Eve Mantu

Unohda multitasking. Tee yksi asia kerrallaan. Ajatuksen kanssa.

Eve Mantu - levoton lepattaja, joka haluaa oppia tyyneyttä. — Tue, 07 Feb 2012 10:03:58 +0200

Voisinko olla tyynempi äiti? Tämän kysymyksen kanssa lähdin kurssille, jossa opetettiin tietoista läsnäoloa. Tavoitteena olisi tulla valppaaksi, mutta tyyneksi vanhemmaksi. Oppia tiedostamaan ne seikat, jotka ohjaavat minua ja päästä niiden herraksi, ettei tarvitsisi aina reagoida selkäytimestä.

Chris Willard opettaa mindfulness-tapaa oppia rauhoittamaan mielensä. Hän neuvoo unohtamaan monisähläämisen. "Kun leikit lapsen kanssa, keskity leikkimiseen ja vain siihen. Sitten kun on aika laittaa ruokaa, uppoudu ruoanlaittoon täydellisesti. Lapsi voi osallistua ja tekemisen ohessa oppia keskittymistä ja rauhoittumista yhteen asiaan."

Eläin elää, ihminen ihmettelee

Eve Mantu - kuorikerroksesta ihminen, alta apina — Tue, 31 Jan 2012 09:47:16 +0200

Peukalo, rakennekynnet, hölkkääminen. Mitä kaikkea ihmisessä on sellaista, joka on vain ihmistä? Simpanssi osaa käyttää työkaluja, mutta miksi se on jämähtänyt kaivamaan termiittejä tikulla? Miksi sillä ei ole lapiota?

"Ihmiskunnan menestys perustuu siihen, että ihmiset pitävät yhtä ja lyövät viisaat päänsä yhteen", sanoo biologi ja tietokirjailija Iiris Kalliola.

Mitä sinä ihmettelet ihmisessä? Onko se ilahtuvaa ihmettelyä vai kauhunsekaista?

Liplapliplap strategisesti tärkeät painopistealueet liplapliplap

Eve Mantu - hevonpeebingoemäntä — Mon, 23 Jan 2012 15:53:35 +0200

Mitä pitemmälle yhteiskunta kehittyy, sitä enemmän siinä toimitaan kielen varassa, ja näin kielen on selvittävä tehtävistä, jotka ovat yhä kauempana konkreettisista, akuuteista tilanteista", siteeraavat kielentutkijat Vesa Heikkinen ja Tuure Hurme kirjassaan suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Mikko Korhosta. Hölynpölynimuri on Heikkisen ja Hurmeen vuonna 2008 julkaistu kirja kielellisestä humpuukista.

Rakkaalla diiba-daaballa on monta nimeä. Kapulakieli. Siansaksa. Jargon. Hevonpee.

Haluatko kuulla otteen erään mediatalon strategisesta blaadiblaasta? Iskevä TUOTEKANTAVISIO.Laulu tuotekantavisiosta

"Tuotekantavisio kuvaa genrestrategiset nostot välinestrategisesti kytkettynä, sekä myös välinestrategisten painopisteiden genrekytkentöjä..." (sanat trad.)

Ratkaisevassa roolissa kielen selkiyttämisessä olisivat ne, jotka ymmärtävät jargonia, mutta ymmärtävät myös sen ongelmallisuuden. Vesa Heikkinen haastaa erityisesti tutkijat ja toimittajat tarttumaan esimerkiksi päättäjien kiemuraisiin puheisiin.

Tiistaina 24. tammikuuta klo 10.05 möyhitään Yle radio 1:ssä sanatoffeeta. Tarttuuko se sinun hampaisiisi?

Ketä sinä haluat kiittää?

Eve Mantu - kiitosviestien juoksutyttö — Mon, 09 Jan 2012 14:53:59 +0200

Minä aion käydä kiittämässä leipureita. Luonnonjuureen tehty ruislimppu on suurta herkkua ja olen sen leipojille kiitoksen velkaa.

Kenelle sinä olet kiitollinen?

Toimin koko kansan kiitosten juoksutyttönä radio-ohjelmassani tiistaina 17.1. kello 10.05-11.00. Kiitosviestin voi jättää tähän blogimerkintään kommenttina tai lähettää sähköpostilla osoitteen eve piste mantu ät yle piste fi.

Toivon saavani koko 55 minuutin mittaisen lähetykseni täyteen kiitoksia.

Ole hyvä - kiitä!

...kun sattuu istumaan hääjuhlissa siinä pöydässä, joka pääsee ensimmäisenä noutopöytään...

Eve Mantu - haluaa nähdä uusin silmin — Mon, 09 Jan 2012 14:46:13 +0200

Haluan osata taas - niin kuin lapsena osasin - riemuita pikkuasioista.

Eläimenmuotoisesta pensaasta.

Paprikasta, jonka sisällä kasvaa minipaprika.

Patterilla lämmenneistä kintaista.

Tässä linkki, josta tulen hyvälle mielelle:

Neil Pasrichan puhe TEDx-tapahtumassa.

Yritys- (ja ihmis-) valmentaja Mertzi Bergman opettaa kirjassaan Inspiroidu arjesta: Inspiroituminen on arkista. Se on yhtä arkista kuin hengitys, solujen uusiutuminen, elimistön järjestelmät, luonnon kiertokulku, lasten syntyminen ja kasvaminen.... (luettelo jatkuu, jatkuu, jatkuu)

Muuta arkeasi, muuta itsesi.

