Hyppää pääsisältöön

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Dokumenttielokuva Yle Areenassa: Polkupyörällä Himalajalle

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul; Himalaja

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan; Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin; Polkupyörällä Himalajalle

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

Tilaa RSS

  • Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 1/3

    Laatokan-polkaisun ensimmäinen etappi vie Helsingistä Kaustisen kansanmusiikkijuhlillle.

    pyöräillen kesäyössä
    Kesäyön tunnelmia soratiellä Hauhossa. pyöräillen kesäyössä Kuva: Matti Rämö hauho
    ukkosrintama lähestyy lakeudelle
    Reitti Kaustiselle kulkee monen ukkostintaman läpi. ukkosrintama lähestyy lakeudelle Kuva: Matti Rämö ukkonen
    pikkutien asfaltissa rakoja
    Pikkutiet pitävät mielen virkeänä. pikkutien asfaltissa rakoja Kuva: Matti Rämö asfalttirakoja
    Kesäyön usvaa pellolla
    Lievä kiire Kaustiselle pakottaa polkemaan yön yli aamuun asti. Kesäyön usvaa pellolla Kuva: Matti Rämö yöusvaa

    .
    Tour de Vaivaisukko -polkaisulla kerrotaan Kaustisen seudusta
    Tour de Vaivaisukon 50 kilometrin lenkillä esitellään Kaustisen seudun historiaa. Tour de Vaivaisukko -polkaisulla kerrotaan Kaustisen seudusta Kuva: Matti Rämö laatokka-polkaisu
    Teerijärven kirkolla Matti Rämö vaivaiskan vieressä
    Tour de Vaivaisukko käy Teerijärven kirkolla, jossa on harvinainen vaivaisakka. Teerijärven kirkolla Matti Rämö vaivaiskan vieressä Kuva: Matti Rämö vaivaisakka,Matti Rämö
    Alavuuden Kaksiriviset esiintyy Kaustisella
    Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tunnelma on vahva. Alavuuden Kaksirivisten esitys on raikkaan energinen ja myös kutkuttavan absurdi. Alavuuden Kaksiriviset esiintyy Kaustisella Kuva: Matti Rämö alavuuden kaksiriviset,Kaustisen kansanmusiikkijuhlat
    Kaksi polkevaa varjoa soratiellä
    Polkaisu kohti Laatokkaa etenee pikkuteillä.Saattaja jatkaa mukana, ja kaksin on mukava kulkea. Kaksi polkevaa varjoa soratiellä Kuva: Matti Rämö kaksi polkevaa varjoa
    Järvimaisema Lestijärvellä
    Karavaani seisahtuu Lestijärvelle keräämään voimia hektisten Kaustis-päivien jälkeen. Järvimaisema Lestijärvellä Kuva: Matti Rämö lestijärvi
    kyyhkynen lepää mökin portailla
    Väsynyt kyyhkynen lepäilee Lestijärven mökin portailla. kyyhkynen lepää mökin portailla Kuva: Matti Rämö kyyhkynen
    Lehmiä laitumella
    Karavaanin meno on leppoisaa, ja aikaa löytyy sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lehmiä laitumella Kuva: Matti Rämö lehmiä

    Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 2/3
    Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 3/3
    Polkupyörällä melkein Laatokalle -reissun yhteenveto

    Dokumenttielokuva Polkupyörällä Himalajalle Yle Areenassa. Itse dokumentin (58 min) lisäksi Areenassa on 6 lyhyttä videoklippiä matkan eri teemoista: maisema, sää, liikenne, alamäkiajoa, ihmisiä, rituaalit.

