Laatokan-polkaisu alkaa lähes suunnitellusti ensin kohti Kaustista, paitsi että lähtö viivästyy melkein vuorokaudella, mikä aiheuttaa lievää aikataulustressiä ehtiä pitämään esitelmää Tour de Vaivaisukko -tapahtumaan. Poljen yksin Hyvinkäälle saakka, ennen kuin seuraani liittyy kaksi saattajaa. Toinen nousee Hämeenlinnassa linja-autoon ja palaa takaisin, mutta toinen päättääkin jatkaa matkaa. Minulla ei ole mitään ideaa vastaan, päinvastoin.
Ensimmäinen ilta sujuu komeissa maalaismaisemissa kesän lämmössä Hauhon seudulla. Toinen päivä vie karavaanin ensin Kangasalaan, jossa seuraan liittyy paikallisoppaaksi pitkän linjan pyöräilyvaikuttaja, wanhavelo Markku Lahtinen. Markku luotsaa kaksikkokaravaanin hienon harjumaiseman poikki torille ja opastaa sitten eteenpäin korppimetsän kautta kohti Näsijärven itärantaa. Sää suosii karavaania Auneksen graniittiselle museosillalle saakka Teiskoon, sitten taivas aukenee. Neljäksi tunniksi jäämme laajan ukkosrintaman armoille, ja vähän ennen Murolen kanavaa salama läväyttää tienviereen latauksen, joka purkautuu niityn yllä raivoisasti. Sähköinen voima tuntuu kädessä kuin kohtalon hipaisu. Saattajani aistii iskun koko vasemman kylkensä pituudelta. Viikko ennen lähtöä näin unen, jossa Ukkosen tytär lähtee lentoon jyrinän saattamana.
Kolmas päivä on haastava, sillä matkaa Ruoveden Haapasaaren leirintäalueelta on Kaustiselle vielä lähes 230 kilometriä ja seminaariesityksen alkuun aikaa enää 28 tuntia. Ensietappi vie karavaanin Virroille, jossa Gospel Riders -motoristit julistavat kääntymyksen sanaa nahkaliivit päällä. Ukkostelu alkaa hetkeksi uudestaan. Hurja rutistus jatkuu välillä ison tien varressa välillä syheröisillä pikkuteillä poukkoillen. Reitti kulkee Alavuuden ja Kuortaneen kautta Alajärvelle, jossa kesäyön pimeys laskeutuu karavaanin ylle. Saamme ihmetellä Vimpelin hienoa pyöreää kirkkoa aivan autiossa taajamassa. Vimpelistä alkaa etapin vaikein osuus. Uni painaa, ja hyttyset hyökkäävät päälle korpimaisemassa heti, kun kaksikkokaravaani seisahtuu energiatauolle. Räyringissä kylmä, sankka usva verhoaa kumpuilevan maiseman unenomaiseen, hyytävään kaapuun. Ärräpäät ja absurdit, väsymyksen ryydittämät dialogit auttavat eteenpäin. Saattajalle tila on tuttu pitkistä extreme brevet-ajoista, ja hän piiskaa karavaania kohti Veteliä, jossa aamukuudelta onnistumme saamaan hotellihuoneen.
Parin tunnin unien jälkeen poljemme 10 kilometrin päähän Kaustiselle. Seurakuntatalolla pidetään seminaaripuheita sosiaalipolitiikasta, vaivaisukoista ja pyöräilystä. Pyöräilyistunnon aloittaa pyöräreitistöguru E.J. Tenhunen, jonka jälkeen pidän kuvaesityksen Himalajan-polkaisusta. Tunnin esitys sujuu melko autenttisissa tunnelmissa, sillä Räyringin usva painaa yhä jaloissa ja koko kehossa. Paluu Veteliin tuntuu pitkältä. Aikainen ilta kaataa sänkyyn ja unimaailmaan polkemaan uudestaan Räyrinkiin. Seuraavana päivänä on lauantain Tour de Vaivaisukko, jonka osallistujamäärä ylittää 70 polkijaa sateisesta säästä huolimatta. Neljästä eri pituudesta valitsen toiseksi lyhimmän, 50 kilometrin opastetun kierroksen, joka tarjoaa paikallistuntemusta Kaustisen seudulta ja etenkin vaivaisukkoperinteestä. Välillä pistäydymme kuuntelemassa nuorten pelimannityttöjen soitantaa. Teerijärven kirkolta löytyy vaivaisukon sijasta vaivaisakka. Aurinkokin tulee esiin. Polkaisu on leppoisa ja hengeltään mukava, ja maalissa odottaa pelimanniryhmiä, jotka saavat polkijoita tanssimaan Urheilutalon pihalla.
