Hyppää pääsisältöön

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Dokumenttielokuva Yle Areenassa: Polkupyörällä Himalajalle

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul; Himalaja

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan; Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin; Polkupyörällä Himalajalle

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

Tilaa RSS

  • Kesän valoa satulassa

    Jaksan joka kesä taivastella päivien pitenemistä ja yön valoisuuden ihmettä, jonka voi kokea myös etelässä Suomenlahden rannoilla. Kuinka hienoa onkaan polkea yön hennossa hämyssä, joka muuntuu aamunnousuksi niin nopeasti. Niityt ja metsät tuoksuvat, ja yön linnut lurittelevat. Valo on niin voimauttavaa, ettei edes kesäkuun ”islantilainen” viileys ole haitannut suven kokemisen iloa.

    Olen polkenut arkisin pitkiä terapialenkkejä merenrantoja ja Vantaanjokea pitkin ja välillä poiketen metsän suojiin. Vihreä loiste kannustaa eteenpäin, ja polkaisu polkaisulta rauha lisääntyy, enkä murehdi liikaa sitä, mitä on tulossa. Elämän pyörä kulkee kulkuaan.

    Kesä etenee Himalaja-projektin rytmissä. Käyn yhä uudestaan läpi viime kesän 30 tunnin videoraaka-aineistoa ja yritän jalostaa siitä sellaista kokonaisuutta, joka voisi kantaa pidemmänkin katselukerran. Projektin toteutus on yhä auki, mutta olen optimisti. Videoita kahlatessa ainakin palo palata uudestaan Intiaan kasvaa, sillä unenomainen, värikäs ja myös absurdi todellisuus kutkuttaa mieltäni, myös kaikkine hämmentävine piirteineen. Videovirta kypsyttää samalla myös Himalaja-kirjan kirjoittamiseen.

    Ja välillä poikkean Himalajalta Keskuspuistoon.

    Ps Vihdoinkin uskaltauduin satulaan kevyesti pukeutuneena: onni on sitä, kun voi pyöräillä T-paita päällä  :)

    Ps2 Tietokirjailija Helena Pilke kirjoitti kirja-arvostelun Istanbul-eepoksestani. 

    Pysyväislinkki
  • Kevät innostaa polkijaa ja saa ajatukset liikkeeseen

    Onni on sitä, kun voi pyöräillä avohanskoin. Kosketus ympäröivään todellisuuteen muuttuu konkreettisemmaksi, ikään kuin tosioleva tulisi piirun verran lähemmäksi, kun yksi ylimääräinen kuorikerros jää pois. Keväällä todellisuus muuttuu, ja muutoksen aistii satulasta varmimmin, kun reitti kulkee metsäistä tietä lintukonsertin tahdissa.

    Tähän aikaan vuodesta ajatukseni yleensä suuntautuvat satulassa kesän pyöräretkeen. Syksyllä ehdin hahmotella runkosuunnitelmaa Itämeren kierroksesta itä-länsisuunnassa: Viipurin kautta Käkisalmeen ja Laatokan ympäri, ja sitten Pietarin kautta Novgorodiin ja edelleen Latviaan ja lautalla Ruotsin Nynäshamniin. Paluu Suomeen kulkisi Maarianhaminan ja Turun saariston kautta. Suunnitelmaani innoitti Istanbul-kirjan kirjoittaminen, kun oivalsin, kuinka paljon minulla on aukkoja Venäjän historian tuntemuksessa. Pitäisihän Novgorodissa käydä edes kerran.

    Toinen syy reittihahmotelmaan oli ajatus siitä, että voisin palata tarvittaessa suhteellisen nopeasti kotiin, sillä isäni kunto oli heikentynyt syksyllä. Vähän ennen joulua tilanne kuitenkin muuttui entisestään, ja sen jälkeen olen ollut odottavalla kannalla, voinko lähteä matkalle tänä kesänä ollenkaan.

    Välivuosi pyörävaeltamisessa ei sinänsä tunnu erityisen vaikealta ajatukselta, sillä Himalajan-reissun vahva anti kantaa yhä. Monen vuoden suunnittelun jälkeen toteutunut ”se iso matka” jätti tunteen, että olen päässyt päämäärääni ja että ihan hyvin voi vetää henkeä ja miettiä asioita uudesta näkökulmasta. Tähän lähestymiskulmaan on pakottanut isän tilanteen lisäksi myös poikkeuksellisen raskas yt-talvi, joka on muokannut suhtautumistani työhön. On aika arvioida uudestaan arjen koordinaatteja.

