Kesäyön terapiaa satulassa
0 kommenttia
Illalla polkaisureittini kulkee mustalaisleirin vierestä. Mietin vihaa ja demoneja, joita köyhyys nostattaa. Yrityksiä kriminalisoida köyhyyttä.
Matka jatkuu kohti auringonlaskua, kohti metsiä, niittyjä, seuraavaa taajamaa. Ja uudestaan metsään.
Tyynet kesäkuun yöt ovat ihmeellisiä. Valoisa hämy kietoo maaston utuisaan vaippaan. Yölaulajat pulisevat pusikoissa ja pelloilla, lokit hiljenneen kaupungin kaduilla. Pyörällä ehtii surffata monenlaisessa maisemassa ääniä kuuntelemassa ja tuoksuja nuuhkimassa.
Synkät ajatukset kaikkoavat, ja mieli herkistyy kokemaan kauneutta. Ja rauhaa. Valvetila on kuin levollista unta.