Iltapäivä jatkuu Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Olin jo parikymmentä vuotta ihmetellyt passiivisesti, milloin ehtisin Kaustiselle, ja juhlat totta vieköön ovat sellaiset, ettei olisi kannattanut odottaa ihan niin pitkään. Musiikki tempaa mukaansa saman tien. Sen elinvoimaisuus ja erilaisten ilmaisumuotojen runsaus yllättävät. Sävelet raikaavat niin monessa paikassa yhtä aikaa, että 50 metrin välein pystyy loikkaamaan tunnetilasta toiseen. Perinteisen kansanmusiikin lisäksi musiikkimatka vie suomipopin ja provosoivan tanssiteatterin kautta aina petroskoilaiseen psykedeliaan ja afrikkalaisen multi-instrumentalistin karismaattisiin taikasointuihin. Paluu pyörällä Veteliin onnistuu vasta aamukolmen jälkeen.
Lauantain piti teoriassa olla lepopäivä, ennen kuin matka kohti Laatokkaa alkaa, mutta sunnuntaina Räyringin usva ja Kaustisen soinnut painavat yhä jaloissa. Vaellus kohti itää ja Kolia alkaa vasta iltapäivällä. Saattaja päättää jatkaa saattomatkaa, jonka alun perin piti olla vain päivän mittainen. Mutkaisia ja kumpuisia pikkuteitä pitkin etappi vie Lestijärvelle. Sykäräisen Nesteeltä saamme majoitusvinkin mieheltä, joka oli selvinnyt salamaniskusta viitisenkymmentä vuotta aiemmin. Vinkki vie Peuralantielle Pietilän Lomatalon mökille, joka osoittautuu mökin sijasta huvilaksi ja oivaksi paikaksi pysähtyä lepäämään. Seuraavana päivänä marjastamme ja kuljeskelemme lähimaastossa herkän kaunista suvea kuvaten. Kauppareissulla Reisjärven kirkonkylään haukansilmäinen matkakumppani bongaa maakotkan. Myöhemmin lomamökkien emäntä tietää vahvistaa kotkan majailevan lähiseudulla. Emäntä tarjoaa iltasärpimeksi tuoreen ruislimpun.
Taival jatkuu Pihtiputaalle, jonka korvesta löydämme metsästäjien kodan. Luvan majoittumiseen saimme reisjärveläiseltä metsästäjältä. Kodan kapeilla puulavereilla yö sujuu rauhallisesti palavan puun hiipuessa hiillokseksi. Aamulla soratien varrella löytyy lähde ja sen takaa lampisuo, jonka rannalla on rahkasammalmatossa tuoreiden karhunjälkien vana. Variksenmarjat, mustikat ja puolukat antavat lisävoimaa polkimille. Tosin matkanteko keskeytyy vähän väliä herkistävien maisemien kuvailuun. Kurkipariskunnat syövät pelloilla, ja korpit säestävät menoa.
Keiteleeltä matka etenee Tervoon, jossa voisi kahvilasta hankkia myös hauta-arkun. Iltapolkaisu venyy ylipitkäksi, sillä tavoitteena on ehtiä Poni-seikkailija Markuksen mökille eteläiseen Kuopioon. Markuksen ja Antin tavoite on polkaista yksivaihteisilla 70-luvun Poneilla Alppien yli Zürichistä Italian Comojärvelle. Mökillä on vastassa pieni koiralauma. Seuraava päivä kuluu huoltotöihin, sillä saattajan takarengas puhkeaa, ja tarkempi katsastelu osoittaa, että ulkorengaskin on tullut tiensä päähän. Kuopiossa Maken Pyörähuollossa huomataan vielä, että taka-akselikin on murtunut. Koko vanne ja takapakka pitää uusia ja ketjut vaihtaa.