     Ja Himalaja-matka vie yhä ajatuksiani. Pyrin siihen, että jaksaisin ainakin vielä tämän yhden matkan vääntää myös kirjaksi saakka. Vuosi/kirja-tahti työn ohessa on ollut raskas rasti, ja seitsemän matkakirjan jälkeen voisi pitää tauon kirjoittamisessa, ja varmaan pitäisinkin saman tien, ellei juuri tuo Himalaja-matka olisi purkamatta. Himalajalta on lisäksi tuomisina 30 tuntia raakavideota, joita olen kahlannut viime viikkoina läpi. Ja into kasvaa niistäkin, sillä otokset onnistuivat oletettua paremmin. Hetkittäin pelkkä katselu on huimannut, ja olen ikään kuin itsekin jännittänyt, että kuinkakohan tässä mahtaa käydä, sillä paikoin meno on melko hurjaa. Videoiden työstämisen aikataulu on vielä avoin, eikä sekään ole selvää, miten ja millä alustalla niitä voisi julkaista. Mutta tiedossa on pyörämatkailun elämyksiä, sen voin luvata.

     Ja jos kesän matka jäisikin väliin, niin kyllä lähiseudulla riittää hienoja poljettavia reittejä kiitettävästi. Arkisissa maisemissa riittää voimauttavia polkuja, joilla voi työstää satulassa elämäntilannettaan. Jaksan yhä mielessäni kiitellä arkkitehti Bertel Jungia, joka vuonna 1914 laati suunnitelman Helsingin Keskuspuistosta. Vuosittain poljen Keskuspuistoa edestakaisin yli 3 000 kilometriä, eikä mitään kyllästymisen merkkejä ole havaittavissa. Ja ehkä tänä kesänä poikkean aiempaa useammin myös Porvoon suunnalle.

    ------

    Olen tavattavissa Kierrätystehdas-tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaan pihalla Helsingin Polkupyöräilijöiden teltassa la-su 25.-26.4. klo 10-17.

    Pysyväislinkki
  • Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

    Fillarireissu Helsingistä Odessaan ja Mustanmeren poikki Georgiaan ja Itä-Turkista Istanbuliin on jalostunut kirjaksi saakka. Kirjallinen matka on kulkenut värikkäiden tunnemaisemien lisäksi myös syvälle alueen historiaan.

    Seitsemäs matkakirjani lähti painoon, sieltä se tulee maaliskuun alussa. Ankaran väännön jälkeen olo on uuvahtanut. Tällä kertaa aikataulujen kitkaa lisäsi tavallista syvempi sukellus matka-alueen historiaan. Ukrainan ja Krimin tapahtumat kannustivat pöyhimään menneisyyttä kauas neuvostoaikojen taakse. En ollut tiedostanut sitäkään, kuinka monisyinen suuren osmani-imperiumin vallan kaari olikaan. Turkkilaisten valtakunta ehti kasvaa suuremmaksi kuin Rooman valtakunta.

    3 500 kilometrin matkan eläminen uudestaan kirjoittamisen kautta oli jälleen vahva kokemus niin hyvässä kuin pahassa. Keveä polkemisen riemu vuorotteli raskaiden taipaleiden kautta maastoöihin rajussa ukonilmassa ja Odessan synkkään hetkeen, jolloin kaikki tuntui romahtavan, kun pyörä varastettiin. Kävin syystalven aikana läpi samat onnen, ilon, epävarmuuden, turhautumisen ja pelon tunteet, jotka koin matkalla. Kirjoittaessa teksti kulkee jouhevasti eteenpäin silloin, kun sen tunteet ovat eläviä eivätkä vain muistikuvia jo eletyistä hetkistä.

    Tunnetilojen esiin nostattamisessa auttaa kirjoitusmusiikki, jonka loputtomat toistot vievät yhä uudestaan matkalle ja sen tuntemuksiin. Pavlovin koiran ehdollistumisreaktio auttaa vireen löytämisessä. Tämänkin matkan"sountrackina" on mielikuvia ja tuntemuksia nostattanut berliiniläisen ambientmusiikin guru Klaus Schulze. Tällä kertaa kappaleena on ollut My Ty She vuodelta 2007. Lisäapua antoi oregonilainen säveltäjä Sam Rosenthal. Nämäkin helmet olen löytänyt Yle Radio 1:n Jukka Mikkolan Avaruusromua-ohjelmasta.

