Jumissa ollaan: ajatukset eivät selkene, asiat vaikuttavat mahdottomilta ja kello sen kuin tikittää. Olisiko tietokoneohjelmasta apua? Vastaus riippuu siitä, millainen ongelma pitäisi ratkaista. Eri aloille on kehitelty erilaisia menetelmiä, joilla luovuuden umpisolmuja voi yrittää aukoa.
Suurin osa niistä toimii myös kynä ja paperi -muodossa, kuten mind mapit eli miellekartat. Wikipediasta löytyy pitkä litania ilmaisia ja maksullisia ohjelmia, joilla pohdinnat voi kirjata suoraan tietokoneelle.
Varsinaisestihan miellekartan tarkoituksena on muuntaa ajatukset visuaaliseen muotoon ja ryhmittelemään ja yhdistelemään niitä. Jälkimmäisessä tehtävässä bittiversio voi olla ketterämpi kuin paperinen, mutta iso osa ajattelutyöstä tulee tehtyä jo piirtäessä, joten ei liene suuresti väliä sillä, hoitaako homman koneella vai käsin.
Ohjelma ei tietenkään osaa kertoa, miten jokin tietty ongelma pitäisi ratkaista, mutta se voi auttaa ajattelemaan. Pohjimmiltaan tavoitteena on päästä kiertämään ihmisaivojen erilaisia rajoituksia ja tyyppivikoja, kuten lyhytmuistin kesto (7 ± 2 asiaa). Esimerkiksi miellekarttaan mahtuu paljon enemmän asioita ja ne pystyy silti hahmottamaan jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi.
Yritysmaailman puolella käytetään business model canvas -mallia, jolla mallinnetaan liiketoimintaa. Ideana on purkaa yritystoiminta kymmenkuntaan erilaiseen palaseen ja miettiä, miten ne vaikuttavat toisiinsa: jos asiakas tekee näin, miten se vaikuttaa kustannuksiin ja niin edelleen.
Tietokoneistettuja versioita liiketoimintamalleista on vaikka kuinka. Esimerkiksi Lean Canvas toimii selaimessa ja on ilmainen niin kauan kuin käyttäjiä on vain muutama. Digimuodosta on jo enemmän hyötyä kuin miellekarttojen kanssa, sillä liiketoimintamalleja pitäisi hienosäätää jatkuvasti. Ei siis riitä, että kirjoittaa ajatukset muistiin yhden kerran.
Äkkinäinen voisi luulla tarinankerronnan olevan taiteenlaji, jossa teorioilla ja tietokoneohjelmilla ei ole paljon sanansijaa. Väärin, sanovat Dramatican käyttäjät. Se on keino käsitteellistää kertomus kuin kertomus 5 konseptiin ja 12 kysymykseen, joita käyttämällä tarinasta tulee sisäisesti yhtenäinen ja väkevä. Mainittakoon, että Aleksi Bardy käytti Dramatica-metodia tehdessään Levottomat-elokuvan käsikirjoitusta, kuten hän lopputyössään selittää.
Vaan entäs jos ongelma on muodoltaan hahmoton? Jos pitäisi vaikka säveltää maailman paras postpunk-biisi, mutta homma ei vain etene. Silloin kannattaa soveltaa höpsismiä, eli antaa sattumalle tilaa. Luovuus on siitä inha ilmiö, että se ei ilmesty komentamalla. Toimittaja ja tietokirjailija Jonah Lehrer on argumentoinut, että vaikeiden ongelmien ratkaisemiseksi pitää tehdä silmänkääntötemppu: älä ajattele asiaa, niin tulet ajatelleeksi asiaa. (Lehrer on muuten myös sitä mieltä, että brainstorming eli aivoriihi on huono keino ongelmanratkaisuun.)
Muusikko Brian Eno kasasi vuonna 1975 korttipakan nimeltään Oblique Strategies. Noin sadalle kortille on kirjoitettu tarkoituksellisen epämääräisiä ohjeita tyyliin "katkaise tärkeä yhteys", "kyseenalaista sankarillinen lähestymistapa" ja "oikosulku (jos herneiden syöminen lisää viriliteettiä, tunge herneitä pöksyihin)". Melkein autenttisen kokemuksen saavuttaa tällä selainversiolla, jossa jokainen uudelleenlataus tarjoaa uuden viisauden.