Ikuisuuskysymys numero yksi on: onko koolla väliä? Käsitteli kysymys mielestäsi ensisijaisesti mitä tahansa, tässä yhteydessä viittaamme suosiotaan kohisten kasvattavien tablet-tietokoneiden kokoon. Olen käyttänyt jokaista Applen iPad-mallia aina laitteen ensiesittelystä 2010 lähtien, joten 9,7 tuuman näyttökoko on ollut itselläni jonkinlainen oletuskoko, jota en ole pahemmin kyseenalaistanut.
Kun iPad esiteltiin vuonna 2010, haukuttiin sitä aluksi ylisuureksi iPod touchiksi. Kun iPad mini esiteltiin viime vuonna, ei kukaan heittänyt samaa kommenttia. Paikkansa löytänyt laite oli jo vallannut markkinat, ja pienempää iPadia sanottiin vain pienemmäksi iPadiksi. Tämä todistaa osaltaan sitä, että ihmiset ovat löytäneet heille tärkeitä käyttötapoja tablet-tietokoneelle.
iPad on tablet-tietokoneiden markkinajohtaja Suomessakin, joten Rele kokeili iPadeilla, mitä merkitsee 9,7-tuumaisen laitteen vaihtaminen 7,9-tuumaiseen.
Applen edesmennyt toimitusjohtaja Steve Jobs painotti ensimmäistä iPadia esitellessään, että älypuhelimen ja tietokoneen väliin tulevan uuden laitteen pitää olla parempi muutamassa keskeisessä tehtävässä oikeuttaakseen olemassaolonsa. Tämänkin määritelmän mukaan iPad minillä on paikkansa täysikokoisen iPadin rinnalla.
Tiukassa otteessa
Koko on suorassa yhteydessä painoon iPadissakin. Painon tippuminen 662 grammasta (Retina iPadin 4G-versio) 312 grammaan (iPad minin 4G-versio) on ehkä näyttökoon keskeisin ero. Näyttö on iPadin painavimpia osia ja erityisesti korkearesoluutioinen Retina-näyttö painaa paljon. 9,7-tuumainen iPad 2, jossa ei ole Retinaa painaa 613 grammaa.
Suomeksi sanottuna 7,9 tuuman koko takaa sen, että iPad mini painaa alle puolet isosiskostaan. Tämä merkitsee sitä, että miniä voi pitää yhdellä kädellä tukematta sitä mihinkään. Itse käytän iPadia paljon junassa ja niskassa tuntuu selvästi se, että katse on pitkiä aikoja syliin. Miniä pari viikkoa kokeiltuani huomasin eron niskalihaksissani. Se johtui ennen kaikkea siitä, että iPad miniä jaksaa pitää pitkiäkin aikoja katseen tasolla yhdellä kädellä.
Lehtien ja erityisesti pidempien nettiartikkelien lukeminen oli mukavampaa ja nautittavampaa kuin aiemmin. Monet iPad-käyttäjät surffaavat ja lukevat laitteelta myös sängyssä. Itse en ole koskaan välittänyt tästä, koska en ole yksinkertaisesti jaksanut kannatella iPadia kauaa selälläni maatessa. Tähänkin tuli muutos. Miniä pitää helposti kädessä pitkiäkin aikoja ilman suurempaa punttisaliharjoittelua.
Television ja videoiden katseleminenkin sai uusia ulottuvuuksia sängyssä. Keveys helpottaa katselemista myös autossa tai muissa tilanteissa, joissa laitetta haluaa pidellä korkeammalla. Silti näytön koko on riittävä siihenkin, että videoita katselee pienen matkan päästä, vaikka kahvipöydältä.
Sanomattakin on selvää, että koko- ja painoero helpottaa myös laitteen mukana kantamista. Se mahtuu jopa hieman suurempaan taskuun.
Tuottavuuden hinnalla
Pienempi näyttö merkitsee myös pienempää pinta-alaa koskettaa. Näppärimmät ovat laskeneet, että iPad minin näyttö on 66 prosenttia isomman iPadin näytöstä. Täten sovelluksien käytössä oleva tila on tietysti pienempi ja esimerkiksi painikkeet ovat myös pienempiä minissä.
