Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Näppäimistöjen tarina QWERTY:stä laserprojektoreihin

Kovimmat visionäärit ovat sitä mieltä, että Sirin ja muiden puhetta ymmärtävien vekottimien myötä näppäimistöjen aika on vihdoin ohi. Minun korvaani se kuulostaa liioittelulta, sillä viimeisen vuosikymmenen mittaan näppäimistöt ovat muuttuneet ja kehittyneet enemmän kuin ensimmäisen vuosisadan aikana.

Kaikkien tuntema QWERTY-malli on ollut käytössä 140 vuotta. Sen kenties hieman erikoiselta vaikuttava kirjainasettelu suunniteltiin mekaanisten kirjoituskoneiden aikana. Kirjaimet hajautettiin sinne tänne, jotta nopeasti naputteleva typisti ei saisi konetta jumiin. Yllä oleva video havainnollistaa useimmin käytettyjen kirjainten sijainnin aika hauskasti.

Kyseessä on erinomainen esimerkki polkuriippuvuudesta. (Jopa kiinan kirjoittajat käyttävät sitä lähtökohtana, jonka päälle pinyin- ja wubi-menetelmät on rakennettu.) Vaikka vaihtoehtoisia näppäinasetteluja on kehitelty paljonkin, ne eivät ole saaneet vallattua alaa. Haastajista tunnetuin lienee Dvorak-asettelu, jonka pitäisi olla paljon nopeampi – ainakin englannin kirjoittamiseen –, koska useimmin tarvitut näppäimet ovat paremmilla paikoilla.

Suomalainen Dvorak-näppäimistö, kuva Cristian Seres

Vaan kun kaikki oppivat kirjoittamaan QWERTY:llä ja kaikkialla on oletuksena QWERTY-näppäimistöt, niin Dvorakin on ollut käytännössä mahdotonta levitä. Ei teoriassa mahdotonta, mutta käytännössä mahdotonta: Dvorak-asettelua voi halutessaan käyttää melkein tietokoneella kuin tietokoneella, koska siinä on yhtä monta näppäintä kuin QWERTY:ssä. Riittää, että teippaa näppäinhattujen päälle oikeat merkit. Suomelle sopivia versioita löytyy myös.

Sivupolkuna mainittakoon, että merkistön optimoiminen kielessä useimmin käytettyjä kirjaimia varten on idea, jota sovelsi myös muuan Samuel Morse. Hänen avustajansa Alfred Vail kipaisi sanomalehden toimitukseen ja laski, montako kappaletta kutakin kirjainta painajilla oli varastossa. E-kirjaimia oli 12000 ja t-kirjaimia 9000, jonka jälkeen morse-koodia muutettiin. T oli aluksi ollut pitkä–pitkä–lyhyt, mutta uudessa, optimoidussa järjestelmässä siitä tuli pelkkä pitkä. Sillä on säästetty sähköttäjien aikaa melkoisesti, kuten James Gleick Information-kirjassaan asian muotoili.

Vaikuttaa siis siltä, että täysikokoiset fyysiset näppäimistöt pysyvät QWERTY-muodossa maailman tappiin asti. Kävi kuitenkin niin, että 1990-luvulla alkoi ilmestyä laitteita, joihin ei mahtunut yli sataa näppäintä. Matkapuhelinten käyttäjistä kehittyi yllättävän nopeita kirjoittajia, vaikka oli aivan normaalia hakata kumista närpylää kuusi kertaa, että sai yhden Ö-kirjaimen ruudulle.

Kehitys kehittyi. Muistan vielä, miten hämmästyttävältä ennustava T9-tekstinsyöttö tuntui, kun sitä pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan työkaverin Benefon iO:ssa. Tämän täytyi tapahtua joko vuoden 1998 syksyllä tai seuraavana keväänä. Yhtäkkiä tuntui siltä, että näppäimistöjen ei tarvinnutkaan olla ikuisesti samanlaisia kiusankappaleita.


Sitten Applella keksittiin, ettei puhelimeen tarvita fyysistä näppäimistöä lainkaan. En ole vieläkään mikään vallan suuri virtuaalinäppäimistöjen ystävä, mutta paria vuotta myöhemmin Swypen ensikokeilu humahti päähän samalla tavalla kuin T9 kymmenen vuotta aiemmin. Swypen ideanahan on, että erillisten painallusten sijaan sanat ikään kuin piirretään näppäimistölle yhdellä katkeamattomalla liikkeellä. Samaa ideaa soveltaa moni muukin.

Täytyy tosin tunnustaa, että nykyään käytän Android-puhelimessani SwiftKey X -näppäimistöä, joka on pohjimmiltaan vallan perinteinen virtuaalinen QWERTY. Sen vahvuuksia ovat monikielinen tekstintäydennys ja kyky opiskella meikäläisen käyttämä sanavarasto sähköpostien ja Facebook-päivitysten perusteella. (Juu, SwiftKey osaa nykyään kiroilla luovasti.)

Projisoitu virtuaalinäppäimistö

Jo nykyään voi ostaa puhelimeen lisälaitteen, joka projisoi näppäimistön mille tahansa pinnalle. Infrapunakamera huomaa, milloin sormi osuu virtuaalinäppäimen kohdalle ja tulkitsee sen painallukseksi. Vekotinta kokeilematta olen hieman skeptinen sen suhteen, että toimivuus olisi sen parempi kuin vaikka iPadin vaakasuuntainen virtuaalinäppäimistö. Fyysisen näppäimistön suurin etu kun on siinä, että sormituntuma kertoo, milloin näppäintä on painettu. Virtuaalisten versioiden kanssa pitää koko ajan vahtia ruudulta, osuiko näppi oikeaan kohtaan vai ei.

Eivätkä fyysisetkään näppäimistöt ole aivan täysin paikalleen jumahtaneet. Maailmalla kuulemma näkee seminaareissa ihmisiä, jotka naputtavat hirmuisella vauhdilla Twiddler-tikuilla. Näppisnörtit – kyllä, sellainen ihmisryhmä on olemassa – kuolasivat vuosikaupalla Optimus Maximus -näppäimistön perään. 1500 euroa maksavan näppäimistön jokaisen painikkeen toiminnan voi muokata mieleisekseen. Lisäksi jokaisessa näppäimessä on pieni värinäyttö, eli sen saa näyttämään vaikka tältä:

Optimus Maximus -näppäimistö

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Yksityiselläkin myyjällä on iso vastuu käytetyn auton vioista

    Apua korjauskuluihin saada auton myyjältä.

    Jos auto hajoaa ennen aikojaan, voi apua korjauskuluihin saada auton myyjältä. Kuluttajansuojalaki määrittelee autoliikkeen virhevastuun, mutta myös yksityiselle myyjälle voi syntyä vastuu korjauskuluista. Lähtökohta on, että auton moottorin pitää kestää auton elinkaaren ajan.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.