Mitä se tarkoittaa sinulle?

Mitä se voisi tarkoittaa sinulle?

Millainen olisi aivojen unelmaloma?

Fri, 16 Dec 2011 15:59:22 +0200

Aivoterveyden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ihmisen muisti, oppiminen, koko ihmisenä oleminen on aivojen elinvoimasta kiinni. Juntturaan ajetut aivot tunnistaa esimerkiksi uniongelmista ja muistin pätkimisestä.

Aivot tekevät minusta minut, ja tällä hetkellä en hirveästi tykkää minusta. Olen äreä, hajamielinen, hidas ja tavallista vakavampi. Haluan virkistyä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikael Sallinen on varma, että ensimmäisenä aivojen unelmalomasuunnitelmissa olisi nukkuminen. Ei kuitenkaan ympärivuorokautinen velttoilu pyjamassa, vaan hyvät 7-9 tunnin unet ja sen ympärillä paljon monenlaista touhuamista. Vain kunnon univajeesta kärsineen kannattaa tankata loman alussa unta tuhdimmin.

Joululaulujen laulaminen on hyvää aivohoitoa. Jo pelkkä musiikki on nannaa, mutta musisointi muiden kanssa yhdessä on todellista hunajaa aivoille. Loilottamisen kaveriksi aivot kaipaavat myös hiljaisuutta. "On hyvä kokeilla miltä oleminen tuntuu ilman jatkuvaa hälinää", sanoo Sallinen.

Jos haluaa antaa aivoille tähtisadetikun kipinöitä, kannattaa joulupöytään kattaa yllättäviä makuelämyksiä. Korttipeli antaa aivoille enemmän kuin television katsominen.

Ja tonttulakki on aina hyvä valinta.

Millaista elämysherkkua sinä aiot aivoillesi tänä jouluna tarjota?

Tule - syödään yhdessä!

Mon, 12 Dec 2011 14:57:24 +0200

Haisin kasviskeitolle vielä seuraavana aamuna.

Keskiviikkona 7.12. olin mukana silppuamassa juureksia valtavaan keittoon. Korttelikeittiö-tiimi valloitti cateringyrityksen ammattikeittiön ja kuori, silppusi, raastoi ja pilkkoi ainekset 100 hengen borschkeittoon, (joka tunnetaan myös nimillä borssi ja borscht, mutta lausutaan aina borrrssshhhhh. Nimen tulee muistuttaa äkillistä aivastusta.)

Korttelikeittiö on Kallio-liikkeen vapaaehtoisten kaunis ponnistus.

Aamu alkoi tukkukierroksella. Kävimme pyytämässä lahjoituksia, saimme punajuuria, sipulia, kaalia ja perunoita. Sitten pestiin, kuorittiin, pilkottiin ja raastettiin. Borsch hautui Catering Ceitaan valtavassa kattilassa. Sitten se kuljetettiin erään Eve Mantun takakontissa Elokoloon Toiselle linjalle.

Lähes 60 Kallion ystävää kävi syömässä ilmaista keittoa. Sitä jäi iso kattilallinen vielä seuraavaksi päiväksikin.

Tällainen yhteinen ruoanlaitto ja syöminen on salakavalaa kaupunginosatyötä. Peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä syntyy sopan sivutuotteena.

Sosiaalista vastuuta voi syödä, lusikalla.

Korttelikeittiön Laura (vas.) ja Mia (oik.) valmiina pilkkomaan.

Äiti on tyhmä. Tietokone on kiva.

Eve Mantu - aamurumbaan väsynyt suostuttelija-mäkättäjä — Tue, 29 Nov 2011 10:56:28 +0200

EI eri muodoissaan on tullut tutuksi meillä. Poika on aamuisin kaikkea vastaan. En jaksa herätä. Ei vielä. Ei, sä et tajuu. Ei valoja! Eihän tänään oo eukkaa? En ota puuroa! Mä en tahdo harjata hampaita! Ei ulkohousuja! Ei mennä kävellen!

Olisi ihanaa päästä arkiaamujen rasittavasta vääntämisestä. En viihdy poliisin roolissa. Olen väsynyt muistuttamaan, patistamaan, vaatimaan ja uudelleen-uudelleen-vaatimaan.

Voiteluaineeksi kitkakohtiin on kehitetty SoliTimer - lapsen ajanhallintaohjelma.

Kun kuulin ohjelmasta ensimmäistä kertaa, raivostuin. Reilun vuoden takaisessa lehdistötiedotteessa mainostetaan: SOLITIMER HUOLEHTII EKALUOKKALAISESTA VANHEMPIEN OLLESSA TÖISSÄ. Tiedote lupaa edelleen: HUOLTAJAN ETÄSEURANTAMAHDOLLISUUS LIEVENTÄÄ LAPSEN YKSINOLOON LIITTYVÄÄ STRESSIÄ JA PELKOJA.

Tapasin SoliTimerin kehittäneen yrityksen toimitusjohtajan, joka kertoi muokanneensa viestintää ja toimintaideaa saadun kritiikin mukaan. Nyt Jussi Mäkelä suosittelee, että ajanhallintaohjelmaa käytetään yhdessä aikuisen kanssa, esimerkiksi juuri nihkeästi etenevien aamurutiinien helpottamiseksi.