Matka jatkuu myrskybongareiden suosiman Puutossalmen yli lossilla. Yllättäen Vehmersalmessa tapaamme ystäväpariskunnan. Yöksi asetumme Ala-Korholan maitotilan aittaan. Aamulla emäntä ja isäntä esittelevät navetan leppoisaa arkea, kuinka lehmät kulkevat omia aikojaan sisään ja ulos ja lypsyrobotille, jonka teknologia ällistyttää maallikon. Robotti olisi vielä viime vuosituhannella ollut scifi-elokuvan kummajainen. Taival jatkuu pikkuteiden sorakummuilla kuvaten ja ihmetellen, kuinka kaunis Suomen suvi todella onkaan. Valon määrä vaihtelee kutkuttavasti ja pysähdyksiä tulee paljon. Välillä maistelemme pellolla rehottavan kuminan siemeniä ja poikkeamme metsänreunaa poimimaan kourallisen marjoja. Vadelmien tuoksu yltää tielle saakka.
Luostaritie vie ensin Lintulan nunnaluostariin, jonka rauha koskettaa ja hiljentää mielen. Tunnin polkaisun päässä on Uusi Valamo, jonka majataloon asetumme. Lintulaan verrattuna Uusi Valamo on kesäturismin sesonkiaikaan kuin teollisuuskompleksi: siellä kannattaa vierailla muuhun vuodenaikaan.
Valamossa karavaanin reitti saa yllättävän käänteen. Paljon aiottua pidemmäksi venähtänyt saattokeikka on kypsyttänyt päätöksen yli tuhannen kilometrin yhteisajon jälkeen. Kummallakin on samankaltainen suhde rajantakaiseen Karjalaan, ja mieluummin polkisimme yhdessä Karjalan kunnaille, mikä ei tällä kertaa ole mahdollista. Siispä Laatokan-kierros isän lapsuuden kotiseudulle lykkäytyy. Päätös ei ole helppo, ja se vaati sulattelua, mutta se on silti oikea.
Valamolta reitti kääntyy Kolin sijasta kohti etelää. Karavaani kulkee rauhallisesti sorakumpujen kätkössä Heinävedeltä kohti Enonkoskea. Lahdelmansopukassa majavat metelöivät illalla ja läiskivät vettä hännällä. Enonkoskella ihmettelemme hiekkaveistoskilpailun komeita teoksia. Saattajan pyörä alkaa oireilla taas vakavasti, ja Savonlinnassa ystävä diagnosoi etuvanteen sivupinnan jo vaarallisen ohueksi. Uusi vanne löytyy pikkuhaeskelun jälkeen. Savonlinnassa vietämme illan oopperassa: Dostojevskin tekstiin perustuva Kuoleman talo on aiheeltaan muutaman piirun liian synkkä, mutta esitys on vaikuttava ja Olavinlinna paikkana hieno.
Savonlinnasta reitti kulkee Sulkavan kautta Puumalan jyrkkään mäkimaastoon ja Ristiinasta Hillosensalmen jylhiin maisemiin Repovedelle. Kolmen viikon matkan viimeiset päivät kohti Helsinkiä kulkevat kauniilla pikkuteillä kesän lumoa ihmetellen ja lehmille ja hevosille jutustellen. Porvoon liepeillä maatilatien oikoreitti vie hernepellon viertä keskelle heinäpeltoa ja puskemaan karavaania ojan yli. Absurdit eksymiset ovat matkanteon suola. Takana on yli 1600 kilometriä, kun yön hämärästä nouseva usva kietoo karavaanin vielä kerran kaapuunsa, ja pimeäajo hiljaisuudessa herkistää mielen väsymyksen rajamailla. Suomen suvi on upeaa aikaa pyöräillä.
Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 1/3
Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 2/3
Polkupyörällä melkein Laatokalle, kuvia 3/3
Dokumenttielokuva Polkupyörällä HimalajalleYle Areenassa. Itse dokumentin (58 min) lisäksi Areenassa on 6 lyhyttä videoklippiä matkan eri teemoista: maisema, sää, liikenne, alamäkiajoa, ihmisiä, rituaalit.
Polkijasta ja matkojen taustoista: Matin on pakko polkea
Haastattelu Aamu-tv:ssä 2.9.2016
Yle Puheessa 2.9. 2016: Arkipyöräily on parasta, pitkät matkat bonusta.
Yle Uutiset: Fillarilla alas Himalajalta? Uskomattomia reissuja tehnyt suomalainen: "Kannattaa varoa vauhtisokeutta"