Yksi internetin hellyyttävimmistä piirteistä on se, että heti kun jostain tulee teknisesti mahdollista, ihmiset haluavat kokeilla sitä, oli se miten älytöntä tahansa.
Pitkään oli niin, että tavalliset käyttäjät pystyivät lataamaan YouTubeen vain 10 minuutin mittaisia videoita, kunnes rajaa nostettiin varttituntiin kesällä 2010. Se tuntui hurjalta muutokselta – kokonaiset viisi minuuttia lisää! Siinä ajassa ehtii tehdä vaikka mitä!
Vuotta myöhemmin eli syksyllä 2011 YouTube paljasti, että itse asiassa kuka tahansa voi ladata palveluun vieläkin pidempiä videoita, kunhan on tunnistautunut matkapuhelinnumeron avulla eikä riko tekijänoikeuksia.
Uudeksi videon keston ylärajaksi tuli 10 tuntia, joten mitä tapahtui? Ihmiset alkoivat tietenkin välittömästi rakentaa videoita, jotka kestivät tasan tarkalleen 600 minuuttia – vaikka sisältöä niissä oli yleensä vain muutaman sekunnin edestä.
***
Ten hours ja ten hour -haut paljastavat hulluuden koko mitan. Hyvä lukija, tässä vaiheessa varoitan sinua: seuraavien linkkien avaaminen voi aiheuttaa tilapäisen hepulin, mutta pitkäaikaisen altistuksen seurauksia ei tunne kukaan.
Kymmenen tuntia vuvuzelan tööttäystä? Kymmenen tuntia Taking the Hobbits to Isengard -laulua? Kymmenen tuntia Saturday Night Liven What is Love -sketsiä? Löytyy, löytyy ja löytyy.
Kymmenen tuntia Gangnam Styleä? Kymmenen tuntia Epic Sax Guytä? Kymmenen tuntia Yakety Saxia? Kyllä, kyllä ja kyllä!
Kymmenen tuntia Futuraman Hypnotoadin tuijotusta? Kymmenen tuntia Darth Vaderin rohisevaa hengitystä? Kymmenen tuntia Keyboard Catia? Tuosta, tästä ja tuosta!
Tässä vaiheessa eli vajaan neljän vuorokauden katkeamattoman videolooppauksen jälkeen aivot alkavat sulaa, mutta ei vielä pysähdytä. Vielä on käymättömiä korpimaita kotimaasta, kuten Poika saunoo kymmenen tuntia! Juti rillaa kymmenen tuntia! Kymmenen tunnin jytky!
***
Joko selvisitte? Voimmeko jatkaa?
YouTuben ohjeissa tosiaan mainitaan, että pitkiä videoita pystyvät lataamaan vain käyttäjät, jotka eivät ole rikkoneet tekijänoikeuksia. Kuten edeltä näkyy, paljon muuta kymmenen tunnin videoista ei tunnu löytyvänkään.
Olisi juridiselta kannalta kiinnostavaa pohtia, muodostaako pitkä looppi uuden, itsenäisen teoksen. Sillä ei vain ole YouTuben kannalta mitään väliä, koska palvelu tunnistaa tekijänoikeuksia rikkovat videot niiden ääniraidan perusteella, eli lyhytkin ääninäyte elokuvasta tai rokkibiisistä voi riittää herättämään automaattisen copyright-haistelijan huomion.
Se, että joku on tehnyt pitkän videon, ei tietenkään vielä riitä. E-hei, jonkun pitää katsoa se kokonaan. Itse asiassa aiheesta järjestettiin pienimuotoinen kilpailu, jonka voittivat kaksi ilmeisen kajahtanutta herrasmiestä.
He tallensivat suorituksensa videolle, joka – loogisesti – kestää kymmenen tuntia.
Joku voisi esittää retorisen kysymyksen siitä, mitä tolkkua on tuijottaa yhtä ja samaa pätkää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Vastaan, että ei yhtään mitään, mikä juuri tekeekin siitä hienoa. Siis samalla tavalla hienoa kuin mikä tahansa toiminto, jonka tarkoituksena ei ole selviytyminen tai suvunjatkaminen. Jalkapallo, maalaukset, mitä näitä nyt on.
Okei, videon tuijottaminen kymmenen tunnin ajan ei ole taidetta, mutta ehkä jonkinlaista itseilmaisua kuitenkin.
Sitä paitsi kommenteissa katsojat kertovat, miten pitkälle he pääsivät ("5h 5min, sit tuli yö") ja kertovat mielipiteensä parhaista kohdista – yleensä tietenkin jossain 4 tunnin, 53 minuutin ja 12 sekunnin paikkeilla. Selvästi sillä on jotain arvoa heille.
Ovatko he vakavissaan? Onko sillä väliä?
***
Releen ajoittaisen YouTube-juttusarjan edellisessä osassa kerrottiin SinäTuubaPaskasta.