Minulla on ongelmia idean kanssa. Tietokone on muutenkin iso osa elämää. Haluanko hoitaa perhe-elämääkin ruudun äärellä? Onko tietokoneen kannustus kuitenkin kylmää ja elotonta?

(...ja samalla, kuitenkin, ai että olisi ihanaa, jos lapsi hoitaisi omat aamurutiininsa oma-aloitteisesti ja hyväntuulisesti ja minä voisin edes joskus juoda leppoisasti teetä ja lukea lehteä ihan rauhassa)

Ihminen on taitava pilaamaan pyhän

Eve Mantu - tutkimusretkeilijä — Tue, 22 Nov 2011 12:24:17 +0200

Evankelis-luterilainen kirkko kutsuu etsimään pyhää. Vuodet 2010-12 ovat pyhyyden teemavuosia. Painopisteellä halutaan rohkaista pyhän lähestymiseen. Päätin ottaa tehtävän tosissani ja lähteä tutkimusretkelle.

Löytyykö pyhää merenrannasta, metsästä tai uskonnonharjoittamista varten rakennetusta kirkosta?

Varsinaiset pyhät paikat ovat tallattuja. Ihminen osaa tuhria ja banalisoida pyhän. Aurinkolaseja myydään, valokuvia räpsitään. Ihmisen käsittelyssä pyhästä tulee usein irvokasta teeskentelyä. Mitä komeampi katedraali, sitä synkempi rakentamisen historia. Oikeastaan uskontojen pytingit ovat riiston ja orjatyön muistomerkkejä.

Jossakin ihmiskätten ulottumattomissa on ehkä kuitenkin jotakin.

Pyhä leikkii kuurupiiloa ihmisen kanssa.

Oletko sinä kokenut häivähdyksiä pyhästä? Uskotko sinä arjen takana ja yläpuolella olevan toisen taajuuden olemassaoloon?

((tähän tulevat oman pyhän paikkani koordinaatit, kunhan saan ne navigaattorista ulos))

Ruokaa roskikseen

Eve Mantu - tuleva mestariluokan jämäkokki — Tue, 01 Nov 2011 12:09:09 +0200

Sunnuntaina teen ison kattilallisen soppaa, jotta saisin alkuviikon iltoina nopeasti ruokaa pöytään.

Maanantaina käy yllätyskutsu: tulkaa meille syömään!

Tiistaina täytyy mennä lääkäriin alkuillasta. Matkalla on hillittävä nälkää hampurilaisella.

Keskiviikkona on futistreenit suoraan koulun jälkeen ja mukaan tarvitaan eväitä.

Keitto väljähtyy jääkaapissa kattilaansa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on tutkinut ruokahävikkiä suomalaiskodeissa. Ruokaa heitetään pois 23 kg per henkilö per vuosi. Onko se paljon vai vähän? Mistä syistä sinä heität ruokaa pois? Oletko taitava jämäkokki?

Ole hyvä ja kommentoi!

Kadonnut sukupolvi

Eve Mantu - hämmentynyt tuleva mentori — Fri, 21 Oct 2011 14:54:00 +0300

Olen lupautunut nuorelle mentoriksi. Amigo-hankkeen mentorisuhde kestää vuoden ja se on vastuullista ja ohjattua vapaaehtoistoimintaa.

Mietin lakkaamatta mitä ihmettä minulla muka on annettavana. Olen itse kaikin tavoin keskeneräinen ja ihmettelevä. Aikaakaan ei töiden lisäksi tunnu olevan mihinkään.

"Se, että me seuraamme uutisia syrjäytymisestä ja muista ongelmista luo harhan, että me olemme valveutuneita. Emme kuitenkaan ole mukana kantamassa vastuuta ratkaisuista. Me seuraamme ja keskustelemme ja filosofoimme ja analysoimme, mutta ehkä se seuraava askel olisi itse osallistua ja vaikuttaa, elää ja kokea se todellisuus, mistä uutiset kertovat", sanoo Liisa Björklund Helsingin Diakonissalaitokselta.

"Olemme saavuttaneet lakipisteen hoivan, tuen ja avun ulkoistamisessa. Julkisen palvelujärjestelmän rahkeet eivät riitä siihen mitä ihmiset toisiltaan tarvitsisivat. Lähimmäisyyttä. Voiko olla kanavia kenen tahansa tavallisen ihmisen osallistua lähimmäisyyden tuottamiseen muillekin kuin sille omalle lähipiirilleen?"

Maatuskan mitoissa

Eve Mantu - valkea kuulas maatuska — Mon, 10 Oct 2011 12:46:26 +0300

Toukokuussa juoksuvalmentaja Kirsi Valasti evästi minua: Kun nyt jaksat kesällä kävellä ja välillä juosta, kuntosi kohenee ja pystyt syksyllä juoksemaan puoli tuntia yhtä soittoa."

Ei, ei ja ei. En jaksanut, ei kohentunut ja en pysty.

Olen 46-vuotias maatuska. Painoindeksi on yli 27 ja vyötärönympärys huutaa punaista.

Meitä ylipainoisia työikäisiä on pari miljoonaa Suomessa. Maasta löytyy 32 miljoonaa kiloa ylipainoa. Minä olen yksi syyllisistä.