    Kirjoitusmatkalla  perille pääsyn euforia sai Istanbulissa erikoisia mausteita sekä historian että Taksimin aukion mielenosoitusten kautta. Koin uudestaan kyynelkaasuisilla kujilla juoksentelun. Historiaosiossa pystyin eläytymään Konstantinopolin piiritykseen vähän liiankin hyvin, silla kirjan kirjoittamisen aikana valmistauduin vanhan Teksti-TV-toimituksen alasajoon. Suuren sulttaanin tykit moukaroivat kaupungin muureja, ja kaupunkilaiset näkevät synkkiä ennusmerkkejä siitä, kuinka Pyhä Henki poistuu Konstantinopolista.

    Vaiherikas fillarieepos jäsentyy 12 kappaleeseen:

    1. Kesän onnea Baltian pikkuteillä
    2. Väinäjoelta Valko-Venäjälle
    3. Minskin kielletty koulu
    4. Tšernobylin kunnailla
    5. Seitsemän kukkulan Kiova
    6. Panssarivaunuja Transnistrian rajalla
    7. Shokkihoitoa Odessassa
    8. Mustanmeren poikki Georgiaan
    9. Turkissa Mustanmeren rantatiellä
    10. Vuoriston poimuissa Anatolian laatan reunalla
    11. Ihmeellinen Istanbul
    12. Kaasua, komisario Erdoğan!

    Matkasta on Yle Areaanassa myös 50 lyhyen videoklipin sarja, joka on tiivistetty 9 minuutin koosteeseen.

    Pysyväislinkki
  • Polkupyörällä Himalajalle: kuvia,osa 3 Leh-Manali

    Himalaja-polkaisu huipentuu 11 päivän vaellukseen Leh - Manali-tiellä, joka ei alunperin kuulunut suunnitelmiini ollenkaan sen vaativuuden vuoksi. 470 kilometrin reitti viipyilee yli 200 kilometriä yli 4000 metrin korkeudessa ja matkalla on viisi korkeaa solaa: Taglang La, 5300 metriä; Lachulung La, 5000 metriä; Nakee La, 4700 metriä; Baralacha La, 4900 metriä; ja Rochtang La, 3900 metriä. Leh-Manali vaatii reitin alkupäässä tarkkaa yöpymissuunnitelmaa vuoristotaudin välttämiseksi, sillä yöpymiskorkeudet ovat ratkaisevia. Leh on 3500 metrissä, Manali "enää" 2000 metrissä, mikä tarkoittaa sitä, että reitti on hankalampi Manalin suunnasta, myös vuoristotaudin ehkäisyn suhteen.

    Leh'n vehreyttä karussa laaksossa Himalajan korkeiden harjanteiden keskellä. Indusjoen rannat vihertävät alempana laaksossa.

    Leh'n pääkatu Main Bazar.

    Main Bazarin urbaania sykettä.

    >Sora-aavikko vaihettuu hetkittäin hiekkaiseksi Indusjoen läheisyydestä huolimatta.

    Thikseyn luostari Indusin varrella.

    >Nousu Indusjoelta alkaa sivujoen kapeassa laaksossa.

    Ensimmäinen yö maastossa 3750 metrissä.

    Toinen yö Rumtzen kylässä 4200 metrissä.

    31 kilometrin nousu 1200 metriä ylemmäs etenee hitaasti ohuessa hapessa.

    Yhdeksän tunnin urakasta on vielä kaksi tuntia jäljellä. Taglang La on yhä piilossa tumman, paljaan harjanteen takana kuvan vasemmalla laidalla.

    Saavun Taglang Lalle vasta juuri ennen pimeää. 5300 metrissä on todella vähän happea, ja jokainen liike hengästyttää. Rukousliput liehuvat vaimeassa tuulessa, ennen kuin heikko lumisade alkaa. Yöksi laskettelen pimeässä 20 kilometriä 700 metriä alemmas Debringin viiden peltimajan kesäkylään.

    Yhden tasankopäivän jälkeen tie pujahtaa pitkään, kapeaan rotkolaaksoon.

    Soratie mutkittelee maisemasta toiseen, ja jokaisen mutkan takana odottee erilainen näkymä.

    Lachung Lan rukouslipuille 5000 metriin ehdin ajoissa ennen pimeää.

    Lachung Lan ja Nakee Lan välissä on pieni telttakylä, johon on kokoontunut tusinan verran pyöräilijöitä yöpymään 4500 metriin. Amerikkalaisen isän mukana on 8-vuotias poika peräpyörän kanssa. Ranskalainen tandem-pariskunta jää leiriin akklimatisoitumaan ylimääräiseksi päiväksi.

    Nakee Lan jälkeen tie kapenee jälleen. Solassa alkanut lyhyt räntäsade lakkaa.

    Reitti laskeutuu komeaan jokilaaksoon 4200 metriin.

