapsistasi on varmasti t&auml;rke&auml;&auml; n&auml;hd&auml;, ett&auml; rakastat heid&auml;n lapsiaan. Se voi korjata syvi&auml; haavoja ja toisaalta muistuttaa siit&auml; varhaisesta, hyv&auml;st&auml; hoivasta, jota kykenit omille lapsillesi antamaan. My&ouml;s se on muokannut lapsiasi &ndash; ei ainoastaan &rdquo;pieleen menneet&rdquo; asiat! Lastenlasten varjolla on my&ouml;s helpompi ottaa puheeksi vanhoja asioita: &rdquo;Muistan kun sin&auml; olit samanik&auml;inen&hellip;&rdquo;</p> <p>Pitk&auml;n eron umpeen kurominen ei k&auml;y hetkess&auml;. Keskustelu kannattaa avata ja sitten jatkaa pieniss&auml; eriss&auml; kuukausien, jopa vuosien kuluessa. Et varmaankaan saa &rdquo;synninp&auml;&auml;st&ouml;&auml;&rdquo; yhdelt&auml; istumalta, mutta voitte yhdess&auml; lapsesi kanssa arvioida uudelleen yhteist&auml; el&auml;m&auml;&auml;nne. Mitk&auml; toiveet j&auml;iv&auml;t toteutumatta? Miten osoittaa l&auml;mp&ouml;&auml; nyt? Miten antaa ja saada anteeksi?</p> <p>Vaikka menneisyytt&auml; ei voi muuttaa, voimme muuttaa k&auml;sityksemme menneisyydest&auml;mme. Ymm&auml;rrys ja anteeksianto ovat mahtavia voimia, joilla korjataan vuosien takaisia haavoja.</p> <p> Toivon sinulle rohkeutta ja uutta yhteytt&auml; lapsiisi!</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lis&auml;&auml; asiantuntijoiden artikkeleita:</strong><br /> <a href="http://www.pirpana.fi" title="www.pirpana.fi">www.pirpana.fi</a><br /> <a href="http://www.traumaterapiakeskus.com" title="www.traumaterapiakeskus.com">www.traumaterapiakeskus.com</a><br /> <a href="http://www.perheterapiayhdistys.fi" title="www.perheterapiayhdistys.fi">www.perheterapiayhdistys.fi</a></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/tee-sovinto-jo-aikuisten-lasten-kanssa">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/tee-sovinto-jo-aikuisten-lasten-kanssa#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/3976 Thu, 01 Oct 2009 09:00:00 +0300 3976 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/oman-lapsuuden-vaikutus-vanhemmuuteen <h2>Kysymys:</h2> <p>Miten oma lapsuus vaikuttaa siihen millaisia vanhempia kykenemme olemaan?</p> <p>&nbsp;</p> <h2>Vastaus:</h2> <p>Vanhemmaksi tulemiseen liittyy aina omien lapsuusmuistojen aktivoituminen. Osa muistoista on selkeit&auml; muistikuvia, mutta osa nousee pintaan tunteina, vahvoina mielipitein&auml; tai fyysisin&auml; reaktioina, joita ei heti huomaa liitt&auml;&auml; omaan lapsuuteen. Olet itse asiassa jo pitk&auml;ll&auml; pohdinnoissasi kun huomaat ajatella n&auml;it&auml; asioita!</p> <p>Me kaikki toistamme omassa tavassamme olla vanhempi niit&auml; kokemuksia, joita meill&auml; on vauva-ajaltamme &ndash; hyv&auml;ss&auml; ja pahassa. Usein reagoimme &rdquo;vaistolla&rdquo; ja joskus tavalla, jota emme itsek&auml;&auml;n hyv&auml;ksy. Jos vanhempasi ovat olleet tarpeesi huomioivia ja helli&auml;, on sinun yleens&auml; helppo kest&auml;&auml; vaikkapa pikkuvauvan itkua ja vaativuutta. Jos taas vanhempasi ovat k&auml;ytt&auml;neet karaisevampaa (vauvan n&auml;k&ouml;kulmasta hylk&auml;&auml;v&auml;mp&auml;&auml;) kasvatustapaa, saatat itsekin tuntea, ett&auml; vauva yritt&auml;&auml; itkullaan &rdquo;m&auml;&auml;r&auml;ill&auml;&rdquo; sinua, etk&auml; reagoi lapsen itkuun helposti. Tai p&auml;invastoin: lapsen itku her&auml;tt&auml;&auml; sinussa suunnattoman h&auml;d&auml;n; samanlaisen jonka itse koit vauvana.