Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen, ja viisauden lajeista makein on jälkiviisaus. Pidin nämä ohjenuorat mielessä, kun selvitin, millaisia lähitulevaisuuteen sijoittuvia teknologisia visioita 2000-luvun alkupuolella esitettiin. Viisi vuotta on sopivan pitkä aika epämääräiselle ennusteelle. Se on kuin Zenonin paradoksin nuoli, joka ei koskaan tavoita maalitaulua, vaan on aina vain viiden vuoden päässä siitä.
Toisaalta taas scifi-kirjailija Charles Stross väittää, että kymmenen vuoden päästä maailma näyttää 85-prosenttisesti samalta kuin nykyään, 10 prosenttia on pääteltävissä tämänhetkisistä kehityslinjoista ja loput 5 prosenttia tulee täytenä yllätyksenä. Jos hänen lukunsa ovat edes sinne päin, ei viisivuotisennusteiden tekemisen pitäisi olla tyystin mahdotonta. Mutta myönnän: kaivoin arkistoista juurikin sellaisia esimerkkejä, joissa ei osuttu oikeaan.
Se on, nähkääs, opettavaista.
***
Vuonna 2002 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin RFID-siruista (linkki vie maksulliseen arkistoon) ja siitä, miten ne koht'ikään korvaavat viivakoodit vähittäiskauppojen pakkauksissa. RFID-sirut olisivat monella tapaa viivakoodeja kätevämpiä, sillä niihin pystyy tallentamaan enemmän tietoa ja ne voidaan lukea langattomasti. Toimittaja kirjoittaa sirujen yleistyvän todennäköisesti kymmenen vuoden päästä, mutta jutussa haastateltu UPM-Kymmenen tytäryhtiön Rafsecin toimitusjohtaja Timo Lindström veikkaa viidenkin vuoden riittävän. Jälkiviisaasti voimme todeta, että lähikaupat luottavat edelleen viivakoodeihin.
Vuotta myöhemmin eli 2003 oltiin innoissaan sähköisestä HST-tunnisteesta (jälleen: maksullinen arkistojuttu). Väestörekisterikeskus, pankit ja teleoperaattorit asettivat tavoitteekseen, että "viiden vuoden kuluessa ainakin 35 prosenttia suomalaisista eli noin 1,7 miljoonaa ihmistä käyttäisi sähköistä henkilötunnistetta verkkoasioinnissaan". Helmikuun 2012 loppuun mennessä kansalaisvarmenteita oli myönnetty vajaat 440 000. Käytännössä nykyään suomalaiset varmentavat henkilöllisyytensä verkkopankkien tunnusten avulla, mutta kännykkätunnistautumista puuhataan kovalla innolla. Ehkä se on yleistynyt viiden vuoden päästä.
Mooren laki sanoo, että transistorien määrä halvoissa mikropiireissä tuplaantuu kahdessa vuodessa. Vuonna 2006 Intelillä oli prototyyppi 80 ytimen prosessorista, jonka arveltiin ehtivän sarjatuotantoon viidessä vuodessa. Tavoitteesta on hieman jääty, sillä tällä hetkellä Intelin valikoimista löytyy enimmillään kymmenen ytimen prosessoreita. Toisaalta Mooren laki ei koskaan ole ollutkaan mikään laki, vaan pikemminkin silloisesta kehityksestä johdettu kaava. Sen hidastumista on povattu jo vuosikausien ajan, mutta yhä Mooren sutkaus kummittelee mediassa.
Avaruuden valloittaminen siintää ikuisesti horisontissa. Neuvostoliiton tuhouduttua ja Nasan rahoituksen supistuttua toivo on asetettu yksityisyrittäjiin. Ansari X Prize -kilpailu, jossa etsittiin uudelleenkäytettäviä avaruusaluksia, ratkesi jo kahdeksan vuotta sitten. Vähän myöhemmin – eli vuonna 2007 – kilpailun järjestäjiin kuulunut Peter Diamandis uskoi, että viiden vuoden päästä yksityisestä avaruusmatkailusta on tullut "pysäyttämätön voima". Toisin taisi käydä, vaikka ensimmäinen suomalaisastronautti meinaakin päästä avaruuteen kenties jo ensi vuonna.
Kaikki ovat olleet liikuttavan erimielisiä siitä, miten nettibisneksellä tehdään rahaa viiden vuoden päästä. Vuonna 2008 arveltiin, että viidessä vuodessa verkkomainonta kasvaa Yhdysvalloissa 50 miljardin dollarin bisnekseksi. Vuoden 2011 luku oli kuitenkin 31 miljardia.
Toisaalta taas vuonna 2007 Jupiter Research -yhtiö ennusti, että vuoteen 2012 mennessä musiikin digimyynti Yhdysvalloissa kyllä kasvaa 3,4 miljardiin dollariin, mutta ei tarpeeksi paikatakseen cd-myynnin vähenemisestä tullutta notkahdusta. Uusimpien tietojen mukaan Yhdysvalloissa kuitenkin myytiin viime vuonna 1611 miljoonaa "yksikköä", kun vuonna 2007 määrä oli 1369 miljoonaa – ja mikä tärkeintä, yli puolet myynnistä koski latauskauppaa. Jupiter puhui dollareista ja Nielsen kappalemääristä, joten vertailu on hankalaa. Jos eMarketerin lukuihin on luottaminen, vuonna 2011 musiikin myynnin kokonaisarvo oli 12,4 miljardia dollaria, joten puolet siitä olisi reilut 6 miljardia. Aika paljon enemmän kuin ennusteen 3,4 miljardia.
***
Lopuksi vielä erotiikkaa. Keinoälytutkija David Levy kirjoitti vuonna 2007 kirjan nimeltä Love and Sex with Robots: The Evolution of Human-Robot Relationships, jossa käsiteltiin ihmisten ja koneiden välisiä, kröhöm, suhteita. ZDNetin jutun otsikko tiivisti olennaisen yksinkertaiseen kysymykseen: Harrastammeko viiden vuoden päästä seksiä robotin kanssa?
No… eipä juuri.