Kukapa olisi arvannut, että rannekello olisi maailman himoituin esine? Tai no, eihän The Pebble ole tavallinen kello, vaan oikeastaan älypuhelimen lisälaite, monella tapaa muokattavissa oleva vekotin.
Uskallan väittää sitä tämän hetken himotuimmaksi esineeksi, sillä melkein 50 000 ihmistä on lupautunut maksamaan yhteensä 7 miljoonaa dollaria älykellosta, jonka valmistusta ei ole vielä edes aloitettu.
The Pebble on tuorein esimerkki siitä, miten crowdfunding eli joukkorahoitus voi hurjimmillaan toimia. Se on Kickstarterin – maailman suosituimman joukkorahoituspalvelun – uusin ennätystenrikkoja: eniten rahaa ja lahjoittajia koskaan! Viime vuodesta puhuttiin läpimurtona, mutta jo nyt näyttää selvältä, että 2012 tulee pyyhkimään sillä pöytää.
Joukkorahoituspalveluiden perusideana on, että kauppias tarjoaa tuotetta (kirja, elokuva, peli, puhelimen lisälaite), jota ei ole vielä olemassa. Asiakkaat sitoutuvat ostamaan tuotteen, kun se valmistuu. Yleensä lisäehtona on vielä se, että myyjä on etukäteen ilmoittanut tietyn rahasumman, jonka hän yrittää saada kasaan. Jos tavoitteesta jäädään, kukaan ei maksa mitään ja koko homma peruuntuu. On myös palveluita, joissa rahat laskutetaan asiakkaalta joka tapauksessa.
Jo aiemmin mainitsemani Kickstarter on ainakin vielä nykyään suurin ja kaunein, mutta joukkorahoituspalveluita tuntuu versovan kuin pesusieniä luontaistuotekaupassa. Kirjoille on Unbound, tv-tuotantoja varten Mobcaster ja muusikoille löytyy lukuisia vaihtoehtoja. Scifielokuva Iron Skyn tekijät kokeilivat viime vuoden puolella kursia kokoon budjettiin jääneen aukon käyttämällä kahdeksaa eri palvelua. Yhdysvaltalaisilla SXSW- ja Sundance-festivaaleilla nähtiin tänä vuonna lukuisia elokuvia, jotka olivat keränneet rahoituksensa osittain tai kokonaan Kickstarterin avulla.
Kyseessä ei ole kuitenkaan rahoitusautomaatti, vaikka uutiset jättimenestyksistä saattavat välillä saada joukkorahoituksen tuntumaan siltä. Menestystarinoita yhdistää muutama tekijä. Koska tuotteita ei myöntihetkellä ole vielä olemassa, täytyy kauppiaiden vakuuttaa asiakkaat aiemmilla näytöillään. The Pebblen Eric Migicovsky arveli Wiredin haastattelussa hankkeen menestyksen perustuvan osaltaan siihen, että he olivat jo tehneet samankaltaisen inPulse-kellon, joka toimii Blackberry-älypuhelinten kanssa. Kickstarterin edellinen ennätystenhaltija oli Double Fine -peliyhtiö, jonka perustajan Tim Schaferin käsialaa ovat muun muassa Day of the Tentacle, Full Throttle ja Grim Fandango.
Jos takataskusta ei löydy aivan yhtä vaikuttavaa ansioluetteloa, on luotettava myyntimiehen taitoihin. Esittelyvideon merkitys on erittäin suuri. Kickstarterin tilastojen mukaan 48 prosenttia henkilökohtaisen videon sisältävistä hakemuksista saavuttaa rahoitustavoitteensa, mutta ilman videota luku jää 30 prosenttiin.
Toinen oleellinen joukkorahoituspalveluiden piirre ovat porrastetut lahjoitukset. Niissä on ainakin kolme toisistaan erottuvaa askelmaa. Ensinnäkin voi antaa euron tai kaksi ihan vain tukeakseen hanketta. Vastineeksi saa yleensä hyvän mielen ja ehkä nimensä listattuna nettisivuilla. Seuraava porras on tuotteen ostaminen käypään hintaan, jolloin joukkorahoittaminen ei juurikaan eroa ennakkotilauksista. Kolmas vaihtoehto on maksaa reilusti ylimääräistä, jolloin tuotteen lisäksi saa jotain… no, jotain erikoista.
Esimerkiksi uutta Leisure Suit Larry -seikkailua todella paljon himoitseva voi maksaa 10 000 dollaria, mihin hintaan hänet lennätetään Seattleen aamiaiselle pelisarjan kehittäjän Al Lowen kanssa. (Olen pahoillani, mutta tarjous koskee vain Yhdysvaltain sisäisiä lentoja.) Erikoishintaisia paketteja on yleensä tarjolla vain rajallinen määrä. Larryn kymppitonnitarjouksia on myynnissä vain kaksi ja niistäkin toinen on jo käynyt kaupaksi.
***
Tässä kohtaa juttua pitäisi visioida sitä, miten joukkorahoittaminen mullistaa maailman ja tulevaisuudessa sitä käytetään ihan kaikkeen paahtoleivistä lentotukialuksiin. Niin tuskin kuitenkaan käy.
Kaksi ilmeisintä ongelmaa ovat laatu ja määrä. Kaikki hankkeet eivät ole niin hyviä, että niihin kannattaisi syytää rahaa. Toisaalta taas osa hyvistä ideoista jää vaille rahoitusta, koska markkinointi ei suju suunnitellusti, tavoitteet on asetettu liian korkealle tai joku muu ehtii ensin.
Suomalaisten kannalta on hankalaa, että palveluista suosituin eli Kickstarter kelpuuttaa vain amerikkalaisia hankkeita – ainakin vielä. Pari suomalaista on silti onnistunut hankkimaan rahoitusta sen kautta, ja muissa palveluissa yrittäjiä on enemmänkin.
Edellisiä vielä paljon monimutkaisempi ongelma on se, mitä tapahtuu sitten kun rahat on saatu kerättyä kasaan. Metafilter-blogin perustaja Matt Haughey blogasi taannoin i+case-puhelinkotelosta, joka vaikutti aluksi hyvältä, mutta mitä pidemmälle hanke eteni, sitä enemmän siinä ilmeni ongelmia. Tilaajilta pyydettiin lisää rahaa, viesteihin ei vastattu ja aikataulut venyivät. Loppujen lopuksi käteen jäi 70 dollarin hintainen toimimaton turhake.
Koska ennustaminen on tunnetusti pirullisen vaikeaa, en aio veikata, sisältääkö vuosi 2012 enemmän i+caseja vai The Pebblejä. Sen sijaan veikkaan, että ensimmäinen kymmenen miljoonan dollarin hanke nähdään vielä tämän vuoden puolella.