Nippualennus on sitä, kun kuluttajalle kaupataan monta tuotetta yhden hinnalla. Samaa periaatetta on noudatettu myös tietokoneohjelmien ja etenkin pelien myymisessä iät ja ajat, mutta viime vuosina on syntynyt uudenlainen ilmiö: osta monta ohjelmaa ja maksa mitä huvittaa, vaikka sitten vain euron.
Perinteiset nippualennukset voivat softapuolella edelleen hyvin. Itse asiassa niitä riittää niin paljon, että tilanteesta selvillä pysymiseen tarvitaan erillisiä palveluita, jossa listataan parhaillaan käynnissä olevia Windows- ja Mac-alennuspaketteja.
Traditionaalinen alesatsi vetoaa asiakkaaseen kahdella argumentilla: siinä on paljon ohjelmia, usein ainakin kymmenen, aleprosentti on hurja (Mac Bundlesilla tällä hetkellä 88 prosenttia) ja hinta saattaa silti olla euroissa mitattuna halvempi kuin kalleimman yksittäisen ohjelman – Mac SuperBundlesin hintalappu oli viimeksi 49 dollaria, ja siihen sisältyi 80 dollarin hintainen Parallels-virtuaalikone.
Mutta sitten ovat nämä uudenlaiset tarjoukset, joissa ostaja saa määritellä hinnan itse. Usein myytäviä tuotteita on ehkä puolenkymmentä, mutta joka tapauksessa hieman vähemmän kuin edellisen tyypin nipputarjouksissa ja hinta on vapaa. Monesti kaupan on pelejä ja vieläpä riippumattomien kehittäjien tekemiä pelejä.
Yhteistä ykköstyypin nippujen kanssa on se, että tarjous on voimassa vain vähän aikaa eikä siitä kerrota etukäteen. Kyse ei ole pelkästään siitä, että kauppiaat pelkäisivät menettävänsä tuottoja, jos tarjous kestää liian pitkään, vaan rajallinen aika luo kuluttajalle tunteen siitä, että tarjoukseen on parempi tarttua nyt eikä kohta. (Eräs suuri suomalainen tavarataloketju hyödyntää muuten par'aikaa samoja keinoja omassa, vuosittain toistuvassa kampanjassaan.)
Indieroyale-nipputarjous on kokeillut vielä erilaista hinnoittelumallia. Mitä aiemmin ostaa, sitä halvemmalla saa – paitsi jos tarpeeksi moni maksaa keskiarvoa enemmän, jolloin hinta taas laskee.
Maksa mitä lystäät -trendin uranuurtaja oli tiettävästi World of Goo, jonka kehittäjät panivat sen "maksa mitä huvittaa" -alennusmyyntiin pelin ensimmäisenä vuosipäivänä. Tulokset olivat rohkaisevia, erittäin rohkaisevia.
Sen ja Steam-verkkokaupan alekampanjoiden innoittamana syntyi Humble Indie Bundle, joka on edelleen nimekkäin indiepelinippualennusorganisaatio (!). Se on kahdessa vuodessa järjestänyt 11 nippualennusta ja saanut pääomasijoittaja Sequioa Capitalilta melkein 5 miljoonaa dollaria rahoitusta toimintansa kehittämiseen.
Humble Indie Bundlessa keksittiin vielä yksi houkutin. Osa maksetusta hinnasta menee hyväntekeväisyyteen, jos asiakas niin haluaa. Se tuntuu sopivan tarjouspaketteihin, joiden vapaa hinnoittelu vetoaa ihmisten kunnollisuuteen: voit maksaa euron, mutta muiden maksama keskiarvo on ollut 3,5 euroa ja sitä paitsi osa siitä menee hyväntekeväisyyteen. Pelitutkija ja -kehittäjä Ian Bogost on muistuttanut, etteivät yhtiöiden hyväntekeväisyystempaukset ole aina suinkaan pyyteettömiä.
Vaan mitä tästä kaikesta ajattelee kaupan toinen osapuoli eli pelintekijä? Kysyin asiasta Petri Purholta, jonka Crayon Physics Deluxe voitti neljä vuotta sitten Independent Games Festivalin pääpalkinnon. Viime vuonna Crayon Physics Deluxe pyydettiin mukaan Humble Indie Bundle #3:een.
Purho suostui kahdesta syystä: Ensinnäkin hän pitää siitä, että ihmiset pelaavat hänen pelejään. Toisekseen nippualennukset – tai ainakin Humble Indie Bundle – lisäävät myyntimääriä niin paljon, että se riittää korvaamaan alennetun hinnan. Digitaalisten tuotteiden kanssa se toimii erityisen hyvin, sillä kauppiaalle maksaa oikeastaan yhtä paljon myydä peliä yksi kappale tai satatuhatta kappaletta. Muitakin etuja on.
– Humble Indie Bundlella saa paljon PR:ää kerrasta. Crayonin tapauksessa peli myi paremmin sen jälkeen, kun se oli ollut bundlessa. Käytännössä näkyvyys johtaa siihen, että pelistä puhutaan sen jälkeen enemmän.
Siis kaikki hyvin, pelkkää ihanuutta ja ruusuilla tanssia? Ei ehkä niinkään. Kuten vapaan hinnoittelun edelläkävijä World of Goo, myös Crayon Physics Deluxe oli ollut olemassa jo jonkun aikaa, kun se pantiin alennusmyyntiin. Olisiko sama toimintatapa kannattanut, jos pelillä olisi ollut ikää vain muutama viikko? Purho ei ole varma.
Lisäksi halvalla hinnalla kisaamisessa on se vaara, että asiakkaat tottuvat siihen. Purho vertaa tilannetta iPhone-peleihin, joiden hinta on järjestään alle euron.
– Kun hinta on 99 sentissä, se tappaa kaikki muut paitsi kaikkein suosituimmat pelit, eli tekee tästä hittipohjaista toimintaa. Jos iPhonella pyytää 10 dollaria pelistä, se on käytännössä katsoen ihan itsemurhaa.
Olisi surkeaa, jos juuri indiepeleihin eloa puhaltaneet nippualennukset kääntyisivätkin voimaksi, joka nitistää monimuotoisuuden. Rock, Paper, Shotgun haastatteli aivan äskettäin GOG-pelikaupan ylläpitäjiä, jotka kiinnittivät huomion samaan asiaan. Liian suuret ja liian pitkään jatkuvat alekampanjat saattavat tuntua kuluttajista mukavilta juuri nyt, mutta jos niiden seurauksena indie-kehittäjät eivät enää pysty jatkamaan pelien tekemistä, kaikki häviävät.