Eniten tämä hankaloittaa käyttöä, kun pitäisi tehdä tuottavaa työtä. Ensimmäisenä tulee mieleen kirjoittaminen. Monet väittävät, ettei iPadilla voi kirjoittaa pidempiä tekstejä. Kolmen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kyllä voi, mutta hitaampaa se toki on, koska katseen pitää pysyä naulittuna ruutuun fyysisen palautteen puutteen takia. On vain harjoituksen puutetta, jollei kymmensormijärjestelmä taitu 9,7-tuumaisen iPadin ruudulla - koonsa puolesta virtuaalinäppäimistö ei eroa paljoakaan minikannettavista.
Tässä parilla tuumalla on merkittävä ero. iPad minillä ei halua kirjoittaa kuin tavallisia, lyhyitä sähköpostiviestejä ja muita tekstinpätkiä. Näppäimistöllä ei ole tilaa ja sormet menevät helposti nappien yli. Halkaistusta näppiksestäkään ei ole apua, koska peukaloilla kirjoittaminen edes kohtuullisen nopeasti vaatisi kahdet aivot.
Samankaltainen ongelma piilee kaikissa sovelluksissa, joissa on paljon hallittavaa, vaikkapa taulukkolaskentaa tehtäessä. Myös videoeditointi esimerkiksi iMoviella, tai kuvankäsittely iPhotolla ei ole niin mukavaa kuin isommalla iPadilla. Useimmissa peleissä on sen sijaan niin yksinkertaiset kontrollit, ettei pienempi ruutu juurikaan haittaa pelikokemusta. Oikeastaan päinvastoin, koska miniä jaksaa kannatella paremmin erilaisissa peliasennoissa.
iPad mini on selvästi enemmän sisällön kuluttajan, ei niinkään sisällön tuottajan laite.
Se pieni ero
Minissä ei ole isosiskonsa Retina-näyttöä, mutta itseäni tämä tuntui häiritsevän selvästi vähemmän kuin oletin. Jotkut nettisivut ja digitaaliset lehdet tuntuvat liian täyteen ahdetuilta ja pientä tekstiä on vaikeampi lukea. Niinpä zoomaamista joutuu tekemään enemmän kuin isomman iPadin kanssa, mutta yleisesti ottaen vähemmän kuin luulisi. E-kirjojen kanssa rosoisempi teksti toki erottuu, mutta vaihdan sen mielelläni kevyeen painoon.
Minin ja ison iPadin näyttöjen eroa on toisinaan verrattu siihen, kun iPhone 3GS:n sumeisesta näytöstä siirryttiin iPhone 4:n Retinaan. Miten suuri ero olikaan! Vertailu ei kuitenkaan sovi tähän yhteyteen, koska kukaan ei pidä iPadiaan 10-15 sentin päässä kasvoistaan, kuten puhelinta monesti pidetään. Terävyydellä ei ole aivan yhtä suurta merkitystä, ja jonkin ajan kuluttua Retinaan tottuneet silmätkin ovat tyytyväisiä miniin. Tosin tämä on myös makukysymys, josta ei voi kiistellä. Valokuvausharrastajat lienevät ensimmäisenä eri mieltä.
Asia voidaan kääntää myös toisinpäin. Minissä on selvästi tiheämmin pikseleitä (163 ppi) kuin iPad 2:ssa (132 ppi) tai missä tahansa Applen tietokoneessa, jossa ei ole Retina-näyttöä. Eli suurimmassa osassa Applen tietokoneita. Silti niitä käytetään tyytyväisinä.
Jokainen iOS-laite on julkaistu aluksi ilman Retinaa, joten Apple jatkaa valitsemallaan linjalla. Oletettavasti keskeisinä syinä ovat akku-, tila- ja hintaongelmat, eikä uutuustuotteen kohdalla haluta ottaa riskejä. Seuraavassa versiossa Retina on varmasti mukana, sen verran mini on kiinnostusta kerännyt.