Älypuhelin ilman ohjelmia on älytön idea. Niinpä Apple, Google, Microsoft ja Nokia haluavat tehdä euron–kahden hintaisten ohjelmaisten (sovelluten / appsien / applikaatioiden) hankkimisen mahdollisimman helpoksi. Vaan entäs jos tulee katumapäälle ja haluaa perua kaupat jälkikäteen? Vertailin neljän suuren valmistajan sovelluskauppoja ja kysyin neuvoa Luottokunnalta.
Myönnetään: on tietyllä tavalla koomista, että ihmiset näkevät hurjan paljon vaivaa parin euron hintaisen ohjelman vuoksi. Kuitenkin jokainen, joka on heilutellut peukaloaan osta-napin päällä tietää, että voi tuntua paljon vaikeammalta maksaa 79 senttiä syntetisaattorista kuin 5 euroa erikoiskahvista. Psykologista taloustiedettä tutkinut Dan Ariely selittää, mistä ilmiö johtuu.
Verrataanpa eri valmistajien ohjelmistokauppoja hieman lähemmin. Niitä yhdistää ainakin se, että maksutiedot – käytännössä siis luottokortin tiedot – on pitänyt syöttää järjestelmään etukäteen. Se on kauppiaan kannalta erittäin järkevää, sillä moni heräteostos jäisi tekemättä, jos parin napinpainalluksen sijaan puhelimen kosketusnäytöllä pitäisi näpytellä pitkä numerosarja.
Sitten huomataan ensimmäinen ero. Apple on joukon ainoa, joka vaatii salasanan syöttämistä jokaisen ostoksen yhteydessä. Muut kolme tyytyvät siihen, että käyttäjä painaa osta-nappia kahteen kertaan. Apple-käyttäjä tottuu salasanan naputteluun, sillä sitä kysytään myös ilmaisten ohjelmien kohdalla ja ostettuja ohjelmia päivittäessä. Kyseessä on suojamekanismi, jolla halutaan estää vahinko-ostokset etenkin lapsiperheissä. Kun salasanan on saanut syötettyä oikein, seuraavan 15 minuutin aikana voi shoppailla sielunsa kyllyydestä.
Android-kauppa – joka nykyään tunnetaan nimellä Google Play – on ainoa, jossa ostoksen voi perua automaattisesti. Aikaa on 15 minuuttia, joten kovin pitkään ei kannata kuhnailla. Ohjelman kaikkia ominaisuuksia ei varttitunnissa ehdi selvittää, mutta ainakin siinä ehtii selvittää, toimiiko se lain. Minulla on joskus ollut ongelmia isojen ohjelmien eli lähinnä pelien kanssa, ja vartin reklamaatioaika riitti siinä hyvin.
Apple-käyttäjä voi pyytää rahoja takaisin jälkikäteen, joskin siihen tarvitaan tietokonetta avuksi. Ensin käynnistetään iTunes, sitten kirjaudutaan iTunes Storeen, skrollataan kohtaan Ostohistoria, klikataan se auki, valitaan oikea kuitti, painetaan Raportoi ongelma -nappia ja sen jälkeen vielä Raportoi ongelma -linkkiä oikean ohjelman kohdalla. Pudotusvalikosta valitaan sopiva syy, kirjoitetaan mukaan lyhyt viesti selitykseksi ja lähetetään se.
Kun ottaa huomioon, miten yksinkertaisia Applen tuotteen yleensä ovat, voidaan varmaan sanoa, että iTunes-ostoksista reklamointi on tehty aika monimutkaiseksi ihan tarkoituksella. Se ei ole mahdotonta, ainoastaan hieman vaivalloista. Vastapainoksi täytyy sanoa, että valituksiin on vastattu nopeasti ja ne on käsitelty asianmukaisesti. Sain rahat takaisin muun muassa videosoittimesta, joka ei osannut kaikkia toivomiani temppuja. mutta asia ei käynyt selväksi sen esittelytekstistä.
Nokian Store -sovelluskauppa toimii samalla tavalla kuin Googlen ja Microsoftin: ostamiseen vaaditaan tuplahyväksyntä (ok ja olen varma), eikä automaattista keinoa ostoksen perumiseen ole olemassa.
Microsoftin ratkaisu sovelluskaupan ongelmaan on omalaatuinen. Windows Phone -ohjelmiin voi rakentaa kokeilutilan, jolloin käyttäjä pääsee testaamaan ohjelmaa ilmaiseksi ja täysversion ostaminen onnistuu yksinkertaisesti nappia painamalla. Toki muillekin puhelimille löytyy jos jonkinlaista kevyt- ja testiversiota ohjelmista, mutta vain Windows Phonessa ominaisuus on sisäänrakennettu. Se voi olla fiksu veto, sillä iPadeissa pyörivän Instapaper-ohjelman kehittäjä Marco Ament perusteli taannoin blogissaan, miksi hänen ei kannata ylläpitää erillistä ilmaisversiota ohjelmasta – siitä on lisää vaivaa eikä juuri mitään hyötyä.
Jos kaikesta huolimatta käy niin, että jälkikäteen alkaa ketuttaa, on mahdollista kääntyä Luottokunnan puoleen, eikö vain?
Ei oikeastaan. Luottokorttiostoksen saa peruuttaa vain, jos tuotetta ei ole toimitettu tai se on väärä. Jos siis ostaa eurolla pieruäänigeneraattorin ja päivää myöhemmin on sitä mieltä, ettei se ehkä ollutkaan niin hauska kuin vielä perjantai-iltana kuvitteli, rahoja ei saa takaisin. Toki kauppias voi silkkaa hyväntahtoisuuttaan palauttaa rahat, mutta minkäänlaista velvoitetta siihen ei ole kuin noissa kahdessa tapauksessa.
Luottokunta voi tulla hätiin, jos kauppias ilmoittaa suostuvansa purkamaan kaupan, mutta ei sitten maksakaan rahoja Visa-tilille. Reklamaatiota varten tarvitaan kirjalliset todisteet, eli säästä kaikki sähköpostit ja kuitit.
***
Nokian Ovi-kaupan toiminnan selvitti Steve Litchfield, mistä hänelle kiitokset.