Olen aloittanut repaleisen ryhdistäytymishankkeeni. Tavoitteena on hitaasti ja vähitellen oppia elämään uudella tavalla. Liikkua enemmän ja syödä paremmin.

Omenaisen maatuskan yrityksiä ja erehdyksiä voit seurata OLOTILASSA.

Suomi on lapsivihamielinen maa

Eve Mantu - ei halua vain aikuisten maailmaa — Tue, 04 Oct 2011 10:02:38 +0300

Saanko kysyä yhden kysymyksen?

Mitä sinä teet, kun bussissa istuessasi huomaat, että parin penkin päässä on väsymystään kiukutteleva lapsi?

a) mulkaiset tuimasti kakaraa ja tämän äitiä,

b) ilahdutat lasta itsekeksimälläsi kömpelöllä taikatempulla,

c) huokaat äänekkäästi ja siirryt kauemmas istumaan.

Väsyneen tai villiintyneen lapsen kesyttäminen on yksi vaikeimmista tehtävistä. Lapsi vasta harjoittelee elämää. "Sanopa vuorovedelle, että älä käänny", kuvaa kolmen pienen lapsen äiti Anri haasteitaan. Anri huokaa, että lasten kanssa liikkuminen on usein hankalaa, mutta raskainta on muiden aikuisten käytös. Kun lapsesta on "häiriötä", alkaa ympäröiviä aikuisia lapsettaa. Mulkoillaan, huokaillaan, kiroillaan, sätitään. Harvassa ovat ne aikuiset, jotka tarjoavat apuaan tai jollakin muulla tavalla yrittävät olla osa ongelman ratkaisua.

Miksi me olemme näin tympeitä?

Ja miten on mahdollista, että tällaista mainoskuvaa pidetään onnistuneena?

Anri on painattanut erityisiä käyntikortteja ikävien tilanteiden varalle. Silloin kun joku katsoo perhettä pahasti (PaSi eli Paha Silmä) ja sättii häntä ja/tai lapsia, Anri ojentaa kortin, jossa ovat ne suorat sanat, jotka hän haluaisi osata sanoa loukkaajalle.

Perustin Facebookiin ryhmän, PaSi, jossa mulkoilua kokeneet voivat jakaa tarinoitaan. Miten ihanaa olisikaan, jos huokailuenergia kanavoituisi lapsen hauskuuttamiseen!

Olenkohan minä nainen ollenkaan?

Eve Mantu - not-a-real woman — Tue, 20 Sep 2011 10:03:51 +0300

Kiertoposti Facebookista:

A real woman keeps her house clean and organized, her laundry basket is always empty. She´s always well dressed, hair done. She never swears, she behaves gracefully in all situations and circumstances. She has more than enough patience to take care of her family, always has a smile on her lips and has a kind word for everyone. Post this on your status if you, like me, have just realised that you might be a man.

Vapaasti kääntäen:

Tosinaisen koti on aina siisti ja pyykkikori tyhjä. Tosinainen pukeutuu aina kauniisti ja hiukset on laitettu. Hän ei koskaan kiroile, vaan käyttäytyy sulokkaasti kaikissa tilanteissa. Hän huolehtii kärsivällisesti perheestään. Häneltä irtoaa aina hymy ja ystävällinen sana. Julkaise tämä sivullasi, jos sinusta, niin kuin minustakin, on alkanut tuntua siltä, että olet sittenkin mies.

Nämä ovat aivan hölmöjä nämä stereotyyppiset höpönlöpöt sukupuolista, mutta menepä kauppakeskukseen tutkimusretkelle. Huomaat, miten sukupuolitetusti meille myydään palveluita, ilmiöitä ja tavaraa.

Näin kauniisti kaksi naista on kuvattu ison kauppakeskuksen alennusmyyntien muovikassissa:

Kiinnostaako nälänhätä?

Eve Mantu - ensikertalainen lipaskerääjä — Tue, 13 Sep 2011 12:07:21 +0300

En tunne Somalian poliittis-taloudellis-yhteiskunnallista tilannetta. En osaa kertoa juuri mitään Somaliasta, mutta sen tiedän, että maassa on nälänhätä.

Kiinnostaako hätä suomalaisia?

Tämänkin katastrofin mittaluokka on sellainen, että se oma kaksieuroinen tuntuu pilkanteolta. Kehtaanko pudottaa kolikon lippaaseen, mitä se muka auttaa?

Suomessa asuvat somalialaiset muistuttavat tiistaina 13.9. klo 12.15 alkavassa ohjelmassani siitä, miten tärkeää auttaminen on. Jo siksi, että myötätunto meissä pysyisi hengissä. Myötätunto on nimittäin ihmisyyden ydintä.

Suomi on pöhnäisten hönömiesten maa

Eve Mantu - raivona, muttei raitis — Wed, 31 Aug 2011 16:13:09 +0300

Mummoni eivät ikinä olisi ottaneet Jaloviinaa. Minä olen sitä "nauttinut". Sitä Yhden Tähden Jallua, tietysti, sehän on se helsinkiläisen kulttuuriväen juoma. Tai ainakin oli, jokin aika sitten. Totuttelin Jallun poltteeseen, kun yritin olla Hyvä Jätkä ja lunastaa paikkaani piireissä.

