Harva se päivä joku valittaa, että tämä tai tuo www-sivusto oli kauhean sekava, ruma ja muutenkin ahdistava. Hyviä uutisia: me käyttäjät emme ole täysin julkaisijoiden armoilla, vaan voimme muokata sivujen ulkoasua varsin vapaasti.
En nyt puhu bannerimainokset poistavasta Adblockista tai sen sukulaisista. En meinaa Readability-palvelua, joka taikoo sivusta kuin sivusta yksinkertaisen leipätekstiversion. En myöskään tarkoita käyttäjän omia CSS-tiedostoja, koska ne ovat aloittelijoille hankalia ja kömpelöitä, jos tahtoo rajoittaa muokkaukset koskemaan vain tiettyjä sivustoja.
Stylebot on pari vuotta vanha Chrome-selaimen lisäosa, jolla sivujen ulkoasun muokkaus onnistuu keneltä tahansa. Se on varsin helppokäyttöinen: sen kun klikkaa muokattavaa elementtiä (kuten leipäteksti, otsikko tai kuva) ja muokkaa sivun reunasta löytyvästä valikosta arvot sopiviksi.
Muutoksen näkee heti, mikä tekee kokeilemisesta helppoa. Jos jotain menee pieleen, alareunasta löytyy Reset-nappi, joka palauttaa kaiken lähtöasemiin.
Kerron muutamia esimerkkejä. Yleisin muokkaus lienee tekstin muuttaminen suuremmaksi, mikä onnistuu kirjoittamalla Font Size -ruutuun haluttu arvo. Aloita vaikka 14 px:stä ja kokeile suurentaa tai pienentää lukua tarpeen mukaan. Jos sivulle on valittu huono fontti, sen saa nollattua Helveticaksi ja Arialiksi Font Family -pudotusvalikosta.
Joskus on haittaa taustaväreistä tai huonosta kontrastista – etenkin jos suunnittelija on unohtanut, että osa käyttäjistä on värisokeita. Myös värit saa vaihdettua yhdellä klikkauksella suoraan paletista.
Inhottava on myös molempiin laitoihin pakotettu tasaus. Se on toimiva tekniikka silloin, kun teksti on tavutettu, mutta useimmilla sivuilla nin ei ole. Jos tavutus ei ole käytössä, rivin pituus tasataan vanuttamalla sanojen välejä, mikä taas tekee lukemisesta suhteettoman hankalaa. Valitse siis leipätekstielementti, klikkaa Advanced ja kirjoita laatikkoon text-align: left;
Sovelsin näitä tekniikoita Helsingin Sanomien uuteen digilehteen, koska sen ulkoasussa oli muutamia hölmöyksiä. Vaikka itse sanonkin, muokkaamani versio on parempi kuin alkuperäinen. Tosin meikäläisen versioonkin jäi muutama virhe, mutta kyse on kuitenkin vain purukumi ja jeesusteippi -paikkauksesta.
Lisää vinkkejä löytää Stylebotin Twitter-virrasta.
***
Mikäli pelkkä ulkoasun tuunaaminen ei riitä, pitää ottaa käyttöön Greasemonkey. Se on Firefox-selaimen lisäosa, jolla on ikää jo kunnioitettavat 8 vuotta. Greasemonkeyllä sivulle voi tehdä lähestulkoon mitä vain, joskin sen hyödyntämiseen vaaditaan ohjelmointitaitoa.
Vaan ei hätää. Kaltaiseni poropeukalot voivat turvautua userscripts.org-hakemistoon, jonne käyttäjät ovat lisänneet omia Greasemonkey-skriptejään. Haluatko poistaa Like-painikkeet kaikilta sivuilta? Lisätä Spotify-linkit Bassoradion soittolistoihin? Estää YouTube-videoita käynnistymästä automaattisesti? Ei tarvitse kuin etsiä sopiva skripti ja klikkata Install-nappia.
Mikä parasta, nykyään Greasemonkey toimii myös Chromessa ja Operassa. Myös varoituksen sana on paikallaan: koska Greasemonkey on niin tehokas, sitä voidaan käyttää myös haittaohjelmana. Kannattaa siis silmätä käyttäjäarvioita ja -kommentteja ennen kuin asentaa uuden skriptin.
Jos käy niin kummasti, että Userscriptsistä ei löydy sopivaa skriptiä, mutta omat kyvyt eivät riitä Greasemonkey-koodin kirjoittamiseen (kuten on minun laitani), kannattaa kokeilla Firefoxin Customize Your Web -laajennusta.
Sillä pystyy muun muassa luomaan omia näppäinoikoteitä, muokkaamaan sivun elementtejä tai vaikka poistamaan ne kokonaan. Monimutkaisemmatkin operaatiot onnistuvat, mutta ne vaativat hihojen käärimistä ja HTML:n sekä selaimen sielunelämän hieman syvällisempää opiskelua.
***
Mahdollisuus sivujen muokkaamiseen on julkaisijoiden mielestä luultavasti kamalaa. Se on aihe, josta voisi kirjoittaa oman juttusarjansa, joten tyydyn esittämään näin lopuksi kaksi huomiota.
Yksi: jokainen selain tulkitsee jo nyt nettisivuja eri tavalla. Identtinen html-sivu ei näytä samalta kännykkäni ruudulla ja 23-tuumaisella HD-monitorilla.
Kaksi: kun jostain asiasta on kerran tullut teknologisesti mahdollista ja yksinkertaista, sitä on erittäin hankala kieltää. On siis ehkä parempi tottua ajatukseen siitä, että toisinaan lukija parhaiten, millaisia sivuja hän haluaa lukea.