Kaltaiselleni tumpelolle oli pitkään ihan se ja sama, millaista karttaa kännykässä tai tietokoneella käytti. En oikeastaan edes huomannut eroa, kun puhelinta vaihtaessa siirryin Nokian kartoista Googlen karttoihin. Onko niillä nyt loppujen lopuksi edes juurikaan eroa?
Kyllä vaan, kuten moni Apple-käyttäjä on saanut karvaasti kokea. Yhtiö päätti irtautua Googlesta ja otti iOS 6 -päivityksen yhteydessä käyttöön oman karttaohjelmansa. Se ei mennyt ihan putkeen, vaan Applen kartoista tuli yleinen vitsi.
Koko maailman kattavia kaupallisia nettikarttapalveluita on käytännössä kaksi: Navteq, jonka Nokia osti vuonna 2007 ja TeleAtlas, joka on vuodesta 2008 ollut TomTomin tytäryhtiö. Navteqin tietoja käytetään muun muassa Microsoftin Bing-hakupalvelussa, Garminin navigaattoreissa ja tietenkin Nokian vastikään uudistetussa karttapalvelussa, jonka nimi on Here. TeleAtlas puolestaan on Applen karttakaveri, mistä nähdään, että hyvistäkin materiaaleista voi koota kehnon palvelun, koska Google hyödyntää samoja aineistoja.
Äkkiseltään voisi luulla, että kartat ovat kaikki pohjimmiltaan samanlaisia, mitä nyt toiset ehkä tarkempia kuin toiset. Maanmittauslaitoksen tuoteryhmäpäällikkö Kari-Pekka Karlsson muistuttaa, että kartat on kuitenkin aina tehty tiettyä käyttötarkoitusta silmälläpitäen.
– Navteq on painottanut kävelemistä ja kevyttä liikennettä enemmän kuin TeleAtlas, hän sanoo.
Kahden kaupallisen kilpakumppanin lisäksi on olemassa kolmas yrittäjä, joka perustuu vapaaehtoistoimintaan. Kaikkien muokattavissa oleva wiki-henkinen OpenStreetMaps (OSM) sai syyskuussa yli puolen miljoonan dollarin lahjoituksen Knight-säätiöltä. Sille saattaa löytyä markkinarako, sillä viime vuonna Google yllättäen kiristi karttojensa käyttöehtoja ja tänä vuonna löysensi niitä uudestaan.
OSM toimii jopa yllättävän hyvin, sillä esimerkiksi Suomen kaupungit ovat varsin hyvin edustettuina. Toisaalta taas voisin sanoa kesälomakokemuksen perusteella, että Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa OSM-kartta oli varsin usein eri mieltä todellisuuden kanssa siitä, meneekö tästä tie vai ei.
Laserkeilaus on viime vuosina mullistanut kartoitustyötä, mutta samaan aikaan kuluttajia on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, millaisia palveluita karttojen päälle on rakennettu. On hyödyllistä tietää, että seuraavaksi tullaan t-risteykseen, mutta olisipa kiva myös tietää, missä on lähin huoltoasema, miten pitkään se on auki ja miltä se näyttää – kaikki asioita, joita nokiat, googlet ja applet tarjoavat. Esimerkiksi Googlella jokaisen maan dataa perkaa ja käsittelee jopa satoja työntekijöitä.
Keväällä Maanmittauslaitos avasi maastotietonsa vapaaseen käyttöön. Se on seurausta hallitusohjelmaan kirjatusta avoimen datan linjauksesta.
– Se on siis lähtökohdiltaan aivan erilainen kuin nämä navigointikartat, vaikka [niissä] käytetään samaa raaka-ainetta – eli Maanmittauslaitoksen karttadataa, Karlsson sanoo.
Tausta-ajatuksena on, että verovaroin kerätystä laadukkaasta kartta-aineistosta saadaan enemmän hyötyä, kun sitä saa käyttää ilmaiseksi kuin jos siitä kerättäisiin maksu. Maastotiedot auki -blogia seuraamalla pääsee kärryille siitä, millaista tietoa Maanmittauslaitos tarjoaa ja mitä sillä voisi tehdä.
– On hölmöä, että jopa viranomaiset käyttävät Googlen karttoja eikä [Maanmittauslaitoksen] parempia karttoja. On aivan varma, että meidän [maastotietojen] tapaista dataa ei pysty koko Suomesta keräämään niin, että siitä saisi bisnestä, Karlsson päättää.