</p> <p>Ensimm&auml;inen askel oman kasvuhistorian merkityksen pohdinnassa on etsi&auml; tietoa omasta lapsuudestaan. K&auml;y vanhempiesi, sisarustesi, mahdollisten muiden l&auml;heisten aikuistesi kanssa ajatuksella l&auml;pi lapsuuttasi ja muistojasi. Kysele miten sinua hoidettiin ja milt&auml; se vanhemmasta tuntui. Kysele my&ouml;s heid&auml;n lapsuudestaan!</p> <p><img height="152" alt="Oman lapsuuden vaikutus vanhemmuuteen. Kuva: Arja Lento, YLE Kuvapalvelu" width="270" align="left" src="/sites/olotila.yle.fi/files/artikkelit/nukke_Arja_Lento_270(1).jpg" />Moni muistomme on mieliss&auml;mme &rdquo;lapsen muistona&rdquo;, ja nyt aikuisena tapahtuneeseen saa uuden n&auml;k&ouml;kulman. Esimerkiksi aiemmin eritt&auml;in lyhyt &auml;itiysloma on pakottanut vanhemmat viem&auml;&auml;n lapsen hoitoon varhain. Nyt tied&auml;mme, ett&auml; n&auml;m&auml; kokemukset voivat aiheuttaa lapselle hylk&auml;&auml;misen tunteita, mutta tuolloin vanhemmat tietysti ajattelivat toimivansa lapsensa parhaaksi.</p> <p>Miehen ja naisen, is&auml;n ja &auml;idin, mallit ovat hyvin vahvoja, syvi&auml; mielikuvia, joiden uudelleen pohtiminen on v&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml; lapsen syntyess&auml;. Oma lapsuus vaikuttaa my&ouml;s siihen, millaiseksi koemme puolisomme. Vaikkapa n&auml;in:</p> <p><em>Hannan is&auml; oli hell&auml;, Hannan kanssa touhuileva, h&auml;nelle hyvin rakas mies. Nyt Hanna on saanut lapsen Samin kanssa. Sami on rehti, kerran viikossa jalkapalloa pelaava mies, jolla on joskus ylit&ouml;it&auml;. Sami osallistuu mielell&auml;&auml;n vauvan hoitoon kotona ollessaan. Hannan mielest&auml; Sami on hyv&auml; is&auml;: onhan ymm&auml;rrett&auml;v&auml;&auml;, ett&auml; joskus joutuu ylit&ouml;ihin ja ett&auml; Sami haluaa jatkaa t&auml;rke&auml;t&auml; harrastustaan.</em></p> <p><em>Naapurissa asuvan Sannan is&auml; oli paljon t&ouml;it&auml; tekev&auml;, v&auml;h&auml;n arkeen osallistuva ja ajoittain liikaa alkoholia k&auml;ytt&auml;v&auml; mies. Nyt Sanna on saanut lapsen Ramin kanssa. Rami on rehti, kerran viikossa jalkapalloa pelaava mies, jolla on joskus ylit&ouml;it&auml;. Rami osallistuu mielell&auml;&auml;n vauvan hoitoon kotona ollessaan. Sannan mielest&auml; Rami on huono is&auml;: itsek&auml;s, ty&ouml;lleen ja harrastuksilleen omistautunut mies, joka osallistuu vauvan hoitoon vain silloin kun herraa sattuu huvittamaan.</em></p> <p>Toinen askel on oman toimintatavan miettiminen. Mit&auml; ajattelen saavuttavani kun toimin n&auml;in? Mit&auml; pelk&auml;&auml;n tapahtuvan jos toimin toisin? Miten haluaisin toimia? Mit&auml; tunteita tilanne minussa her&auml;tt&auml;&auml;? Millaisissa tilanteissa koen samanlaisia tunteita? On eritt&auml;in hy&ouml;dyllist&auml; verrata omaa toimintatapaansa muiden, samassa tilanteissa olevien vanhempien toimintaan.