Olen ollut koko ikäni alkoholiongelmainen, mutta antakaas kun selitän. En ole koskaan ollut alkoholisti, mutta tajusin jo teinityttönä, että tämän madon sisällä on koukku. Ja suvussa on viinatraumoja, pahojakin. Nyt tehdään viinakuolemaa jo kolmannessa polvessa - ainakin. Yksi känninen puukotus, yksi onneton uimaretki - ja - - - se minun sukupolveni sukulainen on vielä hautaamatta.

En ole raivoraitis, mutta raivostun kaksinaamaisesta ja kaksinaismoralistisesta suomalaisesta viinasteppailusta. Tässä maassa voi pääuutislähetyksestä kuulla miten viinakauppa on auki. Tässä maassa pienet lätkäfanit katsovat, kun matsin paras pelaaja käy pokkaamassa six packin hurraahuutojen saattelemana.

Hönömiehet vetävät kuitenkin kaksin käsin kabineteissa ja urheiluhallien vip-aitioissa. Bissellä voideltu verkosto hoitaa hommat, rairai.

Mitä voi pienen futarin äiti tehdä?

Yksinäisten Suomi

Eve Mantu - säikky puuma, joka ei ole puuma ollenkaan — Mon, 22 Aug 2011 15:06:52 +0300

Onko yksinäisyys yhteiskunnallinen kysymys vai ei? Ainakin yksinäisyys pyörittää kansantaloutta. Menkää lauantaina mihin tahansa ostoskeskukseen ja katsokaa ympärillenne. Yksinäiset naiset siellä sovittavat kenkiä ja jututtavat myyjiä. Ostoksilla voi sentään käydä yksinkin, sitä ei kukaan ihmettele.

Jokaisen yksinäisen yksinäisyys on ainutlaatuinen. Koululainen voi olla syvästi yksin keskellä oppilasmerta, huonojalkainen vanhus ei ehkä kohtaa päivän aikana ketään. Yksinhuoltaja voi kokea arktisen hyytävää yksinäisyyttä iltaisin, lasten nukahdettua.

Yksinäisyydestä voi tulla elämäntapa ja identiteetti. Pitkään yksinäisyydestä kärsinyt voi ajatella, että yksinolo on pilannut hänet ihmisenä.

Netti pursuaa vuodatusta: Olen aivan kaikkea yrittänyt, toivo on hiipunut. En kelpaa kenellekään enkä osaa enää olla ihmisten kanssa. Minussa on jotakin vikaa, selvästi.

Millaista sinun yksinäisyytesi on?

Oletko päässyt muurin yli? Miten teit sen?

(Haluan korostaa, että tällä kertaa olen kiinnostunut yksinäisyyden tunteesta, eli ihmiskaipuusta. Yksin voi olla nautiskellenkin, mutta niille ajatuksille olkoon tila toisaalla.)

Pienet koululaiset ovat heitteillä

Eve Mantu - kolmasluokkalaisen äiti — Tue, 16 Aug 2011 11:33:21 +0300

Lastenpsykiatri Janna Rantala tietää, että Suomessa arvostetaan reippautta. Mitä reippaampi lapsi, sen parempi. Tästä ihanteesta seuraa ikäviä asioita lasten kannalta. Lapsen voi olla vaikeata kertoa, että hän ei pärjää yksin. Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin soi puoli miljoonaa kertaa vuodessa. Iso osa pienistä soittajista haluaa vaan jutustella jonkun aikuisen kanssa. Äitiä ja isää ei voi häiritä soitteluilla. Pieni koululainen on kotona yksin, ikävystyneenä ja levottomana.

Miksi meillä on tällainen järjestelmä, että pienet koululaiset jätetään heitteille? Miten pärjäävä on 8-10 -vuotias?

Ihan piruuttani aloin ideoida Iltapäiväkonetta lasten "itsenäisen selviämisen tueksi". Vanhuksillehan on jo Menumat, Suomessa kehitetty ruoka-automaatti. Miltäs kuulostaisi Iltismatti, joka juttelisi mukavia ja muistuttelisi välipalasta?

Harmaita tipujakin raiskataan

Eve Mantu - läskilehmähuora — Tue, 09 Aug 2011 12:10:22 +0300

Mitä siitä seuraa, jos siirrämme vastuun seksuaalisista loukkauksista loukatuille? Joudumme aikamoiseen hetteikköön. Miten määrittelen provosoivan käyttäytymisen ja pukeutumisen? Joukossa on sellaisiakin, joille hissukka hiirulainen on ärsyke. Nainenhan viestii selvästi alistuvuutta, ja kutsuu alistamaan.

Otin osaa lutkamarssiin kumisaappaissa ja ruskeassa hupparissa. Oli siellä korkokenkänaisiakin. Ja miehiä.

slutwalkhelsinki.wordpress.com/

Kukkahattutätien ihana kapina

Eve Mantu - kapinakenraali — Tue, 26 Jul 2011 10:01:27 +0300

Kupittaan puistossa Turussa on kylvetty, tanssittu ja taisteltu. Tarinan mukaan Pyhä Henrik kastoi ensimmäiset suomalaiset pakanat juuri Kupittaalla.

26.7. puistossa kapinoidaan lempeästi rasismia ja vihapuhetta vastaan. Kukkahattutädit huviretkeilevät ja keskustelevat.

Turkulaisessa Varissuon koulussa on kymmeniä eri kansallisuuksia edustava "oppilasaines". Miten arki saadaan rullaamaan? Millaisin arkipäivän ratkaisuin yhtenäisyyttä vahvistetaan?