    Sarchun peltimajakylässä yö on kylmä. Nukun ruokalan salin patjoilla vanhemman yrittäjäpariskunnan ja viiden intialaisen turistin kanssa. Aamulla tulee lapsenlapsi vaarin luokse.

    Matkalla Sarchusta Baralacha Lan solaan 800 metriä ylemmäs reitin yli kulkee useampi kapea saderintama...

    ...ennen kuin räntäsade alkaa.

    Ylhäällä solassa on niin raikasta, että ihmettelen, mikä kumma saa ihmisen vapaaehtoisesti pyöräilemaan elokuussa räntäsateessa.

    Solan toisella puolella saderintama tiivistyy tiheäksi sumuksi ja näkyvyys kutistuu 50 metriin. Samalla hämärä muuttuu liian nopeasti pimeydeksi. 20 kilometrin lasku Baralacha Lasta 700 metriä alemmas Zing Zing Barin peltimajakylään on matkan vaarallisin. Kaadun sateessa irtosoralla, mutta ehdin jarruttaa vauhdin olemattomiin, eikä kolhu ole kuin henkinen.

    Zing Zing Barin rakkakivilaakso muistuttaa Islannin tummia laavamaisemia.

    Vähitellen laakso alkaa vihertää, ja kasvillisuuden tuoksu havahduttaa.

    Laaksossa on monenlaista kulkijaa.

    Viimeistä nousua Rochtang Lan solaan edeltää rikkoutunut silta. Pyöräkaravaanin saa kuitenkin talutettua joen yli tilapäistä teräsluiskaa pitkin.

    Nousun tekee hankalaksi tien kurja kunto. Onneksi edellispäivän kohtuulliset sateet ovat pakanneet kuhmuraisen ja löysän hiekkasorapinnan sopivan kovaksi.

    Rochtang Lasta on 55 kilometrin hulppea lasku Manaliin vehreän jylhissä maisemissa. Aamulla laaksoon saapuu laaja saderintama. Sama rintama aiheuttaa 500 kilometrin päässä Kashmirin Srinagarissa rajut tulvat.

    Manalissa ehdin patikoimaan rinnemetsiin ennen bussimatkaa takaisin tasangolle Delhiin. Omenasatoa rahtaavat kantajat ovat tauolla metsäpolun varressa.

    Delhin subtrooppinen kaaos on lievä kulttuurishokki Himalajan raikkaiden tuulien jälkeen.

    Mutta reilun vuorokauden ihmettelyn jälkeen oivallan, miksi monikasvoinen Intia houkuttelee yhä uudestaan palaamaan: viihdyn hillityssä kaaoksessa.


    Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 1 Gangesin tasanko

    Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 2 Kashmirista Ladakhiin

    Pysyväislinkki
  • Polkupyörällä Himalajalle: kuvia,osa 2 Kashmirista Ladakhiin

    Nousu Himalajalle alkaa Jammun 300 metristä. Neljässä päivässä kiipeän 300 kilometrin matkan Kashmirin Srinagariin 1600 metriin. Seuraava etappi on 430 kilometriä, ja viikossa hivuttaudun Leh'n 3500 metriin. Ladakhin suurin kaupunki Leh sijaitsee Indusjoen laakson rinteillä. Ylitettävänä on kolme korkeaa solaa: Zoji La, 3500 metriä; Namika La, 3700 metriä; ja Fotu La, 4100 metriä.

    Urakka alkaa kostean rehevissä rinnemetsissä.

    Sateet saavat rinteet paikoin epävakaiksi. Kun taukopaikalla pohdin, ovatko kivet asfaltilla "tuoreita", rysähtää ylhäältä vastaukseksi pari isompaa lohkaretta.

    Pääosin maantie on kapea ja nopeudet matalia. Alkumatkan nelikaistaiset pätkät tarkoittavat myös isompia nopeuksia.

    Vähitellen reitin profiili jyrkkenee.

    Matkalla on runsaasti pieniä asfalttityömaita sekä makakilaumoja.

    Srinagarissa Daljärvi muodostaa pikku-Venetsian, jossa vene on paras väline liikkua.

    Dal on myös lintujärvi, jossa pienet kahlaajat juoksentelevat lumpeen lehdillä.

    Srinagar on kuuluisa omaperäisestä moskeija-arkkitehtuurista.

    Srinagarin suuri moskeija soveltuu mainiosti iltapäivänokosiin. Itsekin nukahdan moskeijan matoille tunniksi.

    80 kilometrin nousu Srinagarista Zoji Lan solaan kulkee jylhissä maisemissa.

    Viitisentoista kilometriä ennen solaa maantie ohenee yhden kaistan levyiseksi soratieksi, jonka peitteenä on hienoa, pölyävää hiekkaa.