</p> <p>Vaikeat lapsuuskokemukset eiv&auml;t tee kenest&auml;k&auml;&auml;n &rdquo;hyv&auml;&auml; tai huonoa&rdquo; vanhempaa. Jokaisella on hyvi&auml; ja huonoja kokemuksia, jokainen on vanhempana jossain vahvoilla ja toisessa asiassa heikoilla. Lapsi kyll&auml; kest&auml;&auml; t&auml;m&auml;n. Jos lapsuus on ollut hyvin vaikea ja laiminly&ouml;v&auml;, voi olla vaikea uskoa olevansa itse hyv&auml; vanhempi.</p> <p>Vanhempana oleminen on vaikeitakin tunteita her&auml;tt&auml;v&auml;&auml;, aina. T&auml;rke&auml;&auml; tukea voit saada puolisoltasi, muilta vanhemmilta tai neuvolasta. Jos huomaat toistavasi vaarallisia kasvatustapoja, kuten v&auml;kivaltaa, hae rohkeasti apua &ndash; se on parasta mahdollista vanhemmuutta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;<em>Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoisl&auml;&auml;k&auml;ri ja pienen lapsen &auml;iti. H&auml;nell&auml; on laaja ty&ouml;kokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ik&auml;isiin. H&auml;n on toiminut my&ouml;s aikuispsykiatrina, neuvola- ja koulul&auml;&auml;k&auml;rin&auml; sek&auml; kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.</em></p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/oman-lapsuuden-vaikutus-vanhemmuuteen">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/oman-lapsuuden-vaikutus-vanhemmuuteen#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/3939 Thu, 24 Sep 2009 09:00:00 +0300 3939 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/perhepaletti/koulunvalinta-tavalliseen-vai-steineriin <p>Korkeaj&auml;nnitteinen puhelinkeskustelu kes&auml;kuun puoliv&auml;liss&auml;:</p> <p>- Onko lapsenne tytt&ouml; vai poika? &rdquo;Poika.&rdquo;<br /> - Onko h&auml;n villi? &rdquo;No ei villi, mutta vilkas, toisaalta my&ouml;s hyvin keskittymiskykyinen.&rdquo;<br /> - Periaatteessa meill&auml; on t&auml;&auml;ll&auml; yksi paikka viel&auml; j&auml;ljell&auml;, mutta lopullisen p&auml;&auml;t&ouml;ksen tekee luokanopettaja, jos h&auml;n haluaa ottaa luokan t&auml;yteen oppilaita. Voitte ottaa yhteytt&auml; suoraan opettajaan elokuun alussa.</p> <p>Steiner-kouluhaaveillemme tuli periaatteessa vihre&auml;&auml; valoa puhelinkeskustelussa juuri koulujen kes&auml;tauon alla. Lopullinen p&auml;&auml;t&ouml;ksemme Steinerin puolesta koki aika pitk&auml;llisen synnytyksen, mutta ponnistusvaihe olikin sitten pikainen.</p> <p>Olimme arponeet ankarasti koulun valintaa p&auml;iv&auml;kotivuosien l&auml;hetess&auml; loppuaan. Uuden asuinpaikan my&ouml;t&auml; el&auml;m&auml;&auml;mme tuli mukavan pieni paikallinen alakoulu, jossa oli pisteen&auml; i:n p&auml;&auml;lle erillinen rakennus eka- ja tokaluokkalaisille. Tuntui, ettei koulun valinnasta tarvinnutkaan tehd&auml; el&auml;m&auml;&auml; suurempaa kysymyst&auml;. Matala kynnys koulumaailmaan olisi taattu pienelle ekaluokkalaiselle tavallisessa, hyv&auml;ss&auml; suomalaisessa koulussa.