Musiikin hakkeroinnista* on tullut kuin vaivihkaa iso juttu. Vielä kymmenkunta vuotta sitten se tarkoitti tätä:
Sittemmin huomattiin, että musiikin räpelöimistä helpottaa, jos äänitteen ensin digitoi. Bittejä kun voi venkslata tietokoneella paljon helpommin kuin vinyylilevyjä Teknarilla. Eri tavalla äänitettyjen levyjen äänentasot voi tasata ohjelmallisesti, podcastien kuuntelua voi nopeuttaa ilman että äänenkorkeus nousee ja, öh, Rage Against the Machinen biisiin voi lisätä joulutunnelmaa.
Musiikkihakkeroinnit voi jakaa kahteen ryhmään: äänenkäsittely ja metadatan käsittely. Edelliset esimerkit kuuluvat kaikki edelliseen kategoriaan, mutta väittäisin kasvupyräyksen keskittyneen jälkimmäiseen puoliskoon.
Syitä suosiolle on monia, mutta epäilemättä on helpompaa keskittyä metadataan kuin itse musiikkiin, koska äänenkäsittelyä varten pitää ymmärtää sekä tietokoneita että musiikkitiedettä. Sen sijaan metatietojen – esittäjä, genre, laulun sanat, sävellaji, instrumentit ja niin edelleen – jalostaminen vaatii lähinnä kekseliäisyyttä. Osansa on myös sillä, että Spotifyn, SoundCloudin ja The Echo Nestin kaltaiset palvelut tarjoavat kehittäjille valmiit rajapinnat, joiden kautta pääsee helposti käsiksi metadataan. Kun ei tarvitse syöttää jokaisen Metallica-biisin tempoa käsipelillä, säästyy virheiltä ja saa paljon nopeammin sellaisen palvelun, jota joku voisi haluta käyttääkin.
Ensimmäisiä menestyneitä musiikkihakkerointeja oli kuunneltujen kappaleiden tilastointi. Last.fm menestyi siinä niin hyvin, että viisi vuotta sitten se myytiin 280 miljoonalla dollarilla CBS:lle. Etumatka ei kestä ikuisesti. Tällä hetkellä tärkeimpiä hakkerointeja taitaa olla Facebookin musiikki-integrointi, joka on kovaa vauhtia tekemässä Last.fm:stä turhakkeen.
Vaikka Facebook on alan pelureista suurin – Apple ei ole katsonut tarpeelliseksi avata iTunesiaan muille –, musiikkihakkeroinnin kovaa ydintä on nykyään ympäri maailmaa kuuukausittain kiertävä Music Hack Day, jolloin joukko nörttejä kokoontuu viikonlopuksi kehittelemään uusia vempeleitä olemassaolevien palveluiden ympärille. Niissä on syntynyt valtaisa joukko mitä mielikuvituksellisimpia härpättimiä, joista osa on erittäin hyödyllisiä ja osa ihanan tyhjänpäiväisiä:
- Hackey kertoo, missä sävellajissa kuuntelemasi kappaleet ovat
- Bring on the Wall rakentaa tietovisan Facebook-kavereiden musiikkimieltymysten pohjalta
- interaktiivinen infografiikka musiikkigenrein keskinäisistä suhteista
- musiikkimaun hipster-prosentin mittari
- yhdistelmä Game of Lifeä ja sekvensseriä generoi musiikkia algoritmisesti
Musiikki + tietokone + internet on niin väkivahva yhdistelmä, että alan kehitystä seuraava verkkojulkaisu Evolver.fm on ottanut tunnuslauseekseen "Apps are the future of music" eli "Musiikin tulevaisuus on ohjelmissa". Oikeasti se tietenkin tarkoittaa musiikkibisneksen tulevaisuutta, sillä musiikilla menee edelleen ihan hyvin. Ihmiset ovat soittaneet instrumentteja ainakin 40 000 vuoden ajan, joten parikymmentä vuotta teknologian kanssa sähläämistä tuskin nitistää musiikkia.
Tosin parhaimmillaan teknologian kanssa sählääminen on uljasta, kuten silloin, kun Super Mario Brosin tunnari esitetään teslakäämeillä:
* Ennen kuin ihmettelette sanavalintaa, sallikaa minun selventää: perinteisesti hakkerointi on meinannut kaikenlaista ohjelmointityyppistä bittivelhoilua, kun taas krakkerointi on tarkoittanut tietomurtoja ja muuta tuhmaa toimintaa. Nykyään merkitykset ovat menneet sekaisin, mutta tässä jutussa tarkoitan hakkeroinnilla nimenomaan ensimmäistä merkitystä eli vanhan koulukunnan nörtteilyä.