Käsikonsoleita on mätetty jo yli 30 vuotta. Ensimmäinen käsikonsoli julkaistiin jo vuonna 1979, jolloin yhdysvaltalainen Microvision tuli markkinoille. Nintendo otti 1980-luvulla kuitenkin käsikonsolimarkkinat haltuunsa ja japanilaisten asema taskukonsoleiden herrana sementöitiin 80- ja 90-lukujen taitteessa julkaistun Game Boyn avulla.
Itse en ikinä omistanut Game Boyta tai muitakaan Nintendon pelikoneita, joten luonnollisesti kadehdin aina niitä ystäviäni, joilla kyseinen vehje oli. Game Boyn suosituimman pelin - Tetriksen - tunnusmusiikin kuuleminen ei onneksi enää nosta pintaan katkeruutta, vaan puhdasta nostalgiaa.
Oikeastaan menneisyyden kaiho tulee pintaan uudempiakin käsikonsoleita näppäillessä. Vaikka teknologia on tehnyt Nintendon 3DS:stä ja Pleikkarin Vitasta ällistyttäviä pelikoneita, edustavat käsikonsolit minulle tietyllä tavalla aina menneisyyttä. Ja mikäli peliteollisuuden tiettyjä pamppuja on uskominen, niin sama usko on alalla. Älypuhelimet jylläävät käsikonsolit yksinkertaisuudellaan.
Vaikka tuleva käsikonsolisukupolvi jäisi viimeiseksi, niin onneksi historiaan voi aina palata. Siitä pitävät huolen muun muassa tamperelaiset Pelikonepeijoonit, joiden kokoelmista löytyvät suurin osa taskupelien merkkiteoksista. Peijoonien perustajajäseniin kuuluva Manu Pärssinen esitteli Releelle käsikonsolien historiaa ja samalla sivuttiin myös tulevaisuutta (Ja tulee se Tetriksen tunnarikin sieltä).