</p> <p>Loppukev&auml;&auml;st&auml; mieleemme alkoi kuitenkin hiipi&auml; ep&auml;varmuutta. Toukokuisessa vanhempainillassa virisi vilkas keskustelu ekaluokan oppilasm&auml;&auml;r&auml;st&auml;, joka oli venytetty maksimiin eli 28:aan. Joukossa oli vanhempia, jotka itse olivat ammatiltaan luokanopettajia. He ilmaisivat syv&auml;n huolensa pienten koululaisten &rdquo;oppimisen oppimisesta&rdquo; suuressa luokassa &ndash; ensimm&auml;inen ja toinen luokka kun ovat ratkaisevan t&auml;rkeit&auml; jatkon kannalta. Silloin kun omaksutaan tavat oppia ja omaksua uutta.</p> <p><strong>Ihmettelev&auml;n oppimisen puolesta</strong></p> <p>Poikamme oli k&auml;ynyt mieluisassa Luonnossa kotonaan -p&auml;iv&auml;kodissa 5-vuotiaaksi asti ja eskarivuodeksi h&auml;n meni uudella paikkakunnalla tavalliseen p&auml;iv&auml;kotiin. Eskarivuoden lopulla alkoi kuitenkin olla selv&auml;&auml;, ett&auml; kenties Steinerin pedagogiikka sopisi pojallemme paremmin, koska se olisi l&auml;hemp&auml;n&auml; h&auml;nen kokemuksiaan luontop&auml;iv&auml;kodissa.</p> <p><img height="152" alt="Ihmettelev&auml;n oppimisen puolesta. Kuva: Satu Pirinen" width="270" align="left" src="/sites/olotila.yle.fi/files/artikkelit/Sammakko_Satu_Pirinen.jpg" />Eskarivuosi ei sujunut aivan ongelmitta luonnonlapselta, joka oli tottunut oppimaan kokeilemisen ja ihmettelyn kautta. Ulkoilupainotteiset leikit mets&auml;ss&auml; tai mets&auml;isess&auml; pihassa vaihtuivat sis&auml;leikeiksi ja ulkoiluksi aidatulla sorapihalla. Aikaisemmat isot rajat, jotka oli piirretty kuvitteellisesti omalle mets&auml;paikalle, muuttuivat pikkukielloiksi &rdquo;ei saa&rdquo;, &rdquo;ei saa&rdquo;, &rdquo;ei saa&rdquo;. Virikkeellisill&auml; luontoleikkipaikoilla l&ouml;ytyi aina helposti tekemist&auml;. Sorapihalla leikit eiv&auml;t ottaneet sujuakseen, kun alkuun ei tahtonut l&ouml;yty&auml; samanhenkisi&auml; kavereita. Turhautuminen nosti p&auml;&auml;t&auml;&auml;n, ja kiusaamistakin esiintyi puolin ja toisin.</p> <p>Eskariryhm&auml; oli pieni &ndash; vain kuusi lasta. Kaveriporukat olivat pieness&auml; lapsijoukossa vakiintuneet, ja poikamme oli pitk&auml;&auml;n ulkopuolinen. Ulkopuolisuuden tunnetta lis&auml;si sekin, ett&auml; h&auml;n oli syyslukukauden ajan mukana vain puolip&auml;iv&auml;isesti. Eskarivuosi oli kokonaisuutena kuitenkin positiivinen kokemus, sill&auml; se auttoi ratkaisemaan koulukysymyksen lapsen kannalta oikein p&auml;in.</p> <p>P&auml;&auml;syy miksi emme tehneet p&auml;&auml;t&ouml;st&auml; Steinerin puolesta jo hyviss&auml; ajoin oli se, ettei Steinerin pedagogiikka avaudu kovin helposti. Toisaalta yst&auml;v&auml;mme ja tuttavamme tai heid&auml;n lapsensa, jotka ovat Steinerin k&auml;yneet, ovat kaikki kehuneet kouluaan ja kertoneet sen olevan pehme&auml;, lapsentahtinen ja salliva oppimisymp&auml;rist&ouml;.