    Polkijasta ja matkojen taustoista: Matin on pakko polkea
    Haastattelu Aamu-tv:ssä 2.9.2016
    Yle Puheessa 2.9. 2016: Arkipyöräily on parasta, pitkät matkat bonusta.
    Yle Uutiset: Fillarilla alas Himalajalta? Uskomattomia reissuja tehnyt suomalainen: "Kannattaa varoa vauhtisokeutta"

    Pysyväislinkki
  • Polkupyörällä melkein Laatokalle

    Matti Rämö polkee soratiellä
    Matti Rämö polkee soratiellä Matti Rämö,pyörällä laatokalle

    Laatokan-polkaisu alkaa lähes suunnitellusti ensin kohti Kaustista, paitsi että lähtö viivästyy melkein vuorokaudella, mikä aiheuttaa lievää aikataulustressiä ehtiä pitämään esitelmää Tour de Vaivaisukko -tapahtumaan. Poljen yksin Hyvinkäälle saakka, ennen kuin seuraani liittyy kaksi saattajaa. Toinen nousee Hämeenlinnassa linja-autoon ja palaa takaisin, mutta toinen päättääkin jatkaa matkaa. Minulla ei ole mitään ideaa vastaan, päinvastoin.

    Ensimmäinen ilta sujuu komeissa maalaismaisemissa kesän lämmössä Hauhon seudulla. Toinen päivä vie karavaanin ensin Kangasalaan, jossa seuraan liittyy paikallisoppaaksi pitkän linjan pyöräilyvaikuttaja, wanhavelo Markku Lahtinen. Markku luotsaa kaksikkokaravaanin hienon harjumaiseman poikki torille ja opastaa sitten eteenpäin korppimetsän kautta kohti Näsijärven itärantaa. Sää suosii karavaania Auneksen graniittiselle museosillalle saakka Teiskoon, sitten taivas aukenee. Neljäksi tunniksi jäämme laajan ukkosrintaman armoille, ja vähän ennen Murolen kanavaa salama läväyttää tienviereen latauksen, joka purkautuu niityn yllä raivoisasti. Sähköinen voima tuntuu kädessä kuin kohtalon hipaisu. Saattajani aistii iskun koko vasemman kylkensä pituudelta. Viikko ennen lähtöä näin unen, jossa Ukkosen tytär lähtee lentoon jyrinän saattamana.

    Kolmas päivä on haastava, sillä matkaa Ruoveden Haapasaaren leirintäalueelta on Kaustiselle vielä lähes 230 kilometriä ja seminaariesityksen alkuun aikaa enää 28 tuntia. Ensietappi vie karavaanin Virroille, jossa Gospel Riders -motoristit julistavat kääntymyksen sanaa nahkaliivit päällä. Ukkostelu alkaa hetkeksi uudestaan. Hurja rutistus jatkuu välillä ison tien varressa välillä syheröisillä pikkuteillä poukkoillen. Reitti kulkee Alavuuden ja Kuortaneen kautta Alajärvelle, jossa kesäyön pimeys laskeutuu karavaanin ylle. Saamme ihmetellä Vimpelin hienoa pyöreää kirkkoa aivan autiossa taajamassa. Vimpelistä alkaa etapin vaikein osuus. Uni painaa, ja hyttyset hyökkäävät päälle korpimaisemassa heti, kun kaksikkokaravaani seisahtuu energiatauolle. Räyringissä kylmä, sankka usva verhoaa kumpuilevan maiseman unenomaiseen, hyytävään kaapuun. Ärräpäät ja absurdit, väsymyksen ryydittämät dialogit auttavat eteenpäin. Saattajalle tila on tuttu pitkistä extreme brevet-ajoista, ja hän piiskaa karavaania kohti Veteliä, jossa aamukuudelta onnistumme saamaan hotellihuoneen.

    Parin tunnin unien jälkeen poljemme 10 kilometrin päähän Kaustiselle. Seurakuntatalolla pidetään seminaaripuheita sosiaalipolitiikasta, vaivaisukoista ja pyöräilystä. Pyöräilyistunnon aloittaa pyöräreitistöguru E.J. Tenhunen, jonka jälkeen pidän kuvaesityksen Himalajan-polkaisusta. Tunnin esitys sujuu melko autenttisissa tunnelmissa, sillä Räyringin usva painaa yhä jaloissa ja koko kehossa. Paluu Veteliin tuntuu pitkältä. Aikainen ilta kaataa sänkyyn ja unimaailmaan polkemaan uudestaan Räyrinkiin. Seuraavana päivänä on lauantain Tour de Vaivaisukko, jonka osallistujamäärä ylittää 70 polkijaa sateisesta säästä huolimatta. Neljästä eri pituudesta valitsen toiseksi lyhimmän, 50 kilometrin opastetun kierroksen, joka tarjoaa paikallistuntemusta Kaustisen seudulta ja etenkin vaivaisukkoperinteestä. Välillä pistäydymme kuuntelemassa nuorten pelimannityttöjen soitantaa. Teerijärven kirkolta löytyy vaivaisukon sijasta vaivaisakka. Aurinkokin tulee esiin. Polkaisu on leppoisa ja hengeltään mukava, ja maalissa odottaa pelimanniryhmiä, jotka saavat polkijoita tanssimaan Urheilutalon pihalla.

