Ma 27.08.2012 @ 08:42Olli Sulopuisto

Maailma ei pelastu, vaikka kaikesta tehtäisiin peli


Gamification eli pelillistäminen tuntuu tiivistyvän ajatukseen, jonka mukaan mälsistä asioista tulee mukavia, jos niiden tekemisestä saa pisteitä ja papukaijamerkkejä. Sen puolestapuhujat uskovat, että pelillistämällä opetuskuntoilu tai vaikkapa kaupoissa käyminen ihmisten toimintaa voidaan ohjailla haluttuun suuntaan ja kaikilla on kivaa.

Sen ymmärtää hölmöksi ajatukseksi jokainen, joka on joskus pelannut huonoa peliä. Se ei nimittäin ole hauskaa ajanvietettä, vaikka koko ajan tulisikin tehtyä uusia piste-ennätyksiä.

Ian Bogost, pelaamista ja asioiden fenomenologiaa tutkinut filosofi, muotoilee asian kauniisti: pelillistäminen on paskapuhetta. Hän tarkoittaa, että monen konsultin suussa pelinkaltaistus toimii kuten South Parkin kalsaritontut: 1) muunna olemassaoleva palvelu peliksi 2) ??? 3) rahaa!

Bogostin mukaan ongelma on sanan loppuosassa. Pelit voivat olla hienoja, mutta hyvää peliä ei noin vain polkaista pystyyn. Niinpä on absurdia ajatella, että mikä tahansa toiminto voitaisiin muuttaa peliksi muutamalla helpolla kikalla.

Sillä kuten Bogost muistuttaa, pisteet ja palkinnot eivät ole pelimekaniikoista tärkeimpiä. Ne ovat apuvälineitä, jotka auttavat pelaajaa hahmottamaan pelin toimintaa. Pelimekaniikat ovat asioita, jotka tekevät pelaamisesta kiinnostavaa ja hauskaa.

Vaihtoehtona pelillistämiselle hän onkin tarjonnut toista, hieman räväkämpää termiä: exploitationware eli hyväksikäyttösofta. Tarkoituksena on muistuttaa, että useimmat pelillistämiset johtavat epäreiluihin tilanteisiin. Käyttäjä näkee vaivaa pelintekijän eteen ja saa palkkioksi – ei mitään. Se syö osapuolten välisen luottamuksen ja korvaa sen yksipuolisella hyödyntavoittelulla.

Bogost ei suinkaan ole ainoa äreä intellektuelli, joka on tökkinyt reikiä pelillistämisen koreaan kuoreen. The New Inquiry -verkkojulkaisuun kirjoittava Rob Horning on kiinnittänyt huomion siihen, miten helposti pelillistämisestä tulee kiertoilmaus ilmaisen työvoiman käyttämiselle.

Missä kohtaa ihmisten hyväntahtoisuuden hyödyntäminen muuttuu hyväksikäytöksi? Se on vaikea kysymys, mutta erittäin tärkeä sellainen. Kyllä, ihmiset tekevät vapaaehtoisesti yhtä jos toista, eikä kaikesta tarvitse maksaa. Kyllä, internet on tehnyt monesta ennen kalliista asiasta halpaa ellei ilmaista. Mutta Horningin argumentti ei perustukaan siihen, että asioiden tulisi jäädä ennalleen vain siksi, että asiat olivat entisaikaan yksinkertaisempia.

Kyse on siitä, että ajanvietteestä – pelaamisesta – tehdään välinearvo. Tautologisesti ilmaistuna pelaaminen on kivaa siksi, että pelaaminen on kivaa. Yhtiöt, jotka hyödyntävät ihmisen perustavanlaatuista leikkimisviettiä ja valjastavat sen oman etunsa edistämiseen, toimivat niljakkaasti. Ne likaavat puhtaan hauskanpidon omilla tarkoitusperillään, väittää Horning. Se ei ole pitkällä tähtäimellä kenenkään edun mukaista.

3 kommenttia

Tämä summaa aika hyvin myös nk. sosiaalisen median hyödyntämiseen liittyviä ongelmia.

Hyvä kirjoitus. Pelin tai pelillisen toiminnan tekeminen (siis hyvän, ei vain kriteerit täyttävän) on vaikeaa. Lisäksi peliä tunnutaan ymmärtävän myös melko heikosti (koska "nehän ovat lasten juttu"). Varsin hankalaa on niiden näennäinen samankaltaisuus mutta käytännön ristiriitaisuus draaman perinteiden kanssa.

Pelin ja draaman yhdistävä tekijä löytyy psykologiasta. Pelillistämisen sijaan kannattaisi eri projekteissa miettiä mitä periaatteita ko. tapauksessa kannattaa hyödyntää, nuo pelillistämisessä hyödynnetyt ovat vain osa isompaa palettia (ja siksi vaativia, että se mekaniikka jonka ilmenemiä ne ovat, ei synny ihan helposti neukkarissa päättämällä).

Pelillista toimintaa voi loytaa joka puolelta kunhan vain katsoo asiaa hieman laajemmalti. Kaikkien lompakot on taynna bonus-kortteja, jotka ovat osa pelia jonka tavoitteena on kerata alennuspisteita. Koulut ja tyopaikat pyorivat mittareiden, testien ja palkintojen ymparilla.

Pelillistamisessa ei ole mitaan uutta, mutta englanninkielinen termi gamification on hieman harhaanjohtava ja sita on kaytetty viimeaikoina liikaa kuten monia muitakin web-ajan tredikkaita sanoja.

Lue lisaa aiheesta: http://aritulla.com/?p=408

Rele

Rele on Ylen propellipäiden leikkipaikka, missä palikkoina ovat verkko, pelit ja kaikenlainen tekniikka. Seuraamme teknologian ja pelien kehitystä niiden historiaa unohtamatta ja tutkimusmatkailemme internetin syövereissä. Kartoitamme myös uuden tiedon käymättömiä korpimaita.

Releen sivuja ei enää päivitetä. Samojen aihepiirien käsittelyä jatkamme Kuningaskuluttajan sivuilla

 

Blogiarkisto

2013

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu