Tiedokoneiden graafiset käyttöliittymät ovat täynnä vertauskuvia. Ikkuna ei ole oikeasti ikkuna, painike ei ole oikeasti painike eikä vierityspalkki ole oikeasti palkki. Ne ovat vain kaksiulotteiselle pinnalle piirrettyjä pikseliklönttejä, jotka esittävät olevansa todellisia esineitä.
Erityisen pitkälle kehitys on mennyt Applen laitteissa. Tarinan mukaan Steve Jobs halusi, että kalenteriohjelma näyttää samalta kuin Gulfstream-koneen verhoilu, joten iCal verhottiin tikattuun nahkaan.
Välillä mentiin ehkä liiankin pitkälle. Skeuomorfismi on sana, jolle ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta yksi ehdotus on siirtomuotoisuus. Se tarkoittaa ilmiötä, jossa fyysisessä maailmassa välttämätön piirre on siirretty myös digitaaliseen vastineeseen, vaikka se on siellä tarpeeton. Skeu.it-tumblriin on koottu kuvakaappauksia ohjelmista, joita pidetään turhankin siirtomuotoisina.
Mutta mikä tahansa koristelu ei ole skeuomorfismia. Sacha Greifin käyttämä esimerkki on kännykkäohjelma, joka näyttää lasiselta lämpömittarilta. Oikeassa maailmassa lasia tarvitaan pitämään elohopea sopivassa muodossa, mutta digimittarissa sellaista rajoitetta ei ole. Kyse on toiminnallisuuden muuttumisesta koristeeksi.
Olisi väärin ja yksinkertaistusta sanoa, että siirtomuotoisuus on aina pahasta.
– Se on vähän kuin affordanssi, eli tuodaan laitteeseen tuttuja piirteitä, joiden perusteella ihminen osaa tehdä asioita. IPhone toimii etenkin kokemattomille käyttäjille sen takia hyvin, koska nappi näyttää napilta, kun siinä on vähän kiiltoa päällä, sanoo Nordkappin creative director Sami Niemelä.
Vaikka muutkin kuin Apple ovat halunneet tehdä digitaalisista objekteista fyysisten objektien oloisia, omppufirman menestys lienee suurin syy siihen, että skeuomorfismista yleensäkään puhutaan. Tavoitteena tuntuisi olevan, että iPhonen lasin takana olevat asiat näyttävät niin aidolta kuin vain mahdollista. Tietokoneen tarkoituksena on auttaa käyttäjää saavuttamaan tavoitteensa ja pysyä itse näkymättömissä. Visuaalinen realismi auttaa siinä.
– Varsinkin iOS käytännössä visuaalista pornoa, kun sitä on hinkattu niin pitkään. Totta kai jengi innostuu, että tämä on siistiä ja tekee perässä samanlaisia. Ja kun katsoo markkinaosuuksia, on selvää miksi sitä matkitaan, Niemelä sanoo.
Kaikki käyttöliittymät eivät toimi samalla periaatteella. Microsoft on valinnut Windows-puhelimiin ja Windows 8:aan hyvin erilaiselta näyttävän visuaalisen metaforan. Myös niissä pyritään kiinnittämään käyttäjän huomio olennaiseen eli informaatioon ja toimintoihin, ja minimoimaan käyttöliittymän kuvalliset krumeluurit*.
Niemelä uskoo, että kunnolla toimivien Windows-sovellusten suunnittelu vaatii designeriltä enemmän ja erilaista osaamista. Applen kännyköissä iOS lisää esimerkiksi ikoneihin automaattisesti tietynlaisen heijastuksen, kun taas printtimaailmasta muistuttavassa Windows-kuvakielessä täytyy ymmärtää asioiden välisiä mittasuhteita, tekstin ja numeroiden kontrastia ja asettelua ja niin edelleen.
Vielä on vaikea sanoa, nähdäänkö seuraavaksi kahden tyylin välinen kaksintaistelu vai elävätkö ne rauhassa rinnakkain. Mitä tapahtuu, kun näyttöjen tarkkuudet kasvavat ja niitä on yhä useammassa paikassa? Lisääntyykö vai vähentyykö realismi? Vai siirrytäänkö kohta jo ele- ja puheohjaukseen, jolloin kuvakielen merkitys vähenee?
*Englannin sanalla chrome viitataan käyttöliittymän visuaalisiin elementteihin. Minusta krumeluuri voisi olla hauska eikä edes ihan täysin virheellinen käännös.