    Iltapäivä jatkuu Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Olin jo parikymmentä vuotta ihmetellyt passiivisesti, milloin ehtisin Kaustiselle, ja juhlat totta vieköön ovat sellaiset, ettei olisi kannattanut odottaa ihan niin pitkään. Musiikki tempaa mukaansa saman tien. Sen elinvoimaisuus ja erilaisten ilmaisumuotojen runsaus yllättävät. Sävelet raikaavat niin monessa paikassa yhtä aikaa, että 50 metrin välein pystyy loikkaamaan tunnetilasta toiseen. Perinteisen kansanmusiikin lisäksi musiikkimatka vie suomipopin ja provosoivan tanssiteatterin kautta aina petroskoilaiseen psykedeliaan ja afrikkalaisen multi-instrumentalistin karismaattisiin taikasointuihin. Paluu pyörällä Veteliin onnistuu vasta aamukolmen jälkeen.

    Lauantain piti teoriassa olla lepopäivä, ennen kuin matka kohti Laatokkaa alkaa, mutta sunnuntaina Räyringin usva ja Kaustisen soinnut painavat yhä jaloissa. Vaellus kohti itää ja Kolia alkaa vasta iltapäivällä. Saattaja päättää jatkaa saattomatkaa, jonka alun perin piti olla vain päivän mittainen. Mutkaisia ja kumpuisia pikkuteitä pitkin etappi vie Lestijärvelle. Sykäräisen Nesteeltä saamme majoitusvinkin mieheltä, joka oli selvinnyt salamaniskusta viitisenkymmentä vuotta aiemmin. Vinkki vie Peuralantielle Pietilän Lomatalon mökille, joka osoittautuu mökin sijasta huvilaksi ja oivaksi paikaksi pysähtyä lepäämään. Seuraavana päivänä marjastamme ja kuljeskelemme lähimaastossa herkän kaunista suvea kuvaten. Kauppareissulla Reisjärven kirkonkylään haukansilmäinen matkakumppani bongaa maakotkan. Myöhemmin lomamökkien emäntä tietää vahvistaa kotkan majailevan lähiseudulla. Emäntä tarjoaa iltasärpimeksi tuoreen ruislimpun.

    Taival jatkuu Pihtiputaalle, jonka korvesta löydämme metsästäjien kodan. Luvan majoittumiseen saimme reisjärveläiseltä metsästäjältä. Kodan kapeilla puulavereilla yö sujuu rauhallisesti palavan puun hiipuessa hiillokseksi. Aamulla soratien varrella löytyy lähde ja sen takaa lampisuo, jonka rannalla on rahkasammalmatossa tuoreiden karhunjälkien vana. Variksenmarjat, mustikat ja puolukat antavat lisävoimaa polkimille. Tosin matkanteko keskeytyy vähän väliä herkistävien maisemien kuvailuun. Kurkipariskunnat syövät pelloilla, ja korpit säestävät menoa.

    Keiteleeltä matka etenee Tervoon, jossa voisi kahvilasta hankkia myös hauta-arkun. Iltapolkaisu venyy ylipitkäksi, sillä tavoitteena on ehtiä Poni-seikkailija Markuksen mökille eteläiseen Kuopioon. Markuksen ja Antin tavoite on polkaista yksivaihteisilla 70-luvun Poneilla Alppien yli Zürichistä Italian Comojärvelle. Mökillä on vastassa pieni koiralauma. Seuraava päivä kuluu huoltotöihin, sillä saattajan takarengas puhkeaa, ja tarkempi katsastelu osoittaa, että ulkorengaskin on tullut tiensä päähän. Kuopiossa Maken Pyörähuollossa huomataan vielä, että taka-akselikin on murtunut. Koko vanne ja takapakka pitää uusia ja ketjut vaihtaa.