</p> <p><strong>L&auml;sn&auml;olon voima vie voiton</strong></p> <p>Steiner-koulun oppilaaksi valintaa edelt&auml;&auml; lapsen ja vanhempien haastattelu, joka meid&auml;n tapauksessamme oli vasta koulun alkua edelt&auml;v&auml;ll&auml; viikolla. Puhuimme yhdess&auml; uuden koulun mahdollisuudesta vasta haastattelun alla, jotta poikamme ei olisi joutunut el&auml;m&auml;&auml;n kes&auml;&auml; ep&auml;varmuudessa. Koulun alku on jo sin&auml;ns&auml; tarpeeksi j&auml;nnitt&auml;v&auml; juttu. Kerroimme, ett&auml; menisimme haastatteluun toiseen kouluun, jonka opetus saattaisi sopia h&auml;nelle paremmin. Koulutulokas otti asian innostuksella vastaan, ja varsinkin haastattelun j&auml;lkeen h&auml;n puhkui intoa. Lopullinen p&auml;&auml;t&ouml;s syntyikin siis helposti.</p> <p>Haastattelun aikana kivi putosi syd&auml;melt&auml;ni, tuntui ett&auml; poikamme p&auml;&auml;see takaisin omanlaiseensa ymp&auml;rist&ouml;&ouml;n. V&auml;h&auml;isetkin ennakkoluuloni koulun aatemaailmaa kohtaan rapisivat, kun selvisi, ett&auml; Steiner-pedagogiikka kasvattaa ihmist&auml; kokonaisuutena, ottaa opetuksessa huomioon ihmisen kasvun ja kehityksen eri herkkyyskaudet ja kehitt&auml;&auml; tasapainoisesti tahtoa, tunnetta ja ajattelua &ndash; maanl&auml;heisi&auml; asioita ilman erityisi&auml; ismej&auml;.</p> <p>Koulun alettua my&ouml;nteinen ensivaikutelma on vain vahvistunut: opettajalla, koulun muulla henkil&ouml;kunnalla samoin kuin iltap&auml;iv&auml;kerhon ohjaajilla on taito olla l&auml;sn&auml; siin&auml; hetkess&auml;, kun lapsi tarvitsee huomiota. My&ouml;s vanhemmille liikenee aikaa kuulumisien vaihtamiseksi.</p> <p>Ja mik&auml; t&auml;rkeint&auml;, poika itse on innostunut ja hyvin tyytyv&auml;inen, erityisesti siit&auml; ett&auml; uusia kavereita l&ouml;ytyi heti sek&auml; omalta luokalta, kummiluokalta ja viel&auml; iltap&auml;iv&auml;kerhostakin. Ilppiksess&auml; uusien ekaluokkalaisten persoonallisuudet otetaan huomioon sallimalla heille paljon vapaata leikki&auml; ja reuhkaamista ulkona. Ekaluokkalaisemme koki my&ouml;s my&ouml;nteisen yll&auml;tyksen, kun koulu tarjoaa viel&auml; shakkikerhonkin, josta h&auml;n oli haaveillut kes&auml;ll&auml;.</p> <p>Steinerin valitseminen tuo todenn&auml;k&ouml;isesti hiukan enemm&auml;n vaivann&auml;k&ouml;&auml; meille vanhemmille, mm. lapsen p&auml;ivitt&auml;inen kuljetus koululle alkuvuosina ja useat myyj&auml;iset kouluvuoden aikana. Tuntuu kuitenkin vahvasti silt&auml;, ett&auml; vaivann&auml;k&ouml;mme palkitaan ruhtinaallisesti &ndash; koululaisen tyytyv&auml;isyydell&auml; ja onnellisuudella.</p> <p> <em><strong>Satu Tunkelo</strong> on filosofian maisteri, ekoviestinn&auml;n asiantuntija ja kahden lapsen &auml;iti Helsingist&auml;.</em></p> <p><a href="http://opettajatv.yle.fi/artikkeli?id=8131">Katso video: Kasvatustaidon gigantit: Rudolf Steiner ja Maria Montessori</a></p> <p><a target="_blank" href="http://www.steinerkoulu.fi/">Steinerkoulu.fi</a></p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://blogit.yle.fi/perhepaletti/koulunvalinta-tavalliseen-vai-steineriin">lue lisää</a></p> http://blogit.yle.fi/perhepaletti/koulunvalinta-tavalliseen-vai-steineriin#comments Perhepaletti http://blogit.yle.fi/crss/node/3922 Mon, 21 Sep 2009 08:00:00 +0300 3922 at http://blogit.yle.fi