Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Internetin aavekaupungit

Kymmenen perheenjäsentä Google+:ssa, kaikki ovat hiljaa

Internetistä puhutaan vertauskuvallisesti villinä läntenä, jossa on kultakuumeita (Facebook osti Instagramin miljardilla!), oman käden oikeutta (Anonymous iski CIA:n veppisivuille!) ja uudisraivaajia (leipomon verkkokauppa postittaa kakkuja!). Mutta kun kultakuume on hiipunut, uudisraivaajat kadonneet eikä lakia jaeta enää edes oman käden kautta, jäljelle jää aavekaupunki – raunioituneita taloja ja haalistuneita merkkejä ihmisistä, jotka joskus asuivat siellä. Keskityn tässä jutussa world wide webiin, vaikka aavekaupunkeja on muuallakin netissä.

Alkuvuonna aavekaupungin manttelia on soviteltu Google+:n harteille. Wall Street Journal uutisoi tilastoista, joiden mukaan Googlen yhteisöpalvelulla on kyllä paljon käyttäjiä, mutta he viipyvät siellä minuutin–kolme kuukaudessa. Samankaltaisia ovat MySpace ja Second Life.

Näitä kolmea yhdistää suureellisuus. Jossain vaiheessa käyttäjiä ja nostetta riitti, joten myös palvelut kasvoivat entistä suuremmiksi. Kun ihmiset katosivat, massiiviset puitteet alkoivat näyttää hassuilta. Ne eivät ole läheskään kuolleita, mutta eivät ole myöskään keksineet, miten muuntaudutaan entisestä jättisuosikista joksikin muuksi.

Jokaisella palvelulla on yhä niin paljon käyttäjiä, ettei suosion hiipuminen ole välttämättä mikään ongelma yksittäisen käyttäjän näkökulmasta. Jos on löytänyt mukavan kaveriporukan MySpacesta, haittaako se, että sadat miljoonat muut ovat vaihtaneet Facebookiin?

MySpace: 0

Analogia hitaasti rapistuvaan kaupunkiin on osittain väärässä. Oikeat kaupungit surkastuvat vuosien tai vuosikymmenien saatossa, mutta useimmat verkostopalvelut pyörivät täysillä siihen asti, kunnes niiden sulkemisesta ilmoitetaan. Esimerkiksi Habbo Hotelin kävijämäärät näyttäisivät puolittuneen viime vuodesta, mutta haittaako se keskivertohabboilijan virtuaalielämää? Googlen Orkut ei koskaan pystynyt kilpailemaan MySpacen kanssa, mutta Brasiliassa se on edelleen erittäin suosittu. Maailma on iso paikka, eikä jokaisen palvelun tarvitse valloittaa sitä kokonaan.

***

Käsityönä tehdyt www-sivut eivät tunnu vanhentuvan samalla tavalla kuin yhteisöpalvelut, blogit ja keskustelufoorumit. Kenties se johtuu siitä, että jälkimmäiset on yleensä tarkoitettu *jatkuvasti päivittyviksi* järjestelmiksi, joiden koko tarkoituksena on tehdä uusien viestien julkaisemisesta mahdollisimman helppoa. Space Jam -elokuvan mainossivusto vuodelta 1996 on hellyyttävä, mutta se ei vaikuta samalla tavalla surulliselta kuin paikka, joka selvästi joskus oli täynnä elämää.

Lyhyen aikaa mikroblogipalvelu Jaiku oli suomalaisen web 2.0 -skenen suurin ihastus, kenties siksi että merkittävä osa tekijöistä hengaili siellä. Kesällä 2006 perustettu yhtiö myytiin Googlelle syksyllä 2007. Kävi kuten nettimaailman yritysostoksissa usein: osaavat tekijät keskittyivät uusiin tehtäviin ja vanha vekotin jäi nurkkaan kököttämään.

Museoitu Jaiku

Alkuvuodesta 2009 Jaiku päivittyi pitkän tauon jälkeen. Ohjelmakoodi julkaistiin vapaalla lisenssillä, mutta se ei auttanut. Käyttäjät, tai ainakin se porukka johon minä tunsin kuuluvani, alkoi valua muualle. Syntyi korvaava palvelu nimeltään Qaiku, jonne osa ihmisistä siirtyi. Tässä vaiheessa Facebookista oli tullut jo liian houkutteleva. Vaikka Qaiku oli ominaisuuksiltaan monipuolisempi kuin Jaiku, se ei riittänyt. Saman kohtalon näyttäisi kokeneen Diaspora, jolta odotettiin suuria – ehkä liiankin suuria – vielä pari vuotta sitten.

Jaikusta tuli todellinen aavekaupunki – aikanaan se oli hieno, mutta enää vain spämmibotit ja automaattipäivitykset juttelivat keskenään. Jos nykyään päätyy Jaiku.comiin, ei sieltä löydy edes raunioita, vaan ainoastaan murheellinen ilmoitus "The requested URL / was not found on this server."

Onneksi on arkeologeja. Jaiku-viestit on tallennettu Jaikuarchiveen, josta löytyvät minunkin 2520 nerokasta jaikaisua ja niiden kuolemattomat kommentit. Siitä ei voi puhua aavekaupunkina, koska uuden sisällön lisääminen ei ole edes teoriassa mahdollista. Pikemminkin on kyse museoidusta kopiosta.

Web-arkeologian kunnianhimoisimpia tempauksia lienee Archiveteamin Geocities-palvelusta ottama kopio. Koko 641-gigaisen dumpin voi ladata torrenttina, mutta ehkä on helpompi aloittaa vierailemalla UNDER CONSTRUCTION -sivulla.

***

Nousu ja tuho. Eikö vaihtoehtoja ole?

Toki, ainakin kaksi. Ensinnäkin voi käydä niin, ettei kultakuume katkeakaan. Syntyy Microsoft, Google, Apple tai Facebook, eli teknologiayhtiö, joka kasvaa hurjaa vauhtia vuodesta toiseen.

Toinen vaihtoehto on pivot eli suunnanmuutos. Eräs ensimmäisistä huomiota saaneista yhteisöpalveluista oli vuonna 2002 perustettu Friendster, jonka tunnetuin käyttäjä oli Courtney Love. Friendster jäi ensin MySpacen ja sitten Facebookin jalkoihin. Viime vuonna se päätti muuntautua pelipalveluksi. Tempun onnistumisesta ei voi vielä sanoa mitään, mutta ainakin Friendsterissä on yritetty tehdä jotain.

Nyky-Odeo

Kuuluisin pivot-menestystarina taitaa olla kuitenkin Odeo. Podcast-palveluna syntynyt Odeo kärsi huonosta ajoituksesta, sillä iTunesiin lisättiin podcast-tuki samoihin aikoihin eli noin vuonna 2005. Odeon väki päätti kokeilla jotain muuta. Tuo "jokin muu" sai nimekseen Twttr.

Ei ole pakko kuolla, jos voi syntyä uudestaan.

Kommentit
  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Yksityiselläkin myyjällä on iso vastuu käytetyn auton vioista

    Apua korjauskuluihin saada auton myyjältä.

    Jos auto hajoaa ennen aikojaan, voi apua korjauskuluihin saada auton myyjältä. Kuluttajansuojalaki määrittelee autoliikkeen virhevastuun, mutta myös yksityiselle myyjälle voi syntyä vastuu korjauskuluista. Lähtökohta on, että auton moottorin pitää kestää auton elinkaaren ajan.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.