    Matka jatkuu myrskybongareiden suosiman Puutossalmen yli lossilla. Yllättäen Vehmersalmessa tapaamme ystäväpariskunnan. Yöksi asetumme Ala-Korholan maitotilan aittaan. Aamulla emäntä ja isäntä esittelevät navetan leppoisaa arkea, kuinka lehmät kulkevat omia aikojaan sisään ja ulos ja lypsyrobotille, jonka teknologia ällistyttää maallikon. Robotti olisi vielä viime vuosituhannella ollut scifi-elokuvan kummajainen. Taival jatkuu pikkuteiden sorakummuilla kuvaten ja ihmetellen, kuinka kaunis Suomen suvi todella onkaan. Valon määrä vaihtelee kutkuttavasti ja pysähdyksiä tulee paljon. Välillä maistelemme pellolla rehottavan kuminan siemeniä ja poikkeamme metsänreunaa poimimaan kourallisen marjoja. Vadelmien tuoksu yltää tielle saakka.

    Luostaritie vie ensin Lintulan nunnaluostariin, jonka rauha koskettaa ja hiljentää mielen. Tunnin polkaisun päässä on Uusi Valamo, jonka majataloon asetumme. Lintulaan verrattuna Uusi Valamo on kesäturismin sesonkiaikaan kuin teollisuuskompleksi: siellä kannattaa vierailla muuhun vuodenaikaan.

    Valamossa karavaanin reitti saa yllättävän käänteen. Paljon aiottua pidemmäksi venähtänyt saattokeikka on kypsyttänyt päätöksen yli tuhannen kilometrin yhteisajon jälkeen. Kummallakin on samankaltainen suhde rajantakaiseen Karjalaan, ja mieluummin polkisimme yhdessä Karjalan kunnaille, mikä ei tällä kertaa ole mahdollista. Siispä Laatokan-kierros isän lapsuuden kotiseudulle lykkäytyy. Päätös ei ole helppo, ja se vaati sulattelua, mutta se on silti oikea.

    Valamolta reitti kääntyy Kolin sijasta kohti etelää. Karavaani kulkee rauhallisesti sorakumpujen kätkössä Heinävedeltä kohti Enonkoskea. Lahdelmansopukassa majavat metelöivät illalla ja läiskivät vettä hännällä. Enonkoskella ihmettelemme hiekkaveistoskilpailun komeita teoksia. Saattajan pyörä alkaa oireilla taas vakavasti, ja Savonlinnassa ystävä diagnosoi etuvanteen sivupinnan jo vaarallisen ohueksi. Uusi vanne löytyy pikkuhaeskelun jälkeen. Savonlinnassa vietämme illan oopperassa: Dostojevskin tekstiin perustuva Kuoleman talo on aiheeltaan muutaman piirun liian synkkä, mutta esitys on vaikuttava ja Olavinlinna paikkana hieno.

    Savonlinnasta reitti kulkee Sulkavan kautta Puumalan jyrkkään mäkimaastoon ja Ristiinasta Hillosensalmen jylhiin maisemiin Repovedelle. Kolmen viikon matkan viimeiset päivät kohti Helsinkiä kulkevat kauniilla pikkuteillä kesän lumoa ihmetellen ja lehmille ja hevosille jutustellen. Porvoon liepeillä maatilatien oikoreitti vie hernepellon viertä keskelle heinäpeltoa ja puskemaan karavaania ojan yli. Absurdit eksymiset ovat matkanteon suola. Takana on yli 1600 kilometriä, kun yön hämärästä nouseva usva kietoo karavaanin vielä kerran kaapuunsa, ja pimeäajo hiljaisuudessa herkistää mielen väsymyksen rajamailla. Suomen suvi on upeaa aikaa pyöräillä.

    Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 1/3
    Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 2/3
    Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 3/3

    Dokumenttielokuva Polkupyörällä HimalajalleYle Areenassa. Itse dokumentin (58 min) lisäksi Areenassa on 6 lyhyttä videoklippiä matkan eri teemoista: maisema, sää, liikenne, alamäkiajoa, ihmisiä, rituaalit.

