Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Älypuhelimet, sovelluskaupat ja ostosten peruminen

Ilmainen ohjelma Applen kaupassa

Älypuhelin ilman ohjelmia on älytön idea. Niinpä Apple, Google, Microsoft ja Nokia haluavat tehdä euron–kahden hintaisten ohjelmaisten (sovelluten / appsien / applikaatioiden) hankkimisen mahdollisimman helpoksi. Vaan entäs jos tulee katumapäälle ja haluaa perua kaupat jälkikäteen? Vertailin neljän suuren valmistajan sovelluskauppoja ja kysyin neuvoa Luottokunnalta.

Myönnetään: on tietyllä tavalla koomista, että ihmiset näkevät hurjan paljon vaivaa parin euron hintaisen ohjelman vuoksi. Kuitenkin jokainen, joka on heilutellut peukaloaan osta-napin päällä tietää, että voi tuntua paljon vaikeammalta maksaa 79 senttiä syntetisaattorista kuin 5 euroa erikoiskahvista. Psykologista taloustiedettä tutkinut Dan Ariely selittää, mistä ilmiö johtuu.

Verrataanpa eri valmistajien ohjelmistokauppoja hieman lähemmin. Niitä yhdistää ainakin se, että maksutiedot – käytännössä siis luottokortin tiedot – on pitänyt syöttää järjestelmään etukäteen. Se on kauppiaan kannalta erittäin järkevää, sillä moni heräteostos jäisi tekemättä, jos parin napinpainalluksen sijaan puhelimen kosketusnäytöllä pitäisi näpytellä pitkä numerosarja.

Salasanaa kysytään myös ilmaisohjelmia asennettaessa

Sitten huomataan ensimmäinen ero. Apple on joukon ainoa, joka vaatii salasanan syöttämistä jokaisen ostoksen yhteydessä. Muut kolme tyytyvät siihen, että käyttäjä painaa osta-nappia kahteen kertaan. Apple-käyttäjä tottuu salasanan naputteluun, sillä sitä kysytään myös ilmaisten ohjelmien kohdalla ja ostettuja ohjelmia päivittäessä. Kyseessä on suojamekanismi, jolla halutaan estää vahinko-ostokset etenkin lapsiperheissä. Kun salasanan on saanut syötettyä oikein, seuraavan 15 minuutin aikana voi shoppailla sielunsa kyllyydestä.

Android-kauppa – joka nykyään tunnetaan nimellä Google Play – on ainoa, jossa ostoksen voi perua automaattisesti. Aikaa on 15 minuuttia, joten kovin pitkään ei kannata kuhnailla. Ohjelman kaikkia ominaisuuksia ei varttitunnissa ehdi selvittää, mutta ainakin siinä ehtii selvittää, toimiiko se lain. Minulla on joskus ollut ongelmia isojen ohjelmien eli lähinnä pelien kanssa, ja vartin reklamaatioaika riitti siinä hyvin.

Rahoja voi pyytää takaisin

Apple-käyttäjä voi pyytää rahoja takaisin jälkikäteen, joskin siihen tarvitaan tietokonetta avuksi. Ensin käynnistetään iTunes, sitten kirjaudutaan iTunes Storeen, skrollataan kohtaan Ostohistoria, klikataan se auki, valitaan oikea kuitti, painetaan Raportoi ongelma -nappia ja sen jälkeen vielä Raportoi ongelma -linkkiä oikean ohjelman kohdalla. Pudotusvalikosta valitaan sopiva syy, kirjoitetaan mukaan lyhyt viesti selitykseksi ja lähetetään se.

Kun ottaa huomioon, miten yksinkertaisia Applen tuotteen yleensä ovat, voidaan varmaan sanoa, että iTunes-ostoksista reklamointi on tehty aika monimutkaiseksi ihan tarkoituksella. Se ei ole mahdotonta, ainoastaan hieman vaivalloista. Vastapainoksi täytyy sanoa, että valituksiin on vastattu nopeasti ja ne on käsitelty asianmukaisesti. Sain rahat takaisin muun muassa videosoittimesta, joka ei osannut kaikkia toivomiani temppuja. mutta asia ei käynyt selväksi sen esittelytekstistä.

Nokian Store -sovelluskauppa toimii samalla tavalla kuin Googlen ja Microsoftin: ostamiseen vaaditaan tuplahyväksyntä (ok ja olen varma), eikä automaattista keinoa ostoksen perumiseen ole olemassa. 

Ilmainen kokeiluversio Windows-puhelimeen

Microsoftin ratkaisu sovelluskaupan ongelmaan on omalaatuinen. Windows Phone -ohjelmiin voi rakentaa kokeilutilan, jolloin käyttäjä pääsee testaamaan ohjelmaa ilmaiseksi ja täysversion ostaminen onnistuu yksinkertaisesti nappia painamalla. Toki muillekin puhelimille löytyy jos jonkinlaista kevyt- ja testiversiota ohjelmista, mutta vain Windows Phonessa ominaisuus on sisäänrakennettu. Se voi olla fiksu veto, sillä iPadeissa pyörivän Instapaper-ohjelman kehittäjä Marco Ament perusteli taannoin blogissaan, miksi hänen ei kannata ylläpitää erillistä ilmaisversiota ohjelmasta – siitä on lisää vaivaa eikä juuri mitään hyötyä.

Jos kaikesta huolimatta käy niin, että jälkikäteen alkaa ketuttaa, on mahdollista kääntyä Luottokunnan puoleen, eikö vain?

Ei oikeastaan. Luottokorttiostoksen saa peruuttaa vain, jos tuotetta ei ole toimitettu tai se on väärä. Jos siis ostaa eurolla pieruäänigeneraattorin ja päivää myöhemmin on sitä mieltä, ettei se ehkä ollutkaan niin hauska kuin vielä perjantai-iltana kuvitteli, rahoja ei saa takaisin. Toki kauppias voi silkkaa hyväntahtoisuuttaan palauttaa rahat, mutta minkäänlaista velvoitetta siihen ei ole kuin noissa kahdessa tapauksessa.

Luottokunta voi tulla hätiin, jos kauppias ilmoittaa suostuvansa purkamaan kaupan, mutta ei sitten maksakaan rahoja Visa-tilille. Reklamaatiota varten tarvitaan kirjalliset todisteet, eli säästä kaikki sähköpostit ja kuitit.

***

Nokian Ovi-kaupan toiminnan selvitti Steve Litchfield, mistä hänelle kiitokset.

Kommentit
  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Yksityiselläkin myyjällä on iso vastuu käytetyn auton vioista

    Apua korjauskuluihin saada auton myyjältä.

    Jos auto hajoaa ennen aikojaan, voi apua korjauskuluihin saada auton myyjältä. Kuluttajansuojalaki määrittelee autoliikkeen virhevastuun, mutta myös yksityiselle myyjälle voi syntyä vastuu korjauskuluista. Lähtökohta on, että auton moottorin pitää kestää auton elinkaaren ajan.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.