Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Joukkovoimalla me rahoitamme sen

The Pebble

Kukapa olisi arvannut, että rannekello olisi maailman himoituin esine? Tai no, eihän The Pebble ole tavallinen kello, vaan oikeastaan älypuhelimen lisälaite, monella tapaa muokattavissa oleva vekotin.

Uskallan väittää sitä tämän hetken himotuimmaksi esineeksi, sillä melkein 50 000 ihmistä on lupautunut maksamaan yhteensä 7 miljoonaa dollaria älykellosta, jonka valmistusta ei ole vielä edes aloitettu.

The Pebble on tuorein esimerkki siitä, miten crowdfunding eli joukkorahoitus voi hurjimmillaan toimia. Se on Kickstarterin – maailman suosituimman joukkorahoituspalvelun – uusin ennätystenrikkoja: eniten rahaa ja lahjoittajia koskaan! Viime vuodesta puhuttiin läpimurtona, mutta jo nyt näyttää selvältä, että 2012 tulee pyyhkimään sillä pöytää.

Joukkorahoituspalveluiden perusideana on, että kauppias tarjoaa tuotetta (kirja, elokuva, peli, puhelimen lisälaite), jota ei ole vielä olemassa. Asiakkaat sitoutuvat ostamaan tuotteen, kun se valmistuu. Yleensä lisäehtona on vielä se, että myyjä on etukäteen ilmoittanut tietyn rahasumman, jonka hän yrittää saada kasaan. Jos tavoitteesta jäädään, kukaan ei maksa mitään ja koko homma peruuntuu. On myös palveluita, joissa rahat laskutetaan asiakkaalta joka tapauksessa.

Unbound

Jo aiemmin mainitsemani Kickstarter on ainakin vielä nykyään suurin ja kaunein, mutta joukkorahoituspalveluita tuntuu versovan kuin pesusieniä luontaistuotekaupassa. Kirjoille on Unbound, tv-tuotantoja varten Mobcaster ja muusikoille löytyy lukuisia vaihtoehtoja. Scifielokuva Iron Skyn tekijät kokeilivat viime vuoden puolella kursia kokoon budjettiin jääneen aukon käyttämällä kahdeksaa eri palvelua. Yhdysvaltalaisilla SXSW- ja Sundance-festivaaleilla nähtiin tänä vuonna lukuisia elokuvia, jotka olivat keränneet rahoituksensa osittain tai kokonaan Kickstarterin avulla.

Kyseessä ei ole kuitenkaan rahoitusautomaatti, vaikka uutiset jättimenestyksistä saattavat välillä saada joukkorahoituksen tuntumaan siltä. Menestystarinoita yhdistää muutama tekijä. Koska tuotteita ei myöntihetkellä ole vielä olemassa, täytyy kauppiaiden vakuuttaa asiakkaat aiemmilla näytöillään. The Pebblen Eric Migicovsky arveli Wiredin haastattelussa hankkeen menestyksen perustuvan osaltaan siihen, että he olivat jo tehneet samankaltaisen inPulse-kellon, joka toimii Blackberry-älypuhelinten kanssa. Kickstarterin edellinen ennätystenhaltija oli Double Fine -peliyhtiö, jonka perustajan Tim Schaferin käsialaa ovat muun muassa Day of the Tentacle, Full Throttle ja Grim Fandango.

Double Fine Adventure

Jos takataskusta ei löydy aivan yhtä vaikuttavaa ansioluetteloa, on luotettava myyntimiehen taitoihin. Esittelyvideon merkitys on erittäin suuri. Kickstarterin tilastojen mukaan 48 prosenttia henkilökohtaisen videon sisältävistä hakemuksista saavuttaa rahoitustavoitteensa, mutta ilman videota luku jää 30 prosenttiin.

Toinen oleellinen joukkorahoituspalveluiden piirre ovat porrastetut lahjoitukset. Niissä on ainakin kolme toisistaan erottuvaa askelmaa. Ensinnäkin voi antaa euron tai kaksi ihan vain tukeakseen hanketta. Vastineeksi saa yleensä hyvän mielen ja ehkä nimensä listattuna nettisivuilla. Seuraava porras on tuotteen ostaminen käypään hintaan, jolloin joukkorahoittaminen ei juurikaan eroa ennakkotilauksista. Kolmas vaihtoehto on maksaa reilusti ylimääräistä, jolloin tuotteen lisäksi saa jotain… no, jotain erikoista.

Esimerkiksi uutta Leisure Suit Larry -seikkailua todella paljon himoitseva voi maksaa 10 000 dollaria, mihin hintaan hänet lennätetään Seattleen aamiaiselle pelisarjan kehittäjän Al Lowen kanssa. (Olen pahoillani, mutta tarjous koskee vain Yhdysvaltain sisäisiä lentoja.) Erikoishintaisia paketteja on yleensä tarjolla vain rajallinen määrä. Larryn kymppitonnitarjouksia on myynnissä vain kaksi ja niistäkin toinen on jo käynyt kaupaksi.

***

Tässä kohtaa juttua pitäisi visioida sitä, miten joukkorahoittaminen mullistaa maailman ja tulevaisuudessa sitä käytetään ihan kaikkeen paahtoleivistä lentotukialuksiin. Niin tuskin kuitenkaan käy.

Kaksi ilmeisintä ongelmaa ovat laatu ja määrä. Kaikki hankkeet eivät ole niin hyviä, että niihin kannattaisi syytää rahaa. Toisaalta taas osa hyvistä ideoista jää vaille rahoitusta, koska markkinointi ei suju suunnitellusti, tavoitteet on asetettu liian korkealle tai joku muu ehtii ensin.

Suomalaisten kannalta on hankalaa, että palveluista suosituin eli Kickstarter kelpuuttaa vain amerikkalaisia hankkeita – ainakin vielä. Pari suomalaista on silti onnistunut hankkimaan rahoitusta sen kautta, ja muissa palveluissa yrittäjiä on enemmänkin. 

Huonon möivät

Edellisiä vielä paljon monimutkaisempi ongelma on se, mitä tapahtuu sitten kun rahat on saatu kerättyä kasaan. Metafilter-blogin perustaja Matt Haughey blogasi taannoin i+case-puhelinkotelosta, joka vaikutti aluksi hyvältä, mutta mitä pidemmälle hanke eteni, sitä enemmän siinä ilmeni ongelmia. Tilaajilta pyydettiin lisää rahaa, viesteihin ei vastattu ja aikataulut venyivät. Loppujen lopuksi käteen jäi 70 dollarin hintainen toimimaton turhake.

Koska ennustaminen on tunnetusti pirullisen vaikeaa, en aio veikata, sisältääkö vuosi 2012 enemmän i+caseja vai The Pebblejä. Sen sijaan veikkaan, että ensimmäinen kymmenen miljoonan dollarin hanke nähdään vielä tämän vuoden puolella. 

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Yksityiselläkin myyjällä on iso vastuu käytetyn auton vioista

    Apua korjauskuluihin saada auton myyjältä.

    Jos auto hajoaa ennen aikojaan, voi apua korjauskuluihin saada auton myyjältä. Kuluttajansuojalaki määrittelee autoliikkeen virhevastuun, mutta myös yksityiselle myyjälle voi syntyä vastuu korjauskuluista. Lähtökohta on, että auton moottorin pitää kestää auton elinkaaren ajan.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.