    Polkijasta ja matkojen taustoista: Matin on pakko polkea
    Haastattelu Aamu-tv:ssä 2.9.2016
    Yle Puheessa 2.9. 2016: Arkipyöräily on parasta, pitkät matkat bonusta.
    Yle Uutiset: Fillarilla alas Himalajalta? Uskomattomia reissuja tehnyt suomalainen: "Kannattaa varoa vauhtisokeutta"

    Pysyväislinkki
  • Polkupyörällä Laatokalle

    Karavaanini palaa tien päälle heinäkuussa. Talvella tuttu värväsi Kaustiselle puhumaan aiheesta ”Pysähtyneisyyden aika on ohi”. Keskustelutilaisuus on Tour de Vaivaisukon oheistapahtuma 15.7. Aloin rakentaa kesän pyörävaellusreittiä Kaustisen kautta, ja nopean karttaan vilkaisun jälkeen oivalsin, että ”suorin” reitti takaisin Kaustiselta Helsinkiin kulkee Laatokan kautta. Viime kesänä suunnittelin jo polkaisua Laatokalle, isäni lapsuuden maisemiin, mutta isäni maallinen matka läheni päätöstään oletettua nopeammin, ja reissu jäi tekemättä. Nyt vuotta myöhemmin on oikea hetki tehdä pyhiinvaellus kunnaille, joista juontuvat juureni.

    Matkavalmistelu on ollut poikkeuksellisen löyhää. Kahden vuoden takaisen Himalajan-reissun tarpeisto on ollut suurin piirtein valmiina odottamassa seuraavaa polkaisua, ja Himalajan-pyörän perushuoltokin tapahtui jo vuosi sitten. Niinpä olen huoletta antanut ajan kulua ja jättänyt valmistelut viime hetkeen. Venäjän viisumin sentään sain hankittua ajoissa. Rajan ylityksen lisämausteeksi ilmeni, ettei polkien tällä hetkellä pääse Suomesta Venäjälle ilman erityistä lupaa. Tilapäinen absurdi säädös juontuu Suomen ja Venäjän viime talven omituiseen kissanhännänvetoon, joka liittyi pakolaisten kulkuun idästä länteen.

    Lupa polkea Suomesta Venäjällä vaikuttaa kuitenkin muodollisuudelta, ja Pohjois-Karjalassa sen saa sähköpostitse lyhyiden perustelujen kera rajavartioaseman vuoropäälliköltä. Lupa hoitui muutamassa tunnissa. Paluu takaisin Suomeen on sitten arvailujen varassa, onnistuuko se polkien vai pitääkö liftata pyörän kanssa jonkin ajoneuvon kyytiin vai poljenko Venäjältä pois Viron Narvan kautta. En ole matkasuunnitelmissani vielä niin pitkälle.

    Reittikaavio on muutenkin kovin avonainen. Matka Kaustiselle kulkee todennäköisesti Kangasalan ja Ruoveden kautta, mutta reitti Kaustiselta Niiralan rajavartioasemalle ei ole hahmottunut, kulkeeko se Kuopion pohjois- vai eteläpuolelta ja pistäydynkö esimerkiksi Kolille ihastelemaan huikeaa kansallismaisemaa. Venäjän puolen Karjalassa ajatus on polkea Laatokan ympäri, mutta käynkö ensin Käkisalmen maisemissa, josta isäni oli kotoisin, vai vasta kierroksen lopulla, on ratkaisematta.

    Laatokka-polkaisun reitti
    Laatokka-polkaisun reitti Kuva: Laatokka-polkaisun reitti laatokka-polkaisu

    En ole aiemmin lähtenyt pitkälle pyörävaellukselle näin keveällä ennakkosuunnitelmalla. Aikaa on nelisen viikkoa, ja tien päällä arvioin sitten, mihin se riittää tai ei riitä. Matkasta tekee erilaisen sekin, että ennakkokaavailujen mukaan en ole aikeissa kirjoittaa kirjaa reissusta. Kahdeksan matkan ja matkakirjan jälkeen kaipaan lomaa kirjoittamisesta, vaikka luultavasti teenkin kevyet muistiinpanot reissusta. Matkakuulumisia soi seurata facebook-sivulta, https://www.facebook.com/polkupyorailyMattiRamo, jota tyttäreni päivittää tekstiviestien pohjalta, ja luultavasti saan reitiltä lähetettyä jonkun twiitinkin, @ttvmatti, vaikka matkavarustuksissani en ole vieläkään siirtynyt älypuhelimen aikakauteen. Tien päällä on terapeuttista olla liian infovirran ulottumattomissa.