Viltilleni istahtavat ainakin opettajat Katri Sarlund ja Abdisalam Ismail. Kulttuurituottaja Riikka Oksanen retkeilee myös joukoissamme, jos hänen kesäflunssansa sen sallii.

Lupaan huudella myös naapurivilttien suuntaan.

Sinä olet Suomi

Eve Mantu - huolestunut kansalainen — Fri, 03 Jun 2011 10:40:57 +0300

Nuori mies luki kirjaa puistossa. Vieras mies tarttui häntä nilkoista ja alkoi vetää kohti vettä. "Eläin pitää viedä takaisin luontoon." Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit nähnyt tapauksen? Tarinan eläin on Chike Ohanwe. Hänen tarinansa leviää kulovalkean tavoin esimerkkinä törkeän rasistisesta loukkauksesta. Minä olen Suomi ja sinä olet Suomi. Mitäs nyt tehdään?

Järjestän tiistaina klo 12.15-13.00 suoran "kyläkokouksen" radiossa. Nyt mietitään rakennuspalikoita. Mitä minun ja sinun on hyvä tehdä ja sanoa, kun joudumme todistajiksi ikävään tilanteeseen. Kun bussissa joku huutelee rasistisia kommentteja, kun jotakuta kohdellaan kuin halpaa makkaraa hänen ihonvärinsä takia.

Kyläkokoukseen voi osallistua puhelimitse. Otan myös kiitollisena vastaan sähköpostitse lähetettyjä rakennuspalikoita.

Chike Ohanwe haastaa meidät: Rakas Suomi. Älä vaivu sosiaaliseen lamaan. Loukkaavan käytöksen laittaminen kulttuurin piikkiin on tekosyy olla ottamatta itsestään vastuuta. Yksilö tekee kulttuurin. Sinä olet se miltä Suomi näyttää.

Ilman ihmettelyä ihminen näivettyy

Eve Mantu - vapaaluistelija — Mon, 30 May 2011 10:25:36 +0300

Olen ennenkin puhunut siitä, miten jännittävää on poiketa polulta. Vuosi sitten lähdin hetken mielijohteesta vieraan vanhan miehen matkaan, haahuilemaan pitkin Helsinkiä. Näin kotikaupunkini uusin silmin. Telkkäperhe tarvitsi apua, variksenpoika teki kuolemaa, askeleemme kulkivat hidasta siksakkia puistoissa ja rantakivillä.

Viime viikolla lähdin toisenlaisen kuljeskelijan matkaan. Raimo Långia kiehtovat epäpaikat. Murrosvaihetta elävät maisemat, paikat, joissa kaupunki luo nahkaansa. Minä olen tottunut retkeilemään paikoissa, joissa on valkovuokkoja ja luonnonkauneutta. Aivot niksahtivat uuteen asentoon, kun Raimo vei minut sepelivuoristoon. Kohtaamani maailma oli epätodellinen. Konekouria, metallimyttyjä ja miesten agilityä.

Äänimatkalle epäpaikkaan pääset tiistaina 31.5. klo 12.15 Yle radio 1:ssä.

Oudon robottihirviön käsi lepää kasan päällä. Otus on nukahtanut. Ollaan hiljaa, ettei se herää.

Tästä pääsisi pienen mörön pesäluolaan, jos uskaltaisi kulkea. Sisältä kuuluu rahisevaa hengitystä. Ehkä.

Näetkö sinäkin tässä nukkuvan peikon kasvot? Vai jotakin muuta?

Kerro myös, mihin sinun olisi hyvä vaihtelun vuoksi mennä ja miksi - sekä milloin aiot tämän hyväätekevän retken tehdä.

Porttikielto räteille ja lumpuille alkaa nyt

Eve Mantu - halparättikauppojen entinen unelma-asiakas — Tue, 24 May 2011 10:40:27 +0300

Katsokaa nyt tätä lumppukasaa. Tästä pitäisi valita paita töihin.

Tuon turkoosin rievun ostin muutama viikko sitten. Kaupan henkarissa se oli kivasti laskeutuva toppi, kahden pesun jälkeen sillä voi pyyhkiä lattiaa.

Valkoinen t-paita on napakampaa trikoota, mutta kainalot pinttyivät ruskeiksi jo ensimmäisellä käyttökerralla. Paidan saisi pestä vain 30 asteessa, mutta eihän käyttöpaitaa saa raikkaaksi ja tahrattomaksi niin alhaisessa lämpötilassa! Aivan sama, mitä pesuainevalmistajat sanovat. Ei saa.

Pesin paidan siis 60 asteessa ja sain kovan koppuran, jonka saumat ovat kuin piikkilankaa. Ja se ruskea tahra on edelleen kainalossa. Sain paidan kanssa hulluuspuuskan. Päätin, että tahrahan lähtee, vaikka se pitäisi ampua singolla irti. Kokeilin etikat, tahranpoistoaineet, sappisaippuat, astianpesuaineet - koppura tuli aina vaan koppurammaksi, mutta tahra P-Y-S-Y-Y- uskollisesti.

Fida Lähetystorien lajittelijoiden käsiin tulee 850 000 kiloa vaatelahjoituksia joka vuosi. Vain noin 20% määrästä kelpaa myytäväksi kirpputoreilla. 10% menee suoraan energiaksi. 85 tonnia vaatetta poltetaan siis joka vuosi. Suuri osa tästä vaatejätteestä on erilaista halpaa puuvillariepua.

