Netin joukkovoima tuntuu useimmiten kanavoituvan neljällä vaihtoehtoisella tavalla: raivohulluus, vilpitön auttamisen halu, sarkastinen pilkanteko ja trollaaminen eli tarkoituksellinen huijaaminen.
Lisäksi on viides hybridimalli, jossa sarkastisen trollaamisen tavoitteena ei ole kohteen satuttaminen. Päinvastoin, siitä saattaa olla konkreettista apua. Ilmiö on nimeltään customer review comedy eli tuotearviohuumori.
Kuuluisin tapaus on Three Wolf Moon, 12 dollarin hintainen susiruma t-paita, joka alkoi jostain käsittämättömästä syystä kerätä viiden tähden arvioita Amazonissa.
Kaikki alkoi marraskuussa 2008, jolloin Brian Govern kirjoitti arvion, joka päättyi plussien ("siinä on susia") ja miinusten ("vain kolme sutta") listaamiseen. Syystä tai toisesta Governin arvio kutkutti internetin naurohermoja niin, että toukokuussa 2009 siitä tuli Amazonin myydyin vaate.
Myyntimenestys oli sivuseikka, sillä pääosassa olivat arviot. Kirjoittajat olivat selvästi kilpasilla keskenään ja yrittivät keksiä toinen toistaan älyttömämpiä juttuja. "Valitettavasti olin jo tatuoinut saman kuvan rintaani", "sain vahingossa paidan, jossa on kolme kuuta ja yksi susi", "vaihdoin kahden suden paidasta tähän ja elämäni kohentui 50%" ja niin edelleen.
Tällä hetkellä arvioita on melkein 2200 kappaletta. Siitä saisi koottua jo pienen kirjan, ja itse asiassa olen hämmästynyt, ettei kukaan ole vielä tehnyt niin.
Saman kohtelun on saanut moni muukin tuote. Kokonaisena myytävä tuore jänis (46 dollaria) on "hurmaavaa seuraa mutta huono sängyssä". Hevosnaamio (23 dollaria) on niin valloittava, että se "saattaa tuhota halusi jatkaa elämää pelkkänä ihmisenä". Kivestesti (103 dollaria) on kätevä jättää vaimolle työmatkojen ajaksi, jotta saa "omat kivekset mukaan reissuun".
Kaksi uusinta hittituotetta taitavat olla banaanileikkuri ja naisten kynä. Banaanileikkuri on sinänsä perinteinen tuotearviohuumorin kohde, että se on a) halpa (8 dollaria) ja b) jotakuinkin käyttökelvoton tai ainakin turhanpäiväinen, minkä takia arviot ovatkin ylistäviä: "Olen vuosikymmenten ajan yrittänyt keksiä täydellisen tavan banaanin pilkkomiseksi", "taistelen joka päivä välttääkseni katsekontaktia banaanin kanssa" ja – oma suosikkini – "kaikki banaanini kaartuvat toiseen suuntaan".
BIC:in valmistama naisten kynä on puolestaan poikkeuksen poikkeus. Arvioita lukiessa nimittäin tajuaa heti, että niiden kirjoittajat eivät toivo valmistajan hyötyvän rahallisesti. Kohtelu on ymmärrettävää, sillä mistä asti naiset ja miehet ovat muka tarvinneet erilaisia kyniä?
Ero on silti kiinnostava. Miksi kommentoijat eivät totea suoraan, että kyseessä on typerä tuote, jota kenenkään ei kannata ostaa? Miksi lähes kaikki näyttävät valitsevan tyylilajiksi liioittelevan sarkasmin? Onko kyseessä samaan aikaan sekä turhautumista valmistajan ääliömäisyyteen että netissä julkaistujen käyttäjäarvioiden epäluotettavuuteen?
En ole keksinyt kunnollista vastausta kysymykseen, vaikka olen pohtinut sitä pitkään ja hartaasti pukeutuneena Three Keyboard Cat Moon -paitaan. Ehkä minun pitäisi hankkia banaaninpidike tai yksisarvisen lihaa, jotta ajatukset selkiäisivät.