    Ps.
    Juuri ennen kesävaellusta Himalaja-projekti on vihdoin kääntynyt kalkkiviivoille. Maaliskuussa ilmestyneen kirjan seuraksi on valmistunut Polkupyörällä Himalajalle –dokumenttielokuva. Tunnin hurja vaelluskavalkadi julkaistaan Yle Areenassa Rion olympialaisten jälkeen elokuun lopulla. Tarkka päivämäärä on vielä auki.

    Pysyväislinkki
  • Kevättä satulassa

    Kevät on hienoa aikaa.

    Kevään ajokelit voivat vielä olla petollisen viileitä, ja pukeutuminen vaatii sääennusteiden tarkkaa seuraamista, mutta kostea tuuli on lupaus kesän lempeästä lämmöstä. Valon hillitön lisääntyminen on lupauksen takeena.

    kesäinen metsätie
    kesäinen metsätie Kuva: Matti Rämö matti rämö, metsätie

    Kevät houkuttelee laajentamaan talvella kaventuneita reittejä, ja pyörä vie nuuhkimaan maastoa, joka heräilee horroksesta. Mustarastaat lirkuttelevat ja lokit kirkuvat. Yölliset polkaisut metsämaisemassa innostavat: Helsingin Keskuspuistossa tien yli voi vilahtaa rusakoiden ja kanien lisäksi kettu, mäyrä, supi tai jopa metsäkauris. Ja Haltialan tilalla Vantaanjoen varressa tuoksuu karjan lanta elämän jatkuvuuden vahvana parfyymina.

    Pyöräily tekee hyvää sielulle ja keholle. Stressi kaikkoaa satulassa, mieli sulautuu osaksi maisemaa. Kevätpyöräily on terapiaa parhaimmillaan. Varsinkin jos muutoin elämä vähän heittelehtii.

    Pysyväislinkki
  • Talven pyöräilykelit: hyvä Himalaja-simulaattori

    Talven vaihteleva kelikirjo luo mainion testiympäristön vaativalle pyöräreissulle. Lämpötilan parinkymmenen asteen hypähtelyt, tuuliset pakkaspäivät ja alustan kunnon nopeat vaihtelut ovat erinomaista harjoittelua rujoa vuoristopyöräilyä varten. Päivittäiset arvaamattomat olosuhteet valmentavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita. Lisäksi yli 20 asteen pakkaset vaikeuttavat hengitystä vähän samaan tapaan kuin korkealla ohuessa hapessa. Talvella olosuhteet pakottavat kokemaan nyt-hetken kovin konkreettisesti.

    Talven tulo viivästyi, mutta ehdin silti sopivasti simuloimaan Himalaja-polkemisen tuntoja satulassa, kun Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kirjoittaminen kääntyi kohti viimeistä etappia. Tammikuun äkillisessä kylmenemisessä oli jotain samaa kuin kiipeämisessä kuuman kostealta monsuunitasangolta kohti Himalajan poimuja. Kun 26 asteen pakkanen vaikeutti hengitystä ja meno tuntui kankealta ja jäykältä, mielessäni poljin hengästyneenä karulla maantiellä yli 5000 metrissä. Elokuussa Himalajalla satoi räntää korkeissa solissa, ja viileä lasku pimeässä 5300 metristä yöksi alas tasangolle 4700 metriin oli turruttavan kylmä kuin tammikuinen pakkasyö Helsingin Keskuspuistossa. Vaatetta tosin oli hieman eri määrä.

