Pe 21.09.2012 @ 01:10Matti Rämö

Polkupyörällä Islannissa: Tuulen tiellä laavakenttien poikki

Paluu Suomeen kesän 2012 matkalta Andalusian ja Marokon lämmöstä oli keskimääräistä vaikeampi. Tiedostin aivan liian hyvin, että optimi-ilmasto keholleni ja mielelleni on jossain kohtuullisen kaukana Pasilasta. Mutta sopeuduin takaisin pohjoisen leveyspiireille fyysisesti reilussa viikossa ja kolmessa henkisesti. Paluun teki vaikeammaksi parhaan ystävän huonot uutiset. Niidenkin kanssa täytyy vain tulla toimeen. Polkeminen edestakaisin Helsingin Keskuspuistossa on auttanut.

Seuraava ponnistus oli palata Islannin kesään 2011. Viidennen matkakirjan työstäminen oli jäänyt keväällä aivan lähtökuoppiin, sillä kahden ensimmäisen kirjan lukeminen äänikirjaksi vei suurimman osan maalis-toukokuun luovista energioista. Äänikirjan lukeminen on mielenkiintoista ja antoisaa, mutta aikaa se vie. Yhden 10 minuutin jaksoon vierähti 1-2 tuntia keskittynyttä työtä. Rengasrikkoja Saharasta tuli kesällä Yle Puheen taajuuksilla, nyt sen voi ladata Yle Areenasta 21:ssä puolen tunnin osassa osoitteesta areena.yle.fi/radio/1535473. Polkupyörällä Intiassa on myös valmiina äänikirjana, mutta sen julkaisuajankohta Yle Areenassa ja mahdollisesti radiokanavilla on vielä avoin.

Mutta siis paluu Islantiin. Suomen elokuun alun kelit olivat vielä vähän liian lämpimiä Islantiin samaistumiseen, mutta se, että olin juuri ollut tien päällä, auttoi pääsemään takaisin matkan tekemisen tunnelmiin. Ja elokuun lopussa sääkin alkoi muistuttaa Islannin kesää, ja syys-lokakuussa ollaan jo oikeissa lämpötiloissa. Tai no, tuuli on puuttuva rengas, sillä edes 10 m/s ei vielä oikein riitä autenttisen Islanti-kokemuksen simulointiin.

Uskottavan kuvauksen laatiminen vaatii onnistunutta tunnetilan palauttamista, se voi onnistua ilman yli 15 metriä sekunnissa puhaltavaa arkista puhuriakin. Sopiva musiikillinen psyykkaminen auttaa kummasti. Kun olen onnistunut pääsemään mielessä Islannin tunnetilojen taajuuksille tietyn musiikin avulla, sitten jo pelkkä saman musiikin kuuntelu sinkauttaa mielen oikeaan suuntaan. Jokaisella kirjallani on ollut oma tietty kirjoitusmusiikkinsa tökkimässä hereille Pavlovin koiraa. Tällä kertaa kuuntelen saksalaista elektronisen musiikin pioneeria Klaus Schulzea, ja nimenomaan reilun tunnin sävellystä The Theme: The Rhodes elegy.

Ja reilut 200 kilometriä viikossa satulassa pitävät lihaksistossa yllä matkantekemisen tunnetta. Jokainen syy ja tekosyykin on hyvä, jotta nousen polkimille tahkoamaan extrakilometrejä. Muun muassa Helsigin kriittiset pyöräretket tasaveroisemmman liikennesuunnittelun puolesta:  kuvan Hakamäentieltä näppäsi pyöräseura Käpylän Dynamon aktiivi Tommi Ekstrand.

Oikean tunnetilan löytämisen alkuhankaluuden lisäksi Islanti-kirjan kirjoittamista on hidastanut saaren omaperäinen ja vahva luonto, joka vaatii tekstiltä tarkkuutta. Vaikka maantieteen opintoihini yliopistossa kuului tuhti pakollinen paketti fyysistä maantiedettä ja vaikka olen asunut vulkaanisesti aktiivisten seutujen läheisyydessä Sisiliassa ja Napolissa, niin silti Islannin tuliperäisten ilmiöiden kuvaaminen tiiviisti, selkokielellä ja vielä elävästikin on kohtuullisen vaikea rasti, joka vie aikaa. Lisäksi bonustehtävänä on ilmiöiden mittasuhteiden sisäistäminen. Kuinka paljon onkaan kuutiokilometrillinen pyroklastista maa-ainesta, tuhkaa ja taivaalta satanutta pikkukiveä ja vähän isompaakin? Myönnän, että kesken ankarien faktasurffailujen olen kokenut ahaa-elämyksen, miksi esimerkiksi tulivuori Heklan kutsumanimi oli keskiajalla Helvetinportti.

Mutta Islanti-kirjaprojekti etenee, vähän hitaasti kuin vastatuuleen puskien, mutta etenee. Kirjan on tarkoitus ilmestyä jälleen maaliskuun Fillarimessuille. Tämä tarkoittaa sitä, että tekstin ja karttojen ja kuvaliitteen ja piirrosten pitää olla valmiina painoon helmikuun alussa, mikä taas tarkoittaa, että tekstin pitäisi olla kustannustoimittajan pöydällä tammikuun alussa. Aikaa on, mutta leipätyön ohessa kirjoittaminen on sitä vastatuuleen puskemista. Syys-lokakuun vaihteessa pitää saada kirjan kansi valmiiksi ja myös teoksen nimen pitää olla hinkattu lopulliseen muotoon. Kannen piirroskuvasta on jo hahmotelma, ja kirjan nimi on lähellä lopullista muotoaan: Polkupyörällä Islannissa: Tuulen tiellä laavakenttien poikki.

 

3 kommenttia

Hienoa, että uutta kirjaa pukkaa!

Kolme matkakertomustasi olen lukenut ja kipinä omiin reissuihin on syntynyt eikä lähde pois.

Ylästöntiellä tavataan.

Pysy liikkeessä Jekku :)

Luen parhaillaan kertomustasi Thaimaasta Vietnamiin, joten on ihan hyvä, että lukunautintoja on tulossa vielä lisääkin tämän jälkeen. On vasta toinen kirjoistasi, jota luen. Ensimmäinen on omassa kirjahyllyssä sinun signeerauksella.

Polkupyörämatkalla – joka päivä

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Marokkoon

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

Olli ja Amie polkivat Espanjasta Japaniin

Islanti-polkaisun kuvat neljän minuutin videona (Taivi Toikka)

 


 

 

Blogiarkisto

2013

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu