Popmusiikin kannalta internetin hieno puoli on se, että kuka tahansa voi julkaista siellä musiikkia ilman levy-yhtiöitä ja muita välikäsiä. (Toisaalta taas internetin huono puoli on se, että kuka tahansa voi julkaista siellä musiikkia.)
Kuusi vuotta sitten Lily Allenista tuli vähäksi aikaa MySpacen keulakuva. Hänen kappaleitaan kuunneltiin sivustolla ahkerasti, ja kun esikoissingle ja -albumit myivät hurjia määriä, media oli innokas panemaan kaupallisen menestyksen MySpace-suosion piikkiin. Siitä ei kuitenkaan tullut musiikkimaailman kuninkaantekijää. Allenin viimeisin statuspäivitys on vuodelta 2009 ja blogikirjoitus vuodelta 2010.
Trendit ja teknologia muuttuvat nopeasti. Se mikä toimii juuri nyt, voi olla vuoden päästä vanhanaikaista.
– Meillä on edelleen Myspace-tili, mutta en muista milloin olen viimeksi päivittänyt sitä, kertoo Ukkosmaine-yhtyeen Ville Karttunen.
Sähköpostitse tavoittamani Karttunen on paitsi muusikko, myös pienlevy-yhtiön päällikkö ja musiikkitoimittaja. Hän käyttää bändiensä omien kotisivujen tukena kolmea palvelua: Facebook, YouTube ja Soundcloud. Facebook-sivujen vetovoiman ymmärtää, sillä sen ylläpitäminen on monesti helpompaa kuin nettisivujen julkaisujärjestelmän kanssa tappeleminen.
– On kuitenkin vähän lyhytnäköistä siirtää kaikki sivustolle johon ei omista itse mitään oikeuksia. Nopeasti nuo isotkin palvelut saattaa kuitenkin lakata olemasta tai muuttua käyttökelvottomiksi, kuten MySpacestakin näki. Sitä paitsi kaikki ihmiset eivät tahdo olla sosiaalisia netissä, Karttunen kertoo.
Facebookissa ei ole samanlaista sisäänrakennettua musiikkisoitinta kuin MySpacessa. Siinä on markkinarako kolmansien osapuolien sovelluksille, joista suosituin lienee BandPage. Sen ilmaisversiolla saa biisit fanien kuultaville ja maksua vastaan jos jonkinlaista videota ja markkinointihärpäkettä.
YouTubea käytetään musiikkivideoiden ja live-esiintymisten julkaisemiseen, mutta levy-yhtiöt ovat huomanneet, että moni käyttää sitä jättimäisenä jukeboksina, jolloin videolla ei ole väliä.
– Sinkut ladataan järjestään sinne still-kuvalla, jotta ehditään ennen faneja, kertoo Soundi-lehden toimitussihteeri Mikko Meriläinen.
Pelkkään musiikin julkaisemiseen keskittyvistä webpalveluista eniten huomiota on viime aikoina saanut SoundCloud. Foo Fighters julkaisi Wasting Light -levynsä ensimmäisenä siellä ja The Mars Volta pani uuden levynsä singlet jakeluun omilla SoundCloud-sivuillaan. Voisin kuvitella menestyksen johtuvan kolmesta seikasta: palvelu on helppokäyttöinen – sen kuin lähettää mp3-tiedoston sinne ja valmista tuli –, tiedostojen lataamisen käyttäjän koneelle voi estää ja SoundCloud-soittimen voi upottaa mille tahansa sivulle, myös Facebookiin.
Entä jos musiikistaan tahtoisi rahaa? MP3-kauppojen* maailmanlaajuinen markkinajohtaja on iTunes, mutta Apple on tunnetusti varsin jäykkä sopimuskumppani. Yksi vaihtoehto on Bandcamp, joka on vetänyt puoleensa sekä kotimaisia indieyhtyeitä että ulkomaisia metallilevy-yhtiöitä. Hifin ystävää miellyttänee se, että häviöttömän flac-pakkauksen ansiosta Bandcampista ostetut kappaleet saa cd-laatuisina.
*Internet huomautti, että iTunes ei myy musiikkiaan mp-muodossa. Internet on teknisesti ottaen oikeassa, joten ehkä tässä pitäisi puhua digimusiikin latauskaupoista.