    Kesän 2014 Himalajan-matka oli monen vuoden suunnittelun huipentuma, ja se on jättänyt vahvan kestolatauksen myöhemmille etapeille. Eikä viime kesän pyöräretkitauko tunnu erityisen isolta puutteelta. Tulevasta kesästä en vielä tiedä, mutta luultavasti päädyn jonkinlaiseen pikkukierrokseen lähimaisemissa, mikä tarkoittaa sitä, että pyöräretkikirjoittamiseen on joka tapauksessa tulossa tauko. Polkupyörällä Himalajalle on kahdeksas kirja kahdeksassa vuodessa, ja on jo aika pitää taukoa ja vetää henkeä. Himalaja-eepos on hyvä maamerkki tauolle.

    Maaliskuun alussa ilmestyvän Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kappaleet kuvaavat matkan etenemistä tasangolta yhä ylemmäs vuoristoon:

    1. Delhin ajaton kaaos; 2. Miljoonan hindun pyhiinvaellus; 3. Gangesilta kukkuloille; 4. Chandigarh, funktionalismin helmi; 5. Tasangon tainnuttava kuumuus Punjabissa;

    6. Jammusta Himalajan poimuihin; 7. Kashmir, maanpäällinen paratiisi?; 8. Nousu Ladakhiin; 9. Indusjoen latvoilla Pikku-Tiibetissä; 10. Leh, Ladakhin pieni pääkaupunki; 11. Maantie maailman katolla; 12. Ilmastoloikka takaisin Delhiin

    Himalaja-matkan tunnelmia Helsingin Messukeskuksessa Go Expon Fillarilavalla pe 4.3. klo 13.30 & 16.30, la 5.3. klo 13.30 & 16.30 sekä su 6.3. klo 11 & 13. Jututtamaan voi tulla Pyöräilykuntien verkoston/SPR:n osastolle.

    ET-lehden helmikuinen haastattelu perehtyy myös retkipyöräilyinnostukseni taustoihin.

    Pysyväislinkki
  • Syksyn raikkautta satulassa

    Myönnän, että ensimmäiset syyspakkaset pääsivät yllättämään jälleen kerran. Lämpötila valahti +14:stä kertaheitolla aamun huuruiseen -3:een. Olin lupautunut lomaviikolla tulemaan taustahahmoksi Aamu-tv:n talvipyöräilyjuttuun, ja kieltämättä tunnelma oli vähän liiankin autenttinen Pasilan pimeällä pihamaalla.

    Kuuden minuutin talvipyöräilyjuttu Aamu-tv:ssä:http://yle.fi/uutiset/pakkasta_pukkaa__opi_perusasiat_talvipyorailysta/8357235

    Myöhemmin löysin uutisvirrasta jutun, jossa lääkäri totesi olevan normaalia, että keho on pari viikkoa ymmällään säiden viilenemisestä. Tämä lohdutti kohmeista olemustani. Totuttelu on yhä kesken. Sinnittelen avohanskoin, se onnistunee -3 asteeseen saakka, kunhan ranteet ovat hyvin suojassa.

    Näkökulmaa säähän löytyy myös Fillarantin pyöräilyblogista. Antti kamppailee kuumuudessa Marokossa: https://fillarantti4.wordpress.com/

    Syksyn pulma on nastarenkaiden asennusajankohta. Viime syksyinä olen sinnitellyt siihen saakka, kunnes kuura heittää ensimmäisen kerran kaarteessa nurin. Tavoitteena on oppia vaihtamaan renkaat vähän aikaisemmin. Ehkä jo tänä syksynä? Suositten 240 nastan renkaita, niillä voi polkea peilikirkkaalla jäällä paljon kävelemistä turvallisemmin.

    Kylmä alkushokin jälkeen on kuitenkin taas pakko todeta: pyöräily on aivan mahtavaa myös talven kynnyksellä!

    -------------------------------------------------------

    Ps: Helsingissä Maunulan kirjastossa on lokakuussa HePon matkapyöräiltojen sarja torstaisin, ja allekirjoittanut selventää kesän 2014 Himalajan-matkaa 29.10. klo 18. Ilta alkaa klo 17.30.

    https://www.hepo.fi/2015/09/13/matkapyorailyillat-kaikki-mita-olet-halunnut-tietaa-matkapyorailysta/

    Pysyväislinkki