Hävettää. Hävettää sekin, kun tiedän, että kahdeksalla eurolla myydystä paidasta ei paljoa ompelijatädille tai puuvillanviljelijälle tuloa kerry.

Miten onnistui Suomen puhdistaminen päivässä?

Eve Mantu - kävin siellä minäkin — Fri, 13 May 2011 15:26:31 +0300

Tiistaina 17.5. tarkastelen Yle radio 1:n ohjelmassani Suomi puhtaaksi päivässä -kampanjaa. Mehän harjoittelimme jo huhtikuussa Marianne Rintalan, Heikki Attilan ja Niklas Toivakaisen kanssa Kaisaniemen puistossa. Sama joukko oli tietysti huhkimassa myös varsinaisena tempauspäivänä, perjantaina 6.5.

Valtakunnallisen vapaaehtoistapahtuman järjestäminen on valtava ponnistus. Muutaman ihmisen talkoojoukko aloitti suunnittelu- ja tiedotuspuurtamisen useita kuukausia sitten. Näin suurta kansan siivoustalkootapahtumaa ei ole maassamme ennen järjestetty.

Marianne Rintala jaksoi hymyillä ja kannustaa Tokoinrannassa.

Työvälineitä oli varattu reilusti. Aurinko paistoi ja tunnelma oli letkeä.

Tuttujakin näkyi! Tammikuisen radio-ohjelman jäteasiantuntija Roskisnalle oli tietysti talkoissa mukana. Nallekin ihmetteli yhtälöä: Kukaan ei kerro roskaavansa, mutta silti roskia on maassa, puussa ja vedessäkin.

Roskisnalle työntelee aina kärryä, josta löytyy muovipussitettu roska-astia. Jos vastaan tulee jätettä, nalle vetää käsineet käteen ja korjaa roskan kärryynsä pois kuleksimasta.

Suomi puhtaaksi päivässä -kampanja alkoi virallisesti vasta kello 12.00, mutta Tokoinrannassa ensimmäiset malttamattomat odottelivat haravia jo yhdeksältä.

Raikkaaksi rapsuteltu nurmikko odottaa kesäkansalaisia. Toivottavasti picnic-kansalaiset muistavat korjata roskansa pois.

Kampanjan projektisihteeri Heikki H Attila tulee suoraan radio-ohjelmaan tiistaina 17.5. tuoreimmat tilastot kainalossaan. Kuinka moni kunta ja kaupunki osallistui? Mistä päin löytyy aktiivisin talkooväki? Missä sijaitsivat karmeimmat roskaamisalueet?

Eve Mantu yle radio 1 tiistaina klo 12.15

KOMMENTOI, KERRO: Olitko mukana? Huomasitko lähiympäristösi siistiytyvän? Millaisia kehitysideoita sinulla olisi kampanjaa 2012 ajatellen?

Punkero yrittää ryhdistäytyä

Eve Mantu - lievästi lihava — Thu, 05 May 2011 16:12:39 +0300

Jo tähän ryhtyessäni tiedän, että ei tästä mitään tule. Sisäinen kriitikkoni nauraa katketakseen. "Vai aikoo emävetelys taas yrittää kuntospurttia ja laihdutuskikkaa. Vai ihanko peräti loppuelämän muutosta? Tästä tulee hauskaa!"

Tämän keskivartalon rakentamiseen on mennyt aikaa ja rahaa. Makkara on parasta A-luokkaa. Painoa on tullut noin kilo per vuosi lapsen syntymän jälkeen.

Olen siis yksi kahdesta miljoonasta maamme rasvahaalarin kantajasta. Ei tässä ole mitään uutta eikä raikasta, mutta havahduin tilanteeseeni ja haluan muutosta.

Ongelma on siinä, etten halua muuttaa mitään. Haluan edelleenkin mässyttää voikkareita illalla tietokoneen ääressä enkä missään nimessä halua hölskyttää vyötiäisenvartaloani minkäänlaisissa jumppasaleissa. Juoksemista en ole koskaan oppinut.

Oletko nykyinen tai entinen kohtalotoveri?

Jaa viisauttasi: miten laiskanpulskalle rakennettaan uudenlainen identiteetti?

(Tai älä sittenkään, turhaa vaivaa, ei tästä mitään tulee, taaskaan.)

Äitien helmasynnit

Eve Mantu - piikikäs nalkuttaja ja takakireä huumorintajuton suorittaja — Wed, 27 Apr 2011 10:58:19 +0300

Äiti sairastuu helposti vahvuuteen. Hän pätee perheellään ja nostaa rimaa aina ylemmäs. Äiti takertuu lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Utelee seurusteluasioita, vihjailee vauvatoiveista ja marisee "kun te ette IKINÄ käy".

Äiti ei itse saanut nuorena tehdä mitään. Hänen piti tyytyä vähään. Hän ei ole toteuttanut syvimpiä unelmiaan, koska hänestä tuli äiti.

Äiti kehuu tyttärelle poikaa ja pojalle tytärtä. Roolipeli etäännyttää perheenjäsenet toisistaan, eikä äiti koskaan opi aidosti tuntemaan omia lapsiaan.

