Finally home by AaltoFablab, on Flickr
Epilog Legend 36EXT ei ole ihan mikä tahansa laserprintteri, sillä voi nimittäin tulostaa esineitä. Kaupassa tämän "legendan" hinta on vaatimattomat 30 000 euroa. Mutta sillä tavalla 36EXT on tavallinen printteri, että sitä ohjataan Windows-tietokoneella, jossa piirustusohjelmassa painetaan CTRL-P, ja sitten katsotaan, miten lasersäde viiltää muovia.
Tarkemmin sanottuna kyse on tietokoneohjatusta 60-wattisesta laserleikkurista, jolla voi leikata muovista 90 x 60 cm kokoisia esineitä. Härveli sijaitsee Suomen ensimmäisessä Fablabissa Aalto-yliopiston tiloissa Helsingin Arabiassa.
Tee se itse -rakentaminen (tai maker-liike, kuten sitä englanniksi kutsutaan) on jo muutaman vuoden ajan ollut pinnan alla kupliva trendi, josta Wiredin kaltaiset nörttiraamatut povaavat seuraavaa suurta mullistusta. Sen palasia ovat Fablabit, Hackerspacet, 3D-tulostajat, Arduino-värkkääjät, DIY Drones ja moni muu itseorganisoitunut yhteisö, jotka ovat siirtyneet pelkästä virtuaalisesta bittien sorvaamisesta oikeiden atomien järjestelemiseen.
****
Cut! by AaltoFablab, on Flickr
Jos Fablabia pitäisi kuvailla yhdellä lauseella, se olisi "pienen skaalan avoin digitaalinen prototyyppityöpaja". Massachusetts Institute of Technologyn Media Labista lähtenyt idea on levinnyt eri puolille maailmaa: pienimuotoista tuotekehitystä avoimessa ympäristössä, jossa voi tehdä mitä vaan (kunhan ei satuta muita) ja kaikki auttavat toisiaan.
Anu Määttä päätyi Aallon Fablabin studiomestariksi työskenneltyään it-tukihenkilönä yhdessä lukuisista hollantilaisista Fablabeista. Aalto-yliopiston Fablabin avajaiset olivat kesäkuun puolessa välissä ja tavoitteena on, että tilat ovat jatkossa avoimet kaikille kävijöille yhtenä päivänä viikossa – muuna aikana ne on varattu Aallon opiskelijoille.
– On kiinnostavaa nähdä, mitä avoimina päivinä tapahtuu, Määttä sanoo.
Fablabin arsenaaliin kuuluvat Epilogin laserleikkuri; CNC-jyrsin, jolla voi tehdä esimerkiksi piirilevyjä ja 3d-kappaleita; vinyylileikkuri, jota voi käyttää tarrojen tekemisen lisäksi myös ohuen kuparilevyn leikkaamiseen; ja kaksi 3d-tulostinta, avoimen lähdekoodin Ultimaker-tulostin sekä kaupallinen versio. Jossain vaiheessa pajaan saadaan myös nykyistä suurempi CNC-jyrsin. Tämä Fablab on toimistorakennuksessa, mikä sulkee pois mahdollisuuden oikein valtavien koneiden käyttämisestä.
– Mitä enemmän laitteita pääsee käyttämään, sitä enemmän niille tulee kysyntää. Laserleikkurit ovat aina buukattuja, Määttä kertoo.
Mainittakoon, että 3d-printterit eivät ole Fablabien vakiovarusteita, vaikka niistä onkin tullut maker-liikkeen keulakuvia. Oma teoriani on, että 3d-tulostin kutkuttelee mielikuvitusnystyröitä enemmän kuin pelkkä tietokoneohjattu sorvi: onhan aika hienoa, että voidaan rakentaa laite, joka voi valmistaa itsensä kopioita.
Yhteistyön ja auttamisen idea kuuluu Fablabeihin olennaisesti. Sen on melkein pakko, sillä laitteiden käyttäminen ei ummikolta onnistu. Komentoriviohjelmia on paljon enemmän kuin graafisia käyttöliittymiä, mikä on ymmärrettävää, kun miettii keskimääräistä MIT-yliopiston oppilasta. Toiveena ja tavoitteena on parantaa dokumentaatiota ja tehdä ohjelmista helppokäyttöisempiä. "Fablabs are Hackerspaces for artists", kuten Määtän edellisessä työpaikassa Hollannissa tavattiin sanoa.
****
Kuva by AaltoFablab, on Flickr
Jos Fablabin toiminta alkoi kiinnostaa, kannattaa tutustua Wärkfest-tapahtumaan ja Trashlab-festivaaliin. Fablab näkyy molemmissa, kuten myös monet muut tee se itse -organisaatiot. Kuka tietää – jos hyvin käy, saatat päästä jossain vaiheessa Epilog Legendiä ohjaavan tietokoneen äärelle ja painaa CTRL-P.