    Hengityssuojain on välttämätön Zoji Lan tiellä. Raskas nousu sujuu viileydessä vielä T-paita päällä, mutta ylhäällä on teekojulla puettava takki.


    Zoji La on portti Ladakhiin, jossa maasto muuttuu kuivaksi. Maisema on vuorten reunustamaa sora-aavikkoa, jota värittävät jokilaaksojen keitaat.

    Rinteiden väritys vaihtelee laaksosta toiseen. Reitin jokainen päivä kulkee erilaisissa maisemissa, ja muutosta alleviivaa valon voimakas leikki maaston uurteissa.

    >

    Namika Lan solassa tuuli riepottelee buddhalaisia rukouslippuja (ja Alepan kassia kuormani päällä).

    Ilta laskeutuu Lamayurun luostarikylän ylle.

    Rukousmylly välittää viestejä äärettömyyteen.

    Lamayurun jälkeen tie syöksähtää alas kapeaan rotkoon.

    Rotkon pohjalla kohisee joki, ja laakson laajentumissa on pikkukeitaita.

    Kuivatut aprikoosit ovat hyvää matkaevästä.

    Reitti tulee Indusjoelle! Hetki on koskettava.

    Alchin luostarilla on tuhatvuotiset perinteet.

    Jakki ei karavaaniani hätkähdä.

    Tie poikkeaa Indusjoelta, ja vielä on jäljellä viimeinen pikkunousu sora-aavikolla ennen Leh'tä. Matkaa on enää 30 kilometriä. Ohut ilma on todella kuivaa (3500 m), ja nyt hengityssuojaimen tehtävä on pitää yllä hengitysilman kosteutta.


    Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 1 Gangesin tasanko

    Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 3 Leh-Manali

    Pysyväislinkki
  • Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 1 Gangesin tasanko

    Himala-polkaisun kaksi ensimmäistä viikkoa vierähtävät Gangesin tasangon kuumassa kaaoksessa.

    Yhä edelleen pääkaupungin Delhin kaduilla härät rahtaavat kuormia muun liikenteen seassa.

    Mutta Intia muuttuu ja nopeasti. Eri aikaudet limittyvät toisiinsa kuitenkin hämmästyttävän sujuvasti.

    Pyhiinvaeltajia palaamassa Haridwarin Shiva-juhlista. Maantiellä satojentuhansien ihmisten vaellusta säestää mantramusiikin lisäksi Bollywood-elokuvamusiikki. (Kunnon ämyrit ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi tuulilasi).

    Pyhiinvaeltajat kantavat Gangesin vettä kotikyliin kymmeniä, jopa satoja kilometrejä.

    Maantiellä on monen päivän ajan pyhiinvaeltajien ruuhkaa.

    Viimeisenä juhlapäivänä Haridwarissa on Gangesin rannoilla nelisensataatuhatta ihmistä. Suosituimmalla kylpypaikalla ihmisäänet sulautuvat kovaksi huminaksi.

    Kylmä vesi ei haittaa kylpemistä.

    Välillä pitää levätä.

    Illansuussa on iso yhteinen jumalanpalvelus.

    Yläjuoksun naapurikaupungissa Rishikeshissä lehmätkin pääsevät mukavasti Gangesille. Itsekin siirrän Gangesin-kylvyn Rishikeshiin.

    Rishikeshissä rinteessä kulkevan pyhiinvaellusreitin varrella languuriapinat osaavat odottaa vuoroaan vesipisteellä.

    Maastoyö kukkuloilla kuivan joenuoman särkällä.

    Pyörärahtarit ovat iso ammattikunta.

    Chandigarhin kaupunki on sveitsiläisen arkkitehdin Le Corbusierin visio 1950-luvulta. Le Corbusierin luomuksia pääsee ihmettelemään Punjabin osavaltion tärkeimmän hallintorakennuksen katolta. Horisontissa näkyy Punjabin ja Haryanan osavaltioiden korkein oikeus. Kuvan otti katolla kiväärin kanssa päivystänyt tarkka-ampuja.

    Päivällä on tukahduttavan kuuma.

    Tasangon kuumuus pakottaa polkemaan yöllä. Aamunkoittaessa monsuuniukkoskuuro pyyhkäisee reitin yli. Sateen jälkeen on raikasta ja lämpötila vihdoin alle 25 astetta.

    Jammun kujilla on ahdasta.

    Hanuman-apinajumala on matkamiesten suojelija.


    Polkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 2 Kashmirista LadakhiinPolkupyörällä Himalajalle: kuvia, osa 3 Leh-Manali

    Pysyväislinkki