Eron jälkeen äiti syyllistyy kostonhimoisuuteen ja kohtuuttomuuteen. Äiti manipuloi lapsiaan.

Nettikeskusteluissa tuuletetaan lapsuusmuistoja:

Kun äiti on kantanut, synnyttänyt ja kasvattanut, onko sitä ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä? Kyllä minun mielestä samaan pakettiin kuuluu myös äidinrakkaus ja eväiden antaminen omaan itsenäiseen ja tasapainoiseen aikuiselämään tai muuten äidin tehtävä on jäänyt vähän puolitiehen. Varsinkin, jos pakettiin liittyy vielä henkistä alistamista tai väkivaltaa, on äiti suorastaan epäonnistunut tehtävässään. Itse en voisi antaa itselleni koskaan anteeksi, jos kohtelisin omaa lasta niinkuin äitini on kohdellut...

Kehtaatko kerätä roskia kadulta tai puistosta?

Eve Mantu - tykkää eväsretkeillä roskattomassa luonnossa — Wed, 20 Apr 2011 14:05:03 +0300

SUOMI PUHTAAKSI PÄIVÄSSÄ.

Onnistuuko?

Kävimme Kaisaniemen puistossa harjoittelemassa isoa tempauspäivää varten.

Tempauksen projektisihteerit taistossa. Luutamiekkaa heiluttaa Heikki H Attila. Pölykapselin taakse suojautuu Marianne Rintala.

www.suomipuhtaaksi.fi kertoo kevään 2011 siivoustalkoista enemmänkin. Sivustolla voit kertoa paikoista, johon roskaa on kerääntynyt. Voit myös etsiä kartalta siivouspartioiden kohteita.

Marianne kiipesi roskalavalle ja teki löydön.

Mikään kunta tai kaupunki ei voi palkollisten voimin pitää yhteisiä alueita roskattomina. Tupakannatsojen, hampurilaiskääreiden ja pullonkorkkien noukkiminen on aikaavievää työtä.

Tässä vielä pari kuvaa Latvian siivoustempauksesta:

Aiotko sinä osallistua keväisiin siivoustalkoisiin?

Onnistummeko ylittämään Slovenian aktiivisuuden, saammeko yli 13,5% suomalaisista liikkeelle?

Eve Mantu haaveilee mummokommuunista

Eve Mantu - ei yksinasujaksi luotu — Tue, 12 Apr 2011 12:13:36 +0300

Heikkokuntoiset vanhukset joutuvat sinnittelemään yksin kotona. Sellaista elämää en halua. Hellin haavetta jonkinlaisesta vanhusyhteisöstä, mutta miten sellainen perustetaan?

Helsingissä Arabianrannassa sijaitseva Loppukiri on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Loppukirin yhteisöllinen elämä perustuu yhteistyöhön ja naapuruuteen. Talo ei ole palvelutalo, vaan itsepalvelutalo. Asuntoja on 58. Loppukiri sai alkunsa neljän toimeliaan naisihmisen haaveesta. Ehkä minäkin siis voin haaveilla?

Vanhustenhuolto Suomessa on kriisissä, enkä usko tilanteen helpottuvan.

Millaisia ajatuksia sinulla on? Miten sinä asut, oletko tyytyväinen? Mikä on unelmasi?

Kukkahattutädit, katse eteenpäin!

Eve Mantu - kukkahattutäti, parhaansa mukaan — Mon, 04 Apr 2011 17:09:58 +0300

Minä olen kukkahattutäti. Tai ainakin yritän olla. Haluan kuulua niihin, jotka ottavat haukkumasanana käytetyn nimityksen haltuun. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on minulle tärkeää. Olen mieluummin haihattelija kuin kyynikko, jos pitää valita.

Mitä sinä ajattelet kukkahattutädeistä? Mitä sana sinun mielestäsi tarkoittaa? Millaista kukkahattutätiyttä tarvitaan sinun mielestäsi?

Tässä Tampereen kukkahattutädit, Jaana Ristola (vas) ja Ninni Luhtasaari. He keräävät valokuvia kukkahattutädeistä.

Tässä alla vielä keskiviikkokuva. Aamuista kukkapantatyylittelyä.

Harmaavarpusten kokoontumisajot

Eve Mantu - harmaavarpunen — Tue, 29 Mar 2011 12:06:07 +0300

En pidä siitä harmaavarpusesta, joka minua peilistä katsoo. Kasvot roikkuvat meikittöminä, hiukset lötköttävät pään sivuilla ja vartalo - siitä en halua edes puhua.

Onneksi kaupoista löytyy vaatteita meille keski-ikäisille pyöristyneille naisille. On säkkiä ja kaapua, mustaa ja harmaata. "Ei näin", sanoo pukeutumisneuvojia kouluttava muotitoimittaja Kaisa Virtanen. "Erityisesti pulskistuneen naisen täytyy huolehtia siitä, että vaatteissa on hyvät linjat ja leikkaukset."

Minä en harrasta koruja, en koristepinnejä, en räväköitä hiusvärejä. En pitsejä, en röyhelöitä. Lähes poikkeuksetta vedän jalkaan mustat housut tai perusmalliset farkut. "Yritä lisätä vähän väriä, edes huivin verran. Ja meikkaa, hyvä nainen", huokaa Kaisa Virtanen.

Mitä lintulajia sinä muistutat? Oletko meikäläisiä, vai harakka? Vaiko peräti kakadu?